Muutto työn takia, perhe jäis kotipaikkakunnalle

Kerro lisää. Millainen nahkahuilu siellä 500 kilsan päässä odottaa jos mahdollinen muutto menee perheen edelle etkä osaa tehdä päätöstä?

Vierailija kirjoitti:

Laske paljonko olisivat kulut kulkemisesta ja asumisesta toisella paikkakunnalla. Veroprosentti nousee, joten et välttämättä saa kovin paljon enemmän käteen. Toisaalta jos paikka on kaukana ja maalla, niin voit löytää halvan vuokra-asunnon läheltä työpaikkaa.

Onko mahdollista tehdä osittain etätöitä?

Mikä on se realistinen parempi työ, jonka voisit saada mikäli sinulla olisi tuo työkokemus? Kuinka vanhoja lapsesi ovat?

Ohis en usko, että veroprosentti nousee. Tuo työmatka oikeuttaa täysiin matkavähennyksiin 7000e vuodessa sekä toisen asunnon verovähennyksiin. Tosin kulkeminen vie paljon rahaa. Minä ehdotin vastauksessani yksi etäpäivä viikossa mallia.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit mies, niin pohtisitko asiaa keskustelupalstalla....

500 km työmatka:Minä kävisin joka viikonloppu kotona ja neuvottelisin viikkoon yhden etäpäivän viikonlopun jatkoksi. Näin kotona 3 päivää viikossa ja työpaikkakunnalla 4 päivää.

Tosin, se että sinulla on perhe ja työmatka olisi pitkä heikentää tosiasiassa mahdollisuuksia saada tuo työpaikka, jollei kyseessä okei virka ha virkaan ei ole muita päteviä hakijoita.

Meillä vastaavassa tilanteessa mies oli lähdössä töihin toiseen kaupunkiin. Asuntokin oli jo vuokrattu, kun työnantaja vaihtoikin viime hetkellä työn toiseen kaupunkiin, johon pääsi kulkemaan, eikä asuntoa tarvittu. Itse olen sitä mieltä, että haasteisiin kannattaa tarttua. Tosin muuttaminen isosta kaupungista pieneen voi aiheuttaa ongelmia. Pienet paikkakunnat hyvinkin sisäänpäinkääntyneitä.

Asiaan vaikuttaa kumpaa vanhempaa lapset tarvitsee enemmän.

Liikaa miinuksia.

Löydän tuosta jutusta aivan liikaa miinuksia ja asioita, jotka vaikuttavat äkkiä valtavina menetyksinä koko loppuelämän ajan. Ja jos työ ei olisi edes joku vuoden kestävä juttu, vaan sinne mentäisiin toistaiseksi, niin ei tuossa ole mitään järkeä.

Jos lapset ovat kerran teinejä, eli jotan 13-19 vuotiaita, niin pitkä välimatka ja harvoin näkeminen olisi heille varmasti huono. Minkälaista meinasit kotona kuntien olevan? Meinasitko, että sinut otetaan sankarina vastaan ja sitten arki solahtaa taas ongelmitta käyntiin? Entä parisuhteesi sitten, oletatko, että se pysyy hyvänä, kun mamma käy vain kääntymässä kotosalla? Toisaalta jos se ei ole nytkään hyvä, niin miehelle on varmasti enemmän kuin mieleen, että lähdet ja hän saa vapauden hoitaa asiat haluamallaan tavalla.

