Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Ennen kotiin sai kotiapua. Nykyään ei.
Hyvin toimivat systeemit on ajettu alas ja tilalle luotu kammottavat hallintohimmelit, jossa tarvitsevat eivät enää apua saa. Apua tarvitaan juurikin ruohonjuuritasolla, jossa on edullisimmat työvoimakulut. Kaksi kodinhoitajaa saataisiin palkattua yhden hallintosuunnittelija palkalla ja siitä olisi paljon enemmän hyötyä koko yhteiskunnalle että myös yksittäisille perheille. Yksi kodinhoitaja voi pelastaa perheenäidin uupumukselta ja siinä sivussa lapset psyykkiseltä sairastumiselta ja näin saadaa muutama työkykyinen veronmaksaja tulevaisuudessa.
Nykysysteemillä rahat uppoavat turhan hallinnon palkkoihin, mielenterveyspuolen jonot kasvavat, apua ei saa ja ihmiset syrjäytyvät yhä nuorempina työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.
Milloin tämä "ennen" on ollut, jolloin perheet saivat kotiapua?
Ellei lasketa sairaanlapsenhoitoa tai jos äiti oli sairaalassa esim. synnyttämässä tai hoidossa.
Ennen oli 1990-luvulla. Silloin sain kodinhoitajan kotiin, kun olisi pitänyt levätä ennen synnytystä ja sektion jälkeen, eli olin kotona. Lasten isä oli töissä.
Ennen sitä eli joskus 1980-luvulla piti lapsilla olla kotona kodinhoitaja silloinkin, kun äiti oli sairaana. Sitä hän itsekin ihmetteli, miksi lapset eivät voineet olla hoidossa niin kuin tavallisesti olivat silloin, kun äiti oli töissä.
Ja oikein ennen vanhaan 1960-luvulla kodinhoitaja suorastaan asui perheessä, eli ennen kuin tuli maatalouslomittajat hoitamaan erikseen karjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kodinhoitajista haaveilevat eivät ilmeisesti tiedä, että kotiapulainen oli perheessä, jossa molemmat vanhemmat olivat töissä. Helpottaisiko se väsynyttä äitiä, jos palattaisiin entisaikaan ja saisit kotiisi hoitajan, mutta palaisit töihin vauvan ollessa 3kk ikäinen? Yöheräilyt olisi silti hoidettava ja niin ne oli hoidettava ennen vanhaankin. Ja kun joku tulee kohta kommentoimaan, että kyllä hän tietää perheitä, joissa on ollut kodinhoitaja, vaikka perheen äiti oli kotirouvana, niin silloin ei ole ollut kyseessä kunnallinen palvelu. Palvelijoita on aina saanut rahalla ja mikään ei nykypäivänäkään estä palkkaamasta palvelijaa, piikaa, au pairia tai minkä nyt kokee perheeseensä parhaaksi vaihtoehdoksi. No, nykypäivänä ehkä laki on enemmän työntekijän puolella, mutta se tuskin kenenkään mielestä on lainkaan huono asia.
Ja helpottaisiko nykyäitejä, kun ennen äidit palasi työelämään 2,5 kuukautta synnytyksestä töihin, niin rinnat oli haljeta maidosta ja rintoja jouduttiin ruoka- ja kahvitauolla lypsämään rintamaitoa viemäriin, ettei puserot olleet märkänä loppupäivää, eikä särkenyt rintoja.
Minulla on yksi valokuva erään tehtaan naistyöntekijöitä, oliko ruoka-tai kahvitauolta, kun kesäaikaan oli tehtaan perälle tuotu penkki, jossa tehtaan työntekijä äidit imettivät vauvojaan, kun kotiapulaiset olivat vauvat tuoneet tehdasalueelle ruokittavaksi.
Ja tätä elämää vielä haikaillaan.
Muuten hyvä, mutta millä rahalla tavallisella tehdastyöläisellä oli varaa palkata kotiapulainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Ennen kotiin sai kotiapua. Nykyään ei.
Hyvin toimivat systeemit on ajettu alas ja tilalle luotu kammottavat hallintohimmelit, jossa tarvitsevat eivät enää apua saa. Apua tarvitaan juurikin ruohonjuuritasolla, jossa on edullisimmat työvoimakulut. Kaksi kodinhoitajaa saataisiin palkattua yhden hallintosuunnittelija palkalla ja siitä olisi paljon enemmän hyötyä koko yhteiskunnalle että myös yksittäisille perheille. Yksi kodinhoitaja voi pelastaa perheenäidin uupumukselta ja siinä sivussa lapset psyykkiseltä sairastumiselta ja näin saadaa muutama työkykyinen veronmaksaja tulevaisuudessa.
Nykysysteemillä rahat uppoavat turhan hallinnon palkkoihin, mielenterveyspuolen jonot kasvavat, apua ei saa ja ihmiset syrjäytyvät yhä nuorempina työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.
