Lue keskustelun säännöt.
Sähköpyörä jakaa mielipiteitä. Ovatko nykyihmiset tosiaan niin huonokuntoisia, että enää ei jakseta kuljettaa pyörää omin voimin? Osa jopa s...
Kunnon hautajaiset
15.05.2023 |
Sähköavusteisille polkupyörille olisi naurettu vielä 30 vuotta sitten ja nykyään ehkä nauretaan, jos sanon että kuntosaleillekin alkaa ilmestymään sähköavusteisia laitteita. Juoksumatot ovat vasta alkua. Tekniikan kehittyessä saamme ehkä sähköavusteisia juoksukenkiä tai jonkinlaisia pukuja tai puettavia tekoraajoja.
Miten on mahdollista, että nykyihminen ei enää jaksa kuljettaa polkupyörää omin voimin, vaikka nykyään riittää vaihteita ja on paljon asvalttitietä? Miten ihmeessä ennen vanhat mummotkin jaksoivat painaa 1-vaihteisella pitkin mäkisiä sorateita?
No eihän tässä ole kyse kuin ihmisten terveydestä ja akkujätteestä....
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksille hyvä vehe. En itse liikuntaa harrastamattomana alle 40v miehenä ymmärrä miksi ihmeessä pitäisi olla sähköpyörä, voin kaivaa pyörän varaston perältä ja polkasta heti 50km eikä se polkeminen tunnu jaloissa miltään, pyörällä polkeminen on kevyttä. Ainoa missä tuntuu niin seuraavana päivänä on perse kipeä.
Varmasti, mutta kauanko siihen menee? Kova maantiepyöräilijä vetää tuon reiluun tuntiin, sähköpyöräilijä kahteen ja sinä tuskin alle neljään. Voit tietenkin muistella, miten polkeminen sujui 15 vuotiaana ja kuvitella, että se menee samalla tavalla, mutta tuskin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole autoa joten käytän sen sijaan sähköpyörää. Kyllähän sille naureskellaan mutta kysyn välillä että milläs itse tulit. Autoilijoita se pyörä ärsyttää erityisesti ja hinta on myös monen mielestä liian korkea.
3000e sähköpyörä on kallis mutta 50 000e (sähkö)auto ei?
No heidän mielestä se minun 2600 euroa maksanut pyörä on minulle liian kallis. Autojen hinnoilla ei tunnu olevan mitään väliä.
Näin jonkinlaisen sähköpyörätaksin. Siinä oli kahden istuttava peräkärry. Nykyään on kaikki mahdollista.
Katsopas näitä sähköpyöräilijöitä niin huomaat, että useimmat sähköpyöräilijät ovat ylipainoisia.
Tervepainoiset voivat kokeilla lastata polkupyöräänsä vaikka 30 kiloa ylimääräistä painoa ja kokeilla miltä tuntuu ajaa. Kyllä siinä apua kaipaa ensimmäisessä ylämäessä.
Vierailija kirjoitti:
Näin jonkinlaisen sähköpyörätaksin. Siinä oli kahden istuttava peräkärry. Nykyään on kaikki mahdollista.
riksaksi kutsuvat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähkis on pelastanut henkeni.
Ainut liikuntamuoto jota teen mielelläni. Ja siinä on se pointti. Pakkopullat jää viikossa.
Ostin 10 v sitten, painoni puolittui, sokeri- ja verenpainetaudit hävisivät.
Hikipyörällä ajelin vuodessa 20 km, sähkiksellä 20 km päivässä ;-)
No minä ainakin olen niin kipeä ja huonokuntoinen että tavallisella pyörällä 14 km kauppareissu vie kohtuuttoman kauan, ja kivut pahenevat niin ettei istualtaan ylös pääse.
Ostoksetkin ehtivät lämmetä matkalla jos talutan mäkiä ylös.
Asvalttiakaan ei ole koko matkalla, en minä nyt tiedä onko sen raskaampaa, paitsi että monttuinen kylätie käy hermoille.
Onneksi on nyt tuo sähköpyörä, vaikka talvella sekään ei auta, kauppaan on päästävä jotenkin muuten.
Ja jossain määrin se kunto näyttää kesän mittaan kasvavan, kun se reissu käy helpommaksi kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse omista, mutta äidin sähköpyörää välillä lainaan kun hänellä sellainen on. Käytän pitkillä matkoilla sitä pienintä vastusta, koska se pitää keskinopeuden tasaisempana, verrattuna siihen että polkee täysin omin voimin.
jos vaihtoehto on sähköpyörä tai auto, niin sähköpyörä on ehdottomasti parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksille hyvä vehe. En itse liikuntaa harrastamattomana alle 40v miehenä ymmärrä miksi ihmeessä pitäisi olla sähköpyörä, voin kaivaa pyörän varaston perältä ja polkasta heti 50km eikä se polkeminen tunnu jaloissa miltään, pyörällä polkeminen on kevyttä. Ainoa missä tuntuu niin seuraavana päivänä on perse kipeä.
