Lue keskustelun säännöt.
Sammakkohotelli, onko kellään kokemusta?
09.05.2023 |
Onko kukaan tehnyt tontilleen sammakko- tai konnahotellia?
Tässä ohjevideo.
Kokemuksia olisi kiva kuulla. Australiassa kuulemma tehdään yleisesti sammakonpönttöjä sikäläisille puusammakoille. Löytyy netistä "frog hotel"
Sammakot pitävät hyttyskantaa kurissa ja pysyttelevät kuivina päivinä kodissaan, niin tuommoinen voisi olla kiva.
Kommentit (572)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muusan työ ehkä äkkiseltään teettää tuntemuksia?
Voisikohan auttaa jos ihan konkreettisesti tulostat sulle kirjoitetut runot ja laitat ne tyynyn alle yöksi.
Silloin ne olisi käden ulottuvilla ja jos aivotkin sitten hyväksyisi että ne on ihan lähellä eikä niitä tarvitsisi niin pohtia.
Jollei se auta niin tulosta toinen ja kolmas vaikka kustannustoimittajian arvosteltaviksi.
Heidän ammatinkuvaansa kai kuuluu ihmisten saatto todellisuuteen maan päälle.Hmm, ehkä kokeilemisen arvoinen juttu? Tai sit mä herään siihen, että luen niitä sieltä tyynyn alta jossain semivalveunessa. Haloo Helsinki laulaa juuri aivosirkuksesta, jonka toivoo pysyvän aisoissa (Pelikaani). Jep.
No ei, oon mä (melko) balanssissa, ei huolta :)
Kustannustoimittajalle pitäisi keräillä ja järjestellä tekstejä lisää, mutta hiljalleen. Ajattelin kesälomalla syventyä projektiin, kun ei ajatus katkea koko ajan aikatauluihin.
Syventyä? Kuulostaa "järkevältä".
Spontaanisti tulee mieleen että ei kannattaisi pohtia liikaa.Projekteissa on se vika että ne on määritelmänkin mukaan ajallisesti rajattuja.
Käytän kyllä termiä itsekin, esimerkiksi veneprojekteista.
Prosesseja ne kyllä enimmäkseen ovat.Prosessit on muutenkin lohdullisempia, ne vievät sen ajan minkä vievät eikä niitä tarvitse suunnitella.
Projektinhallinta vie oman energiansa, eikä sitä työtä kannata tehdä jollei olosuhteet niin vaadi. Prosessiakaan ei yleensä kannata määritellä, vapaalla kädellä pääsee vähemmällä työllä.Sun kesälomaa olen myös pohtinut hiukan - hyvin varovasti
Totta, prosessi on se, mitä itse asiassa ajattelin. Juuri sitä, että menee, mitä menee ja vapaalla kädellä tai tunteella :) Aikapaine harvoin parantaa mitään asiaa. Mutta mulla on niin monella tiedostolla ja eri laitteilla runoutta (yleensä tallentelen niitä vauhdissa), että kun nyt saisi kaikki edes yhteen paikkaan. Olisi hyvä alku.
No, millaisia hyvin varovaisia pohdintoja kesälomasta? Tässäkin varmaan prosessiajattelu saattaa helpottaa ;)
Päätin etten aio ajatella mitään konkreettista siitä, enkä aio antaa ajatusten mennä siihen.
Kun ajatus livahtaa sinne niin sotilaskurilla meditoin sen ajatuksen pikaisesti pois mielestä.
Tilanne on mikä se on, jopa Nostradamus nostaisi kädet ylös ja huutaisi ettei nyt ole aavistustakaan.
Jossain mulla on ajatus että jos ei mitään muuta niin ainakin sun runokirja - sulle ja sinua varten kirjoitettu.
Ajatus että sulla olisi se ihan konkreettisesti tuntuu lohduttavalta.
Ollaan molemmat jäävejä ottamaan kantaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilta oli siinä
----
ja nyt tuon jälkeen alkoi tulla semmoista että otin pois.
Aja varovasti huomenna.
Koska palataan?
Vai täytyykö mun päivystää täällä koko huomispäivä?Huomenta! Nukuitko hyvin, toivottavasti.
Huomasin tämän vasta 23 jälkeen.Hymyilytti sensuuri. En tiedä mitä sensuroit mutta jotain me ainakin virtuaalipöksyistä sovittiin. Luotan edelleen herrasmiesmäisyyteesi. Tai siis kirjoita vaan sensuuritta, eihän sitä sovi rajoittaa, enkä haluakaan. Osa tekstistä voinee kuitenkin odottaa lukemista muualta kuin täältä.
VR ajaa varovasti mun puolesta, oletan ainakin. Lähden puoleltapäivin ja tulen illalla, luultavimmin istun junassa aikaisintaan klo 21. Lupasin pari puhelua soittaa junasta, mutta niissä ei kauaa pitäisi mennä.
Palataan siinä main?