Milloin tämä "ennen" on ollut, jolloin perheet saivat kotiapua?
Ellei lasketa sairaanlapsenhoitoa tai jos äiti oli sairaalassa esim. synnyttämässä tai hoidossa.
Ennen oli 1990-luvulla. Silloin sain kodinhoitajan kotiin, kun olisi pitänyt levätä ennen synnytystä ja sektion jälkeen, eli olin kotona. Lasten isä oli töissä.
Ennen sitä eli joskus 1980-luvulla piti lapsilla olla kotona kodinhoitaja silloinkin, kun äiti oli sairaana. Sitä hän itsekin ihmetteli, miksi lapset eivät voineet olla hoidossa niin kuin tavallisesti olivat silloin, kun äiti oli töissä.
Ja oikein ennen vanhaan 1960-luvulla kodinhoitaja suorastaan asui perheessä, eli ennen kuin tuli maatalouslomittajat hoitamaan erikseen karjan.
Kunnallisia kodinhoitajia ei edes ollut 60-luvulla, vaan ne tuli myöhemmin. 60-luvun Suomi oli aivan toisenlainen, eikä silloin ollut mitään yhteiskunnan tukia ja palveluita, kuin terveyssisar ja kaupungin/kunnan kiertävä kunnanlääkäri. Vielä 50-luvun lopussa, erityisesti maaseudulla naiset synnittivät kotona tai saunassa, kylän lapsenpäästäjän avustuksella.
Ja 60-luvulla, erityisesti maaseudulla näitä "kodinhoitajia" asui perheissä, jotka tekivät ruokapalkalla töitä, mutta ne eivät olleet yhteiskunnan tarjoamia, vaan olivat kiertolaisia, jotka kulkivat talosta taloon, ruokapalkalla auttamassa ja näin pysyivät leivän syrjässä. Yleensä olivat sukunsa mustalampaita, naimattomia, syrjäytyneitä tai psyykkisesti tai fyysisesti rajoitteisia ja vammaisia. Siihen aikaan ei ollut yhteiskunnan tukia. Ja kouluttamattoman ja naimattoman naisen asema oli todella heikko ja syrjivä.
Maailma muuttui 70-luvun alussa, jolloin oli jo voimassa eläkejärjestelmä ja aloitettiin yhteuskunnan tukien ja työttömyysturvan maksaminen.
Mutta tukien pyytäminen ja nostaminen oli häpeällistä ja leimaava.
Miksi lapsia tehdään jos niitä ei jakseta hoitaa? Ymmärrän että elämäntilanne voi muuttua ja yhtäkkiä sairastua jne mikä kuuluu elämään mutta tästäkään ei aina ole kysymys. Mikä on syy että ne lapset on tehty? Eikö ole osattu ennakoida millaista lapsiperhearki on? Yhtä hel vettähän se monesti on vaikka siitä yritettäisiin antaa miten ruusuinen kuva hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Ennen kotiin sai kotiapua. Nykyään ei.
Hyvin toimivat systeemit on ajettu alas ja tilalle luotu kammottavat hallintohimmelit, jossa tarvitsevat eivät enää apua saa. Apua tarvitaan juurikin ruohonjuuritasolla, jossa on edullisimmat työvoimakulut. Kaksi kodinhoitajaa saataisiin palkattua yhden hallintosuunnittelija palkalla ja siitä olisi paljon enemmän hyötyä koko yhteiskunnalle että myös yksittäisille perheille. Yksi kodinhoitaja voi pelastaa perheenäidin uupumukselta ja siinä sivussa lapset psyykkiseltä sairastumiselta ja näin saadaa muutama työkykyinen veronmaksaja tulevaisuudessa.
Nykysysteemillä rahat uppoavat turhan hallinnon palkkoihin, mielenterveyspuolen jonot kasvavat, apua ei saa ja ihmiset syrjäytyvät yhä nuorempina työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.
Milloin tämä "ennen" on ollut, jolloin perheet saivat kotiapua?
Ellei lasketa sairaanlapsenhoitoa tai jos äiti oli sairaalassa esim. synnyttämässä tai hoidossa.
Ennen oli 1990-luvulla. Silloin sain kodinhoitajan kotiin, kun olisi pitänyt levätä ennen synnytystä ja sektion jälkeen, eli olin kotona. Lasten isä oli töissä.
Ennen sitä eli joskus 1980-luvulla piti lapsilla olla kotona kodinhoitaja silloinkin, kun äiti oli sairaana. Sitä hän itsekin ihmetteli, miksi lapset eivät voineet olla hoidossa niin kuin tavallisesti olivat silloin, kun äiti oli töissä.
Ja oikein ennen vanhaan 1960-luvulla kodinhoitaja suorastaan asui perheessä, eli ennen kuin tuli maatalouslomittajat hoitamaan erikseen karjan.
