Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Niin, joku kirjoittikin, että on sen puolison tehtävä auttaa lasten - ja kodinhoidossa.
Heh-heh. On puolisoita, jotka on tietenkin periaatteessa samaa mieltä, mutta käytännössä heiltä ei sitä apua liikenekään.
Kuin juuri kirjan nimeltä Varo narsistia. Kirjoittajana asianajaja Markku Salo, joka on hoitanut satoja avioeroihin liittyviä riitatapauksia. Kirjassa oli mielenkiintoisia pointteja liittyen juuri tähän miesten tapaan olla parisuhteessa ja perheen isä.
Menen ehkä nyt vähän asiasta erilleen, kun kirjoitan narsismista, mutta hän oli joutunut toteamaan miesten (nimenomaan miesten, koska miehiä ne olivat) narsistisen suhtautumisen perhe-elämään. Kirjassa kerrotaan, miten asia tulee esille huoltajuus riidoissa, joissa miehet eivät tunnu lainkaan käsittävän sitä, miten paljon he ovat sysänneet lasten hoito- ja kasvatus vastuuta sille äidille. Ja silti riitelevät lapsista ihan vain kiusatakseen puolisoaan erotilanteessa. Todellisuudessa eivät ole juurikaan lapsistaan kiinnostuneita.
Esimerkkinä oli tällaiset tapaukset, joissa miehellä oli paljon aikaa ja rahaa kuluttava harrastus, esim. moottoripyörä- tai jenkkiautoharrastus. Mies katsoi voivansa harrastaa tällaista vaikka miten paljon kaikkine rahalllisine kuluineen ja kokoontumisajoineen, jotka vie hänet lähes kokonaan pois perheensä luota, vaikka perheessä olisi vastasyntynyt vauva ja muitakin lapsia.
Hyvin kuvaavaa miesten ajatusmallia, heillä on oikeus, heidän ei tarvitse, lasta varten on äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistähän päättelit, että neljä lasta on tehty peräjälkeen. Oletko kuullut koskaan mistään muusta järjestyksestä. Vaikkapa samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin, joku kirjoittikin, että on sen puolison tehtävä auttaa lasten - ja kodinhoidossa.
Heh-heh. On puolisoita, jotka on tietenkin periaatteessa samaa mieltä, mutta käytännössä heiltä ei sitä apua liikenekään.
Kuin juuri kirjan nimeltä Varo narsistia. Kirjoittajana asianajaja Markku Salo, joka on hoitanut satoja avioeroihin liittyviä riitatapauksia. Kirjassa oli mielenkiintoisia pointteja liittyen juuri tähän miesten tapaan olla parisuhteessa ja perheen isä.
Menen ehkä nyt vähän asiasta erilleen, kun kirjoitan narsismista, mutta hän oli joutunut toteamaan miesten (nimenomaan miesten, koska miehiä ne olivat) narsistisen suhtautumisen perhe-elämään. Kirjassa kerrotaan, miten asia tulee esille huoltajuus riidoissa, joissa miehet eivät tunnu lainkaan käsittävän sitä, miten paljon he ovat sysänneet lasten hoito- ja kasvatus vastuuta sille äidille. Ja silti riitelevät lapsista ih
Tuollaisesta puolisosta otetaan ero eikä ainakaan tehdä lisää lapsia.
Vastaus on naiset, jotka haluavat naisten raatavan, koska he raatoivat, ja heidän äitinsäkin raatoivat. Ei ihme ettei tasa-arvo etene, kun naiset panettelee naista. Lisäksi kun miehet vielä yllyttävät porukan jatkeena, mikä on naisen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Niin, joku kirjoittikin, että on sen puolison tehtävä auttaa lasten - ja kodinhoidossa.
Heh-heh. On puolisoita, jotka on tietenkin periaatteessa samaa mieltä, mutta käytännössä heiltä ei sitä apua liikenekään.
Kuin juuri kirjan nimeltä Varo narsistia. Kirjoittajana asianajaja Markku Salo, joka on hoitanut satoja avioeroihin liittyviä riitatapauksia. Kirjassa oli mielenkiintoisia pointteja liittyen juuri tähän miesten tapaan olla parisuhteessa ja perheen isä.
