Tunnetko ketään kellä ei ole kun vaan ydinperhe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tarvitsevat ikäistään seuraa. Jatkuva äidin kanssa pesiminen tekee lapsista kyvyttömiä tulemaan toimeen oman ikäistensä kanssa. Kasvatat mammanpoikia/tyttöjä tuolla  tyylillä.  

No onhan heillä koulut ja päiväkodit (tai eskari) ja keskenään ikäeroa ei ole paljon, paljon liikkuvat ulkona keskenään. Ei kiusata kuitenkaan koulussa ja päiväkodissa, sanovat itsekin että ei jaksa aina olla muiden kanssa.

Ja olen sanonut että on ok olla välillä itsekseen. Ja on ok olla vaan koulussa kaveri. Ap

Ei kiusata vielä. Mutta isompana todennäköisesti kyllä. Lällättely siitä, että oletko naimisissa siskosi kanssa kun et koskaan ole muiden kanssa jne. on aika takuuvarmaa. Teet karhunpalveluksen lapsille opettaessasi heistä kotona nyhjääviä nössöjä. 

No siinähän lällättää. Lapsillani on hyvä itsetunto, kuten itsellänikin. Olin vielä ainoa lapsi, eli en liikkunut edes sisarusten kanssa, eikä ollut ketään. Kun joku sanoi "nössö" hymyilin ja kävelin pois. Ei ole yksilön vika, että yksinäisyys periytyy. Ja lisäksi, kaverit on meille ihan tervetulleita. Mutta elämä on muokkautunut näin. Ap

Ei yksinäisyys periydy ellet eristä lapsiasi tarkoituksellisesti. Ja tuo nyt on puhdasta paskaa, että lällättely ei tunnu missään ja sen voi kuitata vain hymyilemällä. Tiedät itsekin, ettei se ole totta ellet ole psykopaatti, jolla ei ole lainkaan tunteita

Ei kai nyt kukaan ajattele niin, että jos vanhemmat ei ole kaveri kenenkään kanssa, ei tarvitse lastenkaan. Yleensä lapsilla kaverit eri piireistä kun sukulaisista tai perhetutuista ainakin vanhempana esim. luokkakavereita tai naapurustosta.

Lapset tarvitsee kavereita, aikuiset ei niinkään. Monille sukulaisten kanssa yhteydenpito tai näkeminen voi olla rajoittunutta esim välimatkan takia. Olisin mielelläni tekemisissä esim. sukulaisten kanssa, jos olisi jotain yhteistä esim. lapset voisi olla kavereita. Omilla lapsilla ei oikein ole ollut serkuksista tai muista sukulaisista kavereita koskaan kun eri ikäisiä ja osa asustaa eri maassa. Tietenkin lähisukulaisten kanssa mielellään on tekemisissä ainakin juhla- tai merkkipäivinä ja jos asutaan lähellä, niin muulloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tarvitsevat ikäistään seuraa. Jatkuva äidin kanssa pesiminen tekee lapsista kyvyttömiä tulemaan toimeen oman ikäistensä kanssa. Kasvatat mammanpoikia/tyttöjä tuolla  tyylillä.  

No onhan heillä koulut ja päiväkodit (tai eskari) ja keskenään ikäeroa ei ole paljon, paljon liikkuvat ulkona keskenään. Ei kiusata kuitenkaan koulussa ja päiväkodissa, sanovat itsekin että ei jaksa aina olla muiden kanssa.

Ja olen sanonut että on ok olla välillä itsekseen. Ja on ok olla vaan koulussa kaveri. Ap

Ei kiusata vielä. Mutta isompana todennäköisesti kyllä. Lällättely siitä, että oletko naimisissa siskosi kanssa kun et koskaan ole muiden kanssa jne. on aika takuuvarmaa. Teet karhunpalveluksen lapsille opettaessasi heistä kotona nyhjääviä nössöjä. 

