Voiko masennuslääke auttaa jo 2 päivässä?

Vaikutuksen alkamiseen menee muutama viikko. 

Voi auttaa ja voi myös paheta parin viikon aikana, ennen kuin rupee tehoamaan toivotulla tavalla.

Ei. Mikä todistaa sen, että pystyt ihan ilman mömmöjäkin vetämään itsesi ylös masennuksesta. Et vain luota itseesi ja tarvitset kuvitteellisen kainalosauvan. Vaihda se pilleri multivitamiiniin.

Vierailija kirjoitti:

Voi auttaa ja voi myös paheta parin viikon aikana, ennen kuin rupee tehoamaan toivotulla tavalla.

Ei voi auttaa. Vasta 4 viikon päästä lääketasot on veressä sellaiset että niillä on mitään merkitystä ja siltikin nuo on ihan huuhaata eikä hoida mitään

Tätä mietin itsekkin, että kuvittelenko vain, että nyt on lääke ja se helpottaa.

Kannattaakohan noiden napsimista edes jatkaa. Jos olo voi olla ok siis ilman lääkkeiden vaikutustakin... En oikein haluaisi lääkkeitä syödä. Mutta välillä olo on ihan kauhea.

Kannattaakohan noiden syömistä edes jatkaa? Onko niistä apua? Vai enemmän vain haittaa?

Riippuu lääkkeestä onko SRRI, SRNI tai vaikkapa bupropioni.

Esim. SRRI lääkkeen alkuväsytys voi hyvin alkaa, jo tuossa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä mietin itsekkin, että kuvittelenko vain, että nyt on lääke ja se helpottaa.

Kannattaakohan noiden napsimista edes jatkaa. Jos olo voi olla ok siis ilman lääkkeiden vaikutustakin... En oikein haluaisi lääkkeitä syödä. Mutta välillä olo on ihan kauhea.

Masennuslääkkeiden vaikututs perustuu osittain placebo efektiin. Ei ole ikinä tieteellisesti kyetty mittaamaan tai todistamaan, että aivoissa edes on mitään mitattavaa serotoniini puutetta mitä niillä ollaan korjaavinaan.

Käytän sanaa korjaavinaan, koska ei ole myöskään kyetty selvittämään mitään arvoa millä serotoniini määrällä ihminen on masentunut ja minkä verran lääkitys sen tuotantoon auttaisi niin että arvo olisi tarpeeksi korkea korjatakseen masennuksen.

Oikeastaan masennuslääkkeistä ei saisi edes käyttää lääke sanaa, koska oikeiden lääkkeiden määrän saa mitattua verestä. Esim. epilepsialääkkeiden vaikuttavuutta seurataan verestä ja siinä on tietyt raja-arvot jolloin lääkettä on niin vähän veressä että se ei vaikuta mitenkään taudin hoidossa, samoin voi mitata jos sitä on liikaa.

Masennuksessa näitä ei ole koska ei ole ikinä selvitetty mikä on ihmiselle tarpeellinen serotoniinitaso ja onko sillä edes merkitystä masennuksen ilmenemisen suhteen. 

Näitä lääkkeitä määrätään pelkkään arvailuun ihmisen aivojen tarpeista. 

Monella tapaa masennuslääkkeet toimii kuin uskontokin. Kunha uskot niin ne auttaa, mutta kukaan ei pysty todistamaan serotoniini vajeen merkitystä tai serotoniini vajetta, kuten ei Jumalankaan olemassaoloa, mutta rukoilla pitäisi ja lääkkeet ottaa.

Jos kykenet piristymään itse, niin kykenet hoitamaan tilasi pois ilman lääkkeitäkin. Sinussa on voimaa siihen.

Jos sinulla on välillä kauhea olo eikä koko aikaa niin kannattaa ehkä seurata kuukautiskiertoa ja katsella jos olotilasi johtuu hormonitasojen vaihtelusta kuukautiskierron aikana.

Tuntuu että pahin terä kehää kiertävistä ajatuksista on pois. Pystyn katkaisemaan sen ajatuskierteen. Onko tämä siis ihan omaa tekoani, millä ei ole mitään tekemistä lääkkeiden kanssa?

Toki, tämä menee muutenkin näin, kun tiedän että ex on kaukana olo helpottuu, kunnes taas se kiusanteko alkaa ja olokin hankaloituu.

Kannattaakohan mun lopettaa noiden käyttö heti alkuunsa vai kokeilla vaikka kuukausi mitä tapahtuu? Mutta mistä mä tiedän vaikka helpotusta tulisi ilman lääkettäkin? Mutta entä jos ei tule? Kuormitus on kuitenkin tosi isoa nyt? Asiat pitäisi saada hoidettua.

