Auttakaa!! Miten komentaa 10kuista? Kun ei se pirulainen tottele millään.

Tässä kommenttejani:



- Minun mielestäni ' pikku pirulainen' on oikein söpö kommentti. Kuten myös ' pikku kakkapylly' , ' äidin pikku kärttypylly' ja muista vastaavia ilmaisuja. En oikein edes keksi ilmaisua, joka ei kuulostaisi rakkaasta vauvasta lempeällä äänellä puhuttaessa söpöltä. Eikä niiden käyttäminen tee minusta huonoa äitiä vaan huumorintajuisen äidin ja ehkäpä jopa huumorintajuisen lapsen äidin.



- En minä etsinyt mitään ihme keinoja kieltämiselle, kunhan kyselin, mitä muut ovat tehneet, kun lapsi on alkanut osoittaa omaa tahtoa. En halua - kuten joku fiksusti kirjoitti - koko ajan olla kieltämässä. Suurimman osan pystyykin fiksaamaan lapsiystävälliseksi, mutta yksikin, jota ei voi niin siellähän se vaavi viihtyy.



- Se, miksi sanoin jonkun lapsia zombeiksi, johtui siitä, että en usko sitten millään, että joku saisi meidän lapsemme tottelemaan pelkällä puheella, saati ehtisi tehdä mitään muuta kuin hakea häntä pois kielletystä paikasta.



- Voihan se sitäpaitsi olla, että minun lapseni onkin paljon ihmeellisempi kuin suuren osan teistä, mistäs te sen tiedätte. Uskon kyllä siihen, että 10kuinen voi osoittaa omaa tahtoa, tervetuloa katsomaan, jos ette usko.



- Kuuden lapsen äitinä olisin ihan hissukseen siitä, että viettää lapsen kanssa aikaa. Olen kyllä nähnyt miten paljon aikaa kuusilapsisessa perheessä jää kutakin lasta kohti. Noin yleensä, mielestäni lapsen kanssa ei tarvi jatkuvasti Olla > lukekaapas itse Anna W:n lapsikirja.

komennan tosi ponnekkaasti. Tuntuu vähän tiiraavan, että onko tuo ämmä nyt tosissaan vai ei (sen hekottelun lomassa). Kun eihän sitä aiemmin ole joutunut komentamaan, ihmettelee varmaan, että miksi puhun sille kuin isälleen.



t.ap

Minä olen vaan kantanut vauvan pois tilanteesta, ja sanonut ei. Ennemmin tai myöhemmin (yleensä myöhemmin, heh) on oppi mennyt perille. Isommat lapseni ovat 3 v ja 2 v, ja tottelevaisia vaikka heitä ei olekaan vauvasta asti varsinaisesti komennettu, eikä heitä ainakaan ole koskaan sormille läpsäisty!

Vierailija:

ihmettelee varmaan, että miksi puhun sille kuin isälleen.

t.ap

Se on hirmuinen tohottaja ja nimenomaan oikein testaa, että mitä tapahtuu kun tekee näin. Olisihan se hyvä jo nyt opettaa, ettei tarvi kantaa häntä pois siitä 100 kertaa peräkkäin. Enkä edes liioittele. Poika konttaa takaisin, kun kannan pois.

t. ap

Vierailija:

Minä olen vaan kantanut vauvan pois tilanteesta, ja sanonut ei. Ennemmin tai myöhemmin (yleensä myöhemmin, heh) on oppi mennyt perille. Isommat lapseni ovat 3 v ja 2 v, ja tottelevaisia vaikka heitä ei olekaan vauvasta asti varsinaisesti komennettu, eikä heitä ainakaan ole koskaan sormille läpsäisty!

