Mikä ajatus teitä on auttanut vaikeiden aikojen keskellä?

Ovat auttaneet usko ja toivo, esirukouksen pyytäminen ja itsekin huokailu ylöspäin Jumalalle.

Vierailija kirjoitti:

Sanot olevasi väsynyt. Luulenpa, että eniten sinua auttaisi rautakuuri kuin mikään ajatus. Naisilla väsymys johtuu aina raudan puutteesta. Sanon näin, koska se on niin hemmetin yleistä naisilla. (kuukautiset, vähäinen lihansyönti, stressi)

Ei ole raudanpuute ensisijaisesti.

Olen 73 v ja nyt ensimmäisen kerran elämässäni raudanpuute, johtuu pitkittyneestä imeytymisvaivasta.

Tämä on oikeasti neuvo sinulle AP. Syö psilosybiini sieni. Se vie masennuksen kertaheitolla. Ne alkaa kohta kasvaa, kunhan vielä lämpenee.

Lääkärin tyrkyttävät hyödyttömiä myrkkyjään etkä parannu. Kokeile sitä sientä. Se ei ole vaarallinen elimistölle, mutta sen on todettu parantavan depression. Mitä menetät jos kokeilet? Mitä menetät jos et kokeile? Voit poimia sellaisen luonnosta. Vidut siitä mitä perkeleellinen laki niistä sanoo.

Lukeminen - sieltä saa vaikka mitä ajatuksia. Ei mitään turhan raskasta tai vaikeaa, mutta kuitenkin jotain joka saa heräteltyä miettimään.

Sen jälkeen ulos kävelemään, vaikka lyhyeksikin aikaa: aivot alkavat tuottaa ihan eri tavalla sitä positiivistakin.

Syntymäsi on Jumalan päätös siitä, että sinulla on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Se ettei ota liikaa kerralla. Ehkä sua olisi helpottanut jos valitsee vain toisen, eli opiskelu? Ja lepo auttaa. Järkeilykin. Sen skannaaminen mikä latistaa ja voiko elää elämää jota haluaa, että kokee että voi vaikuttaa siihen. Tai ympäristö mieluinen. Onko ihmisiä joilla huono vaikutus tai alkoholi tms. Joku video aiheesta tai kirja, jossa vinkit. Se että pääsee välillä ulos katsomaan vaikka aaltoja, tuo uusia ajatuksia.

Mä en onneksi käytä alkoholia kuin harvakseltaan. Ehkä tosiaan on se, että mulla ei ole sellaisia ihmissuhteita, joissa tulisin nähdyksi. Otan aina kuuntelijan roolin.

Vierailija kirjoitti:

Sanot olevasi väsynyt. Luulenpa, että eniten sinua auttaisi rautakuuri kuin mikään ajatus. Naisilla väsymys johtuu aina raudan puutteesta. Sanon näin, koska se on niin hemmetin yleistä naisilla. (kuukautiset, vähäinen lihansyönti, stressi)

Voihan sekin olla, mutta aina kun olen käynyt verikokeissa, niin veriarvot on olleet hyvät. Ei huono idea, jos kävisi mittauttamassa ne taas.

Minulle oli kirjoittaminen selviytymiskeino

Kun lapseni isä kuoli ollessani raskaana, kirjotin useita päiväkirjoja . Kun äitini sairastui vakavasti, kirjoitin myös siitä

Usko Jumalaan. Se on opettanut minulle kärsivällisyyttä vaikeina aikoina. Että jossain kohtaa tulee käänne parempaan. Näin on aina käynyt, joten pyrin luottamaan siihen vastakin. Jumala ei hylkää, koskaan. Vaikeudet menevät jollain tapaa aina ohi, väistyvät.