Meillä mies teki muutaman kuukauden ajan töitä Saksassa niin, että hän oli kotona noin 2-3 viikon välein 4-6 päivää. Kävin siellä hänen luonaan kerran ja lapset, kaksi teiniä, kävivät kerran. Se oli aika outoa aikaa. Eihän meillä kotona ollut mitään hätää tietenkään, kaikki sujui tosi hyvin, mutta joka kerralla miehen kotona käyminen meinasi alkaa ärsyttämään enemmän meitä kaikkia. Mies olisi halunnut, että silloin kun hän on kotona, on täällä suurinpiirtein juhlaa koko ajan, mutta eipä ollut, vaan arkista touhua meillä oli. Jos työpesti olisi kestänyt paljon pitempään kuin sen noin 10 kuukautta, olisi meille varmaan tullut ero, mutta mkes huomasi asian myös ja päätti tulla Suomeen takaisin heti kuin mahdollista. Nyt hän käy Saksassa muutaman päivän ajan kuukaudessa. Kaksi vanhinta lastamme ovat muuttaneet pois kotoa ja mies sanoi, että häntä harmittaa, kun ei ollut heidän kanssaan niitä viimeisiä kuukausia.

Tuttavani tekivät ratkaisun: vaimo ja lapset muuttivat yli 500 kmn päähän lähelle pariskunnan iäkkäitä vanhempia. Vaimo sai töitä paikkakunnalta. Mies jäi kaupunkiin töihin, jossa on ollut koko ikänsä. Ajaa 2 kertaa kuussa vaimonsa ja lastensa luo. Asuu pienessä yksiössä.

Parisuhteen pitää olla tosi hyvällä pohjalla, jos tekee tällaisen välimatkaratkaisun.

Itselläni oli vastaava tilanne ilman lapsia ja mies rakastui työkaveriinsa. Lopun voitte arvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit mies, niin pohtisitko asiaa keskustelupalstalla....

500 km työmatka:Minä kävisin joka viikonloppu kotona ja neuvottelisin viikkoon yhden etäpäivän viikonlopun jatkoksi. Näin kotona 3 päivää viikossa ja työpaikkakunnalla 4 päivää.

Tosin, se että sinulla on perhe ja työmatka olisi pitkä heikentää tosiasiassa mahdollisuuksia saada tuo työpaikka, jollei kyseessä okei virka ha virkaan ei ole muita päteviä hakijoita.

Meillä vastaavassa tilanteessa mies oli lähdössä töihin toiseen kaupunkiin. Asuntokin oli jo vuokrattu, kun työnantaja vaihtoikin viime hetkellä työn toiseen kaupunkiin, johon pääsi kulkemaan, eikä asuntoa tarvittu. Itse olen sitä mieltä, että haasteisiin kannattaa tarttua. Tosin muuttaminen isosta kaupungista pieneen voi aiheuttaa ongelmia. Pienet paikkakunnat hyvinkin sisäänpäinkääntyneitä.

Asiaan vaikuttaa kumpaa vanhempaa lapset tarvitsee enemmän.

Ei vaikuta mikään tarvitseminen. Vaikka isä hoitaisi kodin ja kakarat täydellisen hyvin, niin äidin poissaolo jopa vuosien ajan on lasten elämässä pitkä aika. Ja on ihan turha ajatella, että muualla hengaava mamma pitäisi välit lapsiinsa hyvänä puhelimitse tai olemalla paikalla kerran pari kuukaudessa.

Vai että koeaikana voisi tulla takaisin kotiin? No jos niin ajattelee, niin kannattaako koko reissua edes miettiä? Minä en ainakaan laittaisi sen takia kotiin jäävänä vanhempana tikkuakaan ristiin asian takia.

En myöskään ottaisi kotona käyvää tyyppiä onnellisena vastaan ja järjestäisi hänelle silloin mitään tavallisuudesta poikkeavaa, vaan hän saisi tulla ihan arkeen ilman mitään erikoisjuttuja. Saattaisinpa jopa silloin lähteä itse tuulettumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla pykälää korkeammalla oleva työ, jossa palkka on huono? Vai ootko tällä hetkellä orja?

Nykyinen palkka reilu 2000€, uus työ olis 3000€. Eli joo aika orjia tässä ollaan. Kulttuuripuoli ei oo kovin rahakas ala.

3 000€/kk ei ole huono palkka. Ei kyllä 2 000€/kk:ssakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

No haet vähän kannuksia sieltä ja tuut sitten takaisin. Eihän siinä. Ja maalla on kivaa.

