Jätin päihteet pois ja päätin muuttua ihmisenä. Nyt kyseenalaistan omaa mielenterveyttäni. Mitä minulle tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Raitistuessa voi kai käydä noin? Monet ovat kertoneet vastaavaa. Maailma avautuu uudestaan, kuin pienelle lapselle. Toki voi mennä jotenkin ylikin, silleen psykosti?

En tiedä onko psykoa vai ei, mutta mulle tuli tunne (ja on osin edelleen vaikka olen pian 10 vuotta ollut absolutisti) kuin olisin ollut oudosti jossain toisessa todellisuudessa ne vuodet joiden aikana alkoholia käytin ja sitten yhtäkkiä olenkin takaisin siinä samassa maailmassa, jossa ennen sitä ekaakin kokeilua elin.

En tiedä onko se normaalia tai tavallista, että alkoholinkäyttö (siis ihan se normiviikonloppunollailu) aiheuttaa tuollaisen muutoksen ajatusmaailmassa, että sitten selvänäkin on ollut jotenkin kuin toinen ihminen. Tai että kun on ollut pari kuukautta kokonaan juomatta, niin alkaa muuttua taas takaisin siksi vanhaksi minäkseen, joka ainakin omalla kohdallani oli vielä aika täydellisen erilainen mitä se tyyppi, jollaisen alkoholinkäyttö minusta teki. 

Yleistä tuntuu olevan että itsetutkiskeluun ja tähän palstaan addiktoidutaan osittain siksi kun ei pystytä ihmissuhteisiin. Se sitten johtaa jatkuvaan itsen miettimiseen mikä ei oikein vie mihinkään, päinvastoin

Vierailija kirjoitti:

Aivosi kalibroituu uusiksi. Voi mennä useampi vuosi, mutta tasaantuu kyllä. Tsemppiä. Elät nyt ne kaikki padotut tunteet mitä et ole käyttänyt. Paruin päivittäin lähes 2 vuotta joten voi olla hurjaa. Mutta näin jälkeenpäin jopa haikeudella muistelen niitä aikoja koska en tule ikinä enää kokemaan niin suuria tunteita ja suurta merkityksellisyyttä elämässäni.

Mulla putkahtelee vielä miltei vuosikymmenenkin jälkeen aina välillä niitä vanhoja juttuja mieleen joiden käsitteleminen on jäänyt. Ja siis en meinaa mitään kännimokailuita vaikka tulee niitäkin vaan siis ihan ns normaaleitakin asioita joita ei vaan aikanaan ole välttämättä edes ajatellut.

Nyt sitten yhtäkkiä tajuaakin, että tosiaan joo, tuollaisenkin asian suhteen olisi voinut ihan valita eikä vaan sitten jälkikäteen yrittää sopeutua siihen mihin ajautui, kun asiaa ei edes ole ymmärtänyt ajatella. Tai ei ole sitten antanut itselleen lupaa ajatella vaan heti on vakuutellut, että ei elämän mitään ruusuilla tanssimista kuulu ollakaan, ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisellakaan puolen ja kyllä tämä tästä ja itsepähän olet soppasi keittänyt. Voi kunpa sitä olisi tajunnut, että ne vääriltä tuntuneet asiat olisi voinut ja saanut (yrittää) korjata eikä vaan olisi yrittänyt sietää sitä elämäänsä ottamalla paria kaljaa keskellä viikkoa.

Itsesyytökset on muutenkin tulleet tutuksi ja vaikka jossittelu ei mitään muutakaan niin ei sitä vaan osaa ihan olla jossittelemattakaan. Etenkin kun ei tämä elämä mitenkään mieluisassa mallissa vieläkään ole eikä ole mennyt "putkeen" oikeastaan minkään suhteen. Eniten harmittaa se, että elämästä hukkasi liki pari vuosikymmentä ja vielä just silloin, kun oikeasti olisi pitänyt rakentaa pohja omannäköiselle loppuelämällekin.

No nytkin toki se loppuelämä on, mutta ei tämä omalta tunnu yhtään. Ikinä en enää aio alkoholia käyttää, mutta joskus kyllä sekin käy mielessä että kenties olisi järkevämpi vaan aloittaa taas ja kenties ihan hälläväliä-asenteella. Ehkä ne kaikki jossain lähiräkälässä istuvat onkin itseä viisaampia eikä edes yritä enää saada jotain joka ei enää vaan ole saatavilla?

Vierailija kirjoitti:

Aivokemialla kestää tasoittua? Entä hormonitasapaino. Joillakin on kai lääke jonkin aikaa, jos aivoilta puuttuu joku ainesosa, joka tasapainottaa. Järkeilemällä ja irrottamalla, tunteita hyväksymällä. Ehkä havainnoimalla mikä sopii itselle ja mikä ei sovi, toimi.

Varmaan molempia ja kenties vielä muutakin. Itselle nimittäin tuli e-pillerien lopettamisen jälkeen vähän samanlaista muutosta ajatuksiin/tunteisiin/makuun muutaman asian suhteen joita sitten alkon lopettamisen jälkeen tuli oikeastaan kaikilla rintamilla.