onko kukaan alusta asti sanonut lapselleen että joulupukki ei ole oikeasti olemassa?

kun on muualta kuullut, olen kertonut ettei sellaista ole, se on valhetta.



Ja 2, olet KIIREELLISEN psykiatrisen hoidon tarpeessa.

joka ilta sanoo että pukki tulee... Kaikki lähti siitä kun oltiin käymässä kesällä santa parkissa. Sanon aina että se pukki on ihan höpö-höpö juttu!! En ole lähtenyt sitä sen enempää puimaan suuntaan enkä toiseen.

" Niin, tämähän on vain juttua, mutta KERROTAAN..."

mutta ekaluokalle mennessä (vai olsiko ollut peräti eskariin... ) esikoiseni oli jo todella järkevä ja paljon keskustelimme eri asioista.



Sitten tämä keksi kysellä minulta niistä ostosreissuista, joita me vanhemmat joulun alla teemme. Ja miten ne lahjat sitten kaupasta päätyvät jolupukille? Vielä kun kummi oli juuri ostanut muutaman todella arvokkaan lahjan, oli lapsen minusta hyvä tietää niiden oikea alkuperä? Vai olisiko pitänyt alkaa valehtelemaan sille taas ihan koko juttu juurta jaksaen. Kerroin totuuden, en millään enää voinut valehdella. Sehän silloin esim. täällä tyrmättiin täysin. Lapsi ei järkyttynyt, oli lähinnä huvittunut.

nyt pukki tietää mitä se ostaa prismasta hänelle lahjaksi! Hiukan ohi aiheen....

8: on liput ostettu ja kassit melkein pakattu :D

9: en ole, enkä käykään ellen järkeäni menetä

Tai kuten 3, en puhunut siitä mitään koska en itse edes muista koko myyttiä ennenkuin joku ottaa sen puheeksi. Ja sitten kun lapset kuulivat jostain muualta, yritin selittää mahdollisimman hyvin joulupukkifunktion. Kuinka ihmisille, varsinkin lapsille siitä voi tulla oikein hyvä mieli, kun kuvittelee joulupukin tuovan jouluna KAIKILLE hyvää eikä kukaan jää ilman. Joten, vaikka joulupukkia ei ihan OIKEASTI ole olemassa, ihmiset saavat sen minun puolestani pitää.



Ja ne pahukset uskoivat joulupukkiin vielä yläasteellakin.

oli pienenä ja vielä alaluokilla koulussakin tavallaan aika suloisen toiveikasta uskoa joulupukkiin, omilla vanhemmilla kun ei ollut varaa useammalla lapselleen kovinkaan kalliita joululahjoja ostaa. Vielä silloinkin, kun tiesin ettei pukkia ole, vähän toivoin, että jos kumminkin olisi. Se on osa sitä joulun taikaa, kai. Mutta toisaalta olin sitten aina pettynyt, kun ' oikeaa' pukkia ei tullutkaan koskaan meille.

Summa summarum: en aio valehdelle omille lapsille sitten kun osaavat joulupukin vähänkään kyseenalaistaa, ja ostetaan ihan avoimesti lahjoja muille eli tietävät jo nyt (4v ja 2v), että lahjoja tulee muiltakin kun vain joulupukilta.

mutta silti tietyllä tavalla uskovat joulupukin olemassaoloon. Esikoinen on kyllä jo jyvällä totuudesta, pienempi ei vielä osaa asiaa edes ajatella sen kummemmin. Olin aika järkyttynyt kun kuulin että erään tuttavaperheen lapsi oli 10-vuotiaana vihdoin tajunnut koko pukin olevan valhetta. Oli muuten saanut aivan hirvittävät raivarit ja nyt muistaa joka välissä huomauttaa ettei tarvitse hänenkään puhua totta kun kerran vanhemmatkin ovat moisesta valehdelleet....