Oikeasti tossa käy niin että sä tapaat komennuksella jonkun uuden kivan ihmisen ja käy klassinen. Okei, näin ei todennäköisesti käy, mutta tuokin on mahdollista. Olet yksin uudessa paikassa ja uusi työ?

Nää on näitä

Näin se käy, ap löytää maalta jonkun jyväjemmarin, jonka kanssa on kiva puuhata kaikkea, kun ei ole perhettäkään lähellä muistuttamassa arjesta.

Ja mies saattaa löytää jonkun hellän, rakastavan ja läsnäolevan naisen, joka ei hummaile viikkoja muualla.

Ehkä se on tarkoituskin.

lapset

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan edes ajattelisi lähtemistä perheeni luota. Medän perhe on ollutkin aina todella upea ja rakas perhe, jossa ihmiset välittävät toisistaan ja yhdessä on mukava olla. Juttelemme paljon, teemme ruokaa yhdessä ja syömme ajan kanssa useamman kerran viikossa pelaamme pelejä ja emme ole mitään yksinäisiä kännykkään tuijottelijoita niin kuin useimmat teiniperheet ilmeisesti ovat. Mieheni on paras ystäväni ja menemme nukkumaan käsi kädessä yhä vieläkin, vaikka olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.

Minun paikkani on ainakin perheeni kanssa, vaikka tottakai he pärjäisivät ilman minuakin, mutta en hukkaisi lasteni nuoruutta ja viimeisiä kotona asumisen vuosia, vaan valitsisin eri tavalla. Haluan olla läsnäoleva äiti, en joku epämääräinen kaukoäiti.

Mutta jokainen tavallaan tietenkin. Ei tarvitse sitten valittaa myöhemmin, kun ei ole enää mitään yhteyttä lapsiinsa, jos lähtee.

En nyt jotenkin usko, että ap:n tarvitsee tietää, miten ihana perhe sulla on tai miten käsi kädessä mennään nukkumaan joka ilta (mikä ei kyllä kuullosta ihan terveeltä, mutta en nyt lähde sitä ruotimaan tässä). AP kysyi kysymyksen, johon pitkä selvitys sun perheen ihanuudesta ja avioliiton tilasta on samaan aikaan jotenkin hupaisaa sekä täysin turha.

AP - katso ensin kaikki nuo verovähennys mahdollisuudet, koska niillä voi olla enemmänkin taloudellista hyötyä kuin palkka.

Tosin auto plus asunto on toki menoja, jonka jälkeen taloudellinen hyöty voi olla plus minus nolla.

Jos et ota taloutta huomioon niin kuinka paljon itse työ sua kiinnostaa ja innostaa? Saatko kokemuksia, joista et haluaisi luopua, mutta vaakakupissa kaikki konkreettinen kuten asunto, auto jne mietityttää ?

Olen itse sitä mieltä, että enemmän sitä aina kuolinvuoteellaan katuu sitä, mitä ei tehnyt kuin sitä mitä teki. 500km on paljon, mutta vuosien perheenäidinroolin jälkeen oma aika voi olla yllättävän rikas kokemus ja mahdollisuus löytää itsestään uusia puolia.

Teinit voi myös matkustaa helposti julkisilla sinne sun luo ja varmaan mielellään kerran pari kuussa sen tekeekin. Tai vaikka koko perhe. Yhteys toimii videolla erittäin Hyvin - 10 vuotta ulkosuomalaisena voin sanoa, että teknologia mahdollistaa paljon. Voit olla läsnä arjessa vaikka et fyysisesti ole paikalla.

Jos työ on innostavaa, kokemus jota et haluaisi jättää väliin (mutta kun mutta kun), sen kannattaa antaa painaa vaakakupissa erityisen paljon. Jos mahdollisuus omaan aikaan voi tuoda mukanaan yllättäviäkin havaintoja, ajaa elämyksiä tai uusia harrastuksia niin anna sille iso painoarvo.