nyt " jälkiviisaana" tai edes vähän viisaampana tajuan, ettei tuon ikäiselle voi muuta tehdä kuin kieltää napakasti ja nostaa pois pahanteosta. Te vasta aloittelette " EI" -sanan harjoittelua, ja se vaatii miljoonia toistoja ja vuosien harjoitusta, ennen kuin alkaa tepsiä. Eli toivotan sinulle pitkää pinnaa :-)



t. 3-vuotiaan pojan äiti

Kaikki semmoinen mitä ei saa räplätä pois tai lukkojen taakse, ei auta muu. Meidän lapsi oppi aika nopeasti 10kk iässä ei-sanan. se oli aika suloista kun sanoi ei niin lapsi konttasi silti takaisin pahan tekoon ja katsoi että näkeekö kukaan varmasti kun mä ihan vähän vaan räplään... Ja sitten sama homma miljardi kertaa.

huomaat varmaan että kirjoitin " ennemmin tai myöhemmin ovat oppineet" , ja yleensä tosiaan myöhemmin. Tuhansia kertoja olen kantanut jokaisen lapsen pois, aina menevät takaisin, kunnes lopulta sitten oppivat.

Sellaista se äitiys on. 10 kk ikäinen lapsi ei ole vielä niin iso, että oppisi kerrasta, tai edes sadasta kerrasta. Voit toki yrittää opettaa, mutta 99% se on aivan turhaa, kun lapsi on vasta vauva. 10 kk ikäisen lapsen äiti ei pääse kovin helpolla, jatkuvaa silmälläpitoa, poiskantamista ja etusormi pystyssä ei-sanan hokemista se on.

Älä nyt kuitenkaan ala 10 kk ikäistä vauvaasi räppäisemään näpeille, tai minä tulen ja räppäisen sinua.....!

Vierailija:

Se on hirmuinen tohottaja ja nimenomaan oikein testaa, että mitä tapahtuu kun tekee näin. Olisihan se hyvä jo nyt opettaa, ettei tarvi kantaa häntä pois siitä 100 kertaa peräkkäin. Enkä edes liioittele. Poika konttaa takaisin, kun kannan pois.

t. ap

Vierailija:

Minä olen vaan kantanut vauvan pois tilanteesta, ja sanonut ei. Ennemmin tai myöhemmin (yleensä myöhemmin, heh) on oppi mennyt perille. Isommat lapseni ovat 3 v ja 2 v, ja tottelevaisia vaikka heitä ei olekaan vauvasta asti varsinaisesti komennettu, eikä heitä ainakaan ole koskaan sormille läpsäisty!

Ihmevauvaa, joka tottelee kerrasta tai ainakin toisesta?

Tekisi mieli näpsäyttää, että lapsi oppisi että tässä ollaan tosissaan? Sinun tekisi mieli satuttaa omaa vauvaasi? Oletko ihan terve?!?!? Pienen sydän särkyy jos äiti alkaa läiskimään, ei hän kuitenkaan ymmärrä miksi äiti niin tekee!

Jatka vaan sitä tilanteesta pois kantamista. Ei vauva osaa vielä olla tarkoituksella tottelematon, eikä vauvaa tarvitse rankaista!

Vierailija:

10kuisellamme on selkeästi vaihe, jossa testaa, että mitä saa tehdä. Kun kiellämme jotain, oikein kiinnostuu siitä ja räppää sitä niin kauan, että vaikka Miten vihaisella äänellä kieltää niin pois se on haettava. Tekisi mieli näpsäyttää, kun eihän se vielä puhetta ymmärrä, oppisi, että tässä ollaan tosissaan. Sille ei niin vihaisesti voi sanoa, että ei vain hihittelisi ja jatkaisi touhuaan. Huoh.

voi kun saisi itsellekin tuommoisen innon joskus vielä ;) Ei sitä eitä pidä kuitenkan koko ajan viljellä, pitää antaa tutustua maailmaan vaikka se onkin välillä tosi rasittavaa. Etenkin kun lapsi huomaa että tuosta napista tapahtuu jotain ja äiti hermostuu, minäpä kokeilen vielä uudestaan....

Helpommalla pääsisit jos lapsesi ymmärtäisi kieltoja, mutta katsos kun se ei ole vielä mahdollista tuon ikäisellä VAUVALLA!!!!!