Mitä sitten jos kokeilen kuukauden ja sitte lopetan? Palaako paha olo? Tuleeko ne tunteet kuitenkin käsiteltyä? Vai onko ne taas joskus edessä?

Itsellä vain Voxra muutti selvästi henkistä oloa parempaan parissa päivässä. Mikään muu lääke ei ole aiheuttanut kuin etomista, pääkipua ja kaikkea muuta epämukavaa tuossa ajassa. Toki tällä lääkkeellä on erilainen toimintaperiaate kuin joillakin muilla. Mitä placeboefektiin tulee niin sillähän on suunnaton merkitys ihmisen voinnille. Se on ihan tutkittu asia että asenne ja ajattelu vaikuttaa ihmisen kokemukseen omasta olostaan. Hassua että sitä vähätellään. Toki täällä vähätellään kaikkea, etenkin sellaista mistä ei omaa kokemusta ole mutta mielipiteitä senkin edestä.

Uudet koontitutkimukset serotoniinista eivät ole tuottaneet näyttöä, että masennuksella olisi tekemistä serotoniinin kanssa.

Serotoniinitason nousu helpottaa oireita, mutta matala taso ei ole syy.

https://www.contemporaryclinic.com/view/researchers-find-no-evidence-th…

Enemmän lääketehtaiden rahasampo nuo SRRI lääkkeet.

Jos terveystiede olisi oikeasti kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista, eikä rahan tekemisestä tutkimusta keskitettäisiin psilosybiinin tyyppisiin nopeampiin ratkaisuihin.

Ei kalliita pitkiä lääkevaihtorumbia ei terapiakoneistoa. Monien tutkimuskohteiden depressio pysyi poissa kahdella psykedeelihoito istunnolla vuodessa, joka on naurettavan halpaa verrattuna nykyiseen terapia-SRRI rumbaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että pahin terä kehää kiertävistä ajatuksista on pois. Pystyn katkaisemaan sen ajatuskierteen. Onko tämä siis ihan omaa tekoani, millä ei ole mitään tekemistä lääkkeiden kanssa?

Toki, tämä menee muutenkin näin, kun tiedän että ex on kaukana olo helpottuu, kunnes taas se kiusanteko alkaa ja olokin hankaloituu.

Olet traumatisoitunut joten ajatusten kiertäminen ajoittain kuuluu siihen. Netistä löytyy erillaisia harjoituksia tämän toiminnon katkaisemiseen. Koita mielenterveystalon nettipalveluita vaikkapa, jos sieltä löytyisi apua. Toiminto ei lopu ennen kuin kiusanteko loppuu vuosiksi, valitan. Lääkkeet ei siihen vaikuta, se olet ihan sinä itse joka tilanteesi voi muuttaa. Olisi myös hyvä, että aidosti käsittelisit ne tunteesi ja menisit niitä päin eikä pakoon, koska sitä pienemmäksi ne käy mitä enemmän sinä hallitset niitä eikä ne sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaakohan mun lopettaa noiden käyttö heti alkuunsa vai kokeilla vaikka kuukausi mitä tapahtuu? Mutta mistä mä tiedän vaikka helpotusta tulisi ilman lääkettäkin? Mutta entä jos ei tule? Kuormitus on kuitenkin tosi isoa nyt? Asiat pitäisi saada hoidettua.

Mitä sitten jos kokeilen kuukauden ja sitte lopetan? Palaako paha olo? Tuleeko ne tunteet kuitenkin käsiteltyä? Vai onko ne taas joskus edessä?

Älä lopeta heti, kokeile muutama kuukausi. Tosin kuulostaa siltä että tarvitset myös keskusteluapua ja ohjausta, en tiedä oletko kovin nuori, eipä tuolla väliä ole mutta selittää hämmennystäsi ja sitä että kuulostat varsin kokemattomalta. Tunteet tulevat aina eteen jossain vaiheessa jollain tavalla jos ne ovat vaikeita ja ne on jätetty käsittelemättä. Lääkäri voi vastata lääkitystä koskeviin kysymyksiisi ja muusta sinun pitää päättää itse. Voimia

Vierailija kirjoitti:

Tätä mietin itsekkin, että kuvittelenko vain, että nyt on lääke ja se helpottaa.

Kannattaakohan noiden napsimista edes jatkaa. Jos olo voi olla ok siis ilman lääkkeiden vaikutustakin... En oikein haluaisi lääkkeitä syödä. Mutta välillä olo on ihan kauhea.

Minulla auttoi jo diagnoosi keskivaikeasta masennuksesta. Heti diagnoosin saatuani menin kotiin ja keitin aamiaisen, mitä en ollut tehnyt muutamaan kuukauteen. Toisaalta lääkityksen aloittamisesta seuraava kuukausi meni hyvien ja huonojen päivien heitellessä miten sattuu.

