Muutto työn takia, perhe jäis kotipaikkakunnalle

Been there done that. Mies tuli perässä kun nuorin muutti pois kotoa. Vanhin oli jo muuttanut. Tosin itsellä niin päin että pikkukaupungista astetta isompaan pikkukaupunkiin. Meillä mies ja lapset kävivät välillä minun luona ja joskus olin 2 viikkoa putkeen. Jonkin verran saa verovähennystä kakkosasunnosta mutta aika paljon kuluja jäi silti. Maalla voi joko saada edullisen asunnon tai sitten vuokra-asuntoja on vaikea saada. Kummastakin on tutuilla kokemusta. En minä kadu, mutta enää en jaksaisi. Pari vuotta sitä jaksoin, sitten alkoi kyllästyttää. Ei mullakaan iso palkka ollut mutta nyt se on jo tonnin parempi eikä enää tuplakuluja.

Työasuntovähennys on sen verran iso, että saat varmaan pikkupaikkakunnalta ok asunnon ja tosiaan matkat voi vähentää joka viikko vaikka kotona et kävisikään, joten tuskin ainakaan miinukselle jäät.

Teinit voi alkaa varastella, saada masennuksen ja sekaantua ties mihin. Koulu voi lähteä menemään huonosti. Mies löytää uuden naisen kun ei jaksa olla yksin ja siivota teinien jälkiä. En lähtisi. Eri asia jos lapset jo omillaan ja mies voisi olla etätöissä luonasi.

Jos et uhraa itseäsi työlle olet laiska luuseri rotta

Vierailija kirjoitti:

Tonnin takia? No en lähtisi. Sen tonnin saa viisaasti tekemällä ja ajattelemalla helpomminkin ja perhettään ei tarvitse uhrata.

Auto ja asunto tonnilla - eikä se siihen jää, kuten ap toteaakin. Rahallisesti voi mennä ikävästi miinukselle.

Ei olisi itselle tullut mieleenkään muuttaa erilleen perheestä. Outo ajatus.

Parempia työpaikkoja varten ap voisi harkita hankkia lisämeriittejä opiskelemalla työn ohella. Niin moni muu meistä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tonnin takia? No en lähtisi. Sen tonnin saa viisaasti tekemällä ja ajattelemalla helpomminkin ja perhettään ei tarvitse uhrata.

Auto ja asunto tonnilla - eikä se siihen jää, kuten ap toteaakin. Rahallisesti voi mennä ikävästi miinukselle.

Ei olisi itselle tullut mieleenkään muuttaa erilleen perheestä. Outo ajatus.

Parempia työpaikkoja varten ap voisi harkita hankkia lisämeriittejä opiskelemalla työn ohella. Niin moni muu meistä tekee.

Minäkään en lähtisi jonkun kämäisen tonnin takia minnekään kotoani ja jättäisi perhettäni. Ap on keski-ikäinen kurppa jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan edes ajattelisi lähtemistä perheeni luota. Medän perhe on ollutkin aina todella upea ja rakas perhe, jossa ihmiset välittävät toisistaan ja yhdessä on mukava olla. Juttelemme paljon, teemme ruokaa yhdessä ja syömme ajan kanssa useamman kerran viikossa pelaamme pelejä ja emme ole mitään yksinäisiä kännykkään tuijottelijoita niin kuin useimmat teiniperheet ilmeisesti ovat. Mieheni on paras ystäväni ja menemme nukkumaan käsi kädessä yhä vieläkin, vaikka olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.

Minun paikkani on ainakin perheeni kanssa, vaikka tottakai he pärjäisivät ilman minuakin, mutta en hukkaisi lasteni nuoruutta ja viimeisiä kotona asumisen vuosia, vaan valitsisin eri tavalla. Haluan olla läsnäoleva äiti, en joku epämääräinen kaukoäiti.

Mutta jokainen tavallaan tietenkin. Ei tarvitse sitten valittaa myöhemmin, kun ei ole enää mitään yhteyttä lapsiinsa, jos lähtee.

