Uskaltaako 33-vuotiaana etsiä vielä miestä perheen perustamiseen
Vai pitääkö suunnata saman tien hedelmöityshoitoihin yksin? Meillä tuli ex-miehen kanssa kevättalvella ero ja sitä on tässä joutunut käsittelemään. En pidä itsellistä äitiyttä täysin poissuljettuna vaihtoehtona, mutta ihan vielä en koe olevani siihen ajatukseen valmis. Mutta uskallanko käyttää vielä aikaa puolison etsimiseen? Tutkimuksissa olen käynyt ja niiden mukaan hedelmällisyydessä ei ole mitään huolestuttavaa, eivät ne tietenkään kaikkea kerro. Munasolujen pakastus ei nyt tule kysymykseen, sitäkin on harkittu.
Kommentit (54)
Tottakai ehtii mutta älä laske sen varaan
Alat olla jo vähän vanha, mutta jos et ole liian ronkeli niin eiköhän joku siementäjä löydy.
Täysin priorisointikysymys.
Minä etsisin hyvin aktiivisesti suhteellisen lyhyen ajan, esimerkiksi vuoden, sitten suuntasin hoitoihin.
Mikään ei takaa että hyvältä vaikuttava mies olisi hedelmällinen tai että hän ei lähtisi lätkimään kun olet raskaana. Mutta riskit siihen voit minimoida huolellisella valinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Alat olla jo vähän vanha, mutta jos et ole liian ronkeli niin eiköhän joku siementäjä löydy.
Kannattaa mieluummin olla ronkeli ja hankkia lapsi yksin.
Jos et löydä toista aikuista jakamaan lapsen huoltamisen vastuuta ja päädyt hankkimaan lapsen yksin, suosittelen luonnollista hedelmöitystä vähintäänkin hoitojen kylkeen. Sillä tavalla näet että biologisella isällä on hyvät geenit.
Miksi ihmeessä ei pitäisi olla ronkeli? Todellakin täytyy olla. Ei lasta pidä alkaa tekemään kenen tahansa kanssa. Parempi on tehdä lapsi yksin ja odottaa rauhassa sopivan puolison löytymistä kuin ottaa joku väärältä tuntuva mies ja paniikissa pyöräyttää sille lapsi. Itse tosin tiedän muutamankin lähipiiristä jotka ovat tuossa iässä itselleen sopivan puolison löytäneet ja suhteessa lapsia saaneet. Ei nykyään enää päde sanonta, että kaikki hyvät viedään kaksikymppisenä. Suhteita alkaa ja päättyy kaiken ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ei pitäisi olla ronkeli? Todellakin täytyy olla. Ei lasta pidä alkaa tekemään kenen tahansa kanssa. Parempi on tehdä lapsi yksin ja odottaa rauhassa sopivan puolison löytymistä kuin ottaa joku väärältä tuntuva mies ja paniikissa pyöräyttää sille lapsi. Itse tosin tiedän muutamankin lähipiiristä jotka ovat tuossa iässä itselleen sopivan puolison löytäneet ja suhteessa lapsia saaneet. Ei nykyään enää päde sanonta, että kaikki hyvät viedään kaksikymppisenä. Suhteita alkaa ja päättyy kaiken ikäisenä.
Nimenomaan, silloinhan juuri pitää olla valikoiva jos etsii puolisoa perheen perustamiseen. Jos ei löydy hyvää niin ei siihen suunnitelmat kaadu, perhettä ei tarvitse perustaa välttämättä perinteistä reittiä.
Mulla tulee naiset raskaaksi kun ne lainaa hammasharjaa ja olen keski-ikäinen.
Tuu tänne sedän syliin niin pamputan sut paksuksi alle aikayksikön.
Hyvä ikähän toi on kunhan ei ole ylipainoa ja on asenteet kohdillaan = ei feministi ja ei tuhlaa aikaa pleijereihin sa sellaisiin jotka ei lasta ja perhettä halua.
Se on monesti tuuristakin kiinni. Kyllä itse tiedän useammankin tuossa iässä pariutuneen ja myöhemmin perheen perustaneen.
mitenköhän ap jaksaa 18 vuotta lapsen kanssa, kun ei miehen kanssakaan kyennyt elämään?