En suosittele lopettamaan lääkitystä ilman lääkärin kanssa keskustelua, eikä ainakaan ennen kuukauden lääkitsemistä. Lääkitystä voidaan vaihtaa toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaakohan mun lopettaa noiden käyttö heti alkuunsa vai kokeilla vaikka kuukausi mitä tapahtuu? Mutta mistä mä tiedän vaikka helpotusta tulisi ilman lääkettäkin? Mutta entä jos ei tule? Kuormitus on kuitenkin tosi isoa nyt? Asiat pitäisi saada hoidettua.

Mitä sitten jos kokeilen kuukauden ja sitte lopetan? Palaako paha olo? Tuleeko ne tunteet kuitenkin käsiteltyä? Vai onko ne taas joskus edessä?

Älä lopeta heti, kokeile muutama kuukausi. Tosin kuulostaa siltä että tarvitset myös keskusteluapua ja ohjausta, en tiedä oletko kovin nuori, eipä tuolla väliä ole mutta selittää hämmennystäsi ja sitä että kuulostat varsin kokemattomalta. Tunteet tulevat aina eteen jossain vaiheessa jollain tavalla jos ne ovat vaikeita ja ne on jätetty käsittelemättä. Lääkäri voi vastata lääkitystä koskeviin kysymyksiisi ja muusta sinun pitää päättää itse. Voimia <3

Höpönlöpön. Lopettaa heti, menee kävelylle, syö terveellistä ruokaa, ajattelee asiansa valmiiksi ja on itselleen armollinen. Siihen ei tarvita mömmöjä joilla ei ole mitään vaikutusta ihmisen terveyteen eikä varsinkaan jonkun lääkärin löpinöitä jota ei kiinnosta hänen hyvinvointinsa mitenkään

Jos on ihan oikeasti masentunut niin mikään netistä löytyvä positiivisen ajattelun juttu ei kovin pitkälle riitä. Masentuneen pitää ottaa se oma tilanne tavallaan tosissaan. Ei kannata miettiä pitääkö niitä lääkkeitä syödä. Kyllä pitää. Pitääkö syödä terveellisesti vaikka ei ole ruokahalua. Kyllä. Pitääkö ulkoilla vaikka ei huvita. Pitää. Elämään pitää luoda säännöllisyyttä mutta samalla antaa itselleen armoa ja lupa keskittyä parantumiseen. Vain siihen ja jättää kaikki muu suorittaminen pois. Vasta kun jaksaa niin voi aloittaa työjuttuja tai muiden sivuseikkojen huolehtimisen.

Ehkäpä mä kokeilen sen kuukauden näitä. Tuskin siinä ajassa ehtii mitään tuhojakaan tapahtua. Tai sitten ehtii. Jos vaikutus on blaseboa, niin onhan se vaikutusta sekin.

Mun vaan pitää nyt saada itseni ylös täältä suosta enkä mä yksin siihen pysty.

Keskusteluapuakin olen saamassa.

En esimerkiksi saa itseäni ulkoilemaan. Vaikka tiedän että se auttaisi. Tai saa itseäni syömään. Ruoka lähinnä ällöttää. Toki on päiviä että nämä onnistuu. Usein kuitenkaan ei.

En saa tartuttua tekemättömiin asioihin. Saatika että että hoitaisin oikeasti isot asiat kuntoon. Päätöksen teko asioissa on tosi vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihan oikeasti masentunut niin mikään netistä löytyvä positiivisen ajattelun juttu ei kovin pitkälle riitä. Masentuneen pitää ottaa se oma tilanne tavallaan tosissaan. Ei kannata miettiä pitääkö niitä lääkkeitä syödä. Kyllä pitää. Pitääkö syödä terveellisesti vaikka ei ole ruokahalua. Kyllä. Pitääkö ulkoilla vaikka ei huvita. Pitää. Elämään pitää luoda säännöllisyyttä mutta samalla antaa itselleen armoa ja lupa keskittyä parantumiseen. Vain siihen ja jättää kaikki muu suorittaminen pois. Vasta kun jaksaa niin voi aloittaa työjuttuja tai muiden sivuseikkojen huolehtimisen.

Olipa hyvin koottu ajatukset koko tekstiin. Avain on kuitenkin mielestäni tuo lihavoimani lause. Mikään lääke ei välttämättä auta, jollei halua parantua, eli lääkkeen lisäksi pitää itse yrittää muuttaa totuttuja ajatuskuvioita ja kiinnittään huomiota puuttuviin rutiineihin. Toimiminen tukee ajattelun muuttumista ja päinvastoin. Vaikean asian tekeminen useamman kerran saa huomaamaan, ettei se niin vaikeaa olekaan, vaan voi jopa tuoda hyvää oloa.