No siinähän lällättää. Lapsillani on hyvä itsetunto, kuten itsellänikin. Olin vielä ainoa lapsi, eli en liikkunut edes sisarusten kanssa, eikä ollut ketään. Kun joku sanoi "nössö" hymyilin ja kävelin pois. Ei ole yksilön vika, että yksinäisyys periytyy. Ja lisäksi, kaverit on meille ihan tervetulleita. Mutta elämä on muokkautunut näin. Ap

Ei yksinäisyys periydy ellet eristä lapsiasi tarkoituksellisesti. Ja tuo nyt on puhdasta paskaa, että lällättely ei tunnu missään ja sen voi kuitata vain hymyilemällä. Tiedät itsekin, ettei se ole totta ellet ole psykopaatti, jolla ei ole lainkaan tunteita

Aika epäreilu syytös on syyttää vanhempia eristämisestä, jos ei perhe ole muiden kanssa tekemisissä. Voisi kysyä myös, miksi muut eivät ole tekemisissä ja kuka eristää ja ketä.

Yleensä kyllä lapset ovat ihan vapaita menemään ja kaveeraamaan keiden kanssa tahansa, mutta silti voi olla, että eivät tee sitä joistain syistä. Mikä on siis eristämistä? Vanhempi ei voi hirveästi vaikuttaa lapsen kaverisuhteisiin. Ja jos jotkut sukulaiset eivät ole tekemisissä, miksi se olisi vain sen toisen osapuolen vika. Vain sellaisessa tapauksessa voi olla niin, jos vain toinen kutsuu tapaamisiin tai ottaa yhteyttä ja toinen osapuoli ei. Jos ei ihan tiedä tarkkaan ei kannata ehkä toisten sukulaissuhteista olettaa mitään. Saattaa olla myös vääriä huhujakin liikkeellä toisten asioista vaikka kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tarvitsevat ikäistään seuraa. Jatkuva äidin kanssa pesiminen tekee lapsista kyvyttömiä tulemaan toimeen oman ikäistensä kanssa. Kasvatat mammanpoikia/tyttöjä tuolla  tyylillä.  

No onhan heillä koulut ja päiväkodit (tai eskari) ja keskenään ikäeroa ei ole paljon, paljon liikkuvat ulkona keskenään. Ei kiusata kuitenkaan koulussa ja päiväkodissa, sanovat itsekin että ei jaksa aina olla muiden kanssa.

Ja olen sanonut että on ok olla välillä itsekseen. Ja on ok olla vaan koulussa kaveri. Ap

Ei kiusata vielä. Mutta isompana todennäköisesti kyllä. Lällättely siitä, että oletko naimisissa siskosi kanssa kun et koskaan ole muiden kanssa jne. on aika takuuvarmaa. Teet karhunpalveluksen lapsille opettaessasi heistä kotona nyhjääviä nössöjä. 

No siinähän lällättää. Lapsillani on hyvä itsetunto, kuten itsellänikin. Olin vielä ainoa lapsi, eli en liikkunut edes sisarusten kanssa, eikä ollut ketään. Kun joku sanoi "nössö" hymyilin ja kävelin pois. Ei ole yksilön vika, että yksinäisyys periytyy. Ja lisäksi, kaverit on meille ihan tervetulleita. Mutta elämä on muokkautunut näin. Ap

Ei yksinäisyys periydy ellet eristä lapsiasi tarkoituksellisesti. Ja tuo nyt on puhdasta paskaa, että lällättely ei tunnu missään ja sen voi kuitata vain hymyilemällä. Tiedät itsekin, ettei se ole totta ellet ole psykopaatti, jolla ei ole lainkaan tunteita

Aika epäreilu syytös on syyttää vanhempia eristämisestä, jos ei perhe ole muiden kanssa tekemisissä. Voisi kysyä myös, miksi muut eivät ole tekemisissä ja kuka eristää ja ketä.

Yleensä kyllä lapset ovat ihan vapaita menemään ja kaveeraamaan keiden kanssa tahansa, mutta silti voi olla, että eivät tee sitä joistain syistä. Mikä on siis eristämistä? Vanhempi ei voi hirveästi vaikuttaa lapsen kaverisuhteisiin. Ja jos jotkut sukulaiset eivät ole tekemisissä, miksi se olisi vain sen toisen osapuolen vika. Vain sellaisessa tapauksessa voi olla niin, jos vain toinen kutsuu tapaamisiin tai ottaa yhteyttä ja toinen osapuoli ei. Jos ei ihan tiedä tarkkaan ei kannata ehkä toisten sukulaissuhteista olettaa mitään. Saattaa olla myös vääriä huhujakin liikkeellä toisten asioista vaikka kuinka paljon.

