Miksi super ekstrovertit ihmiset eivät vietä aikaa keskenään?

Vierailija kirjoitti:

Etkö osaa sanoa, jos seura ei kelpaa? "Pommitus" loppuu siihen. Ärsyttää just tuo introjen saamattomuus, etteivät ilmaise itseään/ajatuksiaan/tunteita, vaan kyräilevät ja kaunaantuvat. 

se pommitus ei vaan lopu, vaikka kuinka kieltäytyisit tapaamisista...

On myös meitä kälättäviä introverttejä. Kun syystä tai toisesta ajaudumme seuraan, jossa stressaannumme, alamme hermostuksissamme höpöttää kohtuuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Arvaa miksi muutin italiaan?

Munan perässä. Kyllä me tiedetään miksi naiset ramppaa Italiassa.

Sitä olen tässä iän karttuessa ihmetellyt, että vahvasti extrovertit eivät oikeasti, kertakaikkisesti pysty ymmärtämään sitä introverttien yksinäisyyden tarvetta. Siinä on aina heille jotain väärää tai sairasta. Yksinäisyyttä kaipaava on jotenkin viallinen.

Tuo on sun tulkintani.

Tapaan mun super introverttejä kavereita siksi, että kukaan muu ei tapaa niitä. Ja niillä on hyviä, erikoisia ideoita. Kysyn aina. En pakota. Välillä ne on tuskastuttavan toistavia, mutta sitten pitää kuunnella se 30 min monologi, miten löytäisin partnerin. En sano mitään. Tekisi mieli sanoa, lopeta ton on ja rexinan öysäys. Mut en sano mitään vaan kysyn kysymyksiä.

Ehkäpä tietyt ihmiset kaipaavat juuri sellaista yleisönä toimivaa kaveria, eivätkä itse siedä olla yleisönä toiselle ekstrovertille.

Introvertille parasta seuraa on toinen introvertti. Keskustelut ja oleminen on silloin mukavan rauhallista.

Oon ihastunut ja hengaillut tosi suloisen ekstrovertin kanssa, joka naimisissa mykän intron kanssa. Erohan siitä tulee, kun toinen himmailee ja pihtailee kaikessa. Ilossa ja vuorovaikutuksessa ja tapahtumissa käymisissä. Tyyppi on nyt saanu lapset omilleen ja alkaa olla siten vapaa valitsemaan toisenlaista elämää.

Olen ekstrovertti introvertiksi, ja introvertti ekstrovertiksi, enkä oikeastaan pidä kummastakaan ääripäästä. Jatkuva meno ja pälätys vie hapen ilmasta, mutta jos toisesta joutuu puristamaan lauseen kuin vesipisaran aavikolla on sosiaalinen interaktio hieman työlästä.

Olen introvertti. En voi sietää ekstrovertti-naisia. Naisella täytyy olla kyky olla hiljaa. M28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö osaa sanoa, jos seura ei kelpaa? "Pommitus" loppuu siihen. Ärsyttää just tuo introjen saamattomuus, etteivät ilmaise itseään/ajatuksiaan/tunteita, vaan kyräilevät ja kaunaantuvat. 

Jos sille ekstrovertille sanoo, niin se joko

a) ei ymmärrä ollenkaan, vaan jatkaa samaan malliin

tai

b) loukkaantuu, ärsyyntyy ja alkaa piikitellä

Minulla on valitettavasti kuntouttavan työtoiminnan ryhmässä "ilonani" jälkimmäinen tyyppi. Sen jälkeen, kun hän tajusi, että olen introvertti enkä jaksa kuunnella ainaista kälätystä, hän ei ole jättänyt käyttämättä yhtään tilaisuutta piikitellä minua siitä.

Tuo on muuten totta. Minäkin olen joutunut hölösuun piikittelyn kohteeksi kun en ole jaksanut hänen jatkuvaa hölötystään ja olen yrittänyt ottaa etäisyyttä.

Tuo on oikeasti hyvä kysymys. Ehkä nämä superekstrovertit tosiaan rasittaisivat toisiaan liikaa puhumalla toistensa päälle ja halaamalla toisensa kuoliaaksi. Superintrovertit taas luultavasti vaikenisivat ja kyräilisivät toisensa hengiltä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ekstrovertti introvertiksi, ja introvertti ekstrovertiksi, enkä oikeastaan pidä kummastakaan ääripäästä. Jatkuva meno ja pälätys vie hapen ilmasta, mutta jos toisesta joutuu puristamaan lauseen kuin vesipisaran aavikolla on sosiaalinen interaktio hieman työlästä.

