Pitäisikö psykiatrisen hoidon ja terapian olla läpinäkyvämpää?

Eiköhän Vastaamon myötä ole koko terapeutti höpötys käsitelty.

Siis mitä ihmettä. Kyseessä on virassa toimijam vaitiolovelvollisuus. Kenelle siis ne terveysasiat pitäisi kertoa?

Osastolta saa läheinen tietoa sen mukaan mitä on sovittu potilaan tahdosta. Kaiken saa tietää jos potilas niin haluaa. Pääsee jopa hoitokokoukseen.

Kyllähän terapeuttejakin valvotaan, ainakin niitä jotka tekevät Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta. Kanta on lisännyt myös läpinäkyvyyttä. Valitettavasti kuitenkin paljon jää terapeutin oman etiikan ja moraalin varaan, eli melkoista suhmurointia välillä kuulee. Terapeutin kanssa voi rohkeasti ottaa esiin tämän asian, omavalvontasuunnitelmat on oltava ja etiikasta voi olla hyvä keskustella.

Tämä on jonkun uteliaan sukulaisen tekemä keskustelu. Potilastietoja ei saa antaa muille ilman lupaa, ei edes potilaan vanhemmille tai puolisolle. Jos et saa tietoa jonkun mt-ongelmien hoidosta kys ihminen ei halua sinun tietävän niitä asioita.

Eli sun puoliso ei halua puhua sulle terapiastaan tai on juksannut, että terapeutti on kieltänyt puhumasta terapiasta kotona. (Mikä ei siis pidä paikkaansa)

Myönnä pois, kiinni jäit.

Käynnithän menee kantaan. Eikö ole ihan tarkoituksenmukaista, että kanta näkyy vain ihmiselle itselleen, eikä perheelle?

Kyllähän se on täysin potilaasta kiinni, mitä hän haluaa omaisilleen kertoa. Osa ei halua kertoa yhtään mitään, osa taas haluaa että läheiset ovat hyvin tiiviisti hoidossa mukana, esimerkiksi käynneille osallistuen.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se terapia ole lähtökohtaisesti sitä potilasta varten. Hirmu kivalta ei tuntuisi, jos luottamuksellisia asioita terapeutti levittelisi läheisille. Siinähän menisi koko terapian idea.

Ja mitä tulee siihen, että psykiatrisessa sairaalasta ei läheisille kerrota mitään ilman lupaa, on sekin vain ja ainoastaan oikein. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos asioitasi leviteltäisiin tuollaisessa asiassa ilman lupaasi.

Ei läpinäkyvyys tarkoita sitä, että luottamuksellisia asoita vuodetaan. Vaan, että terapeutin tai psykiatrisen hoitoketjun työ olisi läpinäkyvämpää.

Kokemukseni mukaan potilaat eivät usein itsekään tiedä miten heitä hoidetaan, millä perusteella, mikä on hoidon tavoitteena ja mikä on ennuste. Myös diagnosoinnissa on toivomisen varaa.