Nyt taisi tulla aika paksua lööperiä. Liikuntaa harrastamaton nelikymppinen, 50 km kylmiltään, eikä tunnu kuin takapuolessa. Tuon kun näkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ei ilmeisesti ole ikinä kokeillutkaan sähköpyörää, kun on niin pihalla aiheesta. Jos AP:lla on pokkaa, niin haastan hänet lähtemään kanssani sähkömaastopyörälenkille ja katsotaan sen jälkeen, ihmetteleekö hän, että jotkut kuntoilevat niillä. Tarjoan jätskin, jos pysyt perässä oksentamatta.
Saman voi tehdä sähköttömälläkin. Olen tehnyt paljon 30km maastopyörälenkkejä. Eihän se polkeminen tunnu missään, vaan istuminen.
Voi olla, että todellakin yllättyisit rasitustasosta maastossa sähköpyörällä. Erityisesti, jos osaat vähän ajaakin ja pystyt oikeasti pitämään vauhtia yllä. Minulla sykkeet ovat ainakin ihan samat sähköllä ja luomuna, mutta sähköllä rasitus on paljon kokonaisvaltaisempaa. Luomuna lukuun ottamatta alamäkiajoa, rasitus on lähinnä etu- ja takareisissä, mutta sähköllä yläkroppa rasittuu aivan eri tavalla ja minulla ojentajat ovat yleensä se ensimmäinen lihasryhmä, joka alkaa antamaan periksi.
Sähköavusteisen polkupyörän ilo on esim. se, että ei tarvitse painaa hikihatussa ylämäkiä ja olla selkä märkänä töissä. Ulkoilua ja kuntoilua tulee silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sähköavusteisen polkupyörän ilo on esim. se, että ei tarvitse painaa hikihatussa ylämäkiä ja olla selkä märkänä töissä. Ulkoilua ja kuntoilua tulee silti.
Just tämän takia minulla on sähköpyörä. Pääsen töihin tosi nopeasti eikä tarvitse odotella bussia ja mennä aikataulujen mukaan. On tullut halvemmaksi kuin bussilla kulkeminen. Minua ei kiinnosta rasitustasot eikä muiden tekemät lenkit.
En tajua miten sähköavusteisuus menee noin tunteisiin? Eikö autolla/mopolla/skootterilla ajelu on vielä plösömpää, mutta ei niitä arvostella. Mikä ihmeen ihanne se on, että pyörää pitää polkea hikimärkänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on moottoripyörä jos haluan kulkea moottorin voimalla. Muutoin vetelen luomupolkupyörällä. Kolmen-neljänkympin lenkkejä maantiegreevelillä ja 10-20km lenkkejä maasturilla
Onhan se toista ajella niitä parin kilsan keikkoja pyörällä, kuin 50km+ lenkkejä sähköpyörällä.
En vihaa liikuntaa, mutta pyöräilystä en ole koskaan tykännyt. Johtuu siitä kun lapsena jouduin pyöräilemään pitkiä matkoja ja se oli helvettiä etureisille kun sotki mäkiä ylös. Se tunne kun reidet on ihan tulessa matkalla ylös, lopulta luovutat ja talutat lopun matkaa ja jalat meinaa pettää alta.
Ja en ollut ylipainoinen muuten.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten sähköavusteisuus menee noin tunteisiin? Eikö autolla/mopolla/skootterilla ajelu on vielä plösömpää, mutta ei niitä arvostella. Mikä ihmeen ihanne se on, että pyörää pitää polkea hikimärkänä?
Tätä minäkin ihmettelen:D
Ap ei ole tainnut juoksumattoa ikinä nähdä tai kokeilla. Se ei nimittäin helpota juoksua millään lailla (tosin on kimmoisa ja tasainen alusta) vaan ihan yhtä paljon kuntoa ja voimaa vaatii tietyn vauhdin ylläpito kuin ulkonakin. Talven liukkailla tietenkin mukavaa vaihtelua, kun nastakengillä kelissä kuin kelissä tarpominen ei nappaa.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten sähköavusteisuus menee noin tunteisiin? Eikö autolla/mopolla/skootterilla ajelu on vielä plösömpää, mutta ei niitä arvostella. Mikä ihmeen ihanne se on, että pyörää pitää polkea hikimärkänä?
Mulle yksi kaveri selitti ihan tosissaan että se mun pyöräily ei ole mitään kuntoilua. Kerroin että eihän se olekaan, vaan menen sillä töihin ja harrastuksiin, samalla kun sinä menet autolla. Jostain syystä minun olisi pitänyt kuntoilla enemmän ja hän saisi istua autossaan ilman että kukaan siitä hermostuu.
Voi sinua persutonttua taas. Et ilmeisesti tiedä fillareista, etkä erityisesti sähköpyöristä(kään) mitään?
Jospa joku ei jaksa ajaa normipyörällä duunimatkaa. Jolloin on vaihtoehtona sähköpyörä tai auto/julkinen. Kerrotko sillä persulogiikallasi, kumpi on kuntoilun kannalta parempi näistä vaihtoehdoista?