Jos tulee eteen tilanne, että alkaa vituttamaan ja kaduttamaan, kuinka pian saisit töitä kotipaikkakunnalta ja voit palata takaisin?

Joskus elämä tuo eteensä mahdollisuuksia joita ei missään nimessä kannata jättää väliin. Kun sain työtarjouksen ulkomailta ja mietin mitä kaikkea sen jälkeen on tapahtunut niin luojan kiitos otin sen työn vastaan. Aina kaikki ei todellakaan ole ollut hyvin, mutta silti ei kaduta. En olisi minä. Se ihminen joka tänään olen jos en olisi uskaltanut lähteä.

Voiko teinit olla esim. Vkl yksin kotona, mies tulla sinun luo ja voitte viettää kahden sellaista aikaa, mikä ei ole vuosiin enää ollut mahdollista?

Moni moni asia painaa vaakakupissa. Mutta jos miettii, mikä siellä vaakakupissa on kaikkein turhinta sekä täysin tarpeetonta niin veikkaisin että tämän ylläolevan ihmisen perheen ja avioliiton tilanne 🤭🤭 jotenkin vaan alkoi naurattamaan koko vastaus ihan älyttömästi näin pari minuuttia heräämisen jälkeen.

Minä en murehtisi perhettä, jos lapsetkin jo teinejä. Pärjäävät kyllä. Mutta palkka on aika heikko matka- ja asumiskuluihin nähden, vaikka molempiin saat kyllä verohelpotuksia. Ja matka.. 500km suoralla junalla ei ole mitään, mutta autoillen pari kertaa/kk jää oma lepoaikasi aika vähiin. Ilta ja yö autossa, päivä kotona, toinen päivä paluumatkaan... Itse en lähtisi. Lähempääkin luulisi löytyvän, jos ei kerran aivan toimitusjohtajan työ ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit mies, niin pohtisitko asiaa keskustelupalstalla....

500 km työmatka:Minä kävisin joka viikonloppu kotona ja neuvottelisin viikkoon yhden etäpäivän viikonlopun jatkoksi. Näin kotona 3 päivää viikossa ja työpaikkakunnalla 4 päivää.

Tosin, se että sinulla on perhe ja työmatka olisi pitkä heikentää tosiasiassa mahdollisuuksia saada tuo työpaikka, jollei kyseessä okei virka ha virkaan ei ole muita päteviä hakijoita.

Meillä vastaavassa tilanteessa mies oli lähdössä töihin toiseen kaupunkiin. Asuntokin oli jo vuokrattu, kun työnantaja vaihtoikin viime hetkellä työn toiseen kaupunkiin, johon pääsi kulkemaan, eikä asuntoa tarvittu. Itse olen sitä mieltä, että haasteisiin kannattaa tarttua. Tosin muuttaminen isosta kaupungista pieneen voi aiheuttaa ongelmia. Pienet paikkakunnat hyvinkin sisäänpäinkääntyneitä.

Asiaan vaikuttaa kumpaa vanhempaa lapset tarvitsee enemmän.

Ei vaikuta mikään tarvitseminen. Vaikka isä hoitaisi kodin ja kakarat täydellisen hyvin, niin äidin poissaolo jopa vuosien ajan on lasten elämässä pitkä aika. Ja on ihan turha ajatella, että muualla hengaava mamma pitäisi välit lapsiinsa hyvänä puhelimitse tai olemalla paikalla kerran pari kuukaudessa.

Miksi sitten oikeus määrää lapsen aina äidille ja miksi valtaosa yksinhuoltajista on naisia?