Ehkä lapset eivät voineet olla hoidossa, koska subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli yli 3v lapsille 80-luvulla ja laki murjottiin etuajassa, vaikka sen toteuttamiseen ei ollut edes resursseja ja hoitopaikkoja. Päiväkoteja oli vähän ja Suomen päiväkodeista on rakennettu suurin osa 90-luvun ja 2000-luvun alussa ja niitä nousi kuin sieniä sateella.
Ja kun päivähoitopaikkoja ei ollut, monet kaupungit houkuttelijat pienipalkkaisia äitejä kotiin, hoitamaan lapsia 3v asti ja maksettiin erillistä kuntalisää ja sisarkorotuksia, joka teki pienipalkkaisen työn kannattomaksi ja näin saatiin lisäaikaa päiväkotien rakentamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun lamassa lopetettiin kodinhoitajan ammatti. Esim. l-positiiviset käytti tätä paljon kun lapsia syntyi joka vuosi. Nykyään tarjotaan vaan keskusteluapua jos sitäkään. Kysyn vaan, että mitä hyötyä siitäkään on jos tarve on oikeasti jollekin konkreettiselle avulle.
Varmaan ne siinä keskustelussa osaisivat kertoa, että äiti voi saada konkreettista apua vauvan ja kodin hoitoon siltä toiselta aikuiselta, joka samassa taloudessa asuu. Sittenhän toki asia on eri, jos äiti onkin jäänyt yllättäen yksin vauvan kanssa, mutta käsittääkseni yh-äideille onkin helpommin tarjolla perhetyötä ja tukiperheitä. Sillehän ei toki valitettavasti mikään kunta voi mitään, että esim. tukiperheistä on ihan huutava pula. Ketään kun ei voida tukiperheeksi pakottaa, vaikka en yhtään ihmettelisi, jos tulevalla hallituskaudella sekin olisi yksi velvoitetyön muoto...
Se perheen toinen aikuinen voi käydä töissä! Miksi tätä on niin mahdottoman vaikea ymmärtää? Ei kai teillä kaikilla voi olla puolisona työtön tai eläkeläinen, joka vaan makoilee kotona tekemättä mitään. Eräillä puoliso on reissutöissä, vuorotyötä tekevä tai yrittäjä, joka tekee pitkiä päiviä sesonkiaikoina. Silloin konkreettinen apu kotona jää aika vähiin, tai päätyy oikeasti yksinhuoltajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun lamassa lopetettiin kodinhoitajan ammatti. Esim. l-positiiviset käytti tätä paljon kun lapsia syntyi joka vuosi. Nykyään tarjotaan vaan keskusteluapua jos sitäkään. Kysyn vaan, että mitä hyötyä siitäkään on jos tarve on oikeasti jollekin konkreettiselle avulle.
Varmaan ne siinä keskustelussa osaisivat kertoa, että äiti voi saada konkreettista apua vauvan ja kodin hoitoon siltä toiselta aikuiselta, joka samassa taloudessa asuu. Sittenhän toki asia on eri, jos äiti onkin jäänyt yllättäen yksin vauvan kanssa, mutta käsittääkseni yh-äideille onkin helpommin tarjolla perhetyötä ja tukiperheitä. Sillehän ei toki valitettavasti mikään kunta voi mitään, että esim. tukiperheistä on ihan huutava pula. Ketään kun ei voida tukiperheeksi pakottaa, vaikka en yhtään ihmettelisi, jos tulevalla hallituskaudella sekin olisi yksi velvoitetyön muoto...
Eiköhän jokainen suomalainen nainen/äiti tiedä ihan jo ennestään, että se taloudessa asuva toinen aikuinen eli puoliso voi osallistua ja hänen pitäisi osallistua. Ei siihen tarvita mitään psykologia kertomaan, että kuule, miehesi pitää kyllä hoitaa lasta myös.
Ne, joiden mies ei osallistu tai siis hoida lasta tietää aivan varmasti että miehen kyllä pitäisi. Asiasta on kotona varmasti käyty keskusteluja ja nainen on ihan varmasti jo pyytänyt miestään osallistumaan enemmän. Kyse on siitä, että osa miehistä ei viitsi tai halua ja ovat vapaamatkustajia ihan tietoisesti. Siinä ei pätkääkään auta se, että psykologi sanoo äidille, että isän pitää osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kodinhoitajista haaveilevat eivät ilmeisesti tiedä, että kotiapulainen oli perheessä, jossa molemmat vanhemmat olivat töissä. Helpottaisiko se väsynyttä äitiä, jos palattaisiin entisaikaan ja saisit kotiisi hoitajan, mutta palaisit töihin vauvan ollessa 3kk ikäinen? Yöheräilyt olisi silti hoidettava ja niin ne oli hoidettava ennen vanhaankin. Ja kun joku tulee kohta kommentoimaan, että kyllä hän tietää perheitä, joissa on ollut kodinhoitaja, vaikka perheen äiti oli kotirouvana, niin silloin ei ole ollut kyseessä kunnallinen palvelu. Palvelijoita on aina saanut rahalla ja mikään ei nykypäivänäkään estä palkkaamasta palvelijaa, piikaa, au pairia tai minkä nyt kokee perheeseensä parhaaksi vaihtoehdoksi. No, nykypäivänä ehkä laki on enemmän työntekijän puolella, mutta se tuskin kenenkään mielestä on lainkaan huono asia.