Miten joku voi sanoa että tekisi mieli lyödä omaa vauvaa, kun se ei muuten tajua että äiti on tosissaan?

Tekee tosiaan pahaa :-(

T:2 lapsen äiti, molemmat oppineet tottelemaan ilman lyömistä mutta ei vielä 10 kuukauden ikäisinä

Kaikki ne on yhtä " tottelemattomia" . Ja se menee ajan kanssa ohi. 10 kk ikäinen on vielä vauva, jolta ei voi vaatia käytöstapoja, yritä muistaa se. Ei lapsesi ole vielä niin fiksu että osaisi olla tuhma, vaikka mitä kuvittelisit.

Ei vauvaa voi opettaa räppäisemällä sormille aina kun kokeilee ja tutkii jotain kiinnostavaa. Vauvoja ei opeteta kuin jotain koiria.

Huutaa ei myöskään kannata. sanot topakasti " ei!" ja viet hänet pois kielletystä paikasta. Miljoona kertaa saat varautua sen tekemään. Kannattaa minimoida ne kielletyt asiat.

Meidänkin tyttö oli ihan hulluna aina menossa videoita räpläämään. Ajan mittaan kiinnostus sitten suuntautui muuhun. Kissanruoka-astiat oli toinen paikka, mihin oli aina menossa, mutta ne siirrettiin korkealle työtasolle. Kissa pääsi sinne, mutta lapsi ei. En halunnut, että vauva syö kissanruokaa. Lattialla olevan ison kukkaruukun peitin kivillä, jotta lapsi ei pääse syömään multaa.

Kärsivällisyyttä!

Meidän perhe on vähän tällainen italialainen, meillä hypitään ja pompitaan ilosta ja näytetään myös muita tunteita. Lapselleni en ole ollut ikinä vihainen mistään, mutta ajattelin näin loogisesti, että pieni räppäys voisi toimia. Ei se häntä satuta todellakaan.

Muistutan teitä, että asioissa on myös HARMAA alue. Itse vastustan henkeen ja vereen lasten piiskaamista, tukistaimsta sun muuta. Läiskiminen ei ollut tässä ajatuksena. Veikkaanpa, että tuon ikäiselle toimii fyysinen ' ei' paremmin, koska hän yhdistää sen nopeammin siihen, mitä kielletään. Eli sellainen pieni näpäytys, ei sellainen joka sattuu, mutta antaa vauvan- joka ymmärtää kehon kieltä vielä paremmin - tajuta, että häneltä nyt ihan oikeasti kielletään jotain. Minusta on jotenkin julmempaa komentaa, kun vauva on ihmeissään, että äiti puhuu hänelle tuohon sävyyn.

Minua voi tulla näpsäyttämään yhtä kovaa halutessaan.

Sama juttu tuosta puremisesta, se sattuu niin, että olen ihan mustelmilla, mutta kun ei meidän vauvaa kiinnosta se ein sanominen ja mielelläni sylissä häntä kuitenkin pidän. Se on minusta liian paha rangaistus, että joutuu sylistä pois, jos puree - eli äiti ikään kuin hylkää. Joten tässäkin voisi pieni näpäytys olla paikallaan. Tai takaisin pureminen :)

t. ap

Vierailija:

Ihmevauvaa, joka tottelee kerrasta tai ainakin toisesta?

Tekisi mieli näpsäyttää, että lapsi oppisi että tässä ollaan tosissaan? Sinun tekisi mieli satuttaa omaa vauvaasi? Oletko ihan terve?!?!? Pienen sydän särkyy jos äiti alkaa läiskimään, ei hän kuitenkaan ymmärrä miksi äiti niin tekee!

Jatka vaan sitä tilanteesta pois kantamista. Ei vauva osaa vielä olla tarkoituksella tottelematon, eikä vauvaa tarvitse rankaista!

