Miten te yksinasumiseen ja -olemiseen tottuneet naiset pystyitte lopulta aloittamaan yhdessä asumisen sopivan miehen löydyttyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut naiset ovat sanoneet että tykästyivät siihen yksioloon vähitellen, ja siksi eivät kaipaa ketään rinnalle. Joskus kuitenkin löytyy joku, jonka kanssa voisi sopia hyvin yhteen. Silloin alkaa rajojen etsintä suhteessa.

AP

Onko aina pakko muuttaa yhteen?

Tämä. Siis täällä palstallakin on jatkuvasti aloituksia aviossa olevilta ja yhdessä asuvilta, miten mikäkin asia toisessa ärsyttää ja hiertää. Ihan samanlaisia juttuja kuulee tuttavilta myös. Moni sanoo, että jos ero tulee, ei aio koskaan enää asua kenenkään kanssa yhdessä.

Eli, eipä tämä asia kosketa pelkästään sinkkuja, ja moni parisuhde ajautuu koetukselle, kun pitää väkisin asua yhdessä.

Eikö tuo ole outoa? Eikö yhdessä asuta ja olla juuri sen takia koska haluaa olla oikeasti sen toisen ihmisen kanssa?

Jos ei kestä toista, voi hyvin miettiä syitä mistä moinen johtuu.

Mitä outoa siinä on? Se että tykkää jostain ihmisestä, tai jopa rakastaa, ei tarkoita, että haluaa nysvätä sen kanssa 24/7 ja jakaa ihan kaiken. Yleensä suhde pysyy paremmassa kuosissa, kun on aikaa ja tilaa olla myös erillään.

Mulla alkaa ihan kaverit, kenestä normaalisti tykkään paljon, ottaa hermoon, jos pitää olla koko ajan yhdessä.

Aika jännä, itse tykkään kyllä juuri nimenomaan puuhailla kaikkea mahdollista sen oman vaimokultani kanssa. Kaikki yhdessä tekeminen ja harrastukset "liimaavat" parin yhteen mielestäni.

Tämä, kaikkein paras juttu mielestäni parisuhteessa.

Sitä todella tahtoo palvella toista, pitää huolta toisesta ja huolehtia että hän on onnellinen <3