En nyt jotenkin usko, että ap:n tarvitsee tietää, miten ihana perhe sulla on tai miten käsi kädessä mennään nukkumaan joka ilta (mikä ei kyllä kuullosta ihan terveeltä, mutta en nyt lähde sitä ruotimaan tässä). AP kysyi kysymyksen, johon pitkä selvitys sun perheen ihanuudesta ja avioliiton tilasta on samaan aikaan jotenkin hupaisaa sekä täysin turha.

AP - katso ensin kaikki nuo verovähennys mahdollisuudet, koska niillä voi olla enemmänkin taloudellista hyötyä kuin palkka.

Tosin auto plus asunto on toki menoja, jonka jälkeen taloudellinen hyöty voi olla plus minus nolla.

Jos et ota taloutta huomioon niin kuinka paljon itse työ sua kiinnostaa ja innostaa? Saatko kokemuksia, joista et haluaisi luopua, mutta vaakakupissa kaikki konkreettinen kuten asunto, auto jne mietityttää ?

Olen itse sitä mieltä, että enemmän sitä aina kuolinvuoteellaan katuu sitä, mitä ei tehnyt kuin sitä mitä teki. 500km on paljon, mutta vuosien perheenäidinroolin jälkeen oma aika voi olla yllättävän rikas kokemus ja mahdollisuus löytää itsestään uusia puolia.

Teinit voi myös matkustaa helposti julkisilla sinne sun luo ja varmaan mielellään kerran pari kuussa sen tekeekin. Tai vaikka koko perhe. Yhteys toimii videolla erittäin Hyvin - 10 vuotta ulkosuomalaisena voin sanoa, että teknologia mahdollistaa paljon. Voit olla läsnä arjessa vaikka et fyysisesti ole paikalla.

Jos työ on innostavaa, kokemus jota et haluaisi jättää väliin (mutta kun mutta kun), sen kannattaa antaa painaa vaakakupissa erityisen paljon. Jos mahdollisuus omaan aikaan voi tuoda mukanaan yllättäviäkin havaintoja, ajaa elämyksiä tai uusia harrastuksia niin anna sille iso painoarvo.

Jos tulee eteen tilanne, että alkaa vituttamaan ja kaduttamaan, kuinka pian saisit töitä kotipaikkakunnalta ja voit palata takaisin?

Joskus elämä tuo eteensä mahdollisuuksia joita ei missään nimessä kannata jättää väliin. Kun sain työtarjouksen ulkomailta ja mietin mitä kaikkea sen jälkeen on tapahtunut niin luojan kiitos otin sen työn vastaan. Aina kaikki ei todellakaan ole ollut hyvin, mutta silti ei kaduta. En olisi minä. Se ihminen joka tänään olen jos en olisi uskaltanut lähteä.

Voiko teinit olla esim. Vkl yksin kotona, mies tulla sinun luo ja voitte viettää kahden sellaista aikaa, mikä ei ole vuosiin enää ollut mahdollista?

Moni moni asia painaa vaakakupissa. Mutta jos miettii, mikä siellä vaakakupissa on kaikkein turhinta sekä täysin tarpeetonta niin veikkaisin että tämän ylläolevan ihmisen perheen ja avioliiton tilanne 🤭🤭 jotenkin vaan alkoi naurattamaan koko vastaus ihan älyttömästi näin pari minuuttia heräämisen jälkeen.

Eli sinun mielestäsi omien lasten nuoruus ja heidän elämänsä seuraminen on vaakakupin turhalla puolella? Ookoo... Sinulle ei ole lapsia tai jos on, niin et ole välittänyt heistä varmaan ikinä oikeasti. Lapsiparat.

Miestä varmaan kiinnostaa ihan hirveästi lähteä ajelemaan jonnekin maalle muijan luokse viikonlopuksi vieraaseen asuntoon. Ei taida oikein ap:n viehätys riittää siihen. Mutta jos ap on valmis lähtemään jonnekin korpeen toistaiseksi tuhannen euron takia kökkimään, niin pitäähän se sitten mennä, eiköhän asia ole jo päätetty. Luultavasti lapset ovat tässä tapauksessa vain onnellisia kun mamma lähtee, mies samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tuossa kuviossa ei olisi muita muttia kuin 500km, se riittäisi syyksi unohtaa koko juttu. En jättäisi perhettäni, jättäisin työtilaisuuden, ei ole perheen uhraamisen arvoista. Ei vielä sittenkään, että lapset on jo isoja, ja jos vaikka avioero tulisi yhdessä eläessä, koska 500 km välimatkalla se hyvin varmasti tulisi. Kun ei ole pakko keikuttaa venettä, on viisasta olla keikuttamatta, vaikka joillain on siihen lähes pakottava tarve. Sellaiselta tuo apn tilanne vaikuttaa.