Syy löytyy psykologiasta. Naisella on luontaisia ominaisuuksia mistä lapsi hyötyy enemmän.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuoli_ja_psykologia

Vaikka tuossa kuviossa ei olisi muita muttia kuin 500km, se riittäisi syyksi unohtaa koko juttu. En jättäisi perhettäni, jättäisin työtilaisuuden, ei ole perheen uhraamisen arvoista. Ei vielä sittenkään, että lapset on jo isoja, ja jos vaikka avioero tulisi yhdessä eläessä, koska 500 km välimatkalla se hyvin varmasti tulisi. Kun ei ole pakko keikuttaa venettä, on viisasta olla keikuttamatta, vaikka joillain on siihen lähes pakottava tarve. Sellaiselta tuo apn tilanne vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vain 500 km. Miksi et kävisi kotona joka viikko? Pidä kuitenkin varasi, että sinä et ole se, joka käy kotona siivoamassa, pyykkäämässä, vaihtamassa lakanoita ym. vaan vaadi, että koti on siisti, kun tulet.

Tämä kotiorjan rooli oli minulle vaikein silloin, kun kuljin pitkää työmatkaa. Työpaikkakunnalla vietin iltoja tekemättä mitään ja mietin, kuinka kotona olisi tuhat hommaa.

Ja miksi sinun pitäisi kokonaan muuttaa? Hanki työasunto, niin saat siitä verovähennykset. Saat myös työmatkavähennykset sekä viikonloppumatkoista että asunnon ja työpaikan välillä.

Mutta miten kesäloma, jos nyt vaihtaisit? Olisiko sinulla mahdollisuutta palkattomaan vapaaseen tai lomautukseen kesällä, tai voisiko perhe tulla sinun luoksesi?

Mies tekee kotitöitä todella paljon, enemmän kuin minä. En ole siitä asiasta lainkaan huolissaan, että minusta tulis kotiorja vapaapäivinä. Ei tule.

Enkä olis kokonaan muuttamassa, vaan todellakin hommaan vaan ns. työasunnon. Saako näistä kotimatkoista muka verovähennyksen? Olen luullut että vain työasunnon ja työpaikan välisistä matkoista saa. Mutta ei kotimatkoista. Onko tämä varmaa tietoa?

Ajatuksena on myös, etten ole jäämässä tälle työpaikkakunnalle. Viihdyn nykyisessä kotikaupungissa todella hyvin ja olen sielultani kaupunkilainen. Ottaisin tämän uuden työn vain projektina, vuosi tai pari siellä. Samaan aikaan etsisin töitä kotipaikkakunnalta ja sen lähistöltä. Tällä hetkellä olen määräaikaisessa työssä, edessä olis työttömyys syksyllä. Tähän asti olen tehnyt vain pätkähommia, uusi työ olis vakituinen. Siksikin se kiinnostaa. Minut on jo valittu tähän uuteen työhön, nyt pitäis siis vaan päättää otanko sen vastaan vai en ja milloin otan jos otan. Kesälomaa ei olis, vaan jatkaisin suoraan uuteen hommaan.

Enkä usko että meistä kumpikaan alkais etsiä uutta puolisoa, vaikka erillään olisimmekin viikot. Emme ole sellaisia ihmisiä, meillä on vahva tahto olla yhdessä. Yhdessä ollaan oltu jo yli 20v. Parisuhde voi hyvin. Tottakai pieni pelko on, että parisuhde kärsii, lähinnä siitä että ei voida olla yhdessä, ei siitä että petettäisiin heti kun toisen silmä välttää. Ja tottakai huolettaa se että kärsiikö lapset siitä, että äiti on viikot kaukana. Vaikka lapset on teinejä niin silti he tarvitsevat äitiä. Lapset on 14-18v.

Vierailija kirjoitti:

Vain 500 km. Miksi et kävisi kotona joka viikko? Pidä kuitenkin varasi, että sinä et ole se, joka käy kotona siivoamassa, pyykkäämässä, vaihtamassa lakanoita ym. vaan vaadi, että koti on siisti, kun tulet.

Tämä kotiorjan rooli oli minulle vaikein silloin, kun kuljin pitkää työmatkaa. Työpaikkakunnalla vietin iltoja tekemättä mitään ja mietin, kuinka kotona olisi tuhat hommaa.

