Lue keskustelun säännöt.
Yli kolmekymppisenä tuntuu siltä, etten ehkä olekaan hetero
15.05.2023 |
Mulla on aina ollut pelkästään poikaystäviä, mutta ei mitään todella pitkää, kestävää suhdetta. Pisin suhde siis 4 vuotta, ja olin mieheen todella rakastunut ja kipinää oli, mutta lopulta en jaksanut enää sitä vuoristorataa mitä se suhde oli. Ei ollut sellaista luottamusta ja ystävyyttä suhteen pohjalla, ei ollut pettämistä (ainakaan tietääkseni) mutta monella muulla tapaa luottamusta rikottiin ja ongelmana oli miehen alkoholinkäyttö.
Nyt kun oon tapaillut jo useamman vuoden muita, tuntuu, etten oikeastaan koe minkäänlaista henkistä yhteyttä suurimman osan miehistä kans. Silti kun ajattelen seksiä, ajattelen aina miehiä, enkä koskaan naisia. Mutta silti mieluummin haluan viettää aikani naisten kanssa, koska siitä saa aina enemmän, silloin on oikeasti kivaa. Niin nyt vaan mietin sitäkin vaihtoehtona, että ehkä voisin nähdä myös elämänkumppanina naisen, koska eihän seksin nyt tarvitse kaikkea määrittää? Suurin osa yhdessä vietystä ajasta on kuitenkin jotain muuta.
Onko kukaan muu alkanut kyseenalaistamaan omaa heterouttaan tällä tapaa? Tavallaan enemmän järjen, kuin tunteen kautta... tai että mulla ei edelleenkään ole sellaista selkeää HALUA, että haluan naisen kumppaniksi, mutta jollakin tapaa se vaihtoehto on nyt mielessä... tai en osaa sanallistaa tätä, kuulostaako kenellekään yhtään tutulta nämä ajatukset? :D Tuntuu ainakin siltä että muiden kaapista tulemiset on hyvin erilaisia tarinoita, kun tämä mun tilanne.
Kommentit (38)
Minäkään en tunne itseäni teroksi enää kolmekymppisenä. Tunnen olevani bo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sun aikuisena ihmisenä pitäisi lokeroida itseäsi yhtään mihinkään. Sä voit olla ihan kenen kanssa tahansa, joka tuntuu sulle hyvältä ja oikealta. Mitä väliä sillä sukupuolella on?
Et vain ole saanut kunnolla mailaa vielä.
Mietin vaan, että voiko ikä jotenkin vaikuttaa siihen, että ymmärrän paremmin mitä parisuhteelta ja kumppanilta haluan, ja että ehkä se mulle sopiva parisuhde ei olekaan miehen kanssa.
ap
Itse lähestyn 50 v. Olen reilun 10 v aikana havahtunut ihastuneeni naiseen kolmeen eri otteeseen. Yksi vapaa-ajan tuttavuus, kaksi työyhyeisössäni.
Ihana ihastumisen tunne. Sitä ei alkuun edes tajunnut. Viihdyin ja hakeuduin ihastukseni kanssa tekemisiin. Kaikissa kolmessa tapauksessa koin ahaa -elämyksen että romanttiset ajatukset mukana- ei pelkkää tavallista työkaveruutta.
Iän myötä on suvaitsevaisempi. Myös itseään kohtaan. Olen siis miehen kanssa elänyt viimeiset 20 v. Lyhyempiä suhteita ennen nykyistäollut aina miehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun aikuisena ihmisenä pitäisi lokeroida itseäsi yhtään mihinkään. Sä voit olla ihan kenen kanssa tahansa, joka tuntuu sulle hyvältä ja oikealta. Mitä väliä sillä sukupuolella on?