Ap on minäminä, hänelle vain se oma napa on tärkein ja muista ei ole niin väliä. Mutta luultavasti hänen lähtönsä olisi perheelle se paras asia mitä olla voi. Ap saa uudessa paikassaan myös hillua vapaana naisena vailla perhehuolia ja kotitöitä.

Ajattele ap tätä. Lapset ovat juuri nyt 4-2 vuotta kotona asuvia. Mahdollisesti muuttavat sitten ,joko opiskelun takia tms. Asu hyvä ihminen nämä 4 vuotta nyt kotona ja ole heidän tukenaan yhdessä miehen kanssa.

Et saa näitä vuosia takaisin, ainutlaatuista aikaa. Kun palkassa vain tonnin ero , niin sen takia ei kannata, kun teillä ei ole lainojakaan.

Kyllä niitä työmahdollisuuksia sinulle tulee sen jälkeenkin, kun olet pätevä.

Ei jatkoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tuossa kuviossa ei olisi muita muttia kuin 500km, se riittäisi syyksi unohtaa koko juttu. En jättäisi perhettäni, jättäisin työtilaisuuden, ei ole perheen uhraamisen arvoista. Ei vielä sittenkään, että lapset on jo isoja, ja jos vaikka avioero tulisi yhdessä eläessä, koska 500 km välimatkalla se hyvin varmasti tulisi. Kun ei ole pakko keikuttaa venettä, on viisasta olla keikuttamatta, vaikka joillain on siihen lähes pakottava tarve. Sellaiselta tuo apn tilanne vaikuttaa.

Ap on minäminä, hänelle vain se oma napa on tärkein ja muista ei ole niin väliä. Mutta luultavasti hänen lähtönsä olisi perheelle se paras asia mitä olla voi. Ap saa uudessa paikassaan myös hillua vapaana naisena vailla perhehuolia ja kotitöitä.

Enemmän vaaka on tällä hetkellä kallistunut sille kannalle etten lähde. Ero perheestä tuntuu aika pahalta, varsinkin kun siitä ei oikeasti ole kovin suurta taloudellista hyötyä. Mietin vaan että kaduttaako valinta talvella kun olen työttömänä ja odotan kesää jolloin on taas seuraava määräaikainen työ.

ap

Ei ole mitään järkeä. Huono juttu parisuhteelle ja lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tuossa kuviossa ei olisi muita muttia kuin 500km, se riittäisi syyksi unohtaa koko juttu. En jättäisi perhettäni, jättäisin työtilaisuuden, ei ole perheen uhraamisen arvoista. Ei vielä sittenkään, että lapset on jo isoja, ja jos vaikka avioero tulisi yhdessä eläessä, koska 500 km välimatkalla se hyvin varmasti tulisi. Kun ei ole pakko keikuttaa venettä, on viisasta olla keikuttamatta, vaikka joillain on siihen lähes pakottava tarve. Sellaiselta tuo apn tilanne vaikuttaa.

Ap on minäminä, hänelle vain se oma napa on tärkein ja muista ei ole niin väliä. Mutta luultavasti hänen lähtönsä olisi perheelle se paras asia mitä olla voi. Ap saa uudessa paikassaan myös hillua vapaana naisena vailla perhehuolia ja kotitöitä.