Ja helpottaisiko nykyäitejä, kun ennen äidit palasi työelämään 2,5 kuukautta synnytyksestä töihin, niin rinnat oli haljeta maidosta ja rintoja jouduttiin ruoka- ja kahvitauolla lypsämään rintamaitoa viemäriin, ettei puserot olleet märkänä loppupäivää, eikä särkenyt rintoja.
Minulla on yksi valokuva erään tehtaan naistyöntekijöitä, oliko ruoka-tai kahvitauolta, kun kesäaikaan oli tehtaan perälle tuotu penkki, jossa tehtaan työntekijä äidit imettivät vauvojaan, kun kotiapulaiset olivat vauvat tuoneet tehdasalueelle ruokittavaksi.
Ja tätä elämää vielä haikaillaan.
Muuten hyvä, mutta millä rahalla tavallisella tehdastyöläisellä oli varaa palkata kotiapulainen?
Monella naisella meni palkka kotiapulaisen palkkaamiseen, mutta näin saatiin pidettyä työsuhde. 70-luvulla oli suurlama ja korkea työttömyys. Pelkästään Ruotsin muutti työn perässä yli puolimiljoonaa suomalaista.
Ei siinä ollut vaihtoehtoja. Silloin lapsen asema ja oikeudet oli toisenlaista. Eihän kotiapulaista tarvittu kauan pitää ja lapset saattoivat laittaa perhepäivähoitajille, jolla oli liuta lapsia ja vanhemmat lapset hoiti nuorempia.
Hoidoksi riitti, kun pari kertaa päivässä huusi rappusilta, nyt lapset syömään.
Olen syntynyt 60-luvulla ja minä olin yksin kotona alle 5v kun vanhemmat olivat töissä. Nyt se olisi huostasnoton peruste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Ennen kotiin sai kotiapua. Nykyään ei.
Hyvin toimivat systeemit on ajettu alas ja tilalle luotu kammottavat hallintohimmelit, jossa tarvitsevat eivät enää apua saa. Apua tarvitaan juurikin ruohonjuuritasolla, jossa on edullisimmat työvoimakulut. Kaksi kodinhoitajaa saataisiin palkattua yhden hallintosuunnittelija palkalla ja siitä olisi paljon enemmän hyötyä koko yhteiskunnalle että myös yksittäisille perheille. Yksi kodinhoitaja voi pelastaa perheenäidin uupumukselta ja siinä sivussa lapset psyykkiseltä sairastumiselta ja näin saadaa muutama työkykyinen veronmaksaja tulevaisuudessa.
Nykysysteemillä rahat uppoavat turhan hallinnon palkkoihin, mielenterveyspuolen jonot kasvavat, apua ei saa ja ihmiset syrjäytyvät yhä nuorempina työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.
Milloin tämä "ennen" on ollut, jolloin perheet saivat kotiapua?
Ellei lasketa sairaanlapsenhoitoa tai jos äiti oli sairaalassa esim. synnyttämässä tai hoidossa.
Ennen oli 1990-luvulla. Silloin sain kodinhoitajan kotiin, kun olisi pitänyt levätä ennen synnytystä ja sektion jälkeen, eli olin kotona. Lasten isä oli töissä.
Ennen sitä eli joskus 1980-luvulla piti lapsilla olla kotona kodinhoitaja silloinkin, kun äiti oli sairaana. Sitä hän itsekin ihmetteli, miksi lapset eivät voineet olla hoidossa niin kuin tavallisesti olivat silloin, kun äiti oli töissä.
Ja oikein ennen vanhaan 1960-luvulla kodinhoitaja suorastaan asui perheessä, eli ennen kuin tuli maatalouslomittajat hoitamaan erikseen karjan.
Kunnallisia kodinhoitajia ei edes ollut 60-luvulla, vaan ne tuli myöhemmin. 60-luvun Suomi oli aivan toisenlainen, eikä silloin ollut mitään yhteiskunnan tukia ja palveluita, kuin terveyssisar ja kaupungin/kunnan kiertävä kunnanlääkäri. Vielä 50-luvun lopussa, erityisesti maaseudulla naiset synnittivät kotona tai saunassa, kylän lapsenpäästäjän avustuksella.