Tämä on hyvä ajattelutapa kyllä :)
Mut tuntuu kans siltä etten voi tinderiin laittaa naisia hakuun, koska en ole tullut kaapista ulos kavereilleni, ja osa heistä varmasti tulisi vastaan tinderissä, ja tuntuu vaan kiusalliselta ettei sit ole sanonut tai selittänyt mitään. Et ihan kun mun pitäis etukäteen päättää ja tietää. Ja en vaan halua käydä sitä keskustelua ja ilmoittaa ihmisille.
ap
Et vaan ole saanut vielä ulkokuntalaista munaa. Siitä on vaan kyse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naisista pitävä nainen ja omasta puolestani sanon, että en haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen osapuoli ei tunne minua kohtaan seksuaalista vetoa. En myöskään haluaisi kumppanikseni naista, joka on "järjellä" päättänyt alkaa seurustella naisten kanssa vain siksi, että on pettynyt miehiin. Jossain vaiheessa aidon vetovoiman puute alkaa rapauttaa suhdetta ja se heijastuu ikävästi molempiin osapuoliin.
Sinulle voisi sopia kämppis- tai kommuunityyppinen järjestely kaverinaisten kanssa, koska naisten seurassa viihdyt mutta et vaikuta olevan heistä seksuaalisesti kiinnostunut. Parisuhdetta ei tarvita yhdessäasumiseen tai elämänkumppanuuteenkaan. Parasta ehkä olisi, että keskittyisit nyt tulemaan sinuiksi tunteidesi ja sen, mitä oikeasti haluat, kanssa. Et ole todellakaan ainoa, joka on alkanut kyseenalaistaa seksuaalista identiteettiään yli kolmekymppisenä.
Hoida tarpeesi miesten kanssa darkroomissa tai gloryholen kautta ja muuten hengaa siskojen kanssa. Best of both worlds. Problem solved. Win-win.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse lähestyn 50 v. Olen reilun 10 v aikana havahtunut ihastuneeni naiseen kolmeen eri otteeseen. Yksi vapaa-ajan tuttavuus, kaksi työyhyeisössäni.
Ihana ihastumisen tunne. Sitä ei alkuun edes tajunnut. Viihdyin ja hakeuduin ihastukseni kanssa tekemisiin. Kaikissa kolmessa tapauksessa koin ahaa -elämyksen että romanttiset ajatukset mukana- ei pelkkää tavallista työkaveruutta.
Iän myötä on suvaitsevaisempi. Myös itseään kohtaan. Olen siis miehen kanssa elänyt viimeiset 20 v. Lyhyempiä suhteita ennen nykyistäollut aina miehiin.
Onpas kiinnostavaa!
Millaisia ne romanttiset tunteet on ollut, onko se ollut juuri seksuaalista vetoa vai onko romanttiset tunteet vielä jotenkin eri?
ap
Taidat olla bi-curious. Ei mitenkään epätavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan, että voiko ikä jotenkin vaikuttaa siihen, että ymmärrän paremmin mitä parisuhteelta ja kumppanilta haluan, ja että ehkä se mulle sopiva parisuhde ei olekaan miehen kanssa.
ap
Enemmänkin kuulostaa siltä että sinulle sopiva parisuhde ei ole sellaisen henkilö kanssa jota miehet keskimäärin ovat. On edelleen mahdollista että löydät sellaisenkin miehen joka sinulle sopii myös henkisesti. Tai sitten se voi olla nainen mutta tuskin jokainen nainenkaan sinulle sopii.
Mulle se oli aika hidas prosessi. Huomasin vaan, että jotkut naiset on jotenkin kiinnostavia. Ekana ajattelin, että olen heistä kiinnostunut ystävinä, kunnes joskus lopulta ymmärsin, että siinä taitaa olla enemmän. Vähitellen myös tajusin, että mullahan on ollut tätä samaa nuoresta lähtien, enkä oikeastaan ole ikinä ollut kiinnostunut miehistä oikealla tavalla. Siis en oikein ikinä huomannut miehiä.
Mun suhde miehiin oli ehkä sellaista, että jotenkin toivoin heiltä hyväksyntää, mikä taas johtuu patriarkaalisesta yhteiskunnasta, jossa nainen saa arvonsa miehiltä. Olin kiinnostunut niistä miehistä, joille en oikein kelvannut täysillä. Koska niiltä en ikinä saanut sitä täyttymystä. Mutta en mä kyllä ikinä voinut kuvitella lopulta asuvani yhdessä näiden tyyppien kanssa. Oikeasti jakaa elämääni heidän kanssa.