Enemmän vaaka on tällä hetkellä kallistunut sille kannalle etten lähde. Ero perheestä tuntuu aika pahalta, varsinkin kun siitä ei oikeasti ole kovin suurta taloudellista hyötyä. Mietin vaan että kaduttaako valinta talvella kun olen työttömänä ja odotan kesää jolloin on taas seuraava määräaikainen työ.

ap

Voin ihan rehellisesti sanoa, ettei tämä pätkätyöläisen elämä ole kovin herkkua. Kesällä töitä on, mutta talvella taas hiljenee. Toki voisi opiskella, mutta opintorahat on käytetty. Työkkärin tuella sais 2 opiskella vuotta, mutta loput sitten pitäis tehdä rahatta. Useimmat alat vaatii sen 3-4 vuoden opiskelun. Opiskeluakin on siis mietitty, uskokaa pois. Itselle työttömyys on henkisesti vaikeaa, vaikka taloudellisesti pärjäämmekin ihan ok. Ja paljonko tuleva hallitus vaikeuttaa elämää leikkauksilla, sekin ahdistaa. Mutta kun työn perässä muuttaminenkin ahdistaa. Ahdistus siellä ja ahdistus täällä.

Olen ajatellut, että ehkä tämä empiminen sitten lopulta kertoo sen, ettei tarjotussa työssä sitten lopulta ole sellaista vetoa että sinne kannattais lähteä. Jos olis niin en pyörittelis ja jahkailis tätä. Olisin jo ilmoittanut että tulen ja ryhtynyt järkkäämään asioita.

ap

Hei! Jos olisin vastaavassa tilanteessa uuden työn suhteen, niin keskustelisin asiasta työnantajan kanssa ja pyytäisin tukea ja joustoa, kun perhe asuu kaukana. Korostaisin, että työ ja työpaikka kiinnostavat kovasti, mutta käytännön järjestestelyt mietityttävät. Joku aiemmin jo mainitsikin, että kannattaa ehdottomasti kysyä etätyömahdollisuuksista ja sopia etätyöstä. Samoin kannattaa kysyä, voisiko tehdä viikolla pidempiä päiviä (joustoa työaikaan), jotta voisi pitää pidempiä vapaita perheen luona käydessä. Asumiseen liittyen kannattaa kysyä, voiko työnantaja järjestää työsuhdeasunnon edullisesti. Samoin kannattaa neuvotella työn aloituksen ajankohta niin, että voit viettää nyt kesälomaa perheesi kanssa, kun koulut loppuvat. Asiat varmasti järjestyvät ja kääntyvät hyviksi, mutta vaativat järjestelyä ja neuvotteluja työnantajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tuossa kuviossa ei olisi muita muttia kuin 500km, se riittäisi syyksi unohtaa koko juttu. En jättäisi perhettäni, jättäisin työtilaisuuden, ei ole perheen uhraamisen arvoista. Ei vielä sittenkään, että lapset on jo isoja, ja jos vaikka avioero tulisi yhdessä eläessä, koska 500 km välimatkalla se hyvin varmasti tulisi. Kun ei ole pakko keikuttaa venettä, on viisasta olla keikuttamatta, vaikka joillain on siihen lähes pakottava tarve. Sellaiselta tuo apn tilanne vaikuttaa.

Ap on minäminä, hänelle vain se oma napa on tärkein ja muista ei ole niin väliä. Mutta luultavasti hänen lähtönsä olisi perheelle se paras asia mitä olla voi. Ap saa uudessa paikassaan myös hillua vapaana naisena vailla perhehuolia ja kotitöitä.

Enemmän vaaka on tällä hetkellä kallistunut sille kannalle etten lähde. Ero perheestä tuntuu aika pahalta, varsinkin kun siitä ei oikeasti ole kovin suurta taloudellista hyötyä. Mietin vaan että kaduttaako valinta talvella kun olen työttömänä ja odotan kesää jolloin on taas seuraava määräaikainen työ.

ap

Millä ihmeen alalla on tuollainen tilanne? Puutarhapuolella? Jos jollakin sellaisella, niin lähtisin opiskelemaan iltakoulussa jotain ihan muuta. Menisin vaikka vanhuspuolelle, jossa töitä riittää sinun työikäsi verran ainakin ja viisikymppiset pikkulapsiajan ohittaneet mammat ovat haluttuja, tiedän asian itse kokemuksesta. Työn voi tehdä virastoaikana ja siitä saa helposti sen pari tonnia + ilta ja muut lisät, jos haluaa. Mutta siinä olisit kuitenkin töissä vain sen 8 h päivässä.

