Auttakaa!! Miten komentaa 10kuista? Kun ei se pirulainen tottele millään.
10kuisellamme on selkeästi vaihe, jossa testaa, että mitä saa tehdä. Kun kiellämme jotain, oikein kiinnostuu siitä ja räppää sitä niin kauan, että vaikka Miten vihaisella äänellä kieltää niin pois se on haettava. Tekisi mieli näpsäyttää, kun eihän se vielä puhetta ymmärrä, oppisi, että tässä ollaan tosissaan. Sille ei niin vihaisesti voi sanoa, että ei vain hihittelisi ja jatkaisi touhuaan. Huoh.
Kommentit (44)
Vierailija:
Totta kai hän huomaa, miten äiti reagoi ja tekee juuri sitä, mikä saa äidin reagoimaan. Niin tekevät kaikki tuon ikäiset. Siksi siinä tarvitaankin miljoona toistoa.
Minimoi ne lapselle vaaralliset asiat niin sun ei tarvitse läpsiä, kun silloin ehkä jaksat kieltää ja hakea lapsesi pois " pahanteosta" .
Harmaa väri on olemassa. Jotkut tykkää liikkua harmaalla alueella, esim. muutamat urheilijat.
Jos haluat, että läpsiminen auttaa, sun täytyy läpsäistä sitten sen verran lujaa, että se myös tuntuu. Oletko silloin harmaalla alueella?
Vai sanotko lapselle, että uuni on kuuma ja siitä tulee pipi, samalla vieden hänet pois uunin luota? Uunin ollessa kuuma, kannattaa siihen eteen varmuuden vuoksi laittaa vaikka tuoli esteeksi, ettei lapsi pääse polttamaan itseään. Kirjahyllyyn kiipeämisen voisit myös estää laittamalla sen eteen jonkin huonekalun. Jos et halua tällaista järjestelyä vähäksi aikaa (koska kiipeilyvaihekin menee ohi) sinun ei autaa muu kuin vahtia lastasi ja kieltää ja hakea hänet pois vaarallisista paikoista.
Uunia voi käyttää silloin kun lapsi esim. nukkuu. Mulla on 160 neliötä asuintilaa, eli kyllä olen tehnyt täyttä päivää lasteni kanssa tossa iässä, ja selittänyt tuntikausia asioita, ja viettänyt hyvin paljon aikaa ulkoillessa, mutta edelleenkin olen sitä mieltä että lapsen pitää saada pitää uteliaisuutensa kaiken suhteen, ja sinun tehtäväsi on olla oppaana.
Lapsella on oikeudet olla tasavertainen ihminen, äläkä ikinä mollaa lastasi, ja ihmisten nimittely zombeiksi etc. on kohdaltasi todella ala-arvoista käytöstä. Kasva sinä tämän lapsen myötä hyväksi vanhemmaksi, opit lapselta paljon enemmän kun uskotkaan. Sinun lapsesi on maailman ihanin ja paras lapsi, ja negatiivisella palautteella ei voiteta mitään. Kehu kaikesta minkä tekee oikeen, ja jätä ei toivottu käytös huomioitta, niin pitkälle kun mahdollista.
se pirulainen ei tottele.
Onhan siinä vissi ero jos tekee jotain tai jos tekee mieli tehdä.
Ja näpsäiseminen ja läpsäiseminen on kai myös eri asia?
Mutta ap, kysyit neuvoja ja olet saanutniitä aika paljon monelta itseäsi kokeneemmalta äidiltä. Kukaan ei ole neuvonut näpsäisemään eikä läpsäisemään vauvaa.
Vauvojen kanssa kyllä pärjää, he kasvavat ja oppivat koko ajan. Kohta heillä on taas uudet kiinnostuksen kohteet. Kärsivällisyyttä vaaditaan, mutta onhan tämä äitinä oleminen kuitenkin niin ihanaa!
Vierailija:
Vai sanotko lapselle, että uuni on kuuma ja siitä tulee pipi, samalla vieden hänet pois uunin luota? Uunin ollessa kuuma, kannattaa siihen eteen varmuuden vuoksi laittaa vaikka tuoli esteeksi, ettei lapsi pääse polttamaan itseään. Kirjahyllyyn kiipeämisen voisit myös estää laittamalla sen eteen jonkin huonekalun. Jos et halua tällaista järjestelyä vähäksi aikaa (koska kiipeilyvaihekin menee ohi) sinun ei autaa muu kuin vahtia lastasi ja kieltää ja hakea hänet pois vaarallisista paikoista.
Vastaukseksi tähän olet saanut, että mikään hellä näpsäisy ei varmasti auta asiassa yhtikäs mitään. Erottaako lapsi edes, hellitteletkö häntä silloin, kun hellästi näpsäiset, vai onko tarkoitus joku muu?
Johan tuollainen hellä näpsäisy sekoittaa asiassa vauvan kokonaan. Miten hän voi ymmärtää, että hellä näpsäisy tarkoittaa kieltoa, kun se joskus onkin jotain muuta? (Uskon nimittäin, että myös hellit ja hyväilet lastasi)
Älä ainakaan toteuta mielihaluasi. Täällä on annettu ihan hyviä neuvoja, kokeile nyt aluksi niitä.
