Aki Kaurismäen uusin leffa vaikuttaa trailerin ja näyttelijöiden perusteella mielenkiintoiselta

Vierailija kirjoitti:

Kuolleet lehdet nähty tänään. Maineensa veroinen, sympaattinen, yksinkertainen tarina. Loistavat näyttelijät pääosissa, nostalginen musiikki. Vähän huolettaa se, että kansainvälinen yleisö saa käsityksen suomalaisten elinoloista tämän perusteella; ankeat miljööt ja asunnot, vuosikymmenten takainen fiilis - radiosta Ukrainan sotaa.

No ehkä turhaan. Kyllä ne tietää, että kyseessä on tietynlainen kaurismäkeläinen, ei realistinen maailma. Teema ja aihe sitten on hyvinkin realistisia.

Olen sen ennenkin sanonut, mutta olin tuon Vatasen kanssa armeijassa 90-luvun lopussa. Hienoa että mies on pärjännyt elämässään noin hyvin.

Kertokaas lisää tunnelmia elokuvan jo nähneet.

Jussia pukkaa. Ja Oscar!

Hyvät näyttelijät!!!

Itketti ja nauratti. Kyllä täytyy ihailla sitä intensiteettiä, joka huokui valkokankaalta katsomoon asti. Jussi on kyllä uskomattoman hyvä näyttelijä, vähäeleinen ja uskottava. Alman puheesta kyllä äidinkieli paljastuu (eikä ehkä ole uskottavaa, että elokuvan työläisnaisen äidinkieli olisi ruotsi), mutta ei se haittaa.

Hienoja ja herkällä otteella elokuvia tehneeltä ohjaajalta hieman vaisu pätkä. Kaikki nostalgiset kliseet koottu ja keskeiset näyttelijät suosittuja. Tämä ei koskettanut. Jotenkin pysähtynyt, enkä tiedä minne. Itään? Baariin? Olkapäälle taputtajiin & toimittajien syleilyihin? Pimeälle kadulle?

Kun on nähnyt yhden Akin leffan, on nähnyt kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo nainen uusi Kati Outinen.

Toivottavasti ei.

Jussi

Sorry mutta tämä on hirveää tekotaiteellista 💩aa 🙈 tämä tragikomiikan laji ei selvästikään ole minua varten -ehkä olen liian tosikko ja/tai tyhmä, hörähdin ehkä 2 kertaa ei vaan naurata eikä myöskään ihastuta, enkä ymmärtänyt tätä yhtään enempää kuin muitakaan Kaurismäen leffoja (lukuunottamatta Leningrad Cowboys leffoja joista yksi oli ihan jees, ehkä.koska pidin bändistå silloin). Ihmeellinen yritys ottaa kantaa Ukrainan sotaan jää ihan irralliseksi ja tarkoituksenhakuiselsi huomionhauksi. Parasta leffassa oli Maustetyttöjen biisi ja koira. Nukahdin melkein keskellä leffaa. Dialogi on tarkoituksella sitä kökköä vähäeleisyyttä, mikä ilmeisesti sitten vetoaa jonkinlaisena suomalaisena erikoisuutena erityisesti ulkomaisiin kriitikoihin, suomalaiset ovat taass nähneet tämän jo monta kertaa Kauris äen edellisissä leffoissa. Miljöö/lavastus/puvustus on 60-70-luvun kurjuutta mutta tarina sijoittuu nykyaikaan.