Menen ehkä nyt vähän asiasta erilleen, kun kirjoitan narsismista, mutta hän oli joutunut toteamaan miesten (nimenomaan miesten, koska miehiä ne olivat) narsistisen suhtautumisen perhe-elämään. Kirjassa kerrotaan, miten asia tulee esille huoltajuus riidoissa, joissa miehet eivät tunnu lainkaan käsittävän sitä, miten paljon he ovat sysänneet lasten hoito- ja kasvatus vastuuta sille äidille. Ja silti riitelevät lapsista ih
"Esimerkkinä oli tällaiset tapaukset, joissa miehellä oli paljon aikaa ja rahaa kuluttava harrastus, esim. moottoripyörä- tai jenkkiautoharrastus. Mies katsoi voivansa harrastaa tällaista vaikka miten paljon kaikkine rahalllisine kuluineen ja kokoontumisajoineen, jotka vie hänet lähes kokonaan pois perheensä luota, vaikka perheessä olisi vastasyntynyt vauva ja muitakin lapsia."
Eikös tämä nyt ole sellainen asia, jonka nainenkin tietää, kun käy seurustelemaan? Vai onko tullut yllätyksenä?
Pitäisikö sen miehen muuttua seurustellessaan naisen mieleiseksi vai olla oma itsensä? Minusta aivan ihmeellistä nillitystä naiselta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, joku kirjoittikin, että on sen puolison tehtävä auttaa lasten - ja kodinhoidossa.
Heh-heh. On puolisoita, jotka on tietenkin periaatteessa samaa mieltä, mutta käytännössä heiltä ei sitä apua liikenekään.
Kuin juuri kirjan nimeltä Varo narsistia. Kirjoittajana asianajaja Markku Salo, joka on hoitanut satoja avioeroihin liittyviä riitatapauksia. Kirjassa oli mielenkiintoisia pointteja liittyen juuri tähän miesten tapaan olla parisuhteessa ja perheen isä.
Menen ehkä nyt vähän asiasta erilleen, kun kirjoitan narsismista, mutta hän oli joutunut toteamaan miesten (nimenomaan miesten, koska miehiä ne olivat) narsistisen suhtautumisen perhe-elämään. Kirjassa kerrotaan, miten asia tulee esille huoltajuus riidoissa, joissa miehet eivät tunnu lainkaan käsittävän sitä, miten paljon he ovat sysänneet lasten hoito- ja kasvatus vastuuta si
"Esimerkkinä oli tällaiset tapaukset, joissa miehellä oli paljon aikaa ja rahaa kuluttava harrastus, esim. moottoripyörä- tai jenkkiautoharrastus. Mies katsoi voivansa harrastaa tällaista vaikka miten paljon kaikkine rahalllisine kuluineen ja kokoontumisajoineen, jotka vie hänet lähes kokonaan pois perheensä luota, vaikka perheessä olisi vastasyntynyt vauva ja muitakin lapsia."
Eikös tämä nyt ole sellainen asia, jonka nainenkin tietää, kun käy seurustelemaan? Vai onko tullut yllätyksenä?
Pitäisikö sen miehen muuttua seurustellessaan naisen mieleiseksi vai olla oma itsensä? Minusta aivan ihmeellistä nillitystä naiselta :D
Kun vauva tulee taloon, silloin pitää vähentää omia harrastuksia. Vauvaa ei voi jättää kokonaan toisen harteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap saanut jotain apua. Perheiden palvelut alkavat kyllä olla jo liian huonolla tasolla verrattuna esim. omien äitiemme saamiin palveluihin.
Voi itku, täällä nauran, vaikka melkein itkettää. Teidän äidit ovat saaneet paljon vähemmän palveluita, kuin teille nykyäideille tarjotaan. Silloin ei myöskään ollut muodissa valittaa kuinka raskasta itse hankitun (harkitun?) perheen hoitaminen on. Ihan normaalielämään kuuluu kevyemmät ja raskaammat ajat, niitä ei ole tarkoituskaan muiden hoitaa. Itse se on elämänsä elettävä ja päätöstensä mukaan se sovitettava.
