Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi kun tarkastin niin naisille on aivan stanasti eri palveluja tarjolla.
Kerro lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen tietää missä maailma makaa, pitäisi tuntea omat voimavarat ja lähipiirin tavat. Lisääntyminen kun on ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta, vaikka toitotetaan alhaisesta syntyvyydestä, ei se kohdistu kehenkään yksilöön, sen takia ei tarvitse lisääntyä, eli jokainen tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Miettikää asiaa tarkkaan. Yhteiskunnan resulsit on mitä on ja ei ne siitä mihinkään muutu, todennäköisesti huononee. Lisääntyminen ei ole mikään velvollisuus!
Olen 70-v mummeli, kolme aikuista lasta ja 2 lapsenlasta. Luulen ja toivon, että vielä koittaa aika Suomessa, että lapsien hankkimisesta maksetaan. Alkaa meinaan väki uhkaavasti vähentyä. Yli 40 vuotta sitten ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa. Miksi tämä erittäin hyvä tukimuoto on lakkautettu, suuri virhe. Toivon ja suon kaikille vauvaperheille käytännön apua, silloin kun tarve. Lapsen saaminen ja kasvattaminen on ainakin parikymmenen vuoden rupeama ja suurella rakkaudella vanhemmat tekevät velvollisuutensa. Jos joskus tarvitsevat apua esim sairauden takia, niin yhteiskunnan pitää järjestää sitä ja maksu voisi mennä tulojen mukaan, näin yksinhuoltajatkin voisivat saada apua. Se annettu apu voi olla pienen lapsen pelastus. Tukekaamne vanhemmuutta ja lapsia, minusta se on yhteiskunnan tärkein tehtävä terveyspalvelujen lisäksi, joita me jokainen jossain elämän vaiheessa tulemme tarvitsemaan.
"kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa."
Mutta eikö ole lapsen etu ja oikeus, jos lapsi sairastuu, hoitamassa on tuttu ja turvallinen jompikumpi vanhempi ja saa vielä kotona olemisestaan ja hoitaessa omaa lasta, täyden palkan, eläke-edun, jopa lomarahat, eikä vieras ja tuntematon kodinhoitaja.
Ja vanhemmilla sairaanlapsen hoito-oikeus, kunnes lapsi 12v.En ymmärrä, miksi kodinhoitaja olisi hoitajana jotenkin parempi, kuin vanhempi?
Tässä ketjussa oli kyse äitien väsymisestä eikä sairaan lapsen hoitamisesta.
Omitko sinä jotenkin tätä ketjua?
Etkö tiedä, että sairaan lapsen hoitaminen väsyttää sitä äitiä aika tavalla kun muiden kotitöiden/lasten hoitaminen tehdään siinä sivussa?Juu meillä oli se kodinhoitaja, kun lapsella oli vesirokko. Vuonna 1982 sai olla 2 päivää hoitamassa sairasta lasta palkallisena ja kun se vesirokko on semmoinen ainakin viikon juttu eikä palkatonta virkavapaata myönnetty, niin saimme kodinhoitajan kunnalta, josta sitten tuli jonkinlainen lasku, määrää en muista.
Nykyään saa olla lain mukaan kolme päivää, mutta laissa ei sanota palkallisista päivistä mitään, niistä on sovittu alojen tesseissä. Itsellä kolme päivää olisi palkatonta.
Kyllä sairaanlapsen hoidonjärjestelyt perustuvat työlainsäädäntöön.
Ja vanhemmat voi olla hoitamassa tai järjestämässä sairaanlapsensa hoitoa 6 arkipäivää + vapaapäivät eli periaatteessa 10 päivää.
Eli äiti 3 työpäivää + vapaapäivät ja
isä 3 työpäivää + vapaapäivät tai viikonloput.
Niin saa olla 3 päivää per sairaus ja sairastumispäivä lasketaan sekä viikonlopun päivät . Eli lapsi sairastuu perjantaina, niin maananantaina ei enää saa olla vapaana. Esim kvtes menee näin. Ja vanhemmat eivät voi käyttää 3 päivää kumpainenkin vaan 3 päivää yhteensä. Tilapäisen hoitovapaan palkallisuuden määrittää TES, ei laki. Tilapäinen hoitovapaa voi olla myös pidempi, mikäli TES:ssä on asiasta sovittu. Ehkä kannattaisi tutustua muuhunkin TES:iin kuin oman alan, niissä kun on eroja aika paljon..