Ja 60-luvulla, erityisesti maaseudulla näitä "kodinhoitajia" asui perheissä, jotka tekivät ruokapalkalla töitä, mutta ne eivät olleet yhteiskunnan tarjoamia, vaan olivat kiertolaisia, jotka kulkivat talosta taloon, ruokapalkalla auttamassa ja näin pysyivät leivän syrjässä. Yleensä olivat sukunsa mustalampaita, naimattomia, syrjäytyneitä tai psyykkisesti tai fyysisesti rajoitteisia ja vammaisia. Siihen aikaan ei ollut yhteiskunnan tukia. Ja kouluttamattoman ja naimattoman naisen asema oli todella heikko ja syrjivä.
Maailma muuttui 70-luvun alussa, jolloin oli jo voimassa eläkejärjestelmä ja aloitettiin yhteuskunnan tukien ja työttömyysturvan maksaminen.
Mutta tukien pyytäminen ja nostaminen oli häpeällistä ja leimaava.
Kodinhoitajakoulutus loppui 1990-luvulla : https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…
Ja alkoi 1930-luvulla : "1930- luvulla koulutettiin ensimmäisiä kodinhoitajia ja myöhemmin 1950-luvulla Vanhustyön keskusliiton toimesta sai alkunsa vanhusten kotipalvelu. Myöhemmin 1950-luvulla kodinhoitajien työtä olivat kaikki perheeseen, kodin- ja karjanpitoon liittyvät tehtävät."
1950-luvulla syrjäisimmälläkin maaseudulla lapset syntyivät yleensä sairaalassa. Sillä vuosikymmenellä on monessa perheessä ensimmäinen sairaalassa syntynyt ja viimeinen kotona syntynyt lapsi. Nuorin tuntemani kotona syntynyt on v. 1958 syntynyt.
Kyllä 1960-luvulla oli kodinhoitajia, jotka todella huolehtivat kaikista samoista kodintöistä kuin perheen äiti, karjanhoito mukaan luettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsia tehdään jos niitä ei jakseta hoitaa? Ymmärrän että elämäntilanne voi muuttua ja yhtäkkiä sairastua jne mikä kuuluu elämään mutta tästäkään ei aina ole kysymys. Mikä on syy että ne lapset on tehty? Eikö ole osattu ennakoida millaista lapsiperhearki on? Yhtä hel vettähän se monesti on vaikka siitä yritettäisiin antaa miten ruusuinen kuva hyvänsä.
mikä on syy, että lapset on tehty
= On halu saada oma lapsi!
Huoh! Miten ihmeessä olisi osattu ennakoida, että lapsi huutaa kaiket yöt allergiaansa tms.....kun lääkärikään ei hiffaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen tietää missä maailma makaa, pitäisi tuntea omat voimavarat ja lähipiirin tavat. Lisääntyminen kun on ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta, vaikka toitotetaan alhaisesta syntyvyydestä, ei se kohdistu kehenkään yksilöön, sen takia ei tarvitse lisääntyä, eli jokainen tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Miettikää asiaa tarkkaan. Yhteiskunnan resulsit on mitä on ja ei ne siitä mihinkään muutu, todennäköisesti huononee. Lisääntyminen ei ole mikään velvollisuus!
Olen 70-v mummeli, kolme aikuista lasta ja 2 lapsenlasta. Luulen ja toivon, että vielä koittaa aika Suomessa, että lapsien hankkimisesta maksetaan. Alkaa meinaan väki uhkaavasti vähentyä. Yli 40 vuotta sitten ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa. Miksi tämä erittäin hyvä tukimuoto on lakkautettu, suuri virhe. Toivon ja suon kaikille vauvaperheille käytännön apua, silloin kun tarve. Lapsen saaminen ja kasvattaminen on ainakin parikymmenen vuoden rupeama ja suurella rakkaudella vanhemmat tekevät velvollisuutensa. Jos joskus tarvitsevat apua esim sairauden takia, niin yhteiskunnan pitää järjestää sitä ja maksu voisi mennä tulojen mukaan, näin yksinhuoltajatkin voisivat saada apua. Se annettu apu voi olla pienen lapsen pelastus. Tukekaamne vanhemmuutta ja lapsia, minusta se on yhteiskunnan tärkein tehtävä terveyspalvelujen lisäksi, joita me jokainen jossain elämän vaiheessa tulemme tarvitsemaan.
"kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa."
Mutta eikö ole lapsen etu ja oikeus, jos lapsi sairastuu, hoitamassa on tuttu ja turvallinen jompikumpi vanhempi ja saa vielä kotona olemisestaan ja hoitaessa omaa lasta, täyden palkan, eläke-edun, jopa lomarahat, eikä vieras ja tuntematon kodinhoitaja.
Ja vanhemmilla sairaanlapsen hoito-oikeus, kunnes lapsi 12v.En ymmärrä, miksi kodinhoitaja olisi hoitajana jotenkin parempi, kuin vanhempi?