Ja miksi sinun pitäisi kokonaan muuttaa? Hanki työasunto, niin saat siitä verovähennykset. Saat myös työmatkavähennykset sekä viikonloppumatkoista että asunnon ja työpaikan välillä.

Mutta miten kesäloma, jos nyt vaihtaisit? Olisiko sinulla mahdollisuutta palkattomaan vapaaseen tai lomautukseen kesällä, tai voisiko perhe tulla sinun luoksesi?

Mies tekee kotitöitä todella paljon, enemmän kuin minä. En ole siitä asiasta lainkaan huolissaan, että minusta tulis kotiorja vapaapäivinä. Ei tule.

Enkä olis kokonaan muuttamassa, vaan todellakin hommaan vaan ns. työasunnon. Saako näistä kotimatkoista muka verovähennyksen? Olen luullut että vain työasunnon ja työpaikan välisistä matkoista saa. Mutta ei kotimatkoista. Onko tämä varmaa tietoa?

Ajatuksena on myös, etten ole jäämässä tälle työpaikkakunnalle. Viihdyn nykyisessä kotikaupungissa todella hyvin ja olen sielultani kaupunkilainen. Ottaisin tämän uuden työn vain projektina, vuosi tai pari siellä. Samaan aikaan etsisin töitä kotipaikkakunnalta ja sen lähistöltä. Työantajan näkökulmasta ehkä vähän kieroa, mutta näin se vaan on. Tällä hetkellä olen määräaikaisessa työssä, edessä olis taas työttömyys syksyllä. Tähän asti olen tehnyt vain pätkähommia, ollen välillä työttömänä, uusi työ olis vakituinen. Siksikin se kiinnostaa. Minut on jo valittu tähän uuteen työhön, nyt pitäis siis vaan päättää otanko sen vastaan vai en ja milloin otan jos otan. Yritänkö neuvotella määräaikaista lyhemmäksi vai aloitanko vasta sen loputtua. Kesälomaa ei siis olis, vaan jatkaisin suoraan uuteen hommaan.

Enkä usko että meistä kumpikaan alkais etsiä uutta puolisoa, vaikka erillään olisimmekin viikot. Emme ole sellaisia ihmisiä, meillä on vahva tahto olla yhdessä. Yhdessä ollaan oltu jo yli 20v. Parisuhde voi hyvin. Tottakai pieni pelko on, että parisuhde kärsii, lähinnä siitä että ei voida olla yhdessä, ei siitä että petettäisiin heti kun toisen silmä välttää. Ja tottakai huolettaa se, että kärsiikö lapset siitä, että äiti on viikot kaukana. Vaikka lapset on teinejä niin silti he tarvitsevat äitiä. Lapset on iältään 14-18v.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä en murehtisi perhettä, jos lapsetkin jo teinejä. Pärjäävät kyllä. Mutta palkka on aika heikko matka- ja asumiskuluihin nähden, vaikka molempiin saat kyllä verohelpotuksia. Ja matka.. 500km suoralla junalla ei ole mitään, mutta autoillen pari kertaa/kk jää oma lepoaikasi aika vähiin. Ilta ja yö autossa, päivä kotona, toinen päivä paluumatkaan... Itse en lähtisi. Lähempääkin luulisi löytyvän, jos ei kerran aivan toimitusjohtajan työ ole.

No kun nimenomaan on johtajan paikka. Nyt olen vain rivityöläinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain 500 km. Miksi et kävisi kotona joka viikko? Pidä kuitenkin varasi, että sinä et ole se, joka käy kotona siivoamassa, pyykkäämässä, vaihtamassa lakanoita ym. vaan vaadi, että koti on siisti, kun tulet.

Tämä kotiorjan rooli oli minulle vaikein silloin, kun kuljin pitkää työmatkaa. Työpaikkakunnalla vietin iltoja tekemättä mitään ja mietin, kuinka kotona olisi tuhat hommaa.

