"Olen sympaattinen ja oikeudenmukainen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se älykkyys on objektiivisesti todettavissa, joten sitä en niputtaisi tuohon samaan kategoriaan. Muuten samaa mieltä.

Toki, mutta sen toteaminen ääneen olisi tahditonta ja myös antaisi vaikutelman, ettei toinen keskustelija ole. Toinen voi olla myös testatusti älykäs vaikkei siitä kerrokaan. Sosiaalisen kanssakäymisen ihan perussääntöjä. Ei ole kovinkaan hedelmällistä eikä muutenkaan älykästä todeta olevansa älykäs tai vaikkapa kaunis naama peruslukemilla.

No sehän riippuu ihan tilanteesta, jossa se älykkyys tulee puheeksi. Melkein minkä tahansa lauseen töksäyttäminen kaiken järkevän kontekstin ulkopuolella on tökeröä.

Vierailija kirjoitti:

Se on tosiaan totta, että jotkut kehuvat itseään perusteettomasti vailla totuuden häivää. Sitten taas jotkut kertovat rehellisesti niinkuin asiat ovat. Minun mielestä saa mainita olevansa empaattinen tai sympaattinen. Se on vaan yksi hyvistä piirteistä ja hyvähän se vaan, jos hyvää löytyy.

En väitä, etteikö deittipalvelimiltakin siinä kuin joku toinen yökerhossa tai baarin tiskillä kertoo perusteettomia ja vailla totuuspohjaa olevia asioita itsestään. Mutta deittipalvelimilla kyllä saattaa käydä myös niin, että ei itse ymmärrä tai tajua sitä mitä toinen kirjoitaa. Voi itseasiassa päästä aika pitkälle ennen kuin tämä käy ilmi. Esimerkkinä nostan kuitenkin nyt vuosien takaisen ensitreffit alttarilla parin, joista kumpikin on saattanut kenties kertoa itseään kuvatessaan, että omaa terveelsiet elämäntavat ja harrastaa aktiivisesti liikuntaa.

Silti naiselle saattoi tulla yllätyksenä tai paremmin järkytyksenä kun mies saapui hänen (vasta vihityn puolisonsa) luokse ensimmäistä kertaa, niin tuo mies onnistui antamaan itsestään mielikuvam että hän toivoisi saavansa viettää tulevat yönsä fillarinsa vierellään ja nainen ) olisi hänelle tärkeys ja kiintymys -arvoasteikollaan tosiena. 

Entä mitä esimerkiksi on kun toien kertoo olevansa alkoholi kohtuu käyttäjä? - Osalle saattaa olla esimerkiksi saunaolut tai siideri tai pari kerran tai korkeintaan kaksi viikossa, eikä aina sitäkään kun ei tule sinkkuna itsekseen aina saunottuakaan. Ehkä tulee juoneeksi joskus tai toisinaan lasin viiniä ja silloinkin lähinnä ruuan kanssa tai pienenä irtiottona "tavallsiesta arjesta".  - Kun taas osalle kohtuullinen alkoholin käyttö voi merkitä vähintään yhtä pulloa viiniä eriyhteyksissä viikon tai kahden aikana. Tämän lisäksi saunaoluet joitain kertoja viikossa ja mahdolliesti myös jonkun kerran parin viikon aikana lasin tai kaksi viskia tai konjakkia. Ehkä joitain annoksia olutta myös ruuan kanssa ns. viihteellä ollessa saattaa mennä myös muuta shotti tai ryyppy jne.

Sinkkumies

Sanoisin, että lakia hyvin tunteva tuomari voisi perustellusti arvella olevansa oikeudenmukainen.

Voihan sitä kutsu itseään vaikka miksi, muttei pidä sitten ihmetellä kun ihmiset kaikkoaa ympäriltä.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kutsu itseään vaikka miksi, muttei pidä sitten ihmetellä kun ihmiset kaikkoaa ympäriltä.

No jaa. Minulle on ainakin viime vuosina kerrottu siinä määrin kaikista huonoista piirteistäni, että jos kuvailisin itseäni näiden kuvausten perusteella, ei minussa olisi yhtäkään hyvää piirrettä tai ainakaan niitä piirteitä joista aidosti arvostaisin niin toisessa, kuin itsessäni.

Ei siis tarvitse edes kutsua itseään erityisesti miksikään, kyllä ympäristö hoitaa sen puolen. Tarina erikseen ovatko kuvailut aitoja vai epävarmuuksiin ja traumoihinsa perustuvia. Kuka - minä mukaan lukien -  on niin objektiivien, etteivät omat kokemukset ja näkemykset sävyttäisi kokemusta vuorovaikutuksessa ja kuinka toisen kokee ja näkee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos nuo ovat kommentteja, joilla muut ovat häntä kuvailleet?