Ehkä me teidän äidit ollaan liikaa tehty puolesta, eikä ole vaadittu kotona mitään, niin se kolahtaa nyt teidän raukkojen niskaan. Koettakaapas opettaa omat lapsenne pienestä pitäen ottamaan osaa perheen kotitöihin, oppivat vastuunottoa ja myös sen
Mites toi isä? Miten se osallistuu lapsen hoitoon? Ennen ainakin osallistui, kun sattui olemaan kotona töistä - niin, jompi kumpi käy töissä
muuten lasten hankinta on kyseenalaista, kun pitäisi sille lapselle tarjota elämä. Usein lapsi on tilipussin jatke yksinhuoltajalle, joka on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kehtasin valittaa väsymystäni monen valvotun kuukauden jälkeen, mies totesi, että se hoitaa, jota lapsen itku häiritsee. Häntä se ei vaivaa. Sukulainen totesi, että eihän mies voisi ajaa töihin väsyneenä. Voisi ajaa kolarin. Kysymys oli yhden hengestä. Minulla väsyneenä neljän lapsen hengestä. Neuvolasta kehotettiin nukkumaan enemmän. Keskittymään olennaiseen, joka oli kolmen tunnin välein ruokailut ja vaipan vaihdot. En jaksanut ymmärtää, kuka ne ruuat valmistaa, astiat ja pyykit pesee, kun mies kotona vasta nukkumaanmenoaikana. Mutta jokaisella oli ratkaisu, ettei asia heille kuulu. Selvisin ja lapsetkin ihmeen kaupalla, vaikka välillä tunsin olevani täysin syyntakeeton.
Usko pois, tuosta juuri on kysekin. Ne äidit, ennen ja nyt, ovat selvinneet ja tulevat selviytymään.
Miten ihmeessä hommasit neljä lasta? Se ei selity millään muulla, kuin että
Oletan, että olet mies, koska elät vanha-ajan naisen arvojen kuplassa. Neljä tuli yhdellä kerralla. Joten olin tyhmä, ja viisastuin kerrasta. Onneksi olin ollut työssäkäyvä ja vakaavarainen, säästöjä. Mutta unta en ollut voinut tallettaa. Rahalla voi ostaa palveluja, mutta ei lastensa läheisyyttä eikä unta.
Kolmasosa porukasta jättää äänestämättä vaaleissa etenkin nuoret. Alkakaa käydä nuoret äänestämässä ja alkakaa ajaa kotiapua väsyneille äideille, jos koette sen niin tärkeäksi. Järjestäkää rahoitus, perustakaa taas joku säätiö. Toki MLL on jo, alkakaa aktiiveiksi siellä. Olisiko se jotain kotiin äidille kaveriksi apukäsiä, joku ympäri vuorokauden päivystävä vauvala, jonne saisi kipata vauvan, kun tuntuu, ettei kertakaikkiaan jaksa? Epäilenpä vain, että sosiaalitapaukset ja palvelua väärin käyttävät täyttäisivät tämän palvelun kokonaan eikä tavalliselle perheelle tuolta silloinkaan apua riittäisi.
Pitäisikö nuoret naiset ja miksei miehetkin velvoittaa pyörittämään jotain tällaista toimintaa siviilipalvelusta vastaavasti?
Eläkeläisiä tuskin tähän työhön löytyy eläkeiän pidentyessä.
Työttömiä ei voi vastuuttaa, koska heille olisi maksettava käypä palkka ja palkan sivukulut. Joku voisi mielellään tällaiseen työhön lähteä, jos rahoitus löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yksi oli perhepäivähoidossa ja yksi ala-asteella erikoiskoulussa. Kaksi oli tavallisella ala-asteella eri puolella kaupunkia ja me loput yläasteella/lukiossa taas eri puolella kaupunkia..