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on yksi apu, jota kannattaa rohkeasti käyttää. Jos sulla on vaikka vauva ja isompia lapsia niin laita ne isommat lapset päikkyyn niin sulla on kotona vähän helpompaa. Ja vauvankin voi laittaa päikkyyn 1 vuotiaana ja sitten voit vaikka puoli vuotta lepäillä, makoilla ja nukkua kotona ja palautua rankoista vuosista kun lapset päikyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen tietää missä maailma makaa, pitäisi tuntea omat voimavarat ja lähipiirin tavat. Lisääntyminen kun on ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta, vaikka toitotetaan alhaisesta syntyvyydestä, ei se kohdistu kehenkään yksilöön, sen takia ei tarvitse lisääntyä, eli jokainen tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Miettikää asiaa tarkkaan. Yhteiskunnan resulsit on mitä on ja ei ne siitä mihinkään muutu, todennäköisesti huononee. Lisääntyminen ei ole mikään velvollisuus!
Olen 70-v mummeli, kolme aikuista lasta ja 2 lapsenlasta. Luulen ja toivon, että vielä koittaa aika Suomessa, että lapsien hankkimisesta maksetaan. Alkaa meinaan väki uhkaavasti vähentyä. Yli 40 vuotta sitten ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa. Miksi tämä erittäin hyvä tukimuoto on lakkautettu, suuri virhe. Toivon ja suon kaikille vauvaperheille käytännön apua, silloin kun tarve. Lapsen saaminen ja kasvattaminen on ainakin parikymmenen vuoden rupeama ja suurella rakkaudella vanhemmat tekevät velvollisuutensa. Jos joskus tarvitsevat apua esim sairauden takia, niin yhteiskunnan pitää järjestää sitä ja maksu voisi mennä tulojen mukaan, näin yksinhuoltajatkin voisivat saada apua. Se annettu apu voi olla pienen lapsen pelastus. Tukekaamne vanhemmuutta ja lapsia, minusta se on yhteiskunnan tärkein tehtävä terveyspalvelujen lisäksi, joita me jokainen jossain elämän vaiheessa tulemme tarvitsemaan.
"kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa."
Mutta eikö ole lapsen etu ja oikeus, jos lapsi sairastuu, hoitamassa on tuttu ja turvallinen jompikumpi vanhempi ja saa vielä kotona olemisestaan ja hoitaessa omaa lasta, täyden palkan, eläke-edun, jopa lomarahat, eikä vieras ja tuntematon kodinhoitaja.
Ja vanhemmilla sairaanlapsen hoito-oikeus, kunnes lapsi 12v.En ymmärrä, miksi kodinhoitaja olisi hoitajana jotenkin parempi, kuin vanhempi?
Tässä ketjussa oli kyse äitien väsymisestä eikä sairaan lapsen hoitamisesta.
Omitko sinä jotenkin tätä ketjua?
Etkö tiedä, että sairaan lapsen hoitaminen väsyttää sitä äitiä aika tavalla kun muiden kotitöiden/lasten hoitaminen tehdään siinä sivussa?Juu meillä oli se kodinhoitaja, kun lapsella oli vesirokko. Vuonna 1982 sai olla 2 päivää hoitamassa sairasta lasta palkallisena ja kun se vesirokko on semmoinen ainakin viikon juttu eikä palkatonta virkavapaata myönnetty, niin saimme kodinhoitajan kunnalta, josta sitten tuli jonkinlainen lasku, määrää en muista.
Nykyään saa olla lain mukaan kolme päivää, mutta laissa ei sanota palkallisista päivistä mitään, niistä on sovittu alojen tesseissä. Itsellä kolme päivää olisi palkatonta.
Kyllä sairaanlapsen hoidonjärjestelyt perustuvat työlainsäädäntöön.
Ja vanhemmat voi olla hoitamassa tai järjestämässä sairaanlapsensa hoitoa 6 arkipäivää + vapaapäivät eli periaatteessa 10 päivää.
