Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon jännität pitkän matkan juna-/linja-automatkoja?
17.05.2023 |
Ja kuinka usein niitä teet?
Mä käyn pitkän matkan reissuja kotimaan sisällä n. 4 kertaa vuodessa (jo yli kymmenen vuotta näin) ja edelleen jännitän ihan hirveästi. Henkeä ahdistaa, sydän hakkaa, maha sekaisin ja henkisesti stressaa yms. jo heti aamusta kun juna lähtee vasta klo15.
Mietin kaikki asiat mitkä voi mennä pieleen: menenkö oikeaan junaan, löydänkö paikan, tuleeko lipun esittämisessä jotain teknisiä ongelmia, onko täyttä, sattuuko joku hankala vierustoveri, osaanko jäädä pois oikeaan aikaan, entä jos tulee matkalla kipua/pahoinvointia/nenäverenvuotoa/tms.
Kommentit (36)
Tieliikenteessä jännittää aina siis bussissa jkv mutta junassa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko sinulla ADHD?
Minäkin jännitin ennen kaikkea tällaista, koska mokailin niin usein että oli syytäkin jännittää. Diagnoosin jälkeen olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten voin onnistua sellaisissa normaaleissa arjen asioissa jotka muilta onnistuvat kummemmin yrittämättäkin. Olen hyväksynyt että minulta ei onnistu, vaan asiaan pitää erikseen panostaa.
Nykyään en juurikaan enää jännitä kun olen saanut onnistumisen kokemuksia jo jonkin verran.
Junamatkoja en jännitä. Olen tehnyt niitä paljon pienestä asti. Pitkiä bussimatkoja jännitän jonkun verran, sillä kärsin suolistosairaudesta, eikä bussissa aina ole vesssaa. Ja vaikka olisikin, niin se on yleensä todella törkyinen.
ja ahdas.
Helsingin paikallisliikenteessä jännitän enemmän kuin Eskelisessä.
Varmasti jännittäisin, koska en ole pariinkymmeneen vuoteen bussilla enkä junalla matkustanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mielelläni enää tee pitkiä bussimatkoja. Nuorena ne tulivat tutuiksi, tein niitä liikaa.
Ei jännitä yhtään. Miksi stressaat junalla matkustamista? Eihän siinä ole mitään erikoista. Vielä vähemmän autoilussa on jännitettävää. Gps kertoo miten määränpäähän pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhä useammin. Jännitän että näenkö kun bussi tulee. Joskus on paikka, silloin jännitän että istuuko siinä jo joku. Vitutuksen aiheuttaa kun joudun kuuntelemaan kun joku kuuntelee musiikkia ilman kuulokkeita, tai vauvoja jostain instasta - tätä jouduin kuuntelemaan viime viikolla Onnibussissa😖 tai uutisia eräällä tietyllä kielellä.
En yhtään, ei ole tullut mieleen jännittää tuollaista. Löhden kyllä aina hyvissä ajoin että ehdin varmasti ajoissa asemalle/pysäkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus jännittää. Kaikenlaista on sattunut. Nuorena menin väärään junaan: olin matkalla palkkasotilaaksi Nicaraguaan, Ruotsin ja Tanskan kautta. Mutta menin Amsterdamissa väärään junaan, enkä koskaan päässyt Nicaraguaan.
Jännitän joskus koska pitkänmatkan busseissa ei ole kiva käydä vessassa.
Pyrin aina menemään bussiin linja-autoasemalta (Kamppi) koska hermostun siihen kyttäämiseen kun joudun odottamaan bussia jossain Meilahdessa. Meikun seudulla kun on niin paljon pyöräilijöitä ja skouttaajia että saa pelätä jäämänsä alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jännitä. Muita asioita kyllä kovastikin, mutta maata pitkin matkustaminen ei ole niihin kuulunut koskaan. Menen ajoissa asemalle/bussilaiturille kyllä ja joskus olen jännittänyt vaihtoyhteyteen ehtimistä. Mutta noista vaihdoistakin olen ajatellut, että periaatteessa siinä samassa ajassa pitäisi ehtiä hitaat mummelit ja pyörätuoli-ihmiset myös, niin enköhän minä ripeäjalkainen sinne ehdi.
Kaveriani jännitti kyllä, kun viime kesänä joutui vaihtamaan junaa matkalla. Hän on tamperelainen ja kulkenut pääasiassa pohjois-etelärataa edestakaisin, ei ole joutunut juuri vaihtojunia miettimään. Itse olen sen verran sivusta kotoisin, että olen joutunut tottumaan säätöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jännitä.
Olet onnekas ja etuoikeutettu.
T. Lapsesta asti kaikkea jännittänyt
Niin no, jännitän minä hammaslääkäriä, joskus jopa pelkäsin kuollaksi. En myöskään tykkää oikein soitella mihinkään, vaikka siitäkin kammosta olen päässyt jonkin verran yli.
Matkustamaan olen joutunut työni takia (kotimaassa), joten se ei jännitä.
-1
Tämä soittaminen on aika monelle vaikeaa. Olen itse sairaalassa ja vastailen puhelimeen kun potilaat soittavat. Useat jännittävät tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jännitä. Muita asioita kyllä kovastikin, mutta maata pitkin matkustaminen ei ole niihin kuulunut koskaan. Menen ajoissa asemalle/bussilaiturille kyllä ja joskus olen jännittänyt vaihtoyhteyteen ehtimistä. Mutta noista vaihdoistakin olen ajatellut, että periaatteessa siinä samassa ajassa pitäisi ehtiä hitaat mummelit ja pyörätuoli-ihmiset myös, niin enköhän minä ripeäjalkainen sinne ehdi.
Kaveriani jännitti kyllä, kun viime kesänä joutui vaihtamaan junaa matkalla. Hän on tamperelainen ja kulkenut pääasiassa pohjois-etelärataa edestakaisin, ei ole joutunut juuri vaihtojunia miettimään. Itse olen sen verran sivusta kotoisin, että olen joutunut tottumaan säätöön.
Vaihdot on hirveitä. Matkustan paljon junalla Euroopassa. Jostain syystä jännitän eniten Suomessa. Ehkä se johtuu siitä että täällä ollaan aina jonkun sääilmiön kourissa.
Kerran vr-henkilökunta neuvoi minua väärin, meinasin myöhästyä jatkoyhteydestä. Neuvoivat väärän raiteen. Älä AP kuitenkaan pelästy tästä. Pidän junamatkailua kuitenkin vaivattomana. Bussilla en tykkää matkustaa 2-3 tuntia kauempaa.
Alue: Aihe vapaa
Enää ei ole autoemäntiä. Silloin kun 70-luvulla oli niin jännitin asiakkaita.