Lue keskustelun säännöt.
Neljänkympin kriisiä pukkaa - miten siitä pääsee yli?
14.05.2023 |
Miten pääsee yli siitä, että kaduttaa kaikki, mitä on jäänyt elämässä kokematta ja tekemättä milloin minkäkin syyn takia; ei ole ollut uskallusta, tai rahaa, tai aikaa tai no, joskus ei edes mahdollisuutta.
Nyt tämän ikäisienä tuntuu siltä, että sitä on ihan liian vanha kaikkeen. Että kaikki pitäisi näin nelikymppisenä olla elämässä jo tehtynä, nähtynä ja koettuna. Että jos lähtisin nyt kokeilemaan uusia asioita, niin olen auttamattia liian vanha, ja minut nauretaan pihalle joka paikasta.
Ainakin kun vertaan itseäni muihin saman ikäisiin, niin tulee se vaikutelma, että "kaikilla muilla" on elämä jotenkin valmiina paketissa; Että he ovat ehtineet kokea elämässään kaiken mahdollisen, ja eivät innostu enää mistään uudesta ja mikään ei kiinnosta, kun ilmeisesti kaikki on jo koettu.
Kommentit (4)
Liittyy tuohon ikään. 50-vuotiaana tajuat ettei aikaa ole loputtomasti ja 60- vuotiaana elät ihan täpöllä. Vanhuuseläkeläisillä vasta kiire on.
Älä mieti vaan toimi. Esim voi keskittyä liikuntaan, tuossa vaiheessa tehdään pohjaa vanhenevan kropan muutoksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesikin todistaa, ettei kyse ole iästä vaan toteutumattomista haaveista. Vaan huoli pois, aina on aikaa, kunnes kuolo korjaa.
Sama juttu. Tuntuu että olen tehnyt kaiken ihan väärin (niin kuin usein objektiivisesti olenkin) ja nyt olen ihan liian vanha tekemään enää yhtään mitään. Kadun vaan mennyttä elämää 24/7. Toisaalta elämä ei kyllä hirveästi tunnu miltään ja tuntuu että olen kyllä tosiaan nähnyt jo melkein kaiken, valitettavasti tämä on johtanut siihen että suhtaudun kaikkeen tosi kyynisesti koska kaikki mitä nuorena odotti on ollut lähinnä pettymystä.
Mitä hyvää ja saavutettavaa siinä on, ettei innostu enää mistään ja mikään ei kiinnosta?