Ja miksi sinun pitäisi kokonaan muuttaa? Hanki työasunto, niin saat siitä verovähennykset. Saat myös työmatkavähennykset sekä viikonloppumatkoista että asunnon ja työpaikan välillä.

Mutta miten kesäloma, jos nyt vaihtaisit? Olisiko sinulla mahdollisuutta palkattomaan vapaaseen tai lomautukseen kesällä, tai voisiko perhe tulla sinun luoksesi?

Mies tekee kotitöitä todella paljon, enemmän kuin minä. En ole siitä asiasta lainkaan huolissaan, että minusta tulis kotiorja vapaapäivinä. Ei tule.

Enkä olis kokonaan muuttamassa, vaan todellakin hommaan vaan ns. työasunnon. Saako näistä kotimatkoista muka verovähennyksen? Olen luullut että vain työasunnon ja työpaikan välisistä matkoista saa. Mutta ei kotimatkoista. Onko tämä varmaa tietoa?

Ajatuksena on myös, etten ole jäämässä tälle työpaikkakunnalle. Viihdyn nykyisessä kotikaupungissa todella hyvin ja olen sielultani kaupunkilainen. Ottaisin tämän uuden työn vain projektina, vuosi tai pari siellä. Samaan aikaan etsisin töitä kotipaikkakunnalta ja sen lähistöltä. Tällä hetkellä olen määräaikaisessa työssä, edessä olis työttömyys syksyllä. Tähän asti olen tehnyt vain pätkähommia, uusi työ olis vakituinen. Siksikin se kiinnostaa. Minut on jo valittu tähän uuteen työhön, nyt pitäis siis vaan päättää otanko sen vastaan vai en ja milloin otan jos otan. Kesälomaa ei olis, vaan jatkaisin suoraan uuteen hommaan.

Enkä usko että meistä kumpikaan alkais etsiä uutta puolisoa, vaikka erillään olisimmekin viikot. Emme ole sellaisia ihmisiä, meillä on vahva tahto olla yhdessä. Yhdessä ollaan oltu jo yli 20v. Parisuhde voi hyvin. Tottakai pieni pelko on, että parisuhde kärsii, lähinnä siitä että ei voida olla yhdessä, ei siitä että petettäisiin heti kun toisen silmä välttää. Ja tottakai huolettaa se että kärsiikö lapset siitä, että äiti on viikot kaukana. Vaikka lapset on teinejä niin silti he tarvitsevat äitiä. Lapset on 14-18v.

Mitä sä sitten täällä kyselet? Mene ja kokeile.

Vierailija kirjoitti:

Vai että koeaikana voisi tulla takaisin kotiin? No jos niin ajattelee, niin kannattaako koko reissua edes miettiä? Minä en ainakaan laittaisi sen takia kotiin jäävänä vanhempana tikkuakaan ristiin asian takia.

En myöskään ottaisi kotona käyvää tyyppiä onnellisena vastaan ja järjestäisi hänelle silloin mitään tavallisuudesta poikkeavaa, vaan hän saisi tulla ihan arkeen ilman mitään erikoisjuttuja. Saattaisinpa jopa silloin lähteä itse tuulettumaan.

Eikös koeaika ole juurikin sitä varten, että molemmat osapuolet voi miettiä onko työ tai tekijä sellainen mihin haluaa sitoutua pidemmäksi aikaa?

Enkä odota mitään tavallisuudesta poikkeavaa perheeltä kotiin tullessani, miksi ihmeessä odottaisin. Odotan juurikin sitä tavallista arkea. Ja mieskin saa halutessaan lähteä tuulettumaan, ihan kuten nytkin.

ap

No en todellakaan lähtisi noilla tiedoilla ja tonnin takia, joka menee veroihin ja matkakuluihin. Ehdottomasti jäisin kotiin perheen luokse.