Eli äiti 3 työpäivää + vapaapäivät ja
isä 3 työpäivää + vapaapäivät tai viikonloput.Niin saa olla 3 päivää per sairaus ja sairastumispäivä lasketaan sekä viikonlopun päivät . Eli lapsi sairastuu perjantaina, niin maananantaina ei enää saa olla vapaana. Esim kvtes menee näin. Ja vanhemmat eivät voi käyttää 3 päivää kumpainenkin vaan 3 päivää yhteensä. Tilapäisen hoitovapaan palkallisuuden määrittää TES, ei laki. Tilapäinen hoitovapaa voi olla myös pidempi, mikäli TES:ssä on asiasta sovittu. Ehkä kannattaisi tutustua muuhunkin TES:iin kuin oman alan, niissä kun on eroja aika paljon..
Yllättäen miesvaltaisella alalla voi TES:n mukaan sairaan lapsen hoito olla palkallista ja ehkä päiviä enemmän. Ehkä ajatellaan, että eihän miehet kuitenkaan jää kotiin.
Tästä ketjusta kyllä huomaa, että eräitten mielestä lapsen saaminen on syntiä, jos ei peräti rikos. Siksi synnin seurauksista kuuluukin kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on yksi apu, jota kannattaa rohkeasti käyttää. Jos sulla on vaikka vauva ja isompia lapsia niin laita ne isommat lapset päikkyyn niin sulla on kotona vähän helpompaa. Ja vauvankin voi laittaa päikkyyn 1 vuotiaana ja sitten voit vaikka puoli vuotta lepäillä, makoilla ja nukkua kotona ja palautua rankoista vuosista kun lapset päikyssä.
Paljonko se puolen vuoden lepäily vuoden päästä auttaa siinä vaiheessa, kun on kuukauden ikäisen vauvan kanssa lopen uupunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaisiko riihikuiva paperiraha oloa edes pikkuisen??
Ei saa kukaan muukaan. Olen ollut puolikuntoinen jo viimeiset 4 vuotta. Välillä pitkillä sairaslomilla. Olen vasta kolmekymppinen, joten pitkään pitäisi vielä jaksaa työelämässä. Kuitenkaan ketään ei tunnu kiinnostavan tämä asia, vaikka olen jo nyt hädintuskin työkykyinen. Olen niin väsynyt olemaan aina väsynyt. Epätoivo. Perhekin jää perustamatta tämän takia, kun en saa apua. En mitenkään jaksaisi huolehtia lapsista tässä tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ilmainen kotiapulainen? Ei kuule yhteiskunta toimi tuolla tavalla, että normaalia elämää tullaan ilmaiseksi auttamaan. Se on sitä apua, että sulla on ympärillä neuvoja ja sosiaalitoimi ja lastensuojelu, sua tarkkaillaan ja sun kanssa keskustellaan. Kaikkialla ei ole sitäkään.
Miten niin ei yhteiskunta toimi tuolla lailla 🤣🤣🤣🤣🤣 kysypä tuntemiltasi noin viiskymppisiltä ihmisiltä entisajan kotiapulaisjärjestelmästä joka meillä täällä Suomessa oli. Se on TASAN tuollainen, mitä ap kuvailee kaipaavansa.
Mä olen sen ikäinen enkä tollasista tiedä mitään. Olin kaksosten totaali yh. Itse huolehdin lapseni ihan syntymästään lähtien. Ei ollu kodinhoitajia auttamassa.
Tämä on ihan tietoinen ja tahallinen järjestely, koska SUOMESSA TEHDÄÄN LAPSIKAUPPAA! Oikein HALUTAAN, että lapsia saa huostata minkä tahansa pikku tekosyyn varjolla tai ilman syytä, syyksi riittää "äidin väsymys." KOSKA huostattu lapsi tuottaa lasu-laitokselle 200 000€/vuosi, se on suuri summa rahaa sossujen ja kokoomuslaisten ym saatananpalvojien yksityisten lasulaitosten osakkeenomistajien taskuihin!
Ennenvanhaan valtio kustansi perheisiin kodinhoitajan auttamaan lapsiarjessa, nykyään kaikki käytännön apu on karsittu. Ihan tietoista, tahallista politiikkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei henkilökohtaista elämää voi suunnitella yhteiskunnan varaan. Täytyy itse luoda puitteet eli asunto, elanto, ihmissuhteet ym.
