Lue keskustelun säännöt.
Jätin päihteet pois ja päätin muuttua ihmisenä. Nyt kyseenalaistan omaa mielenterveyttäni. Mitä minulle tapahtuu?
21.05.2023 |
Olen myös yksi traumatisoinut ja oppinut väärällä tavalla omia tunteitani käsittelemään.
Onneksi olen vastuullinen ja kaikkien järkyttävien vaiheiden kautta päättänyt, että minä en jää kaiken alle. Minä selviän ja tervehdyn.
Jätin alkoholin pois kokonaan, huonot ihmissuhteet (olin viimeksi väkivaltaisessa suhteessa, jossa kadotin itseni). On uusi ammatti, on kaikki alussa taas.
Ainoa ero lopulta entiseen on se, että en suostu enää piilottamaan itseäni ja omia tunteitani riippuvuuskäyttäytymisen alle.
Minä käsittelen tunteeni, ainakin yritän aivan selvinpäin, tällaisenaan ja pyrin hyväksymään mitä tulee (vaikeaa on ollut).
Ensinnäkin mielialat on alkanut vaihtelemaan. Välillä nauran itsekseni ja riemuitsen kun lapsi kun kävelen luonnossa. Olen todella iloinen ja kiitollinen.
Ihastun ihan outoihin ihmisiin. Olen ihan pihalla omasta tunnekäyttäytymisestä.
Näen sairauteni. Näen itseni jotenkin rikkinäisenä leluna. Nyt kun en pääse enää itseäni pakoon.
Saatan romahtaa hetkessä, itken vaikka aamulla olisin ollut maailman kiitollisina. Illalla olen surun murtama.
Hämmennyn itsestäni jatkuvasti ja pohdin, olenko kunnossa.
Kuin en tuntisi itseäni. Vaikeinta on hyväksyä näitä epämiellyttäviä tunteita. Kuten häpeää, epäonnistumista, ihastumisen tunteita outoon ihmiseen jne. Jotain tapahtuu minussa.
Mitä tämä on?
Kommentit (44)
Vertaistuessa varmaan olisi kokemuksia, vertaistukiryhmiä löytyy netistä, ja mm. AA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä lopetin juomisen, mulla ilmeni vakavan traumataustani aiheuttama dissosiaatiohäiriö. Asiat pääsi pintaan, kun riippuvuuskäyttäytyminen jäi. Joskus tilat vaihtelee nopeastikin, varsinkin jos on kuormitusta.
Vierailija kirjoitti:
Kun minä lopetin juomisen, mulla ilmeni vakavan traumataustani aiheuttama dissosiaatiohäiriö. Asiat pääsi pintaan, kun riippuvuuskäyttäytyminen jäi. Joskus tilat vaihtelee nopeastikin, varsinkin jos on kuormitusta.
Hienoa, että sinäkin lopetit. Täällä myös vakava traumatausta ja olen alkanut ymmärtämään tuota dissosiaatiota pikku hiljaa. En vielä täysin mutta jotain..
Yksi kirjailija vertasi sitä ihmisen omaan "avarusalukseen" pakenemista. Kun trauma aktivoituu, pystyy ihminen katoamaan sinne omaan maailmaansa, "alukseensa".
Nyt kuitenkin yritän olla tietoinen, yrittää olla pois tuolta alukselta ja läsnä. Ymmärtää, aistia, tuntea. Katson vähän ulkopuolelta. Annan luvan.
Joskus tekee todella kipeää enkä tiedä miten päin olen. Hetkessä saatan pudota kuiluun, takaisin mustaan toivottomaan masennustilaan. Onneksi se ei kestä kauaa, tunteja ja sitten taas "herään" tähän hetkeen. Tämä on kuin temppurata enkä osaa hallita kehoani ja mieltäni.
Yritän kuitenkin tässä itseäni kuunnella. Tärkeintä on, että löytäisin taas oman intuitioni vahvemmin.
Ap
Raitistuessa voi kai käydä noin? Monet ovat kertoneet vastaavaa. Maailma avautuu uudestaan, kuin pienelle lapselle. Toki voi mennä jotenkin ylikin, silleen psykosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai olet mt-avun piirissä?!
No piirissä voi toki olla mutta se ei tarkoita mitään vielä. Mitä nyt kohta vuoden olen odotellut ensimmäistä psykiatrin aikaa. :D
Ei tämä tietenkään hauskaa ole, vakava asia kun miettii niitä vaikeasti masentuineita eikä apua saa koska jonot ovat mitä ovat, sekä resurssit mitä ovat.
Ap
Voiko olla diagnosoimaton epävakaa persoona? Kuulostaa minulta (minulla epävakaa). Suosittelen dkt terapiaa tunteiden käsittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korjaan vielä, että alkoholin pois jättäminen ei ole ollut yhtään vaikeaa vaan paras päätös elämässäni.
Tuo tunteiden kohtaaminen ja niiden havainnointi on taas erittäin ihmeellistä. Välillä häpeän ja inhoan itseäni todella paljon, omia tunteitani.
Sitä varmaan ennen pakenin juomiseen.
-ap
Alkoholi on paska huume koska se peittää kaikki tunteet. Ne vain kasautuvat ja odottavat että pääsevät koettaviksi. Vain tunteiden kokeminen kehollisesti saa ne pois kehosta. Tunteet voivat odottaa vaikka 20 vuotta. Ne jaksavat odottaa kyllä. Yksi umpikuja on ottaa tunteisiin liittyvät tarinat todesta. Niitä tarinoita ei pidä ottaa todesta.
