Pettynyt työelämään - pelkkää pätkätyökierrettä

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama fiilis, mutta vähän eri syystä. Olen ollut samassa työpaikassa 13 vuotta. Ensimmäiset kolme vuotta meni ihan ookoosti, mutta sen jälkeen olen pikkuhiljaa alkanut vihaamaan työtäni ja työnantajaani, jonka henkilöstöpolitiikka vastaa marketin pyöröovia. Henkilöstön hyvinvointiin panostus nolla, otetaan uudesta tekijästä kaikki irti, kunnes se palaa loppuun tai irtisanoutuu. Sitten vaan uutta tekijää etsimään.

Toimitusjohtajamme sanoi eräässä "koulutus"tilaisuudessa taannoi, että jos ei muutokset miellytä, niin tiedätte mistä ovi löytyy. Tämä päätyi lehtiotsikoihinkin, kun samassa tilaisuudessa jaettiin työntekijöitä värikoodeilla ja jaettiin potkujakin. Sama tj siellä edelleen paistattelee ja pokaa jotain palkintoja alan edistämisestä. Juupajuu.

Hain pitkään muita töitä ja päädyin aloittamaan maisteriopinnot, koska mitään järkevää ei vaan löytynyt. Olen tehnyt hitaasti tutkintoa työn ohella ja nyt olisi ajankohtaista etsiä harkkapaikka tai uuden alan töitä. Kaikisya halemistani paikoista on tullut sähköposti "valitettavasti valinta ei tällä kertaa osunut sinuun". Pelkästään harkkapaikan löytäminen tuntuu jo sulalta mahdpttomuudelta. En tiedä miten muka pääsen vakihommiin uudelle alalle.

Itse oon kärsinyt vuosia aivan jäätävästä ahdistuksesta, joutunut niiden takia sairaslomillekin, kun olen jumissa vihaamassani työpaikassa. En pysty jättäytyä tyhjän päälle, joten en halua irtisanoutuakaan. Kaikki on niin hemmetin kallista, että jollain pitää elää. Että näinkin päin voi olla aiva hemmetin kamalaa elämä. On se vakipaikka, mutta ei mitään muuta haluaisi, kuin sieltä pois.

On tämä nykytyöelämä jotain aivan jäätävää. En yhtään ihmettele, että jää ne perheet perustamatta. Niin jää varmasti minullakin, kun olen tässä ahdistus ja masennusloukussa.

Voimia sinulle! Ymmärrän, ettei tuollainen tilanne ole kivaa myöskään.

Huono työilmapiiri on oikeasti yksi iso stressin aihe elämässä ja on kamalaa kuinka paljon se vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin.

Itseäni turhauttaa lähinnä se, että nykyinen pätkätyöni on sellainen missä haluaisin olla vakituinen. Tosi mukava ilmapiiri ja luonteelleni sopivia työtehtäviä, mutta ei tulevaisuutta ...

Huokaus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama fiilis, mutta vähän eri syystä. Olen ollut samassa työpaikassa 13 vuotta. Ensimmäiset kolme vuotta meni ihan ookoosti, mutta sen jälkeen olen pikkuhiljaa alkanut vihaamaan työtäni ja työnantajaani, jonka henkilöstöpolitiikka vastaa marketin pyöröovia. Henkilöstön hyvinvointiin panostus nolla, otetaan uudesta tekijästä kaikki irti, kunnes se palaa loppuun tai irtisanoutuu. Sitten vaan uutta tekijää etsimään.

Toimitusjohtajamme sanoi eräässä "koulutus"tilaisuudessa taannoi, että jos ei muutokset miellytä, niin tiedätte mistä ovi löytyy. Tämä päätyi lehtiotsikoihinkin, kun samassa tilaisuudessa jaettiin työntekijöitä värikoodeilla ja jaettiin potkujakin. Sama tj siellä edelleen paistattelee ja pokaa jotain palkintoja alan edistämisestä. Juupajuu.

Hain pitkään muita töitä ja päädyin aloittamaan maisteriopinnot, koska mitään järkevää ei vaan löytynyt. Olen tehnyt hitaasti tutkintoa työn ohella ja nyt olisi ajankohtaista etsiä harkkapaikka tai uuden alan töitä. Kaikisya halemistani paikoista on tullut sähköposti "valitettavasti valinta ei tällä kertaa osunut sinuun". Pelkästään harkkapaikan löytäminen tuntuu jo sulalta mahdpttomuudelta. En tiedä miten muka pääsen vakihommiin uudelle alalle.

Itse oon kärsinyt vuosia aivan jäätävästä ahdistuksesta, joutunut niiden takia sairaslomillekin, kun olen jumissa vihaamassani työpaikassa. En pysty jättäytyä tyhjän päälle, joten en halua irtisanoutuakaan. Kaikki on niin hemmetin kallista, että jollain pitää elää. Että näinkin päin voi olla aiva hemmetin kamalaa elämä. On se vakipaikka, mutta ei mitään muuta haluaisi, kuin sieltä pois.

On tämä nykytyöelämä jotain aivan jäätävää. En yhtään ihmettele, että jää ne perheet perustamatta. Niin jää varmasti minullakin, kun olen tässä ahdistus ja masennusloukussa.

Voimia sinulle! Ymmärrän, ettei tuollainen tilanne ole kivaa myöskään.

Huono työilmapiiri on oikeasti yksi iso stressin aihe elämässä ja on kamalaa kuinka paljon se vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin.

Itseäni turhauttaa lähinnä se, että nykyinen pätkätyöni on sellainen missä haluaisin olla vakituinen. Tosi mukava ilmapiiri ja luonteelleni sopivia työtehtäviä, mutta ei tulevaisuutta ...

Kiitos! Olen epätoivoissani miettinyt jopa yrittämistä, mutta joksikin konsultiksi on aika paha ryhtyä ilman mitään työkokemusta. En tiedä mitä muuta yritystä tällä koulutuksella voisi perustaa. Tsemppiä sinullekin! Toivottavasti saat vakipaikan ja työilmapiiri säilyy hyvänä!

Sinnittelin 10 vuotta pätkätyöelämässä, sain viimein himoitsemani VAKITUiSEN työpaikan ja sain burnoutin. En aio koskaan enää palata työelämään. Varokaa mitä haluatte on ehkä sanomani.