Varsin erikoinen ajatus, että ihmissuhteet=sukulaiset. Ja totta kai vanhemmat vaikuttavat lasten kaverisuhteisiin. Etenkin pienten. Kun ei eskari-ikäinen yksinkään voi mennä paikkoihin, joissa tapaisi muita lapsia ja saisi muodostettua kaverisuhteita. Tai edes oppisi normaaleja sosiaalisia taitoja, joilla sitten myöhemmin saa itsenäisesti luotua kaverisuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään teini-iässä tulee ongelmia, jos ei ole mitään elämää oman kodin ja koulun ulkopuolella. 

Millasia ongelmia?

Ja mihin niitä kavereita tarvitaan, jos halutaan matkustella, harrastaa tai vaikka käydä puistossa tai rannalla? Eikös ne oo ihan samanlaista kodin ulkopuolista elämää? Ap

No juurikin noihin harrastuksiin, puistossa käymisiin jne. tarvitaan kavereita. Katsos kun ne pikkupallerosi eivät ole ikuisesti pikkulapsia, jolle pelkkä äiti riittää. Jos et nyt opeta heitä viettämään aikaa muidenkin kuin sinun kanssasi, he jäävät isompana ulkopuolisiksi kaveriporukoista jne. ja se ei ole ollenkaan hyvä asia. Loputtomiin kun ei voi äidin helmoissakaan pyöriä. 

No heh heh. Tiedän tapauksen, jossa erästä henkilöä syytettiin epäsosiaaliseksi ja hankalaksi. Tämän perusteella hänen kimppuun käytiin mitä merkillisimmillä keinoilla, jopa rikoksilla. Itseasiassa kyseessä oli paljon, muuta ja monimutkaisemmat kuviot. Hän ei ollut epäsosiaalinen ollenkaan tai kyvytön mihinkään small talkkin keskusteluun , mihin tahansa, eikä hankala vaikka aikamoisia vääryyksiä joutui käsittelemään. Itseasiassa älykkäämpi kun moni jahtaajansa. Jahtaamiseen oli kylläkin paljon muita syitä, sellaisia, mitä ei muille kerrottu.

Muiden tekemiä oksettavia rikoksia ja vääryyksiä tuota naista/äitiä kohtaan. Tuo epäsosiaaliisuus oli vain tekosyy käydä kimppuun ja syyttää jostain negatiivisesta ja jos oikeasti halutaan ystävystyä, niin normi älyiset varmaan tajuaisivat, että ihan ne perinteiset ystävystumis tutustumis tavat olisi varmaan käytännöllisemmät, kun joku mykkä gang stalking näytelmä pyörimässä valheineen ja rikoksineen jopa.

Ja mitä tulee pikkupalleroiden kaverisuhteisiin niin minun lapseni ovat yleensä ystävystyneet joko naapuruston tai koulukavereiden kanssa. Ei äidin ystävien lasten kanssa tai perhetuttujen.

Väittääkö joku esim. että jos lapsi on paljon kotona eikä ole paljon kavereita, se on äidin vika tai äiti ei päästäisi lasta olemaan kavereiden kanssa kun haluaa? No sitten vaan testaamaan. Jos sulla samanikäisiä lapsia,pistä vaikka hakemaan tuota lasta ulos leikkimään ja katso pääseekö. Jotkut lapset on itse ujoja, eikä niin aloitteellisia kaverisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tarvitsevat ikäistään seuraa. Jatkuva äidin kanssa pesiminen tekee lapsista kyvyttömiä tulemaan toimeen oman ikäistensä kanssa. Kasvatat mammanpoikia/tyttöjä tuolla  tyylillä.  

No onhan heillä koulut ja päiväkodit (tai eskari) ja keskenään ikäeroa ei ole paljon, paljon liikkuvat ulkona keskenään. Ei kiusata kuitenkaan koulussa ja päiväkodissa, sanovat itsekin että ei jaksa aina olla muiden kanssa.

Ja olen sanonut että on ok olla välillä itsekseen. Ja on ok olla vaan koulussa kaveri. Ap

Ei kiusata vielä. Mutta isompana todennäköisesti kyllä. Lällättely siitä, että oletko naimisissa siskosi kanssa kun et koskaan ole muiden kanssa jne. on aika takuuvarmaa. Teet karhunpalveluksen lapsille opettaessasi heistä kotona nyhjääviä nössöjä. 