Lopulta kokeilin treffailua naisten kanssa ja olen päätynyt naimisiin naisen kanssa. En todellakaan enää halua olla miehen kanssa. Itse koen, että vain nainen voi ymmärtää minua tarpeeksi hyvin. Naisen kanssa voin olla läheisemmin. Hän on selkeämmin paras ystävä minulle. Heterosuhdetta ohjaa myös liikaa sukupuoliroolit ja se ahdistaa (siis siitä huolimatta, että olen naisellinen).
Jos seksi naisen kanssa ei sua kiinnosta, niin oletkohan homoromanttinen hetero? Eli koet vain romanttisia tunteita naisiin, etkä seksuaalisia, mutta kenties seksiä haluat kuitenkin miesten kanssa. Vai voiko seksin vaikea ajattelu johtua siitä, että olet homofobinen tai jopa aseksuaali?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksitön parisuhde, eli kaipaat ystävää?
Kyllähän miehetkin viihtyy hyvin omissa kaveriporukoissa ja heitä yhdistää huumori yms. Ei se tarkoita, että heidän täytyy nyt ottaa miesystävä. Sama pätee naisiin. On täysin luonnollista, että naisilla on naisten jutut, joita miehet eivät ymmärrä. Sekä kaverit ovat yleensä naisia. Ei tästä kannata mitään identiteettikriisiä tehdä. Elä elämääsi ihan rauhassa näiltä pohdinnoilta ja katso, mitä tilaisuuksia eteesi tulee. Kaikki eivät ole luotuja pitkiin ihmissuhteisiin tai tapaavat ja ihastuvat väärän tyyppisiin ihmisiin.
Ole huoleti, kyllä elämä kantaa.
Voi olla että katselet miehiäkin liian perinteisten lasien läpi. Ehkö kääntäisit katseesi niihin miehiin jotka eivät ole niitä ihan tyypillisempia perusmiehiä. Kyllä miehistäkin löytyy todella monen laisia kun vain katselee avoimin silmin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle se oli aika hidas prosessi. Huomasin vaan, että jotkut naiset on jotenkin kiinnostavia. Ekana ajattelin, että olen heistä kiinnostunut ystävinä, kunnes joskus lopulta ymmärsin, että siinä taitaa olla enemmän. Vähitellen myös tajusin, että mullahan on ollut tätä samaa nuoresta lähtien, enkä oikeastaan ole ikinä ollut kiinnostunut miehistä oikealla tavalla. Siis en oikein ikinä huomannut miehiä.
Mun suhde miehiin oli ehkä sellaista, että jotenkin toivoin heiltä hyväksyntää, mikä taas johtuu patriarkaalisesta yhteiskunnasta, jossa nainen saa arvonsa miehiltä. Olin kiinnostunut niistä miehistä, joille en oikein kelvannut täysillä. Koska niiltä en ikinä saanut sitä täyttymystä. Mutta en mä kyllä ikinä voinut kuvitella lopulta asuvani yhdessä näiden tyyppien kanssa. Oikeasti jakaa elämääni heidän kanssa.
Lopulta kokeilin treffailua naisten kanssa ja olen päätynyt naimisiin naisen kanssa. En todellakaan enää halua olla miehen kanssa. Itse koen, että vain nainen voi ymmärtää minua tarpeeksi hyvin. Naisen kanssa voin olla läheisemmin. Hän on selkeämmin paras ystävä minulle. Heterosuhdetta ohjaa myös liikaa sukupuoliroolit ja se ahdistaa (siis siitä huolimatta, että olen naisellinen).
Jos seksi naisen kanssa ei sua kiinnosta, niin oletkohan homoromanttinen hetero? Eli koet vain romanttisia tunteita naisiin, etkä seksuaalisia, mutta kenties seksiä haluat kuitenkin miesten kanssa. Vai voiko seksin vaikea ajattelu johtua siitä, että olet homofobinen tai jopa aseksuaali?
