Mitä sanoisitte aikuiselle lapselle, joka ei halua vierailla äitienpäivänä?

En varmaankaan ainakaan äitienpäivästä yhtään mitään.

"Katsotaan ensi vuonna uudelleen, jos muutan pois täältä skutsista."

Lapsen oma asia. Jos ei halua tulla niin siihen on syy.

Enpä mitään muuta, kuin, että nähdään sopivampana hetkenä. 

Lapsellani olisi siihen syy ettei nyt halua vierailla.

Siihen on varmaan joku syy?

Enpä käynyt enää vuosiin ja nyt ei enää tarvitse edes miettiä tuollaisia.

Miksi et ollut parempi vanhempi silloin kun oli tilaisuus? Turha itkeä jälkikäteen.

Sanosin, että hyvää isän korjaan tässä äitien päivää teille sinne meiltä molemmislta vanhemmilta.  - Nähdään ja kuullaan joku toinen päivä kun aikataukuihin sopii paremmin meille kaikille. 

Uskovainen mies

Minulla aikuiset lapset ja heillä tietenkin omat menot, joku viesti varmaan riittää?

En sanoisi yhtään mitään. Mulla on aikuiset lapset, mutta en katso, että heillä olisi jokin velvollisuus tulla tapaamaan mua äitienpäivänä. Mun vanhempani ovat aina pitäneet mulla tällaisen velvollisuuden ja nytkin, kun 96v äitini ei enää edes ymmärrä, onko äitienpäivä, vappu, juhannus vai ihan tavallinen tiistai, tuntisin syyllisyyttä, jos en menisi äitiäni onnittelemaan äitienpäivänä. Omille lapsilleni en ole tällaista velvollisuutta ja siitä seurannutta syyllisyydentunnetta halunnut asettaa. Ihan kiva, jos laittavat tekstarilla onnittelut, mutta en mä sitäkään odota. 

Eipä mullakaan kaikki lapset jouda tulemaan, mutten itsekään jouda äidilleni. Se on vain yksi tavallinen sunnuntai, mulle jokainen päivä on ollut äitienpvä viimiset 35 vuotta 🙄

Lapseni viettävät äitienpäivää oman perheensä kanssa. Se on lapsille tärkeää onnitella sitä OMAA ätiä, antaa korttinsa ja pikku lahjansa.

Se soitto iltapäivällä on riittävä muistaminen omalla "huonolle äidille" siellä 100-200 kilometrin päässä

Minä ainakin olen ollut kaikin puolin täysin kelvoton äiti, sekä kelvoton puoliso, ettei minun äitienpäivääni ole koskaan muistettu. Jos olisi ollut pienintäkään syytä muistaa, niin varmaan olisi muistettu.

Sen sijaan minun oma äitini oli meidän sisarusten palvoma. En itse pitänyt oikein siitäkään. Se vain oli sellaista pakollista ja kenties opittua. Kyllä me äidistä pidimme, mutta hän oli minusta joskus liian dominoiva.

Ihailen niitä perheitä, joissa vanhempia rakastetaan ihan aidosti. He voisivat pitää omaa tosi tv ohjelmaa, jossa näyttäisivät mallia, miten syntyy terveitä jälkeläisiä ja onnellisia perheenjäseniä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!