Elämänarvot kuntoon. Jos se lepo ja nukkuminen on tärkeintä niin lisää lapsia ei kannata hankkia. Mitä on väsyminen taustalla? Miksi ei saa nukuttua, onko lapsi sairas, jos lapsi ei n ku ja sen vuoksi äitikään? Pääsääntöisesti, kun lapset nukkuvat tai pitäisi nukkua ainakin 10 h vuorokaudessa.
Mun väsymisen taustalla ainakin oli se, että vauva, ihan terve sellainen, herätteli 1-3h välein yöllä. Päivällä piti hereillä esikoinen joka ei nukkunut päiväunia. Lepo ja nukkuminen ei todellakaan ole tärkeintä, kunnes niistä on todellinen pula. Joo minä selvisin ilman mitään lastensuojelun apua, mutta tiukkaa se teki. Mies oli, mutta se oli tosi paljon työmatkoilla eikä ollenkaan ymmärtänyt miten väsynyt oli. Ei se ymmärrä vieläkään, se muistelee että tää kuopus oli tosi helppo vauva eikä valvottanut.
Vierailija kirjoitti:
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on yksi apu, jota kannattaa rohkeasti käyttää. Jos sulla on vaikka vauva ja isompia lapsia niin laita ne isommat lapset päikkyyn niin sulla on kotona vähän helpompaa. Ja vauvankin voi laittaa päikkyyn 1 vuotiaana ja sitten voit vaikka puoli vuotta lepäillä, makoilla ja nukkua kotona ja palautua rankoista vuosista kun lapset päikyssä.
No eihän niin saa tehdä, silloin on kaikista huonoista vanhemmista huonoin jos vie 1-vuotiaan päiväkotiin vain levätäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kodinhoitajista haaveilevat eivät ilmeisesti tiedä, että kotiapulainen oli perheessä, jossa molemmat vanhemmat olivat töissä. Helpottaisiko se väsynyttä äitiä, jos palattaisiin entisaikaan ja saisit kotiisi hoitajan, mutta palaisit töihin vauvan ollessa 3kk ikäinen? Yöheräilyt olisi silti hoidettava ja niin ne oli hoidettava ennen vanhaankin. Ja kun joku tulee kohta kommentoimaan, että kyllä hän tietää perheitä, joissa on ollut kodinhoitaja, vaikka perheen äiti oli kotirouvana, niin silloin ei ole ollut kyseessä kunnallinen palvelu. Palvelijoita on aina saanut rahalla ja mikään ei nykypäivänäkään estä palkkaamasta palvelijaa, piikaa, au pairia tai minkä nyt kokee perheeseensä parhaaksi vaihtoehdoksi. No, nykypäivänä ehkä laki on enemmän työntekijän puolella, mutta se tuskin kenenkään mielestä on lainkaan huono asia.
Kyllä se helpottaisi sitä äitiä siellä kotona jos saisi edes pariksi päiväksi luotettavan kodinhoitajan sinne kotiin, että äiti voisi NUKKUA univelkaansa pois. Se helpottaisi todella paljon ja saisi jutella toisen aikuisen ihmisen kanssa. Mieshän voi olla vaikka komennushommissa tms.
Suku voi asua toisella puolella Suomea eikä ole avuksi.Toinen tarve on kun lapset sairastavat limittäin, niin äiti nukkuu huonosti lukuisia öitä peräkkäin. Onko tämä jotenkin vaikeaa matematiikkaa?
Niiden tarkkailijoiden olisi jo tämä asia pitänyt hoksata ja viedä eteenpäin.
Mutta kannattaako siihen elämäntilanteeseen hankkia vielä lapsi, jos mies tekee kommennushommia tai työmatkoja maailman ääriin?
Eikö lapset hankita elämäntilanteen mukaan ja huomioida omat resurssit, eikä oleteta muiden hoitavan tai tulevan apuun.
Ja väittäisin, suurin osa pienten lasten isistä, tekevät normaalia työaikaa ja asuvat kotona.
Ja miksi äidit eivät voi nukkua niitä univelkojaan pois, kun mies on kotona, kun kuitenkin vapaa-aikaa on käytettävissä enemmän, mitä on työaika.Ja äidit voi tosiaan nukkua univelkojaan työssäkäyvän puolison vapaa-ajalla. Ei lapsi kuole, jos lapsi saa pulloruokaa ja joku muu vaihtaa vaipan kuin äiti.
