Lue keskustelun säännöt.
Ystävästä eroon - olenko huono ihminen?
Väsynyt
17.05.2023 |
Tutustuin aikanaan samassa työpaikassa ihmiseen, joka jäi kaveriksi - alkuun vähän olosuhteiden "pakostakin" ja niiden myötä. Ajan saatossa yhteydenpito vakiintui, hän oli niitä ihmisiä joiden kanssa on helppo vaihtaa kuulumisia arjen asioista, käydä kaikenmaailman kulttuuririennoissa, piipahtaa kahvilla jne. Minut elämä vei sittemmin toisen alan töihin ja toiselle paikkakunnalle.
Yhteydenpito on säilynyt, mutta... jokin on vuosien saatossa muuttunut. Tästä ihmisestä tuntuu kadonneen kaikki ilo ja miltei persoonakin. Tilalla on nyt jo (kirjaimellisesti) viidettätoista vuottaan samaa työuupumusta (taas kirjaimellisesti) itkevä hahmo. Hän tuntuu kiertävän samaa kehää. Tekee liian pitkää päivää. Kollegat kasaavat hänelle eri tekosyillä omia töitään kun huomaavat, että hän ne mukisematta tekee. Hän ei jaksa ja jää sairauslomalle. Palaa samaan työhön. Kehä alkaa alusta. Hän valittelee tätä tilannetta minulle. Esitän erilaisia ratkaisuehdotuksia, paikkoja joista hakea tukea ja apua. Hän ei kiinnostu, kehä vain jatkaa samaa rataansa. Sen sijaan hän on alkanut kyllä kiinnostua mielenterveydestään ja etsii syitä tilanteelleen pohtimalla erilaisia mahdollisia diagnooseja. En tiedä onko diagnoosia sille että antaa muiden kasata omat työt hänelle.
Minä en jaksaisi tällaista enää. Samaa virttä vuodesta toiseen. Mikään ei muutu. Auttaa en voi, en väkisin. Tulee mieleen, että onko hän sitten ehkä niitä ihmisiä, joille on tärkeää että on aina jotain valitettavaa? En tiedä, mutta tuntuu raskaalta olla tekemisissä tällasen negatiivisen tyypin kanssa. Tekee mieli laittaa jotenkin jotain rajaa, mutta en oikein tiedä miten. Sitten taas mietin että vaikka suuttuisi jos sanon suoraan etten jaksa, ehkä siitäkin voisi tulla hyvä juttu sillä lailla, että jos hän itse lakkaisi pitämästä minua "valitustorvenaan"?
Löytyiskö täältä ihmisiä, joilla on samantyyppisiä kokemuksia? Miten olette toimineet? Mitä tapahtui?
Kommentit (21)
Tämä palsta on kyllä parasta viihdettä! Tässäkin ekana kommenttina joku peruskoulupudokas kertomassa että ei oo aikaa lukea yli viittä sanaa, mutta on sentään saanut vastattua ilman tavuviivoja. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano ystävällisesti, että asia on nöin, että olet kuunnellut häntä ja tehnyt parhaasi tukeaksesi häntä, mutta nyt et enää keksi oikein mitään ja sinäkin alat olla väsynyt tähän tilanteeseen.
Kysy mitä hän ajattelee teidän ystävyydestä. Haluaako hän teidän edelleen olevan ystäviä ja jos haluaa, niin pyydä että hän huomiosi sinunkin jaksamisesi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.
Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.
huomenna on helatorstai
Olen yleensä lempannut ystävät, joista ei ole enää iloa. Se on parasta kaikkia kohtaan.
Ei ole ystäviä eikä ole koskaan ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.
Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.
huomenna on helatorstai
So?
Vika on siinä työpaikassa, ei hänessä. Sieltä pitäisi lähteä. Ehkä ei ole muuta paikkaa tarjolla tai vaihtoehtoa, ellei suunnittele tilalle muuta elämää tai alaa. Mikään "pseudoapu" jossain ei muuta tilannetta varmaan, kun se työpaikka ei siitä erilaiseksi muutu. Tai työaika. Hän ei ehkä jaksa sitä. Jokin on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro ensin ystävällesi mitä mieltä olet.
Jos ei kiinnostu neuvoistasi, etkö voi loukkaantua hänelle?
Sano, että aika hakea ammattiapua. Tämä on ystävyys, ei terapiapiste.
Mun mielestä suoraan puheminen on pitkässä juoksussa parasta vaikka alkuun kirpaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se totta, että parasta yleensä sanoa suoraan. Toki pitää olla ystävällinen. Mutta siihen ei voi vaikuttaa, miten toinen asiat sitten kokee. Oikeastaan toivon että olisin puhunut asiasta tälle ihmisille paljon aikaisemmin, pitkittyminen tuntuu tekevän jutusta vaan hankalamman.
-ap-
Tyhmä on se joka tekee kun voi jättää tekemättä. Oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat ystävän pitää, kerrot että tilanne työpaikan kanssa on se, että se on epäterve ja koska ystävä ei ole valmis toimiin, voisitteko te puhua jostain muusta. Tyyliin tapaat alkoholistia vain kun on selvä.
Älä yritä ratkaista muiden ongelmia.
Sanot vain, että voi, voi. Onpas ikävää.
Miten ratkaiset ongelman. Jokainen kyllä löytää keinonsa itse. Turhaan isket päätä seinään, jos yrität auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyys on vapaaehtoista, ei terapiasuhde.
Ystäväsi ei osaa asettaa rajoja. Mahdollistatko osaltasi sen, ettei tilanne muutu, koska valittamalla saa huomiota? Mitä itse toivoisit ystävältä, jos olisit hänen nahoissa?
Tämä ei ole paras neuvo, mutta itse olen vain feidannut tuollaiset ystävät, joiden kanssa ei ole (enää) mitään yhteistä ja olen ollut vain likakaivo.
Vierailija kirjoitti:
Olen yleensä lempannut ystävät, joista ei ole enää iloa. Se on parasta kaikkia kohtaan.
Joo, mä olen kanssa tätä mieltä että ystävyys on hyötymissuhde. Jos tulee vähänkin negaa tai elämän kääntöpuolta, niin häivyn. Haluan ihanan, iloisen ja onnellisen elämän! Oon anasainnut sen! Live, laugh, love!
Hän on pahasti masentunut. Yrittäisin puhua, että hakisi apua masennukseen.
Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.
Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.