No siinähän lällättää. Lapsillani on hyvä itsetunto, kuten itsellänikin. Olin vielä ainoa lapsi, eli en liikkunut edes sisarusten kanssa, eikä ollut ketään. Kun joku sanoi "nössö" hymyilin ja kävelin pois. Ei ole yksilön vika, että yksinäisyys periytyy. Ja lisäksi, kaverit on meille ihan tervetulleita. Mutta elämä on muokkautunut näin. Ap

Ei yksinäisyys periydy ellet eristä lapsiasi tarkoituksellisesti. Ja tuo nyt on puhdasta paskaa, että lällättely ei tunnu missään ja sen voi kuitata vain hymyilemällä. Tiedät itsekin, ettei se ole totta ellet ole psykopaatti, jolla ei ole lainkaan tunteita

Aika epäreilu syytös on syyttää vanhempia eristämisestä, jos ei perhe ole muiden kanssa tekemisissä. Voisi kysyä myös, miksi muut eivät ole tekemisissä ja kuka eristää ja ketä.

Yleensä kyllä lapset ovat ihan vapaita menemään ja kaveeraamaan keiden kanssa tahansa, mutta silti voi olla, että eivät tee sitä joistain syistä. Mikä on siis eristämistä? Vanhempi ei voi hirveästi vaikuttaa lapsen kaverisuhteisiin. Ja jos jotkut sukulaiset eivät ole tekemisissä, miksi se olisi vain sen toisen osapuolen vika. Vain sellaisessa tapauksessa voi olla niin, jos vain toinen kutsuu tapaamisiin tai ottaa yhteyttä ja toinen osapuoli ei. Jos ei ihan tiedä tarkkaan ei kannata ehkä toisten sukulaissuhteista olettaa mitään. Saattaa olla myös vääriä huhujakin liikkeellä toisten asioista vaikka kuinka paljon.

Varsin erikoinen ajatus, että ihmissuhteet=sukulaiset. Ja totta kai vanhemmat vaikuttavat lasten kaverisuhteisiin. Etenkin pienten. Kun ei eskari-ikäinen yksinkään voi mennä paikkoihin, joissa tapaisi muita lapsia ja saisi muodostettua kaverisuhteita. Tai edes oppisi normaaleja sosiaalisia taitoja, joilla sitten myöhemmin saa itsenäisesti luotua kaverisuhteita. 

Ei ihan noin. Sosiaaliset taidot riippuu pitkälti luonteesta ja voi riippua jopa siitä onko niitä potentiaalisia kavereita ympärillä. Lapsella voi olla kavereita, vaikka ei olisi ollut kun lähinnä oman perheen kanssa pienenä tai vanhempi ei niin sosiaalinen.

Tosin jos ei käy edes päiväkotia, niin sitten jää kokonaan paitsi kaverisuhteista samanikäisten kanssa ja ei saa ehkä tarpeeksi kokemusta ennen koulua.

Eli väittääkö joku, että jos ei ole sukulaisten kanssa paljon tekemisisä tai hiekkalaatikolla tarpeeksi taaperon kanssa tai perhetuttujen kanssa, niin lapsi ei osaa olla kaveri tuon takia, vaikka kävisi esim päiväkodissa 1-vuotiaasta lähtien? Joskus tietenkin hiekkalaatikko kaverit pysyy, mutta ei varmaan aina.

Uskoisin, että päiväkodin kaveri kokemukset vähän tärkeämmät kun satunnaiset tapailut perhetuttujen tai sukulaisten kanssa. Kaikilla ei sukulaisissa edes ole samanikäisiä lapsia kun itsellä, vaikka tietenkin nuokin kontaktit pelkkää plussaa kaikkien sosiaalisille suhteille.

Yksi lapsistani jolla oli paljon kavereita, oli itse hieman se laiskempi ystävystyjä,mutta onneksi naapurustossa oli lapsia, jotka enemmän aktiivisia ja ystävystyivät hänen kanssaan. Ei ollut kuitenkaan mikään ujo tai epäsosiaalinen.