Kyllä sä olet pätevä! Juolahtaako mieleesi, että univelkainen on jo niin sekaisin ettei siihen auta kuin unitabletilla nukkuminen.
Silloin miehenkin pitää olla pitempi aika kotona vahtimassa lapsia. Mitenkä se muuten onnistuu vaikka 3-vuorotyöläisellä?Ei niitä kotiapulaisia yhtään sen pidemmäksi aikaa voida lähettää lapsia vahtimaan.
Voisi se äiti ainakin yhden työpäivän ajan nukkua vai etkö hoksannut?
Miksi äiti ei voi nukkua silloin, kun isällä on vapaapäivä työstä? Periaatteessa äiti voi nukkua kaksi päivää putkeen, kun myös miehelle laki oikeuttaa kaksi vapaapäivää putkeen työstä tai viikonloppuvapaan.
Näin suurimmassa osassa perheet ratkaisevat asian, ongelmitta.
Niin ongelmat onkin niissä perheissä, joissa miehet ei tällaiseen suostu. Kas kun raskas työ ja pitää saada levätä, ja äitihän vaan makaa kotona eikä tee mitään kun mies sentään elättää perheensä. Ja niin edelleen. Eikä ne miehet välttämättä sitä ilkeyttään tee, ymmärtämättömyyttään vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kodinhoitajista haaveilevat eivät ilmeisesti tiedä, että kotiapulainen oli perheessä, jossa molemmat vanhemmat olivat töissä. Helpottaisiko se väsynyttä äitiä, jos palattaisiin entisaikaan ja saisit kotiisi hoitajan, mutta palaisit töihin vauvan ollessa 3kk ikäinen? Yöheräilyt olisi silti hoidettava ja niin ne oli hoidettava ennen vanhaankin. Ja kun joku tulee kohta kommentoimaan, että kyllä hän tietää perheitä, joissa on ollut kodinhoitaja, vaikka perheen äiti oli kotirouvana, niin silloin ei ole ollut kyseessä kunnallinen palvelu. Palvelijoita on aina saanut rahalla ja mikään ei nykypäivänäkään estä palkkaamasta palvelijaa, piikaa, au pairia tai minkä nyt kokee perheeseensä parhaaksi vaihtoehdoksi. No, nykypäivänä ehkä laki on enemmän työntekijän puolella, mutta se tuskin kenenkään mielestä on lainkaan huono asia.
Kyllä se helpottaisi sitä äitiä siellä kotona jos saisi edes pariksi päiväksi luotettavan kodinhoitajan sinne kotiin, että äiti voisi NUKKUA univelkaansa pois. Se helpottaisi todella paljon ja saisi jutella toisen aikuisen ihmisen kanssa. Mieshän voi olla vaikka komennushommissa tms.
Suku voi asua toisella puolella Suomea eikä ole avuksi.Toinen tarve on kun lapset sairastavat limittäin, niin äiti nukkuu huonosti lukuisia öitä peräkkäin. Onko tämä jotenkin vaikeaa matematiikkaa?
Niiden tarkkailijoiden olisi jo tämä asia pitänyt hoksata ja viedä eteenpäin.
Mutta kannattaako siihen elämäntilanteeseen hankkia vielä lapsi, jos mies tekee kommennushommia tai työmatkoja maailman ääriin?
Eikö lapset hankita elämäntilanteen mukaan ja huomioida omat resurssit, eikä oleteta muiden hoitavan tai tulevan apuun.
Ja väittäisin, suurin osa pienten lasten isistä, tekevät normaalia työaikaa ja asuvat kotona.
Ja miksi äidit eivät voi nukkua niitä univelkojaan pois, kun mies on kotona, kun kuitenkin vapaa-aikaa on käytettävissä enemmän, mitä on työaika.Ja äidit voi tosiaan nukkua univelkojaan työssäkäyvän puolison vapaa-ajalla. Ei lapsi kuole, jos lapsi saa pulloruokaa ja joku muu vaihtaa vaipan kuin äiti.
Kyllä sä olet pätevä! Juolahtaako mieleesi, että univelkainen on jo niin sekaisin ettei siihen auta kuin unitabletilla nukkuminen.
Silloin miehenkin pitää olla pitempi aika kotona vahtimassa lapsia. Mitenkä se muuten onnistuu vaikka 3-vuorotyöläisellä?Ei niitä kotiapulaisia yhtään sen pidemmäksi aikaa voida lähettää lapsia vahtimaan.