Vierailija kirjoitti:

Minulle oli kirjoittaminen selviytymiskeino

Kun lapseni isä kuoli ollessani raskaana, kirjotin useita päiväkirjoja . Kun äitini sairastui vakavasti, kirjoitin myös siitä

Mulla samoin. Kun lapseni kuoli aloin kirjoittamaan kahta päiväkirjaa. Manuaalista ja sähköistä. Niitä on jo useampi sataa sivuja. Väliin olen copypastannu kaikkia mielenkiintoisia juttuja ja kuvia. Jälkeenpäin on tehnyt hyvää lukea niitä.

Vierailija kirjoitti:

Afrikassa lapset näkee nälkää.

Mitä sitten? Ei kiinnosta ääliöiden jälkeläiset, jotka naivat taas uusia nälännäkijöitä, kun kutituttaa haaroissa.

Masennuslääkkeet ovat ihmeellisiä, ne ovat pitäneet minut hengissä kaikki nämä vuodet. Toki niissäkin on haittavaikutuksia mutta enemmän niistä on ollut hyötyä kuin haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Usko Jumalaan. Se on opettanut minulle kärsivällisyyttä vaikeina aikoina. Että jossain kohtaa tulee käänne parempaan. Näin on aina käynyt, joten pyrin luottamaan siihen vastakin. Jumala ei hylkää, koskaan. Vaikeudet menevät jollain tapaa aina ohi, väistyvät.

Vaikeissa tilanteissa rukoilen ja olen saanut voimia. Luulenpa, että taivaan Isä tietää minun olevan kypsä tekemään itse asioille jotakin.

Olen käynyt läpi muutamia niin vaikeita ajanjaksoja, että oikeasti kaikilla ei ole sellaisia koskaan. Pienempien vastoinkäymisten kohdalla ajattelen, että olen kokenut pahempaakin, siis selviän tästäkin. Ja sitten ison rysähdyksen kohdalla saan voimaa ajatuksesta, että en varmasti ole ainoa, joka tällaistakin joutuu kokemaan, ja selviäähän ne mutkin, miksi en minä. Tiedän olevani vahva ihminen, mutta samalla herkkä ja syävästi tunteva, joten esim.perheenjäsenten menetykset ovat koskettaneet minua syvästi. Se ei aina näy päällepäin, sillä osa selviytymisstrategiaa on pitää tavallinen arkirytmi ja rutiinit kohdallaan, se auttaa jaksamaan vaikeimman yli. Kipeistä asioista en puu edes lähimmille ystäville, ennen kuin olen tavallaan selvittänyt ongelman ensin omassa päässäni. 

Mikäs kynnys se nyt on mennä juttelemaan?  Onko sinulla niin kovat arvot, että ne jotka juttelee psykologille on hulluja?

No, itseppä helvettisi luot.

Että minä en ole kehoni, eikä kehoni ole ikuinen.

Ei mikään ajatus, vaan tunteiden hyväksyminen ja tunteminen, itsestä huolen pitäminen.

Musiikki ja luonto ovat pelastaneet paljon. Ajatus, jota kaikkein vaikeimpina hetkinä olen miettinyt ja mikä kantaa on, että olen selvinnyt tähänkin asti, joten tulen varmasti selviytymään tästäkin. 

Yritän tarkastella asioita, ajatuksia ja tunteita mahdollisimman objektiivisesti arvottamatta asioita. Onnellinen ei tarvitse olla, hyväksyntä kasvattanut tyytyväisyyden kokemusta hiljalleen. Elän tätä päivää, mietin mitä hyvää voin tänään tehdä itseni ja etenkin muiden hyväksi. Keskityn, pyrin läsnäoloon, mieli on tällöin tyynempi. Ajatus toki karkailee mutta sitten taas yritän palauttaa itseni tähän hetkeen ja tätä voi tehdä vaikka kuinka monta kertaa päivän aikana. En voi epäonnistua. Teen tietoisuusharjoituksia, improharjoituksia, vietän aikaa taiteiden parissa, kävelen, hyväksyn muutkin ihmiset vikoineen. Yritän kuunnella kehon tarpeita, joskus tarvitsee enemmän lepoa.