Jos olen homoromanttinen hetero, niin sehän on aika hankalaa sit mun kannalta :/ En ainakaan ole aseksuaali koska haluan kyllä seksiä ja se oli yksi suurin syy miksi olin exäni kanssa ja miksi suhde kesti niinkin pitkään, vaikka ongelmia oli. Seksi hänen kanssaan oli ihanaa mutta juuri mikään muu ei. Jos mentiin jonnekin yhdessä reissuun niin jo ensimmäisen kokonaisen yhdessä vietetyn päivän aikana tuntui siltä, että ei ole mitään yhteistä eikä mitään puhuttavaa, ja se sai aikaan aina sellaisen todella syvän yksinäisyyden tunteen. Ja tämä oli tilanne jos kaikki meni hyvin reissulla, sitten vielä erikseen se et useimmiten tuli riitaa jostain ja sitten tuon yksinäisyyden tunteen lisäksi sai kaupan päälle vielä ahdistusta.
Mietin sitäkin että joskus kun on ollut epävarma jostain miehestäkin, että haluaako häntä vai ei, mutta jos hän on tehnyt aloitteen ja kaikki mitä hän on tehnyt, onkin tuntunut hyvältä ja seksikin on ollut hyvää, ja sen jälkeenkin on sitten halunnut sitä ihmistä, niin voiko tässäkin olla kyse siitä että multa vaan puuttuu kokemus naisen kanssa, mulla on siitä pelkkä ajatus ja pelkkä ajatus ei ole niin kiihottava. Ja kun oon miettinyt että mitä on hyvä seksi, esim sen miehen kanssa josta olin aluksi epävarma, niin siinäkin kosketus oli kaikista tärkein, eikä niinkään se että hänellä oli penis. Vaikka penikset on mun mielestä kiihottavia :D Mutta ehkä ilmankin pärjää...
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että katselet miehiäkin liian perinteisten lasien läpi. Ehkö kääntäisit katseesi niihin miehiin jotka eivät ole niitä ihan tyypillisempia perusmiehiä. Kyllä miehistäkin löytyy todella monen laisia kun vain katselee avoimin silmin.
Olin tulossa sanomaan samaa. Kyllä niitäkin miehiä on, jotka kykenevät syvälliseen ystävyyteen parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun aikuisena ihmisenä pitäisi lokeroida itseäsi yhtään mihinkään. Sä voit olla ihan kenen kanssa tahansa, joka tuntuu sulle hyvältä ja oikealta. Mitä väliä sillä sukupuolella on?
Tämä on hyvä ajattelutapa kyllä :)
Mut tuntuu kans siltä etten voi tinderiin laittaa naisia hakuun, koska en ole tullut kaapista ulos kavereilleni, ja osa heistä varmasti tulisi vastaan tinderissä, ja tuntuu vaan kiusalliselta ettei sit ole sanonut tai selittänyt mitään. Et ihan kun mun pitäis etukäteen päättää ja tietää. Ja en vaan halua käydä sitä keskustelua ja ilmoittaa ihmisille.
ap
Et sä ole kavereillesi mitään selityksiä velkaa tai muutenkaan velvollisuus tulla heille kaapista ulos ennen kuin voit lähteä edes kartoittamaan sitä mitä oikeasti haluat. Ihmiset, jotka kuuluvat itse seksuaalivähemmistöön ovat kulkeneet saman tien ja tietävät kyllä, että ketään ei saa painostaa kaapista ulos, vaan sen on annettava tapahtua rauhassa ja siinä järjestyksessä kuin ihminen itse haluaa.
Mulla on kaksi läheistä tajunneet vasta + 30-vuotiaina, etteivät olekaan heteroita. Meidän ikäiset kun ovat vielä kasvaneet hyvin heteronormatiivisessa maailmassa ja ajautuneet seurustelemaan vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa koska "niin kuuluu tehdä". Nyt sitten iän ja itsetuntemuksen myötä monet havahtuvat siihen, että ne valmiit askelkuviot eivät olleetkaan itseään varten.
Menestystä uuteen vaiheeseen elämässäsi :)
Ei "tuntumisen" perusteella ainakaan kannata kyseenalaistaan yhtään mitään, missä olotilassa on elänyt tähänastisen elämänsä. Tuntumiset tulevat ja menevät. Jos tuo "tuntuminen" kestää nyt vaikka vuoden ja yli, niin sitten voit miettiä uudelleen missä mennään.