Jos tuo muutto ja kaiken uhraaminen tuntuu ikävältä, niin se on ikävä juttu myös vastaisuudessa. Jos menee jonnekin hevonkuuseen töihin ja asumaan, niin mitä ihmettä siellä tekee vaikka työajan jälkeen? Jos pääset töistä vaikka neljältä, niin siinäpä on pitkä aika olla yksin ilman perhettä ja kodin arkista aherrusta. Onko perheestä vapaa aika sen väärti, että saa jonkun heppoisen rahasumman tililleen?

Vierailija kirjoitti:

Hei! Jos olisin vastaavassa tilanteessa uuden työn suhteen, niin keskustelisin asiasta työnantajan kanssa ja pyytäisin tukea ja joustoa, kun perhe asuu kaukana. Korostaisin, että työ ja työpaikka kiinnostavat kovasti, mutta käytännön järjestestelyt mietityttävät. Joku aiemmin jo mainitsikin, että kannattaa ehdottomasti kysyä etätyömahdollisuuksista ja sopia etätyöstä. Samoin kannattaa kysyä, voisiko tehdä viikolla pidempiä päiviä (joustoa työaikaan), jotta voisi pitää pidempiä vapaita perheen luona käydessä. Asumiseen liittyen kannattaa kysyä, voiko työnantaja järjestää työsuhdeasunnon edullisesti. Samoin kannattaa neuvotella työn aloituksen ajankohta niin, että voit viettää nyt kesälomaa perheesi kanssa, kun koulut loppuvat. Asiat varmasti järjestyvät ja kääntyvät hyviksi, mutta vaativat järjestelyä ja neuvotteluja työnantajan kanssa.

Etätyömahdollisuudet aika vähäiset. Ehkä päivän tai kaksi silloin tällöin voi järjestää. Firmassa tietyt aukioloajat ja niiden mukaan pitää olla paikalla. Toki en ole ainoa työntekijä, mutta varsinkin kesällä sesonki päällä, joten silloin ei kaikkea voi kaataa muiden vastuulle. Ja sesonki estää myös kesäloman pitämisen nykyisestä tai tulevasta. Uuden työn aloittaminen varsinkin vie varmasti aikaa ja energiaa joten lomailu ja etätyö jää vähäiseksi alussa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Moni moni asia painaa vaakakupissa. Mutta jos miettii, mikä siellä vaakakupissa on kaikkein turhinta sekä täysin tarpeetonta niin veikkaisin että tämän ylläolevan ihmisen perheen ja avioliiton tilanne 🤭🤭 jotenkin vaan alkoi naurattamaan koko vastaus ihan älyttömästi näin pari minuuttia heräämisen jälkeen.

Oma vastauksesi oli jopa pahempi. Ei ap hyödy sinun 10v ulkomaankomennuksen etujen muistelemisesta. Ap on ihan Suomessa.

Ja että koko perhe haluaisi matkustaa 500km kerran pari kuussa? Ei todellakaan halua, sellainen on aivan hirveää reissuelämää. Johan sinä menee lasten harrastukset ja oman kodin hoito aivan kuralle. Siellä vieraalla paikkakunnalla ei ole perheelle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Teinit voi alkaa varastella, saada masennuksen ja sekaantua ties mihin. Koulu voi lähteä menemään huonosti. Mies löytää uuden naisen kun ei jaksa olla yksin ja siivota teinien jälkiä. En lähtisi. Eri asia jos lapset jo omillaan ja mies voisi olla etätöissä luonasi.

hys hys. nuorten pahoinvoinnin syyt on tabu.

Pitää syyttää kirjoja, tvtä, rock musiikkia, hevimusiikkia, tietokonepelejä, ja nykyään nettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla pykälää korkeammalla oleva työ, jossa palkka on huono? Vai ootko tällä hetkellä orja?

työ oli maaseudulla. maaseudulla kaikki palkat ovat huonoja

Ei ole tarkoitus loukata maaseutulaisia, mutta maaseudulla harvemmin on mitään huipputyöpaikkoja, jotka kannattaa urakehityksen takia ottaa. Jo tuo huono palkkakin kertoo siitä, että ei ole mikään kovin haluttu rooli.