Siksi, että se vanhempikin voi sairastella samaa flunssaa ja on väsynyt tai vanhemman työjutut on esteenä....ja tässä voi käyttä sitä älliä, että miten?
Jokaisella lapsella on kuitenkin ensi parkaisusta alkaen, oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Perustuu Suomen lakiin.
Jos vanhemmat sairastelevat yhtä aikaa, tarvitsevat lepoa ja unta, kannattaa jo synnytysosastolta suoraan viedä lapsi päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle 10h/pv. Tai jos vanhemmilla on niitä "raskaita työjuttuja".
Perinteisesti kodinhoitajat eivät suinkaan asuneet perheessä, vaan olivat vain muutaman tunnin, heilläkin oli työaika, ruoka- ja kahvitauot. Eivät he mitään perheen työorjia olleet.
Perinteisesti asuivat. Varma tieto 1960-luvulta. Ei silloin ollut omia autoja kuin terveyssisarilla ja keinosiementäjillä. Kodinhoitaja ei hypännyt monessa paikassa saman päivän aikana, koska siinä yhdessä perheessä oli aivan tarpeeksi töitä, maalla myös aamu- ja iltalypsyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun lamassa lopetettiin kodinhoitajan ammatti. Esim. l-positiiviset käytti tätä paljon kun lapsia syntyi joka vuosi. Nykyään tarjotaan vaan keskusteluapua jos sitäkään. Kysyn vaan, että mitä hyötyä siitäkään on jos tarve on oikeasti jollekin konkreettiselle avulle.
Varmaan ne siinä keskustelussa osaisivat kertoa, että äiti voi saada konkreettista apua vauvan ja kodin hoitoon siltä toiselta aikuiselta, joka samassa taloudessa asuu. Sittenhän toki asia on eri, jos äiti onkin jäänyt yllättäen yksin vauvan kanssa, mutta käsittääkseni yh-äideille onkin helpommin tarjolla perhetyötä ja tukiperheitä. Sillehän ei toki valitettavasti mikään kunta voi mitään, että esim. tukiperheistä on ihan huutava pula. Ketään kun ei voida tukiperheeksi pakottaa, vaikka en yhtään ihmettelisi, jos tulevalla hallituskaudella sekin olisi yksi velvoitetyön muoto...
Se perheen toinen aikuinen voi käydä töissä! Miksi tätä on niin mahdottoman vaikea ymmärtää? Ei kai teillä kaikilla voi olla puolisona työtön tai eläkeläinen, joka vaan makoilee kotona tekemättä mitään. Eräillä puoliso on reissutöissä, vuorotyötä tekevä tai yrittäjä, joka tekee pitkiä päiviä sesonkiaikoina. Silloin konkreettinen apu kotona jää aika vähiin, tai päätyy oikeasti yksinhuoltajaksi.
Meille syntyi 90-luvulla 3 lasta, pienellä ikä erolla ja perhevapaat jaettiin puoliksi. Mutta lapset hoidettiin ilman ulkopuolista apua. Ja työssäkäyvä vanhempi pyrki tekemään normaalia työaikaa, jos se vain oli mahdollista.
Se joka oli töissä, yritti nukkua normaalit yöunet ja kotona oleva hoiti yövalvomiset.
Ja vuorot vaihtuvat, kun työssäkäyvä vanhempi tuli kotiin työpäivän jälkeen ja otti vastuun lapsista ja kotona oleva vanhempi sai omaa aikaa ja sai nukuttua univelkoja. Ilta-aika on lähes yhtä pitkä kuin yö. Samoin viikonloput jaettiin, jolloin toinen hoiti lapsia ja kotia ja toinen nukkui univelkojaan tai ulkoili.
Eikö me koettu pikkulapsi aikaa raskaaksi, vaikka yksi lapsista heräsi lähes tunnin välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen tietää missä maailma makaa, pitäisi tuntea omat voimavarat ja lähipiirin tavat. Lisääntyminen kun on ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta, vaikka toitotetaan alhaisesta syntyvyydestä, ei se kohdistu kehenkään yksilöön, sen takia ei tarvitse lisääntyä, eli jokainen tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Miettikää asiaa tarkkaan. Yhteiskunnan resulsit on mitä on ja ei ne siitä mihinkään muutu, todennäköisesti huononee. Lisääntyminen ei ole mikään velvollisuus!
Olen 70-v mummeli, kolme aikuista lasta ja 2 lapsenlasta. Luulen ja toivon, että vielä koittaa aika Suomessa, että lapsien hankkimisesta maksetaan. Alkaa meinaan väki uhkaavasti vähentyä. Yli 40 vuotta sitten ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa. Miksi tämä erittäin hyvä tukimuoto on lakkautettu, suuri virhe. Toivon ja suon kaikille vauvaperheille käytännön apua, silloin kun tarve. Lapsen saaminen ja kasvattaminen on ainakin parikymmenen vuoden rupeama ja suurella rakkaudella vanhemmat tekevät velvollisuutensa. Jos joskus tarvitsevat apua esim sairauden takia, niin yhteiskunnan pitää järjestää sitä ja maksu voisi mennä tulojen mukaan, näin yksinhuoltajatkin voisivat saada apua. Se annettu apu voi olla pienen lapsen pelastus. Tukekaamne vanhemmuutta ja lapsia, minusta se on yhteiskunnan tärkein tehtävä terveyspalvelujen lisäksi, joita me jokainen jossain elämän vaiheessa tulemme tarvitsemaan.