Täällä kaunis auringonpaiste, syön aamupalan ja hilpaisen lenkille.
Vietä kiva päivä.
BPs. Löysin divarista runokirjan, taidan tilata. Kuulosti kiehtovalta.
Spoon River antologia kestää hyvin lukemista. Jos lukee spontaanisti niin saa lukea muutaman kerran ennenkuin tarinat aukeaa.
Sitä käytetään myös joissain näyttelijäkoulutuksissa.Jostain syystä se oli poikavuosieni kotikaupungin kirjastossa aikuisten suorasanaisen kertomakirjallisuuden hyllyssä, siitä se tuli käteeni kun M:n kohdalle pääsin.
Niin oli myös Burroughsin kohdalla ensin Tarzanit ja sitten oli toisen Burroughsin "Alaston lounas" vieressä. Siinä ihmettelin hetken että onpas kirjailija vaihtanut tarinan aihetta.
Ai hyvänen aika, nauran täällä mielikuvalle pojasta, joka lukee ensin Tarzania ja sitten tosiaan vähän erilaista ajatuksenvirtaa. On siinä saattanut ajatustyötä hetkeksi olla, kun genre vaihtui. Minkä ikäisenä olet näitä kirjallisia helmiä ekoja kertoja lueskellut?
Aika väkevää tulkintaa klipissä. Katsotaan, montako kertaa saa lukea, että alkaa pisteet yhdistyä. Tykkään, parhaat kirjat kestääkin useita lukukertoja ja antaa aina uutta näkökulmaa joka lukukerralla.
Miten on päivä sujunut? En ole yhtään kaipauspalstaa ennättänyt lueskella, onko siellä tekstejä, joita mun olisi hyvä saada talteen?
Kun A:sta aloitin niin saatoin olla ehkä 13-14 v. M:n kohdalla varmaan pari vuotta lisää.
Tuosta tulkinnasta - vinkkinä niin jos tärkeään neuvottelupöytään tulee äärimmäisen huoliteltu mies mittatilauspuku päällään, silmälasit sangattomina (jotta silmät näkyy hyvin), ja Spoon River antologia kainalossa niin äkkinäisen sopii miettiä että mitenköhän mahtaa neuvotteluissa pärjätä.
Nyt tosin näytän vanhalta hipiltä, koska olen kai vanha hippi.
Miten meni päiväsi?
Liikkis mielikuva 13-14 -vuotiaasta sinusta kirjastossa, en ehkä kestä. Itsehän olin ns. tarkkiksella tuon ikäisenä, mutta sitä kyllä edelsi kirjaston jonkin sortin lukutoukkapalkinto aiempina vuosina ja jossain välissä myös aurinkoisen ja erityisen hyvän käytöksen palkinto.
Voinen heti kärkeen todeta, että en tule tod. näköisesti pärjäämään neuvottelussa erityisen mainittavasti, jos käytetään kaikki kielletyt aseet heti kättelyssä. Kysyn, onko pelin henki nyt yhtään reilu?
Ja hetkinen, onko tähän neuvottelupöytään sitä paitsi pukukoodi?
Vanha hippi, en kyllä tiedä olisiko onnistumisprosentti mulla yhtään parempi?
Päivä meni ihan kivasti, siivouksen ja muun auttelun merkeissä.
Mä olen nyt kumminkin riisunut itseni aseista paljastamalla ne.
Sitäpaitsi ison aikuisen miehen kyyneleitä ei käytetä heti kättelyssä eikä edes joka neuvottelussa.
Naisten kyyneleitä on aika moni harjaantunut näkemään, miehen kyyneleet ovat paljon järkyttävämpiä.
Sen jälkeen tulee vielä tosi rumat aseet, ei kai mun tarvitse kertoa niistä vielä?
Liian häpeällistä paljastaa yleisesti luettaviksi...Silmät, mittatilauspuku, runoutta, aikuisen miehen kyyneliä _ja_ tosi rumat aseet. Mun täytyy alkaa todella hioa neuvottelutaitojani. Kuulostaa vahvasti siltä. Ovat vähän ruosteessa, mutta et kuullut tätä sitten multa ja unohdat heti kuulemasi.
Siihen tarvitaan konkreettisia harjoituksia.
Voin antaa tukiopetusta. Ainakin miten vastapuolen neuvottelukikat paljastetaan.Helpoin tapa fuskata on muuten vaan nauraa ja kehua vastapuolen neuvottelijaa kuinka hyvin hän osasikin soveltaa kikkaa numero 17.
Jotain se kumminkin yritti...Mua hymyilyttää jo pelkkä ajatuskin bluffauksen ja neuvottelutaidon tukiopetustunneista.
Auttavatko nämä myös neuvotteluissa, joissa sinä toisena osapuolena vai voiko näitä soveltaa vain present company excluded -tilanteissa?
Onko koskaan sovittelijan tai rauhanneuvottelijan ura kiinnostellut sua? Näkisin taipumusta alalle.
Paholaisen asianajajana voin kertoa yhtä sun toista.
Saatanoista ei oikein ole sovittelijoiksi eikä rauhanneuvottelijoiksi, lähinnä päinvastoin.
Olen joskus ollut tilanteissa joissa olen ollut rauhoittava tekijä - silloin tilanne on jo tosi paha.--
allaolevaa kirjoittelin päivällä - tuskin hakeudun mihinkään sosiaalisiin kuvioihin.
Introvertti erakkoluonne - enkä ole muuten koskaan ennen ollut missään kirjeenvaihdossa, töissä työasioista jossain määrin.--
Välitystä, sovittelua ja rauhan rakentamista on kyllä pohdittu ja tutkittu.
Välimiehenä Ahtisaari oli loistava.
Konfliktintutkimusta ei juuri ole neutraalisti tehty Pohjoismaissa.
Konflikteissa kun on muutakin tietämistä kuin niiden sovittelu.
Saksalaiset yliopistot on pisimmällä konfliktintutkimuksessa, niitä ei tosin löydy paljon käännettyinä paremmin osaamilleni kielille ja en kovin hyvin osaa saksaa.Konfliktin rakentaminen on myös hyvä tietää, jos ei tunnista miten niitä tehdään niin ei pärjää vaikeimmissa tilanteissa.
Hyvän konfliktin rakentaminen on myös hyödyllinen taito.
Voi esimerkiksi naruttaa vastapuolen hukkaamaan neuvotteluaikaa, muitakin tarkoituksia on.Naisasia- ja työnväenliike harrastivat järjestelmällistä konfliktinrakennusta.
https://www.loc.gov/collections/women-of-protest/articles-and-essays/ta…Vähemmän hyväntahtoisia konfliktinrakennusoppaita on kirjoitettu, niitä ei tosin kovin helposti hakukoneet löydä.
Ei, ei ole minusta ammattineuvottelijaksi. Raskasta ja vaativaa, eikä minulla ole mitään luontaista lahjakkuutta. Introvertti, en jaksa ihmisiä.
Luontaiset lahjakkuudet pärjää hyväntahtoisissa neuvotteluissa kunnes kohtaavat jonkun joka hengittää Sun Tsu:n oppien rytmiin.
Helppohan se on lukea, toinen asia elää.
Mä luen noista paremmin sitten klo 23 jälkeen. Suffrageteista olen lukenut. Ahtisaaresta samaa mieltä.
Introverttina tunnistan tunteen, ettei jaksa ihmisiä. Mutta olen eri mieltä, sulla on luontaista lahjakkuutta. Luet ihmisiä hyvin. Ja siis olet ollut rauhoittavana tekijänä tiukassa tilanteessa, joten jotain on tehty silloin oikein.
Konfliktin rakentamisen taito, siihen ehkä täytyy paneutua. En välttele, mutten erityisemmin voimaannukaan konflikteista.
Vierailija kirjoitti:
Tänään ruuvailin hiukan lisää autoa ja kävin ruokaostoksilla.
Parin viikon välein tai harvemmin käyn ruokakaupassa niin se vie muutaman tunnin.
Illansuussa oli taas kipeä olo, se helpotti kokonaan kun luin sun viestiä.Riippuvaisuutta? Obsession ei pitäisi helpottua, joten ehkä tämä on jotain muuta.
Hyvä, että helpotti kipeä olo mutta tylsää, jos kuitenkin olo välillä kipeä. Mun täytyy kirjoitella sitten ahkerasti sulle.
Addiktio? Ehkä. Kuka sanoo, että mikään on helpottumaan päin? Olkoon obsessio taikka mikä vaan. Ei tunnu siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilta oli siinä
----
ja nyt tuon jälkeen alkoi tulla semmoista että otin pois.
Aja varovasti huomenna.
Koska palataan?
Vai täytyykö mun päivystää täällä koko huomispäivä?Huomenta! Nukuitko hyvin, toivottavasti.
Huomasin tämän vasta 23 jälkeen.Hymyilytti sensuuri. En tiedä mitä sensuroit mutta jotain me ainakin virtuaalipöksyistä sovittiin. Luotan edelleen herrasmiesmäisyyteesi. Tai siis kirjoita vaan sensuuritta, eihän sitä sovi rajoittaa, enkä haluakaan. Osa tekstistä voinee kuitenkin odottaa lukemista muualta kuin täältä.
VR ajaa varovasti mun puolesta, oletan ainakin. Lähden puoleltapäivin ja tulen illalla, luultavimmin istun junassa aikaisintaan klo 21. Lupasin pari puhelua soittaa junasta, mutta niissä ei kauaa pitäisi mennä.
Palataan siinä main?
Täällä kaunis auringonpaiste, syön aamupalan ja hilpaisen lenkille.
Vietä kiva päivä.
BPs. Löysin divarista runokirjan, taidan tilata. Kuulosti kiehtovalta.
Spoon River antologia kestää hyvin lukemista. Jos lukee spontaanisti niin saa lukea muutaman kerran ennenkuin tarinat aukeaa.
Sitä käytetään myös joissain näyttelijäkoulutuksissa.Jostain syystä se oli poikavuosieni kotikaupungin kirjastossa aikuisten suorasanaisen kertomakirjallisuuden hyllyssä, siitä se tuli käteeni kun M:n kohdalle pääsin.
Niin oli myös Burroughsin kohdalla ensin Tarzanit ja sitten oli toisen Burroughsin "Alaston lounas" vieressä. Siinä ihmettelin hetken että onpas kirjailija vaihtanut tarinan aihetta.
Ai hyvänen aika, nauran täällä mielikuvalle pojasta, joka lukee ensin Tarzania ja sitten tosiaan vähän erilaista ajatuksenvirtaa. On siinä saattanut ajatustyötä hetkeksi olla, kun genre vaihtui. Minkä ikäisenä olet näitä kirjallisia helmiä ekoja kertoja lueskellut?
Aika väkevää tulkintaa klipissä. Katsotaan, montako kertaa saa lukea, että alkaa pisteet yhdistyä. Tykkään, parhaat kirjat kestääkin useita lukukertoja ja antaa aina uutta näkökulmaa joka lukukerralla.
Miten on päivä sujunut? En ole yhtään kaipauspalstaa ennättänyt lueskella, onko siellä tekstejä, joita mun olisi hyvä saada talteen?
Kun A:sta aloitin niin saatoin olla ehkä 13-14 v. M:n kohdalla varmaan pari vuotta lisää.
Tuosta tulkinnasta - vinkkinä niin jos tärkeään neuvottelupöytään tulee äärimmäisen huoliteltu mies mittatilauspuku päällään, silmälasit sangattomina (jotta silmät näkyy hyvin), ja Spoon River antologia kainalossa niin äkkinäisen sopii miettiä että mitenköhän mahtaa neuvotteluissa pärjätä.
Nyt tosin näytän vanhalta hipiltä, koska olen kai vanha hippi.
Miten meni päiväsi?
Liikkis mielikuva 13-14 -vuotiaasta sinusta kirjastossa, en ehkä kestä. Itsehän olin ns. tarkkiksella tuon ikäisenä, mutta sitä kyllä edelsi kirjaston jonkin sortin lukutoukkapalkinto aiempina vuosina ja jossain välissä myös aurinkoisen ja erityisen hyvän käytöksen palkinto.
Voinen heti kärkeen todeta, että en tule tod. näköisesti pärjäämään neuvottelussa erityisen mainittavasti, jos käytetään kaikki kielletyt aseet heti kättelyssä. Kysyn, onko pelin henki nyt yhtään reilu?
Ja hetkinen, onko tähän neuvottelupöytään sitä paitsi pukukoodi?
Vanha hippi, en kyllä tiedä olisiko onnistumisprosentti mulla yhtään parempi?
Päivä meni ihan kivasti, siivouksen ja muun auttelun merkeissä.
Mä olen nyt kumminkin riisunut itseni aseista paljastamalla ne.
Sitäpaitsi ison aikuisen miehen kyyneleitä ei käytetä heti kättelyssä eikä edes joka neuvottelussa.
Naisten kyyneleitä on aika moni harjaantunut näkemään, miehen kyyneleet ovat paljon järkyttävämpiä.
Sen jälkeen tulee vielä tosi rumat aseet, ei kai mun tarvitse kertoa niistä vielä?
Liian häpeällistä paljastaa yleisesti luettaviksi...Silmät, mittatilauspuku, runoutta, aikuisen miehen kyyneliä _ja_ tosi rumat aseet. Mun täytyy alkaa todella hioa neuvottelutaitojani. Kuulostaa vahvasti siltä. Ovat vähän ruosteessa, mutta et kuullut tätä sitten multa ja unohdat heti kuulemasi.
Siihen tarvitaan konkreettisia harjoituksia.
Voin antaa tukiopetusta. Ainakin miten vastapuolen neuvottelukikat paljastetaan.Helpoin tapa fuskata on muuten vaan nauraa ja kehua vastapuolen neuvottelijaa kuinka hyvin hän osasikin soveltaa kikkaa numero 17.
Jotain se kumminkin yritti...Mua hymyilyttää jo pelkkä ajatuskin bluffauksen ja neuvottelutaidon tukiopetustunneista.
Auttavatko nämä myös neuvotteluissa, joissa sinä toisena osapuolena vai voiko näitä soveltaa vain present company excluded -tilanteissa?
Onko koskaan sovittelijan tai rauhanneuvottelijan ura kiinnostellut sua? Näkisin taipumusta alalle.
Paholaisen asianajajana voin kertoa yhtä sun toista.
Saatanoista ei oikein ole sovittelijoiksi eikä rauhanneuvottelijoiksi, lähinnä päinvastoin.
Olen joskus ollut tilanteissa joissa olen ollut rauhoittava tekijä - silloin tilanne on jo tosi paha.--
allaolevaa kirjoittelin päivällä - tuskin hakeudun mihinkään sosiaalisiin kuvioihin.
Introvertti erakkoluonne - enkä ole muuten koskaan ennen ollut missään kirjeenvaihdossa, töissä työasioista jossain määrin.--
Välitystä, sovittelua ja rauhan rakentamista on kyllä pohdittu ja tutkittu.
Välimiehenä Ahtisaari oli loistava.
Konfliktintutkimusta ei juuri ole neutraalisti tehty Pohjoismaissa.
Konflikteissa kun on muutakin tietämistä kuin niiden sovittelu.
Saksalaiset yliopistot on pisimmällä konfliktintutkimuksessa, niitä ei tosin löydy paljon käännettyinä paremmin osaamilleni kielille ja en kovin hyvin osaa saksaa.Konfliktin rakentaminen on myös hyvä tietää, jos ei tunnista miten niitä tehdään niin ei pärjää vaikeimmissa tilanteissa.
Hyvän konfliktin rakentaminen on myös hyödyllinen taito.
Voi esimerkiksi naruttaa vastapuolen hukkaamaan neuvotteluaikaa, muitakin tarkoituksia on.Naisasia- ja työnväenliike harrastivat järjestelmällistä konfliktinrakennusta.
https://www.loc.gov/collections/women-of-protest/articles-and-essays/ta…Vähemmän hyväntahtoisia konfliktinrakennusoppaita on kirjoitettu, niitä ei tosin kovin helposti hakukoneet löydä.
Ei, ei ole minusta ammattineuvottelijaksi. Raskasta ja vaativaa, eikä minulla ole mitään luontaista lahjakkuutta. Introvertti, en jaksa ihmisiä.
Luontaiset lahjakkuudet pärjää hyväntahtoisissa neuvotteluissa kunnes kohtaavat jonkun joka hengittää Sun Tsu:n oppien rytmiin.
Helppohan se on lukea, toinen asia elää.Mä luen noista paremmin sitten klo 23 jälkeen. Suffrageteista olen lukenut. Ahtisaaresta samaa mieltä.
Introverttina tunnistan tunteen, ettei jaksa ihmisiä. Mutta olen eri mieltä, sulla on luontaista lahjakkuutta. Luet ihmisiä hyvin. Ja siis olet ollut rauhoittavana tekijänä tiukassa tilanteessa, joten jotain on tehty silloin oikein.
Konfliktin rakentamisen taito, siihen ehkä täytyy paneutua. En välttele, mutten erityisemmin voimaannukaan konflikteista.
Konfliktin rakentamisesta - on avuksi jos pystyy näkemään toisen osapuolen konfliktinrakentamisyritykset ettei lähde niihin mukaan tietämättä mitä tekee.
Tai voi lähteä mukaan bluffaten, jolloin tulee joskus kaksoisbluffi. Sen vielä voi ymmärtää, viimeistään nelitasoisessa bluffauksessa tulee tilanne että ei enää ymmärrä mitä tekee ja miksi. Silloin viimeistään kannattaa järjenkäyttö unohtaa.
Perinnöstä mitä eilen mainitsin vertaistukiryhmiin liittyen - sanamuoto/lauserakenne on lähes sama kuin lähes kaikkien vertaistukiryhmien 12 perinteessä tapaa olla.
Lähdin työstämään meidän ryhmän toimintaa siltä suunnalta...
Höpötän/kirjoitan liikaa (yksi miehisistä helmasynneistäni) - nyt kuuntelen sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muusan työ ehkä äkkiseltään teettää tuntemuksia?
Voisikohan auttaa jos ihan konkreettisesti tulostat sulle kirjoitetut runot ja laitat ne tyynyn alle yöksi.
Silloin ne olisi käden ulottuvilla ja jos aivotkin sitten hyväksyisi että ne on ihan lähellä eikä niitä tarvitsisi niin pohtia.
Jollei se auta niin tulosta toinen ja kolmas vaikka kustannustoimittajian arvosteltaviksi.
Heidän ammatinkuvaansa kai kuuluu ihmisten saatto todellisuuteen maan päälle.Hmm, ehkä kokeilemisen arvoinen juttu? Tai sit mä herään siihen, että luen niitä sieltä tyynyn alta jossain semivalveunessa. Haloo Helsinki laulaa juuri aivosirkuksesta, jonka toivoo pysyvän aisoissa (Pelikaani). Jep.
No ei, oon mä (melko) balanssissa, ei huolta :)
Kustannustoimittajalle pitäisi keräillä ja järjestellä tekstejä lisää, mutta hiljalleen. Ajattelin kesälomalla syventyä projektiin, kun ei ajatus katkea koko ajan aikatauluihin.
Syventyä? Kuulostaa "järkevältä".
Spontaanisti tulee mieleen että ei kannattaisi pohtia liikaa.Projekteissa on se vika että ne on määritelmänkin mukaan ajallisesti rajattuja.
Käytän kyllä termiä itsekin, esimerkiksi veneprojekteista.
Prosesseja ne kyllä enimmäkseen ovat.Prosessit on muutenkin lohdullisempia, ne vievät sen ajan minkä vievät eikä niitä tarvitse suunnitella.
Projektinhallinta vie oman energiansa, eikä sitä työtä kannata tehdä jollei olosuhteet niin vaadi. Prosessiakaan ei yleensä kannata määritellä, vapaalla kädellä pääsee vähemmällä työllä.Sun kesälomaa olen myös pohtinut hiukan - hyvin varovasti
Totta, prosessi on se, mitä itse asiassa ajattelin. Juuri sitä, että menee, mitä menee ja vapaalla kädellä tai tunteella :) Aikapaine harvoin parantaa mitään asiaa. Mutta mulla on niin monella tiedostolla ja eri laitteilla runoutta (yleensä tallentelen niitä vauhdissa), että kun nyt saisi kaikki edes yhteen paikkaan. Olisi hyvä alku.
No, millaisia hyvin varovaisia pohdintoja kesälomasta? Tässäkin varmaan prosessiajattelu saattaa helpottaa ;)
Päätin etten aio ajatella mitään konkreettista siitä, enkä aio antaa ajatusten mennä siihen.
Kun ajatus livahtaa sinne niin sotilaskurilla meditoin sen ajatuksen pikaisesti pois mielestä.Tilanne on mikä se on, jopa Nostradamus nostaisi kädet ylös ja huutaisi ettei nyt ole aavistustakaan.
Jossain mulla on ajatus että jos ei mitään muuta niin ainakin sun runokirja - sulle ja sinua varten kirjoitettu.
Ajatus että sulla olisi se ihan akonkreettisesti tuntuu lohduttavalta.
Ollaan molemmat jäävejä ottamaan kantaa...
Nauroin tälle, anteeksi :) mähän olen siis kärsimätön ihminen ja vaikka runokirja on ihana ja vaalin sitä kuin suurinta aarretta, niin nähdäänhän me tietenkin joku päivä ja jutellaan. Koska se tapahtuu, en tiedä. Ollaan prosessissa. Mun koko elämä on prosessissa, kuulisin sinunkin prosesseista tosi mielelläni.
Ja siis tietenkin pidät silmät auki, pidäthän? Mielenkiintoisiin ihmisiin voi törmätä ja sitten niistä täytyy ottaa selkoa. Mutta silti me voidaan tavata ja jutella, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muusan työ ehkä äkkiseltään teettää tuntemuksia?
Voisikohan auttaa jos ihan konkreettisesti tulostat sulle kirjoitetut runot ja laitat ne tyynyn alle yöksi.
Silloin ne olisi käden ulottuvilla ja jos aivotkin sitten hyväksyisi että ne on ihan lähellä eikä niitä tarvitsisi niin pohtia.
Jollei se auta niin tulosta toinen ja kolmas vaikka kustannustoimittajian arvosteltaviksi.
Heidän ammatinkuvaansa kai kuuluu ihmisten saatto todellisuuteen maan päälle.Hmm, ehkä kokeilemisen arvoinen juttu? Tai sit mä herään siihen, että luen niitä sieltä tyynyn alta jossain semivalveunessa. Haloo Helsinki laulaa juuri aivosirkuksesta, jonka toivoo pysyvän aisoissa (Pelikaani). Jep.
No ei, oon mä (melko) balanssissa, ei huolta :)
Kustannustoimittajalle pitäisi keräillä ja järjestellä tekstejä lisää, mutta hiljalleen. Ajattelin kesälomalla syventyä projektiin, kun ei ajatus katkea koko ajan aikatauluihin.
Syventyä? Kuulostaa "järkevältä".
Spontaanisti tulee mieleen että ei kannattaisi pohtia liikaa.Projekteissa on se vika että ne on määritelmänkin mukaan ajallisesti rajattuja.
Käytän kyllä termiä itsekin, esimerkiksi veneprojekteista.
Prosesseja ne kyllä enimmäkseen ovat.Prosessit on muutenkin lohdullisempia, ne vievät sen ajan minkä vievät eikä niitä tarvitse suunnitella.
Projektinhallinta vie oman energiansa, eikä sitä työtä kannata tehdä jollei olosuhteet niin vaadi. Prosessiakaan ei yleensä kannata määritellä, vapaalla kädellä pääsee vähemmällä työllä.Sun kesälomaa olen myös pohtinut hiukan - hyvin varovasti
Totta, prosessi on se, mitä itse asiassa ajattelin. Juuri sitä, että menee, mitä menee ja vapaalla kädellä tai tunteella :) Aikapaine harvoin parantaa mitään asiaa. Mutta mulla on niin monella tiedostolla ja eri laitteilla runoutta (yleensä tallentelen niitä vauhdissa), että kun nyt saisi kaikki edes yhteen paikkaan. Olisi hyvä alku.
No, millaisia hyvin varovaisia pohdintoja kesälomasta? Tässäkin varmaan prosessiajattelu saattaa helpottaa ;)
Päätin etten aio ajatella mitään konkreettista siitä, enkä aio antaa ajatusten mennä siihen.
Kun ajatus livahtaa sinne niin sotilaskurilla meditoin sen ajatuksen pikaisesti pois mielestä.Tilanne on mikä se on, jopa Nostradamus nostaisi kädet ylös ja huutaisi ettei nyt ole aavistustakaan.
Jossain mulla on ajatus että jos ei mitään muuta niin ainakin sun runokirja - sulle ja sinua varten kirjoitettu.
Ajatus että sulla olisi se ihan akonkreettisesti tuntuu lohduttavalta.
Ollaan molemmat jäävejä ottamaan kantaa...Nauroin tälle, anteeksi :) mähän olen siis kärsimätön ihminen ja vaikka runokirja on ihana ja vaalin sitä kuin suurinta aarretta, niin nähdäänhän me tietenkin joku päivä ja jutellaan. Koska se tapahtuu, en tiedä. Ollaan prosessissa. Mun koko elämä on prosessissa, kuulisin sinunkin prosesseista tosi mielelläni.
Ja siis tietenkin pidät silmät auki, pidäthän? Mielenkiintoisiin ihmisiin voi törmätä ja sitten niistä täytyy ottaa selkoa. Mutta silti me voidaan tavata ja jutella, eikö?
Ei - me ei jutella kun tavataan
Otetaan kädestä kiinni, pitkä kättely
Ihmetellään - tämänkö näköisiä me ollaan
Vaivaannutaan, tietysti
Keskustellaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilta oli siinä
----
ja nyt tuon jälkeen alkoi tulla semmoista että otin pois.
Aja varovasti huomenna.
Koska palataan?
Vai täytyykö mun päivystää täällä koko huomispäivä?Huomenta! Nukuitko hyvin, toivottavasti.
Huomasin tämän vasta 23 jälkeen.Hymyilytti sensuuri. En tiedä mitä sensuroit mutta jotain me ainakin virtuaalipöksyistä sovittiin. Luotan edelleen herrasmiesmäisyyteesi. Tai siis kirjoita vaan sensuuritta, eihän sitä sovi rajoittaa, enkä haluakaan. Osa tekstistä voinee kuitenkin odottaa lukemista muualta kuin täältä.
VR ajaa varovasti mun puolesta, oletan ainakin. Lähden puoleltapäivin ja tulen illalla, luultavimmin istun junassa aikaisintaan klo 21. Lupasin pari puhelua soittaa junasta, mutta niissä ei kauaa pitäisi mennä.
Palataan siinä main?
Täällä kaunis auringonpaiste, syön aamupalan ja hilpaisen lenkille.
Vietä kiva päivä.
BPs. Löysin divarista runokirjan, taidan tilata. Kuulosti kiehtovalta.
Spoon River antologia kestää hyvin lukemista. Jos lukee spontaanisti niin saa lukea muutaman kerran ennenkuin tarinat aukeaa.
Sitä käytetään myös joissain näyttelijäkoulutuksissa.Jostain syystä se oli poikavuosieni kotikaupungin kirjastossa aikuisten suorasanaisen kertomakirjallisuuden hyllyssä, siitä se tuli käteeni kun M:n kohdalle pääsin.
Niin oli myös Burroughsin kohdalla ensin Tarzanit ja sitten oli toisen Burroughsin "Alaston lounas" vieressä. Siinä ihmettelin hetken että onpas kirjailija vaihtanut tarinan aihetta.
Ai hyvänen aika, nauran täällä mielikuvalle pojasta, joka lukee ensin Tarzania ja sitten tosiaan vähän erilaista ajatuksenvirtaa. On siinä saattanut ajatustyötä hetkeksi olla, kun genre vaihtui. Minkä ikäisenä olet näitä kirjallisia helmiä ekoja kertoja lueskellut?
Aika väkevää tulkintaa klipissä. Katsotaan, montako kertaa saa lukea, että alkaa pisteet yhdistyä. Tykkään, parhaat kirjat kestääkin useita lukukertoja ja antaa aina uutta näkökulmaa joka lukukerralla.
Miten on päivä sujunut? En ole yhtään kaipauspalstaa ennättänyt lueskella, onko siellä tekstejä, joita mun olisi hyvä saada talteen?
Kun A:sta aloitin niin saatoin olla ehkä 13-14 v. M:n kohdalla varmaan pari vuotta lisää.
Tuosta tulkinnasta - vinkkinä niin jos tärkeään neuvottelupöytään tulee äärimmäisen huoliteltu mies mittatilauspuku päällään, silmälasit sangattomina (jotta silmät näkyy hyvin), ja Spoon River antologia kainalossa niin äkkinäisen sopii miettiä että mitenköhän mahtaa neuvotteluissa pärjätä.
