Häpeän itseäni, koska minulla ei ole äitiä eikä isää

Ihmiset katsovat oudosti ja säälien, kun saavat tietää.ap

Siedätkin hävetä.

Sukukin häpeää sinua.

Eikö kellään ole mitään sanottavaa? Ap

Ei mitään hävettävää. Elämään kuuluu kaikenlaista.

Ap on outo....kaikilla muilla on

Onnellinen perhe

Eihän asia sinun vikasi ole, ymmärrän kyllä häpeäsi. Minunkin isäni teki itsemurhan kun olin 12 vuotias, silloin häpesin sitä mutta iän karttuessa olen avoimesti kertonut siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään hävettävää. Elämään kuuluu kaikenlaista.

Miksi ihmiset sit käyttäytyy oudosti kun myönnän asian.ap

Eipä ole minullakaan. Eikä hävetä yhtään!

Älä suotta itseäsi soimaa noilla asioilla. Jos haluat tavat sukulaisiasi ota heihin yhteyttä. Et häviä mitään jos he eivät halua olla sinuun yhteydessä. Ole ylpeästi oma itsesi.

Kyllä sinulla on ollut vanhemmat. Ne vaan oli paskat sellaiset.

Vierailija kirjoitti:

Siedätkin hävetä.

Sukukin häpeää sinua.

Tuon kirjoittaja saisi hävetä eniten!

Sinä olet täysin syytön kohtaloosi. Vanhemmat olivat vanhemmiksi sopimattomia, joten ole onnellinen, jos olet selviytynyt tuollaisesta lapsuudesta. Tsemppiä. Itse voit vaikuttaa jokaiseen tulevaan päivääsi.

Ei sun tarvitse hävetä. Olet hyvä itse, sellaisenaan. Jospa isä välittää taivaasta. Ehkä joku serkku voisi olla yhteydessä tai muu ihminen. Äidit ovat hankalia muillakin ja välinpitämättömiä jopa, varsinkin kun on nuori. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään hävettävää. Elämään kuuluu kaikenlaista.

Miksi ihmiset sit käyttäytyy oudosti kun myönnän asian.ap

Eivät ihmiset ajattele, että sinussa olisi jotain vikaa. Mutta he ovat epävarmoja siitä, mitä heidän pitäisi sanoa, kun he kuulevat tästä. Toisaalta ajattelee, että pitäisi jotenkin pahoitella sitä, että olet joutunut elämään ilman isää ja äitiä, mutta heillä ei ole valmiina oikeita sanoja tällaiseen tilanteeseen.

Ei tuo ole millään tavalla sinun syysi, turha hävetä sellaista mihin et ole voinut itse mitenkään vaikuttaa.

Ihmiset varmasti käyttäytyy oudosti, koska eivät vaan tiedä miten pitäisi reagoida tuollaiseen, tai sitten vaistoavat sun vaivaantuneisuuden asiasta ja vaivaantuvat itsekin. 

Sanot vaikka vanhempasi ovat kuolleet,olivat jo vanhoja sinun syntyessä.Itse en häpeä taustaani. Minä jäin isälle ja äiti muutti pois.Molemat ovat jo kuoleet.Joten en seposta olen avioero lapsi ja lastenkodissakin ollut ymm. Elämää.En myöskään ryve itse säälissä.Kaikille asioille ei voi mitään lapsi. Ei sillekään miten äiti tai isä kuoli tai yleensä miksi erosivat jne.

Hei, ehkä löydät jonkun vanhemman hyvän ja luotettavan ystävän, joka voisi olla ns isähahmo taikka äitihahmo. Suosittelen, että älä avaudu puolitutuille, puolivieraille asioista. Riittää jos vaikka yksi tai pari hyvää ystävää ymmärtää ja kuuntele sinua. Toivoan sinulle koko sydämestäni kaikkea hyvää ja toivoan että löydät hyvät ihmiset elämääsi. Olet arvokas sellaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään ole mitään sanottavaa? Ap

Joo, lopeta provoilu ja hae apua.

Vertaishali täältä. <3

Mulla ei ihan noin rankka tausta ole, isä ja äiti + veli on elossa kyllä, mutta äidin kanssa en ole tekemisissä ollut kohta 10 vuoteen hänen alkoholismin ym. juttujen takia. Veljen kanssa ei juuri olla yhteyksissä, meillä ihan eri arvomaailmat ja ajauduttu tosi erilleen. Isän kanssa ollaan tekemisissä, mutta hän jo aika sellainen vanhuuden höppänä ja nähdään aika harvoin, kun asuu kaukana. Kun olin yläasteikäinen, isäni oli puhunut lääkärille itsensä ampumisesta. Luin joskus salaa hänen papereistaan. Äiti usein puhui hyppäävänsä sillalta tai että "pitäisi ajaa kalliota päin". Ei kyllä koskaan yrittänyt. Veljeni oli lopulta se, joka syystä x ajautui kalliota päin, vaikka syytä emme tiedä.

Mulla usein outo olo, sellainen kuin olisi perhe kuollut, vaikka ei oikeasti ole. Uusille tuttavuuksille en jaksa näistä niin edes kertoa tai sitten taas joskus tulee vahingossa avauduttua liikaakin jollekin. Olen ehkä aika erakoitunutkin ja myös vanhat kaverit jääneet, jotenkin ei jaksa ihmisiä työn lisäksi. Oma puoliso on ja lapsi.

Ehkä ihmiset käyttäytyy oudosti, kun moni "normaali" ihminen on kasvanut "normaalissa" perheessä ja he ei vaan tiedä, miten tällaiseen asiaan tulisi suhtautua? Vähän kuin jos joku sairastuu syöpään ja moni ystävä/tuttava kaikkoaa ympäriltä, kun eivät osaa olla luontevasti? Jotenkin pelästyvät?

Kiitos ihanista kommenteista.

Tuntuu että ihmisten käsitys minustakin muuttuu kun saavat tietää.

Ihan kuin pitäisi tulla toimeen äidin kanssa joka ei kykene rakastamaan.ap