Siihen aikaan ala-astelaiset menivät itse normaalilla bussilla (talvisin) ja me ylä-astelaiset kävellen/pyörällä. Perhepäivähoitoon vanhempi vei ja haki autolla.
Ei ollut Wilmaa silloin, kuten ei matkapuhelimiakaan.
Hammashoito pelasi vielä Suomessa ja lapset kävelivät itseohjautuvasti koulusta hammashoitolaan kilometrin päähän ala-asteesta ja takaisin koulupäivän aikana.
Ei tarvinnut viilipurkkeja pestä, koska kuten mainitsin vanhempani kävivät kummatkin täysipäiväisesti töissä, eivätkä olleet mitään sossupummeja.
Rikkaita ei oltu, mutta pärjättiin. Nälkä ei ollut ja vanhemmat ehtivät autella läksyissä ja ilmapiiri oli lämmin.
Mainittakoon vielä, että kumatkaan vanhemmistani eivät juoneet alkoholia tai polttaneet tupakkaa.
Emme olleet mitään uskonnollisia (kuten voisi ehkä päätellä), vaan ihan perus taviksia.
Vierailija kirjoitti:
No yksi oli perhepäivähoidossa ja yksi ala-asteella erikoiskoulussa. Kaksi oli tavallisella ala-asteella eri puolella kaupunkia ja me loput yläasteella/lukiossa taas eri puolella kaupunkia..
Siihen aikaan ala-astelaiset menivät itse normaalilla bussilla (talvisin) ja me ylä-astelaiset kävellen/pyörällä. Perhepäivähoitoon vanhempi vei ja haki autolla.
Ei ollut Wilmaa silloin, kuten ei matkapuhelimiakaan.
Hammashoito pelasi vielä Suomessa ja lapset kävelivät itseohjautuvasti koulusta hammashoitolaan kilometrin päähän ala-asteesta ja takaisin koulupäivän aikana.
Ei tarvinnut viilipurkkeja pestä, koska kuten mainitsin vanhempani kävivät kummatkin täysipäiväisesti töissä, eivätkä olleet mitään sossupummeja.
Rikkaita ei oltu, mutta pärjättiin. Nälkä ei ollut ja vanhemmat ehtivät autella läksyissä ja ilmapiiri oli lämmin.
Mainittakoon vielä, että kumatkaa
1980-luvulla oli todella hyvät perheiden ja lasten sote-palvelut. Meilläkin oli koulussa hammashoitola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halutaan lapsia mutta ei haluta hoivata heitä?
Vierailija kirjoitti:
Halutaan lapsia mutta ei haluta hoivata heitä?
Kuka niin on sanonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmislaji kehittyi joitakin satojatuhansia vuosia niin että äitiysvaiheessa olevilla naisilla oli ympärillä omat äidit, tätejä ja isoäitejä. Kasvatusvastuu jakaantui monille. Uupuneet nykymammat voivat kiittää yksinasumista ja ydinperhettä ahdingostaan.
Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta, myös he tarvitsevat apua ja hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
"Jos kotiapu on vain pari tuntia, se ei auta, koska siinä ajassa ei ehdi nukkua univelkoja pois. Ja äiti ei edelleenkään nuku päivällä. Eli kotiapu pitäisi käydä päivällä siivoamassa, ja tulla yöksi hoitamaan vauvaa, jotta äiti ja isä saavat nukkua. "
Periaatteessa sellaista asiaa ei ole kuin "univelka", joka vain kerääntyy ja kerääntyy ja joka pitää nukkua sitten samanpituisena pois. Aivomme on rakentuneet siten, että jos vaikka olet ollut kaksi päivää nukkumatta ja sitten pääset hetkeksi nukkumaan, niin aivot eivä tuhlaa aikaa ns. turhiin univaiheisiin, vaan vajoat aika nopeasti syvään uneen. Pari tuntiakin riittää ensi hätään ja jos sen jälkeen alkaa noudattaa suurinpiirtein normaalia unirytmiä ja huolehtimaan nukkumisesta (vaikka aina silloin kun vauvakin nukkuu), niin elimistö alkaa korjata itseään. Sen kahden tunnin kotiavun ei siis ole tarkoitus korjata koko ongelmaa heti, vaan auttaa pahimpaan. Ei sitä kaht
Teepä koe. Mene nukkumaan ensi keskiviikkona 15:30-17:30. Tule sitten kertomaan, onnistuitko hyvin nukkumaan.
Joku kirjoitti että tarkkailijat on se oikea ratkaisu asiaan, koska ihmiset ei tunnista ongelmakohtiaan. Mutta minusta tuntuu että ihan yksinkertaisesti se varsinainen ongelmakohta on, millaista vanhemmuus on nykyään. Eihän ole niin että enemmistöllä sujuu mukavasti ja olisi olemassa jokin pieni vähemmistö, poikkeusäidit, joilla on ongelmis, jotka jonkun tarkkailijan pitäisi vain poimia ja huomauttaa niistä äidille, jonka jälkeen äiti huomaisi minkä virheen on tehnyt ja sitten kaikki sujuisikin. Väitän että vaikka toteuttaisi vanhemmuutta aivan edellytetyllä tavalla, vanhemmat ovat erittäin uupuneita. Tosiasiahan on, että on vain muutama onnekas, jotka EIVÄT koe pikkulapsiaikaa järjettömän uuvuttavaksi. Ja sille juuri jotain pitäisi tehdä, koska ei kai voi olla asianmukaista, että pidetään normaalina että vanhemmuus on ääritila, josta pitää koettaa selvitä ensimmäiset vuodet, ja sitten vielä hoetaan että jokaisenhan pitää vain tietää että se vie jaksamisen äärirajoille ja tämä vain kuuluu asiaanMiksi tälle ei voisi tehdä jotain? Säästetään jostain muusta. Melkein mistä vain muusta. Satsaus maksaisi itsensä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmislaji kehittyi joitakin satojatuhansia vuosia niin että äitiysvaiheessa olevilla naisilla oli ympärillä omat äidit, tätejä ja isoäitejä. Kasvatusvastuu jakaantui monille. Uupuneet nykymammat voivat kiittää yksinasumista ja ydinperhettä ahdingostaan.
Juuri tämä. Kukaan yksi ihminen, äiti, ei yksin tai yhden osittain osallistuvan kumppanin kanssa voi hoitaa vauvaa tai pikkulasta uupumatta homman mahdottomuuteen, koska se vain on äärettömän älytön vaatimus. Luonnonheimoja vastaavissa yhteisöissä tutkittiin asiaa ja selvisi että pikkulapsi on tyypillisesti äidin hoidossa n 40 prosenttia ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Mun läheisten asenne vauvan heräillessä 20 kertaa yössä oli että varmaan mies auttaa, kun ei töissäkään käynyt (oli ikuisuusopiskelija).
Olisihan nykyään jo ex-miehen pitänytkin osallistua ja auttaa, mutta tuntui jälkikäteen ajateltuna olleen hänen keino alistaa ja hallita minua. Neuvolassa vaan nyökyttelivät miehelle myötätuntoisesti, kun sanoi olevansa herkkäuninen, eikä siksi voinut kuulemma hoitaa lasta koskaan yöllä.
Huono mies on taakka, joka estää myös saamasta mitään ulkopuolista apua.
Tuo on varmasti ihan totta että huono mies on taakka. On kuitenkin ihan mahdollista ajatella jo etukäteen kenen kanssa kannattaa hankkia lapsia ja kenen ei. Jokainen varmasti myös jollain tasolla ymmärtää ettei yhteiskunnassa ole kodinhoitajia jokaiselle uusavuttomalle ja miten noloa olisikaan että lastenhoitajaa kaivataan kotiin vaikka siellä on jo kaksi aikuista. Tsemppiä kaikille väsyneille, se kestää hetken ja menee kyllä ohi.
Monessa paikassa ei saa minkäänlaista apua ja sinä valitat, kun kukaan ei tule pesemään saunaa tai jääkaappia!? Siivousfirmoista voi ihan itse ostaa siivousapua. Oikeasti uupunut olisi tyytyväisenä hankkinut hoitoapua.