Silti. Minuakin on kuvattu vaikka millä tavoin, mutta olisi todella tökeröä jos alkaisin kuvailla itse itseäni esim. sympaattiseksi. Tai toteaisin, että minua on kuvailtu sympaattiseksi. Naurattaa pelkkä ajatus, kuin jostakin huonosta sketsistä.

Oletko tosi nuori tai asperger kun et ymmärrä tätä? Nämä ovat sellaisia itsestäänselviä sääntöjä, joita ei lue missään.

Miksi se on tökeröä? Jos läheiset ihmiset kuvailevat sinua lähes yksimielisesti jollain tavalla, niin voisiko olla mahdollista, että siinä on jotain perää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos nuo ovat kommentteja, joilla muut ovat häntä kuvailleet?

Silti. Minuakin on kuvattu vaikka millä tavoin, mutta olisi todella tökeröä jos alkaisin kuvailla itse itseäni esim. sympaattiseksi. Tai toteaisin, että minua on kuvailtu sympaattiseksi. Naurattaa pelkkä ajatus, kuin jostakin huonosta sketsistä.

Oletko tosi nuori tai asperger kun et ymmärrä tätä? Nämä ovat sellaisia itsestäänselviä sääntöjä, joita ei lue missään.

Miksi se on tökeröä? Jos läheiset ihmiset kuvailevat sinua lähes yksimielisesti jollain tavalla, niin voisiko olla mahdollista, että siinä on jotain perää?

Voi olla, ainakin siinä läheisten kokemusmaailman kontekstissa, mutta sen ääneen sanominen on hassua. Miksi koet tarvetta kuvailla itseäsi positiivisin määrein? Eikö se riitä, että teoillasi ja käytökselläsi tuot nämä piirteet esille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos nuo ovat kommentteja, joilla muut ovat häntä kuvailleet?

Silti. Minuakin on kuvattu vaikka millä tavoin, mutta olisi todella tökeröä jos alkaisin kuvailla itse itseäni esim. sympaattiseksi. Tai toteaisin, että minua on kuvailtu sympaattiseksi. Naurattaa pelkkä ajatus, kuin jostakin huonosta sketsistä.

Oletko tosi nuori tai asperger kun et ymmärrä tätä? Nämä ovat sellaisia itsestäänselviä sääntöjä, joita ei lue missään.

Miksi se on tökeröä? Jos läheiset ihmiset kuvailevat sinua lähes yksimielisesti jollain tavalla, niin voisiko olla mahdollista, että siinä on jotain perää?

Voi olla, ainakin siinä läheisten kokemusmaailman kontekstissa, mutta sen ääneen sanominen on hassua. Miksi koet tarvetta kuvailla itseäsi positiivisin määrein? Eikö se riitä, että teoillasi ja käytökselläsi tuot nämä piirteet esille? 

Eikö kuvailua tehdä tuntemattomia ihmisiä varten? Jos rekrytoija pyytää sinua kuvailemaan itseäsi, tuskin tokaiset: "Ei kiitos, en halua kuvailla itseäni positiivisin määrein. Tuon piirteeni esille teoillani ja käytökselläni."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos nuo ovat kommentteja, joilla muut ovat häntä kuvailleet?

Silti. Minuakin on kuvattu vaikka millä tavoin, mutta olisi todella tökeröä jos alkaisin kuvailla itse itseäni esim. sympaattiseksi. Tai toteaisin, että minua on kuvailtu sympaattiseksi. Naurattaa pelkkä ajatus, kuin jostakin huonosta sketsistä.

Oletko tosi nuori tai asperger kun et ymmärrä tätä? Nämä ovat sellaisia itsestäänselviä sääntöjä, joita ei lue missään.

Miksi se on tökeröä? Jos läheiset ihmiset kuvailevat sinua lähes yksimielisesti jollain tavalla, niin voisiko olla mahdollista, että siinä on jotain perää?

Voi olla, ainakin siinä läheisten kokemusmaailman kontekstissa, mutta sen ääneen sanominen on hassua. Miksi koet tarvetta kuvailla itseäsi positiivisin määrein? Eikö se riitä, että teoillasi ja käytökselläsi tuot nämä piirteet esille? 

Eikö kuvailua tehdä tuntemattomia ihmisiä varten? Jos rekrytoija pyytää sinua kuvailemaan itseäsi, tuskin tokaiset: "Ei kiitos, en halua kuvailla itseäni positiivisin määrein. Tuon piirteeni esille teoillani ja käytökselläni."

Tietenkin, mutta on joitakin määreitä joiden sanominen ääneen tai kirjoittaminen työhakemukseen ei vain anna fiksua vaikutelmaa. Voit sanoa olevasi tarkka ja että tulet helposti toimeen muiden ihmisten kanssa, muttet, että olet sympaattinen. Tai voit toki jos haluat.

Onhan ap oikeilla jäljillä, varsinkin sanan sympaattinen osalta. Itse pehmentäisin tuollaista kuvausta vaikkapa sanalla 'mielestäni'. Silloin ei ainakaan vaikuta niin arrogantilta.