Voiko hän sitten ymmärtää, että uunia ei saakaan koskea, kun se on kuuma? Laita hyvä ihminen este uunin eteen silloin kun se on kuuma, tai joku kerta lapsi polttaa itsensä.
Toinen vaan hekottelee ja itseltä meinaa pettää pokka ja silti pitäisi pysyä jämptinä ja sanoa, että johonkin ei kosketa.
Meidän huumorintajuisessa perheessä osataan käyttää pirulainen sanaa hassuttelunimenä.
Mitä taas tulee ala-arvoiseen nimittelyyn, siihen minun täytyy todeta, että ' hui kamala' .
miljoona ja tsiljoona kertaa. Kyllä se siitä...
Mitään muuta et voi.
Näen ihan hyvin missä vaavi milloinkin viipottaa.
t.ap
Vierailija:
Ettei vaan olisi kirjahyllyssä.
nyt se tuntuu ärsyttävältä ominaiuudelta, mutta sitten kun ala-asteikäisenä tekee läksyt sinnikkäästi, se tuntuu hyvältä ominaisuudelta.
Eli ole sinä vielä sinnikkäämpi.
Vauvaikäistä harvempi nimittelee pirulaiseksi. Sääli tuli lapsiparkaa.
Mun teki mieli lapsen huutaessa, tuhotessa kaiken jne.. suorastaan paiskoa koko kakaraa seinille. Se ON eri asia, kuin toteuttaa se.
Ja niin... Minä kutsuin lastani nimellä Pikku Hitler... Ou nou.
Se on kyllä tosi raivostuttavaa. Ja sit pitäs miettiä vielä ettei se oikeasti tajua asiaa samoin kuin aikuinen. Ei se kiusallaan tee noin. Kuuluu vaan asiaan. Toinen lapsi ei ollut ollenkaan tuollainen. Suurin piirtein säikähti kun joskus komensi. Voin sanoa, että eka lapsi on edelleen todella jääräpäinen, ettei oppi koskaan perille mennyt kunnolla... Tsemppiä vaan.
Tempperamenttia on meissä supisuomalaisissa mutta emme vahingoita vauvaa. Olemme tietoisia ettei voi noin pieneltä ihmisen alulta vaatia tottelevaisuutta.
Oletko sinä vai miehesi se italialainen vai miten ?
Onko lapsi ensimmäisesi ?
Sellainen, joka ymmärtää ihan kaikki kiellot ja käskyt jo 10 kk iässä, mutta silkkaa ilkeyttään tekee silti kiellettyjä asioita. Hei, se on varmaan jo uhmaiässä! :p
Oikeasti...ihan tavalliselta tuo kuulostaa. Se, että lapsi katselee sinua mennessään kiellettyyn paikkaan, ja hihittää käskyillesi, ei suinkaan tarkoita sitä että lapsesi ymmärtäisi ettei sinne saa mennä.
Mitä uuniin tulee, lapset tarvitsevat ennen kaikkea johdonmukaisuutta. Jos annat lapsen joskus koskea uuniin, ja joskus taas et, tottakai hän hämmentyy. Sääntöjen tulisi pysyä aina samana.
Se hämmästyttää, että kutsut toisten lapsia zombieiksi ja luumuiksi, jos heidän äidillään ei ole samanlaisia ongelmia asian kanssa kuin sinulla. Samalla lailla tuo meidän kymppikuinenkin menee joka paikkaan, koskee kaikkeen mahdolliseen, vilkuilee välillä mitä äiti tekee, nauraa kun huidon etusormi pystyssä hokien " ei saa!" , puree, tarraa hiuksiin kiinni....mutta minä, toisin kuin sinä, en yritä keksiä ihmekeinoja opettaakseni vauvani tottelemaan. Minä kiellän kerta toisensa jälkeen, irroitan pikku kätöset hiuksistani, hampaat reidestäni, ja kannan lapseni kielletystä paikasta pois. Sillä lailla ne vauvat oppii. Oppiminen ei tapahdu yhdessä yössä, ei kahdessa, ei kahdessakymmenessäkään yössä, vaan ajan kanssa. Kärsivällisyyttä tarvitaan.
Ja usko nyt, että sinun lapsesi ei kuvailemasi perustella tunnu eroavan millään lailla tuntemistani kymmenkuisista. Tavallinen mukelo se on, vaikka sinä selvästi kuvitteletkin ihan muuta.
T:4 lapsen äiti, nuorin 10 kk.
En tiedä millaisia zombeja lapsesi ovat, mutta tervetuloa näyttämään meidän vesselille kodin paikkoja mihin saa koskea ja mihin ei. HAHAHAHAHAHAH. Hän jaksaisi kiinnostua sinusta ehkä sen pari sekuntia, kunnes jo vääntelisi tohottamaan omia tutkimusretkiään ympäri asuntoa. Kuten sanoin, MEILLÄ SAA TUTKIA HYVIN VAPAASTI KAIKKEA, PAITSI SELLAISTA MIKÄ ON VAARALLISTA LAPSELLE. En viitsisi tuota uuniamme (jonka luukku kuumuu) nostaa sinne, minne vauva ei yletä. Tai hommata uutta kirjahyllyä siksi, että vauva ei pääsisi kiipeämään tuota nykyistä pitkin.
t. ap
Vierailija: