Minua ei kiinnosta mikään enkä halua tehdä mitään

Vierailija kirjoitti:

Pääasia, että käyt kokoaika työssä. Millään muulla ei ole hitonkaan väliä.

Enpäs käykään vaan olen kuukausien sairaslomalla. Psykoottisen masennuksen vuoksi mikä toki sinällään ns selittää kiinnostamattomuuden noin niin kuin lääketieteellisesti mutta ei minua ole vuosikausiin kiinnostanut mikään, kun tarkemmin mietin, olen vain suorittanut.

Sepä se. Eipä juuri kiinnosta mikään. Muksut on hoidettava ja töissä hoidan asialliset hommat. Ei kiinnostaisi työpaikan järjestämät huvituksetkaan.

Minusta tuntuu että jossain vaiheessa ei vaan tavalliset asiat enää jaksa kiinnostaa kun ne on nähty ja koettu moneen otteeseen jo.

Vierailija kirjoitti:

Pääasia, että käyt kokoaika työssä. Millään muulla ei ole hitonkaan väliä.

Töizzä on hiton h<uzk<< oll känäs

Menopaussi aiheuttaa tätä, samoin jos et nuku kunnolla. Mutta myös ikä itsessään, kun kaikenlaista on jo nähty ja ihmisten touhu alkaa vaikuttaa käsittämättömältä ja idioottimaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Menopaussi aiheuttaa tätä, samoin jos et nuku kunnolla. Mutta myös ikä itsessään, kun kaikenlaista on jo nähty ja ihmisten touhu alkaa vaikuttaa käsittämättömältä ja idioottimaiselta.

Ja vielä pitäis ties kuinka monta vuosikymmentä täällä silti pyöriä.

Vierailija kirjoitti:

No tee sitten sydämesi kyllyydestä sitä, ei mitään. Kyllä sekin alkaa jossakin kohtaa tökkiä ja sitten alkaa taas joku uusi asia kiinnostaa. Lepää. Et sinä tahtomattomuuttasi voi muuksikaan pakottaa.

Tää oli hyvä neuvo. Väsymys pitää levätä pois, niin että lopulta tekee ihan mitä tahansa, että saa taas päiviinsä sisältöä ja tekemistä. En olisi uskonut itsekään että näin siinä vielä käy. Nyt töihin meneminen tuntuu ihanalta!

Ja olen tosiaan vuoden lekotellut.

- saman kokenut

Minulla oli tuollainen olo parikymppisenä. Sitten sain apua ja hoitoa mielenterveyteeni ja nykyään elämä motivoi.

Ei auta peräruiskeet

Ei poisto amalgaamin

Ei tv-shopin tyynykään, se anatoominen

Ei auta voimajooga

Ei auta sorkkarauta

Ei auta ruoho eikä aerobic

Yritin myös nyrkkeilyä, bodausta ja pyöräilyä

Meditoin ja paastosin ja uin ja rakastuin ja

Opiskelin kieliä ja luin filosofiaa

Harrastin runoutta ja teatteria

Sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta en

Olen ystävien kesken yksinäinen

Aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään olen liian hauska yrittämäänkään

Mut mä liikun kriisistä kriisiin, kuljen komein askelin

Tahdon ettei mikään ois kuin ennenkin

Kuljen kriisistä kriisiin enkä löydä apua

Onnen sirpaleet mua haavoittaa ja saa

Kriisiin (3x)

Ei auta bingolotto

Ei auta viinan otto

Ei auta jumalauta ei, mitä mä teen?

Teen retken meren rantaan tuulipuku suojan antaa

Ulkoiluhan rauhoittaa, sehän on hauskaa

Syön piirakan, kiroan sen makua

Vedän keuhkoihin merituulen löyhkäävän hien

Sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta en

Olen ystävien kesken yksinäinen

Aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään olen liian hauska yrittämäänkään

Ja mä liikun kriisistä kriisiin, kuljen komein askelin

Tahdon että kaikki ois kuin ennenkin

Kuljen kriisistä kriisiin enkä löydä apua

Onnen sirpaleet mua haavoittaa ja saa

Kriisiin (3x)

Ismo Alanko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile jotain uutta. Olet niin syvällä rutiiniesi luomassa urassa ettet edes nää muuta maailmaa.

Kokeilin ainakin kahta kansalaisopiston kurssia ja parin uuden tuttavan hankkimista, ei nekään kiinnosta. Onkohan tämä hormonaalista ja tässä iässä maailma vaan lakkaa kiinnostamasta.

Kyllä. Jossain vaiheessa maailman typeryys vie voiton.

Johtuu ehkä siitä, että kaikki on turhaa.

Voi johtua iästäkin. Itse tosin tajusin saman jo n. 20 vuotiaana. Sen jälkeen kaikki onkin ollut aivan prseestä.