Vierailija:

10kuisellamme on selkeästi vaihe, jossa testaa, että mitä saa tehdä. Kun kiellämme jotain, oikein kiinnostuu siitä ja räppää sitä niin kauan, että vaikka Miten vihaisella äänellä kieltää niin pois se on haettava. Tekisi mieli näpsäyttää, kun eihän se vielä puhetta ymmärrä, oppisi, että tässä ollaan tosissaan. Sille ei niin vihaisesti voi sanoa, että ei vain hihittelisi ja jatkaisi touhuaan. Huoh.

(koirakoulua), mutta sehän on rikollista ja sitä et itsekään halua tehdä. Hellä läpsys, mikä ei satu, on sitten luultavasti vain hauska leikki, eikä auta yhtään.

Suosittelen edelleen pinnan kasvattamista ja aikaisempia neuvoja kokeneemmista äideiltä, eli:

- kiellettyjen asioiden minimointia

- lapsen viemistä pois sanoen tomerasti" ei"

Harmaa väri on olemassa, tiesittekös? Minustakin on maailman ihaninta kun pikkuinen tutkii asioita ja me annamme hyvin vapaasti tutkia kaikkea mahdollista, mutta kun menee vaarallisen puolelle niin silloin on kiellettävä.



Aika jännä, että joku väittää, ettei ymmärrä... ihan selvästi näen, että hän katsoo minua ' ahaa, tää on joku juttu' ja testaa mitä me teemme, kun jatkaa asian räpeltämistä. Ehkä teidän lapsenne eivät ymmärrä, meillä kyllä todellakin ymmärtää. Yllättäen juuri ne kiinnostavat myös eniten, joihin ei saisi koskea. Pureminenkin alkaa kiinnostaa heti, kun sitä kielletään. Pitäisi ehkä ignoorata koko asia. Tosin se sattuu niin pirusti, ihan mustelmilla olen.



t. ap

Aina kun hän puri, irrotin hänet ja sanoin, " ei saa, sattuu" . Tietenkäään hän ei ymmärtänyt siitä mitään, mutta kyllä se puremiskausikin sitten ohi meni.

Lapsi tekee tutkimusmatkoja ympäristöönsä, että oppisi. Mitään siihen ei ole valmiiksi ohjelmoituna. Käykää kaikki paikat läpi, siksi sinä olet siellä kotona, oppaana pienelle, eikä istumassa koneella valittamassa. Tutkikaa kaikki paikat, kukkaruukuista lähtien, kädestä pitäen, ja samalla kerrot sille, mikä on mitäkin. Ja esim kissan silitystä tai muuta hommaa voi joutua näyttämään monta kertaa, mutta oppi menee harvinaisen helposti useimmiten perille. Ja todella vaaralliset esineet esim sakset pitää pitää paikassa mihin ton ikäinen ei ylety. Kodista pitää vähäksi aikaa tehdä lapsiturvallinen. Ei sana tarkoittaa ilmeisesti mielestäsi että lapsen pitää halvaantua paikoilleen, ja tulla takaisin luoksesi? Miettikää nyt vähän mitä oikeen haluatte lapsellenne. Terv. kuuden lapsen äiti.

Totta kai hän huomaa, miten äiti reagoi ja tekee juuri sitä, mikä saa äidin reagoimaan. Niin tekevät kaikki tuon ikäiset. Siksi siinä tarvitaankin miljoona toistoa.

Minimoi ne lapselle vaaralliset asiat niin sun ei tarvitse läpsiä, kun silloin ehkä jaksat kieltää ja hakea lapsesi pois " pahanteosta" .

Harmaa väri on olemassa. Jotkut tykkää liikkua harmaalla alueella, esim. muutamat urheilijat.

Jos haluat, että läpsiminen auttaa, sun täytyy läpsäistä sitten sen verran lujaa, että se myös tuntuu. Oletko silloin harmaalla alueella?

Meillä on kaksi lasta ja myös kaksi kissaa, joita kumpikin lapsi on oppinut kohtelemaan hyvin hellästä. Ihan pienestä asti on opetettu, miten kisuja silitetään, ja kumpikin on oppinut.

Kun kodin järjestää lapsille turvalliseksi, ei tarvitse menettää hermojaan pienen tehdessä tutkimustyötään.