"kunnalliseen päivähoitoon päässeet kaikki lapset. Mutta oli näitä kodinhoitajia ja mekin saatiin, kun lapsi oli vesirokossa."
Mutta eikö ole lapsen etu ja oikeus, jos lapsi sairastuu, hoitamassa on tuttu ja turvallinen jompikumpi vanhempi ja saa vielä kotona olemisestaan ja hoitaessa omaa lasta, täyden palkan, eläke-edun, jopa lomarahat, eikä vieras ja tuntematon kodinhoitaja.
Ja vanhemmilla sairaanlapsen hoito-oikeus, kunnes lapsi 12v.En ymmärrä, miksi kodinhoitaja olisi hoitajana jotenkin parempi, kuin vanhempi?
Tässä ketjussa oli kyse äitien väsymisestä eikä sairaan lapsen hoitamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä kodinhoitajista haaveilevat eivät ilmeisesti tiedä, että kotiapulainen oli perheessä, jossa molemmat vanhemmat olivat töissä. Helpottaisiko se väsynyttä äitiä, jos palattaisiin entisaikaan ja saisit kotiisi hoitajan, mutta palaisit töihin vauvan ollessa 3kk ikäinen? Yöheräilyt olisi silti hoidettava ja niin ne oli hoidettava ennen vanhaankin. Ja kun joku tulee kohta kommentoimaan, että kyllä hän tietää perheitä, joissa on ollut kodinhoitaja, vaikka perheen äiti oli kotirouvana, niin silloin ei ole ollut kyseessä kunnallinen palvelu. Palvelijoita on aina saanut rahalla ja mikään ei nykypäivänäkään estä palkkaamasta palvelijaa, piikaa, au pairia tai minkä nyt kokee perheeseensä parhaaksi vaihtoehdoksi. No, nykypäivänä ehkä laki on enemmän työntekijän puolella, mutta se tuskin kenenkään mielestä on lainkaan huono asia.
Kyllä se helpottaisi sitä äitiä siellä kotona jos saisi edes pariksi päiväksi luotettavan kodinhoitajan sinne kotiin, että äiti voisi NUKKUA univelkaansa pois. Se helpottaisi todella paljon ja saisi jutella toisen aikuisen ihmisen kanssa. Mieshän voi olla vaikka komennushommissa tms.
Suku voi asua toisella puolella Suomea eikä ole avuksi.
Toinen tarve on kun lapset sairastavat limittäin, niin äiti nukkuu huonosti lukuisia öitä peräkkäin. Onko tämä jotenkin vaikeaa matematiikkaa?
Niiden tarkkailijoiden olisi jo tämä asia pitänyt hoksata ja viedä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Nämä kodinhoitajista haaveilevat eivät ilmeisesti tiedä, että kotiapulainen oli perheessä, jossa molemmat vanhemmat olivat töissä. Helpottaisiko se väsynyttä äitiä, jos palattaisiin entisaikaan ja saisit kotiisi hoitajan, mutta palaisit töihin vauvan ollessa 3kk ikäinen? Yöheräilyt olisi silti hoidettava ja niin ne oli hoidettava ennen vanhaankin. Ja kun joku tulee kohta kommentoimaan, että kyllä hän tietää perheitä, joissa on ollut kodinhoitaja, vaikka perheen äiti oli kotirouvana, niin silloin ei ole ollut kyseessä kunnallinen palvelu. Palvelijoita on aina saanut rahalla ja mikään ei nykypäivänäkään estä palkkaamasta palvelijaa, piikaa, au pairia tai minkä nyt kokee perheeseensä parhaaksi vaihtoehdoksi. No, nykypäivänä ehkä laki on enemmän työntekijän puolella, mutta se tuskin kenenkään mielestä on lainkaan huono asia.
Kunnallinen kodinhoitaja on koulutettu ja luotettava, jolle voi huoletta antaa vastuutehtäviä ilman stressiä.
Antaisitko itse aupairille 3kk-ikäisen vauvan hoidettavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun lamassa lopetettiin kodinhoitajan ammatti. Esim. l-positiiviset käytti tätä paljon kun lapsia syntyi joka vuosi. Nykyään tarjotaan vaan keskusteluapua jos sitäkään. Kysyn vaan, että mitä hyötyä siitäkään on jos tarve on oikeasti jollekin konkreettiselle avulle.
Varmaan ne siinä keskustelussa osaisivat kertoa, että äiti voi saada konkreettista apua vauvan ja kodin hoitoon siltä toiselta aikuiselta, joka samassa taloudessa asuu. Sittenhän toki asia on eri, jos äiti onkin jäänyt yllättäen yksin vauvan kanssa, mutta käsittääkseni yh-äideille onkin helpommin tarjolla perhetyötä ja tukiperheitä. Sillehän ei toki valitettavasti mikään kunta voi mitään, että esim. tukiperheistä on ihan huutava pula. Ketään kun ei voida tukiperheeksi pakottaa, vaikka en yhtään ihmettelisi, jos tulevalla hallituskaudella sekin olisi yksi velvoitetyön muoto...
Eiköhän jokainen suomalainen nainen/äiti tiedä ihan jo ennestään, että se taloudessa asuva toinen aikuinen eli puoliso voi osallistua ja hänen pitäisi osallistua. Ei siihen tarvita mitään psykologia kertomaan, että kuule, miehesi pitää kyllä hoitaa lasta myös.
Ne, joiden mies ei osallistu tai siis hoida lasta tietää aivan varmasti että miehen kyllä pitäisi. Asiasta on kotona varmasti käyty keskusteluja ja nainen on ihan varmasti jo pyytänyt miestään osallistumaan enemmän. Kyse on siitä, että osa miehistä ei viitsi tai halua ja ovat vapaamatkustajia ihan tietoisesti. Siinä ei pätkääkään auta se, että psykologi sanoo äidille, että isän pitää osallistua.
Siinä tapauksessa sen isän olisi syytä osallistua tuohon keskusteluun myös. Jos ei sekään auta, niin se on sitten ihan äidin oma valinta jatkaa perhe-elämää tuollaisen vapaamatkustajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun lamassa lopetettiin kodinhoitajan ammatti. Esim. l-positiiviset käytti tätä paljon kun lapsia syntyi joka vuosi. Nykyään tarjotaan vaan keskusteluapua jos sitäkään. Kysyn vaan, että mitä hyötyä siitäkään on jos tarve on oikeasti jollekin konkreettiselle avulle.
Varmaan ne siinä keskustelussa osaisivat kertoa, että äiti voi saada konkreettista apua vauvan ja kodin hoitoon siltä toiselta aikuiselta, joka samassa taloudessa asuu. Sittenhän toki asia on eri, jos äiti onkin jäänyt yllättäen yksin vauvan kanssa, mutta käsittääkseni yh-äideille onkin helpommin tarjolla perhetyötä ja tukiperheitä. Sillehän ei toki valitettavasti mikään kunta voi mitään, että esim. tukiperheistä on ihan huutava pula. Ketään kun ei voida tukiperheeksi pakottaa, vaikka en yhtään ihmettelisi, jos tulevalla hallituskaudella sekin olisi yksi velvoitetyön muoto...
Se perheen toinen aikuinen voi käydä töissä! Miksi tätä on niin mahdottoman vaikea ymmärtää? Ei kai teillä kaikilla voi olla puolisona työtön tai eläkeläinen, joka vaan makoilee kotona tekemättä mitään. Eräillä puoliso on reissutöissä, vuorotyötä tekevä tai yrittäjä, joka tekee pitkiä päiviä sesonkiaikoina. Silloin konkreettinen apu kotona jää aika vähiin, tai päätyy oikeasti yksinhuoltajaksi.
Katsopas kun töissä käyvilläkin on vapaapäivät ja vapaa-aikaa, myös vuorotyöläisillä ja reissutyötä tekevillä. Ihan samalla tavalla ne kotityöt on tehtävä ja lapset hoidettava työpäivän jälkeen sittenkin, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Ruoat voi tehdä vapaapäivänä valmiiksi pakastimeen ja suursiivoustakaan ei tarvitse joka päivä tehdä. Eli mikä on se konkreettinen apu, mitä kotiäiti tarvitsee juuri sinä aikana, kun puoliso on töissä?
Jos miehellä on pieni vauva ja ei turvaverkkoa, ei hän voi lähteä komennushommiin ja jättää äitiä yksin. Silloin on järjestettävä elämänsä niin että äiti saa iltaisin nukkua, jos ei yöllä.
Äitini hoiti suurperheen 70-80-luvuilla äärimmäisessä köyhyydessä ja ei silloin kyllä mitään tukia mistään saatu avun muodossa.
En ymmärrä tätä nykytouhua. Edes omaa perhe-elämää ei voi viettää ilman tukihenkilöä.
Mitä ihmettä?
Alue: Aihe vapaa
Milloin tämä "ennen" on ollut, jolloin perheet saivat kotiapua?
Ellei lasketa sairaanlapsenhoitoa tai jos äiti oli sairaalassa esim. synnyttämässä tai hoidossa.