Voisi se äiti ainakin yhden työpäivän ajan nukkua vai etkö hoksannut?
Miksi äiti ei voi nukkua silloin, kun isällä on vapaapäivä työstä? Periaatteessa äiti voi nukkua kaksi päivää putkeen, kun myös miehelle laki oikeuttaa kaksi vapaapäivää putkeen työstä tai viikonloppuvapaan.
Näin suurimmassa osassa perheet ratkaisevat asian, ongelmitta.Onpa kiva uupuneen pikkulasten äidin odottaa kun isällä vapaapäivä, että pääsee nukkumaan. Salli mun nauraa, kun se isäkin on väsynyt useamman valvotun yön jälkeen.
Ei tarvitse odottaa vapaapäivää. Äiti menee nukkumaan kun puoliso tulee töistä. Voi herranjestas tätä nykyajan äitien uusavuttomuutta!
Äidin vikahan se, jos isä ei halua osaansa vauvan hoidossa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri sai kyllä apua, alkoi pari kertaa viikossa tulla pariksi tunniksi henkilö, joka jutteli, siivosi ja pyykkäsi tarpeen mukaan. Neuvolassa oli kertonut loppuun palamisesta. Asui tuolloin yksin lasten kanssa.
En osaa sanoa kuinka vaikeaa kyseisen palvelun piiriin on päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ihmiset pärjäävät sitten, kun äitiysloma päättyy ja pitää mennä työelämään ja lapsi/lapset päiväkotiin, jos vauva-aika on noin rankkaa?
Ihan samalla tavalla sitä univelkaa kerääntyy vanhemmille kun ovat työelämässä, kun lapset heräilevät yöllä.Vai onko tarkoitus, veronmaksajien piikkiin palkata jokaiseen lapsiperheeseen kunnallinen kodinhoitaja, tekemään kotitöitä ja helpottamaan lapsiperheen arkea vapaa-ajalle, kun vanhemmat tekevät 8-10h työpäivää matkoineen.
Taaperoaikahan on helppoa ja luksusta verrattuna vauva-aikaan! Koliikki yleensä helpottaa 3-4 kk kohdalla, refluksi yleensä 6kk (sen jälkeen lastenlääkäri määrää lääkityksen), meillä on 6kk hoitotakuu, niin ennen kuin vauvavuosi on ohi alkaa lapsi saamaan hoitoa (allergiatestejä tms)... 6kk alkaen voi pitää lapselle unikoulun... kyllä se elämä helpottuu, kun lapsen vaivat helpottuu, yleensä aika auttaa niihin. Taaperovaiheessa vielä tietysti on hampaat tulevat ja siedätetään allergioita ja jos joutuu lääkekokeilurumbaan, ettei ensimmäiset sovi niin toki siinäkin vielä saattaa olla hirveän paljon valvomista.
Oli sulla vissiin aika helpot vauvat jos pidät taaperoikää työläänä...
T: vaativan vauvan äiti
Gröhöm. Olet kirjoituksesi perusteella kokenut vasta vauvavuoden. Sen perusteella et voi kyllä sanoa vielä juuta etkä jaata lapsen tulevista vuosista. Taaperovaihe, uhmaikä, päiväkotirumban ja työelämän yhteensovittaminen, eskari, koulun aloitus, esiteinivaihe, teinivaihe jne. Kyllä näissäkin haasteita riittää. Eri perheissä eri ajat on haastavia, mutta se haastavin on tiedossa vasta kun kaikki on käyty ja katsoo taaksepäin. Ei niin, että eka suoritettu jotenkuten hengissä ja sitten jeesustellaan, miten kaikki muut ajat tulevat olemaan helppoja ja jos eivät muut tajua tätä, niin ovat tietenkin väärässä. Kaikkineen erikoinen tuo sun vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä ihmiset pärjäävät sitten, kun äitiysloma päättyy ja pitää mennä työelämään ja lapsi/lapset päiväkotiin, jos vauva-aika on noin rankkaa?
Ihan samalla tavalla sitä univelkaa kerääntyy vanhemmille kun ovat työelämässä, kun lapset heräilevät yöllä.Vai onko tarkoitus, veronmaksajien piikkiin palkata jokaiseen lapsiperheeseen kunnallinen kodinhoitaja, tekemään kotitöitä ja helpottamaan lapsiperheen arkea vapaa-ajalle, kun vanhemmat tekevät 8-10h työpäivää matkoineen.
