Epäonnistuminem töissä saa tuntemaan itsensä paskaksi ihmiseksi. Ahdistaa. Miten päästä yli?
Saamari kun yrittää oikeasti tehdä työnsä hyvin ja tuntuu ettei riitä. On liian kiire tai liikaa kaikkea tehtävää.
Sitten kun tulee epäonnistumisia niin vetää mielen matalaksi useaksi päiväksi.
Tulee olo etten pärjää/pysty ja haluaisin juosta pakoon.
Vaikka mitään kovin vakavaa ei tapahtuisi niin silti vaan jää miettimään, että mitä tein taas väärin ja vatvon ahdistuksissani kotona. Pahinta on jos toiset ovat tyytymättömiä ja "syyttävät" jostain vaikka parhaansa olisi yrittänyt. En tiedä miten jaksan ihmisläheistä työtä.
Kommentit (8)
Normaali tunne, kun on liikaa työtä ja kiire. Jatkuva häpeän tunne, ahdistus ja huonouden kokemus ovat merkkejä työuupumuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Mee töihin!
Minkälainen kuva sieltä peilistä näkyy?
Olen sotealalla aika vastuullisessa työssä. Tiedän että tulee vielä se päivä jolloin teen virheen ja/tai systeemin resurssit ei riitä ja potilas kuolee. Sitten en pysty enää töihin ollenkaan.
Itse kun olen mokannut viimesen päälle huolella, enkä voi tilanteen korjaamiseksi tehdä muuta kuin hävetä, niin ajattelen :
Mitä tämäkään enää sadan vuoden päästä merkkaa?
Mietit liikaa itseäsi. Jokainen mokaa, virheitä sattuu, se kuuluu elämään. Et sinä ole muita täydellisempi tai virheetön, eikä tarvitse olla. Etkä ole muita huonompi, vaikka mokailet. Ajatteletko yhtä armottomasti virheen tekevästä työkaverista?
Parasta lääkettä on tehdä jotain ihan muuta, mikä vaatii 100% huomion. Aina parempi jos tulee hiki pintaan. Harrasta seksiä, lähde tanssimaan, tai mitä nyt tykkäätkin tehdä!
Mulla on n.30 alaista ja joudun välillä muistuttamaan pelisäännöistä, joudun sanomaan ei työntekijöiden toiveille jos niitä ei voi toteuttaa ja tietysti teen myös virheitä. Niitä puidaan sitten tiimissä ihan eri tavalla kuin rivityöntekijän virheitä. Monesti minuun myös projisoidaan ikäviä tunteita. Joskus nämä asiat jää mieleen pyörimään. Mietin, olisinko voinut hoitaa jonkin tilanteen toisin tai paremmin.
Kestän tämän, koska suuntaan ajatukseni aktiivisesti muihin asioihin. Meditoin, kuljen koiran kanssa luonnossa, luen hyviä kirjoja, harrastan liikuntaa. Käyn myös työnohjauksessa tarvittaessa.
Iltaisin otan melatoniinia jos on ollut sellainen päivä, että arvelen päivän tapahtumien pyörivän illalla ikävästi mielessä nukahtamista haitaten.
Ei kannata jäädä miettimään, mitä työkaverit ajattelee. Tilanteet menee ohi ja jokaiselle sattuu virheitä. Kannattaa tosiaan ihan aktiivisesti täyttää ajatukset muilla, positiivisilla jutuilla ja tehdä vapaa-ajalla asioita, jotka saa hyvälle tuulelle.
Minulla tulee jopa itseinhoa ja valtavaa häpeää. Masentunut olo. Miten tällaista käsittelisi?
Ap