Et ole tainnut tajuta, mitä nuo termit tarkoittavat.

Ekstrovertti saa energiansa toisista ihmisistä. Jos hän viettää kahdeksan tuntia isossa ihmisjoukossa keskustellen ja tavaten uusia ihmisiä, hän on sen jälkeen täynnä energiaa. Ja jos hän joutuu olemaan viikon yksin mökillä, hänen akkunsa tyhjenee ja hänen on päästävä ihmisten seuraan latautuakseen. Introvertilla taas on täsmälleen päinvastoin: hän uupuu ja kuormittuu ihmisten seurasta (vaikka se olisi miellyttävääkin) ja tarvitsee yksinoloa ladatakseen akkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Arvaa miksi muutin italiaan?

Ruoan ja edullisen hintatason perässä? Kelan etuudet riittävät pidempään ja työkkäriasiat hoituvat etäyhteydellä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on oikeasti hyvä kysymys. Ehkä nämä superekstrovertit tosiaan rasittaisivat toisiaan liikaa puhumalla toistensa päälle ja halaamalla toisensa kuoliaaksi. Superintrovertit taas luultavasti vaikenisivat ja kyräilisivät toisensa hengiltä.

Ei, vaan me istutaan hiljaa ja mietitään omia juttujamme, ja ollaan tyytyväisiä kun kerrankin seurana on ihminen joka ei vaadi puhumaan tyhjänpäiväistä small talkia.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on oikeasti hyvä kysymys. Ehkä nämä superekstrovertit tosiaan rasittaisivat toisiaan liikaa puhumalla toistensa päälle ja halaamalla toisensa kuoliaaksi. Superintrovertit taas luultavasti vaikenisivat ja kyräilisivät toisensa hengiltä.

Kyräily on extroverttien piirre. Introvertit on kiinnostuneita muista asioista kuin kyräilyistä.

Introverttihullu palstalla taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaa miksi muutin italiaan?

Koska olet aivan hillitön hölisijä ja italialaiset on myös?

Kaikki italialaiset eivät todellakaan ole ekstroverttejä. Ihme streotypia. Sama kuin väittäisi, että Suomessa on PELKKIÄ introverttejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ekstrovertti introvertiksi, ja introvertti ekstrovertiksi, enkä oikeastaan pidä kummastakaan ääripäästä. Jatkuva meno ja pälätys vie hapen ilmasta, mutta jos toisesta joutuu puristamaan lauseen kuin vesipisaran aavikolla on sosiaalinen interaktio hieman työlästä.

Et ole tainnut tajuta, mitä nuo termit tarkoittavat.

Ekstrovertti saa energiansa toisista ihmisistä. Jos hän viettää kahdeksan tuntia isossa ihmisjoukossa keskustellen ja tavaten uusia ihmisiä, hän on sen jälkeen täynnä energiaa. Ja jos hän joutuu olemaan viikon yksin mökillä, hänen akkunsa tyhjenee ja hänen on päästävä ihmisten seuraan latautuakseen. Introvertilla taas on täsmälleen päinvastoin: hän uupuu ja kuormittuu ihmisten seurasta (vaikka se olisi miellyttävääkin) ja tarvitsee yksinoloa ladatakseen akkunsa.

Asia ei ole noin yksiselitteinen. Kyllä sosiaalinen kanssakäyminen rasittaa ekstroverttiäkin, mutta useimmiten vain fyysisellä tasolla. Jotkut viihtyvät seurassa ja ovat ulospäin suuntautuneita, mutta ylitettyään tietyn pisteen eivät enää saa mitään ja kaipaavat ehkä kahden hengen välistä vuorovaikutusta tai yksinoloa. Samoin introvertti saattaa kärsiä yksinolosta kun sitä kertyy yli tarpeiden. Ehkä parempi kuin streotyyppiset ääripäät on ajatus siitä mikä määrä sosoaalista vuorovaikutusta riittää täyttämään sosiaalisuuden janon.

En kyllä tiedä kumpi olen kun puhun paljon seurassa mutta seuraa minulla on ehkä tunti viikossa. Muun ajan olisin mieluiten yksin.