Aivosi kalibroituu uusiksi. Voi mennä useampi vuosi, mutta tasaantuu kyllä. Tsemppiä. Elät nyt ne kaikki padotut tunteet mitä et ole käyttänyt. Paruin päivittäin lähes 2 vuotta joten voi olla hurjaa. Mutta näin jälkeenpäin jopa haikeudella muistelen niitä aikoja koska en tule ikinä enää kokemaan niin suuria tunteita ja suurta merkityksellisyyttä elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm en tiedä löytyiskö mielenterveystalo.fi sinulle tuohon odotteluaikaan 🤔 Siellä on kattavasti materiaalia...
Kannattaa tosiaan elää ne tunteet läpi, mitä tulee ja itkeä silloin kuin itkettää. Okei,, voi olla laiha lohtu siihen nähde,, -oikeaan ammattilaisapuun, mutta kokeile kirjoittaa päiväkirjaa, kun oikein tulee huono hetki ja tuntuu, että tunteet vain vyöryy päälle? 🤔
Entä oletko kokeillut käydä psykiatrisella sairaanhoitajalla puhumassa? Tai oletko jonossa sinnekkin 🙈
Tosiaan, olet hienolla matkalla,, toivon sinulle kaikkea hyvää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivokemialla kestää tasoittua? Entä hormonitasapaino. Joillakin on kai lääke jonkin aikaa, jos aivoilta puuttuu joku ainesosa, joka tasapainottaa. Järkeilemällä ja irrottamalla, tunteita hyväksymällä. Ehkä havainnoimalla mikä sopii itselle ja mikä ei sovi, toimi.
3 kk olen pian ollut juomatta.
Sitä ennen olin joka viikko humalassa ainakin 1-4 krt useiden vuosien ajan. Kymmenen vuotta ainakin.
Kyllä siinä aivoilla on ollut varmaan rankkaa.
Sinällään siis ei ihme jos tässä tuntuu vähän oudolta välillä. Jotain tasoitusta voi kyllä olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä myös lopetin päivittäisen 6-10 annoksen juomisen, jota oli kestänyt 15 vuotta, tuossa alkusyksystä. Olin yllättynyt siitä, ettei se sinänsä ollut vaikeaa lopettaa, ei karmeita vieroitusoireita, viinanhimoa tms. Mutta tosiaan, kun ennen pidin itseäni jopa vähän tylsän tasaisena persoonana, olen yllättynyt että olen kauhean tunteellinen ja ihan erilainen ihminen kuin kuvittelin.
Esim uskoin olevani introvertti, joka viihdyn hyvin yksin. Mutta viihdyin hyvin yksin vain kaljojani tissutellen, ja kun niitä ei enää ole, koen usein tylsyyttä ja yksinäisyyttä. Kuvittelin myös nuoruuden sosiaalisen jännittämisen olevan ohi, mutta nyt ilman rauhoittavaa alkoholia olenkin arka ja pelokas taas.
Yleensäkin koko mielialojen vaihtelut lapsenomaisen onnellisesta ahdistukseen, pelkoon, toivottomuuteen tuntuvat oudoilta koska olin lääkinnyt viinalla semmoiset niin kauan pois. Mulla oli juodessa lähes aina tasainen, mukava hyvä olo. Luulin jopa olevani jotain suurta ja syvää oivaltanut, kun mulla oli sellainen mielenrauha jota kaikki tavoittelee. Sitten viina pois ja olenkin vain tavis vaihtuvine mielialoineen. Itse en mitään apua tai hoitoa tähän kaipaa, pärjään kyllä itse hyvin.
Niin, kyllä mullekin tulee mieleen, että nyt nousee tapetille kaikki se, mikä on jäänyt alkoholin alle. AA vois olla hyvä.
On olemassa myös alkoholistien aikuisten lasten toveriseura, aca
Kun lopetin päihteet sekoilin huolella ja olin tosi epävakaa kun kaikki tunteet vyöryi tsunamina päälle. Vuosien myötä olen oppinut tunnetaitoja ja paljon itsestäni. Lisäksi olen melkoisen taitava keittiöpsykologi nykyään :')
En ollut mt avun piirissä juurikaan, mutta olisin varmaan hyötynyt siitä..
Vierailija kirjoitti:
Raitistuessa voi kai käydä noin? Monet ovat kertoneet vastaavaa. Maailma avautuu uudestaan, kuin pienelle lapselle. Toki voi mennä jotenkin ylikin, silleen psykosti?
Olisiko siinä sitten ikänsä raittiina ja elämäänsä kyllästyneelle uusi alku, kun vetäisi vähän aikaa viinaa ja nollaisi elämänsä, kaikki on taas uutta.
Tulee mieleen, että ehkä oot padonnu tunteita/skipannu niiden tuntemista alkon avulla. Jos tunne ei tule tunnetuksi, se jää "varastoon" odotteleen.
Ja nyt kun oot selväpäisenä niitä vastaanottamassa, niin niitä loikkii sieltä esille (ehkä vähäpätöisiltäkin vaikuttavien asioiden takia), että ne tulis tunnetuksi, vapautetuksi ja käsitellyksi. Joka siis hoituu ihan vaan sillä, että hyväksyt tunteen ja tunnet sen.
Minusta kuulostaa tosi hyvältä, että pystyt tuntemaan kiitollisuutta ynnä muita korkeita tunnetiloja. Kyllä se elämä aivan varmasti siittä!
Korjaan vielä, että alkoholin pois jättäminen ei ole ollut yhtään vaikeaa vaan paras päätös elämässäni.
Tuo tunteiden kohtaaminen ja niiden havainnointi on taas erittäin ihmeellistä. Välillä häpeän ja inhoan itseäni todella paljon, omia tunteitani.
Sitä varmaan ennen pakenin juomiseen.
-ap