Taaperoaikahan on helppoa ja luksusta verrattuna vauva-aikaan! Koliikki yleensä helpottaa 3-4 kk kohdalla, refluksi yleensä 6kk (sen jälkeen lastenlääkäri määrää lääkityksen), meillä on 6kk hoitotakuu, niin ennen kuin vauvavuosi on ohi alkaa lapsi saamaan hoitoa (allergiatestejä tms)... 6kk alkaen voi pitää lapselle unikoulun... kyllä se elämä helpottuu, kun lapsen vaivat helpottuu, yleensä aika auttaa niihin. Taaperovaiheessa vielä tietysti on hampaat tulevat ja siedätetään allergioita ja jos joutuu lääkekokeilurumbaan, ettei ensimmäiset sovi niin toki siinäkin vielä saattaa olla hirveän paljon valvomista.
Oli sulla vissiin aika helpot vauvat jos pidät taaperoikää työläänä...
T: vaativan vauvan äiti
Gröhöm. Olet kirjoituksesi perusteella kokenut vasta vauvavuoden. Sen perusteella et voi kyllä sanoa vielä juuta etkä jaata lapsen tulevista vuosista. Taaperovaihe, uhmaikä, päiväkotirumban ja työelämän yhteensovittaminen, eskari, koulun aloitus, esiteinivaihe, teinivaihe jne. Kyllä näissäkin haasteita riittää. Eri perheissä eri ajat on haastavia, mutta se haastavin on tiedossa vasta kun kaikki on käyty ja katsoo taaksepäin. Ei niin, että eka suoritettu jotenkuten hengissä ja sitten jeesustellaan, miten kaikki muut ajat tulevat olemaan helppoja ja jos eivät muut tajua tätä, niin ovat tietenkin väärässä. Kaikkineen erikoinen tuo sun vastaus.
Nojoo, mutta harvoin muissa elämänvaiheissa joutuu valvomaan samalla tavalla kuin vaikka sen koliikkivauvan kanssa. Kyllä mullekin se vauva-aika on tähän mennessä ollut rankinta, vaikkei lapset olleet koliikkivauvoja ja vaikka kuopus oli aika meneväinen taapero ja sitä sairastelukierrettäkin oli. Sai kuitenkin suurimman osan öistä nukkua, se vaikuttaa jaksamiseen aika tavalla! Toki teini-ikää ei ole vielä koettu, mutta tähän alakouluikään mennessä on helpottunut elämä vaan koko ajan. Mutta onhan se yksilöllistä, riippuu vanhemmista ja lapsista mikä on rankinta kenellekin.
Syökää vähemmän ja liikkukaa enemmän niin jaksatte. Ei oikein jaksaisi kuunnella nuorten ihmisten valitusta elämän rankkuudesta. Siinä sen näkee kun nykynuoriso ei ole tottunut tekemään töitä ja kaikki on annettu näille kultapossuille hopeatarjottimella.
Kondomien jako olisi paikallaan.
Minkä takia niitä lapsia on pakko hankkia niiden saamattomien ja mitään tekemättömien miesten kanssa? Mielestäni äitiyteen pitää oikeasti varautua, sekä rahallisesti että kartoittaen tukiverkkoja. Kuulostaa aikamoiselta tekosyyltä selittää, etten voinut etukäteen tietää miten rankkaa äitiys on - eikö jokainen jo osaa googlettaa edes perusasioita?!? Kyllähän tätä mamma-palstaa seuraamalla pitäisi selvitä elämän perusasiat, vai mitä 🙄
Ei yhteiskunta voi tulla joka asiassa pitelemään kädestä, äityleillä on ihan oma vastuu vapaaehtoisessa lisääntymisessä.
Alue: Aihe vapaa
Ei taida onnistua kun se mies odottaa ruokaa ja passaamista sen jälkeen kun se on tehnyt raskaan työpäivän, eikä todellakaan aio muuta kuin maata sohvalla monta tuntia koomassa ja ladata tai lähtee treeniin. Katsos kun hänelläkin on ollut työpäivä mistä toipua ja haluaa olla ihan rauhassa loppu illan.