Nyt tosin näytän vanhalta hipiltä, koska olen kai vanha hippi.
Miten meni päiväsi?
Liikkis mielikuva 13-14 -vuotiaasta sinusta kirjastossa, en ehkä kestä. Itsehän olin ns. tarkkiksella tuon ikäisenä, mutta sitä kyllä edelsi kirjaston jonkin sortin lukutoukkapalkinto aiempina vuosina ja jossain välissä myös aurinkoisen ja erityisen hyvän käytöksen palkinto.
Voinen heti kärkeen todeta, että en tule tod. näköisesti pärjäämään neuvottelussa erityisen mainittavasti, jos käytetään kaikki kielletyt aseet heti kättelyssä. Kysyn, onko pelin henki nyt yhtään reilu?
Ja hetkinen, onko tähän neuvottelupöytään sitä paitsi pukukoodi?
Vanha hippi, en kyllä tiedä olisiko onnistumisprosentti mulla yhtään parempi?
Päivä meni ihan kivasti, siivouksen ja muun auttelun merkeissä.
Mä olen nyt kumminkin riisunut itseni aseista paljastamalla ne.
Sitäpaitsi ison aikuisen miehen kyyneleitä ei käytetä heti kättelyssä eikä edes joka neuvottelussa.
Naisten kyyneleitä on aika moni harjaantunut näkemään, miehen kyyneleet ovat paljon järkyttävämpiä.
Sen jälkeen tulee vielä tosi rumat aseet, ei kai mun tarvitse kertoa niistä vielä?
Liian häpeällistä paljastaa yleisesti luettaviksi...Silmät, mittatilauspuku, runoutta, aikuisen miehen kyyneliä _ja_ tosi rumat aseet. Mun täytyy alkaa todella hioa neuvottelutaitojani. Kuulostaa vahvasti siltä. Ovat vähän ruosteessa, mutta et kuullut tätä sitten multa ja unohdat heti kuulemasi.
Siihen tarvitaan konkreettisia harjoituksia.
Voin antaa tukiopetusta. Ainakin miten vastapuolen neuvottelukikat paljastetaan.Helpoin tapa fuskata on muuten vaan nauraa ja kehua vastapuolen neuvottelijaa kuinka hyvin hän osasikin soveltaa kikkaa numero 17.
Jotain se kumminkin yritti...Mua hymyilyttää jo pelkkä ajatuskin bluffauksen ja neuvottelutaidon tukiopetustunneista.
Auttavatko nämä myös neuvotteluissa, joissa sinä toisena osapuolena vai voiko näitä soveltaa vain present company excluded -tilanteissa?
Onko koskaan sovittelijan tai rauhanneuvottelijan ura kiinnostellut sua? Näkisin taipumusta alalle.
Paholaisen asianajajana voin kertoa yhtä sun toista.
Saatanoista ei oikein ole sovittelijoiksi eikä rauhanneuvottelijoiksi, lähinnä päinvastoin.
Olen joskus ollut tilanteissa joissa olen ollut rauhoittava tekijä - silloin tilanne on jo tosi paha.--
allaolevaa kirjoittelin päivällä - tuskin hakeudun mihinkään sosiaalisiin kuvioihin.
Introvertti erakkoluonne - enkä ole muuten koskaan ennen ollut missään kirjeenvaihdossa, töissä työasioista jossain määrin.--
Välitystä, sovittelua ja rauhan rakentamista on kyllä pohdittu ja tutkittu.
Välimiehenä Ahtisaari oli loistava.
Konfliktintutkimusta ei juuri ole neutraalisti tehty Pohjoismaissa.
Konflikteissa kun on muutakin tietämistä kuin niiden sovittelu.
Saksalaiset yliopistot on pisimmällä konfliktintutkimuksessa, niitä ei tosin löydy paljon käännettyinä paremmin osaamilleni kielille ja en kovin hyvin osaa saksaa.Konfliktin rakentaminen on myös hyvä tietää, jos ei tunnista miten niitä tehdään niin ei pärjää vaikeimmissa tilanteissa.
Hyvän konfliktin rakentaminen on myös hyödyllinen taito.
Voi esimerkiksi naruttaa vastapuolen hukkaamaan neuvotteluaikaa, muitakin tarkoituksia on.Naisasia- ja työnväenliike harrastivat järjestelmällistä konfliktinrakennusta.
https://www.loc.gov/collections/women-of-protest/articles-and-essays/ta…Vähemmän hyväntahtoisia konfliktinrakennusoppaita on kirjoitettu, niitä ei tosin kovin helposti hakukoneet löydä.
Ei, ei ole minusta ammattineuvottelijaksi. Raskasta ja vaativaa, eikä minulla ole mitään luontaista lahjakkuutta. Introvertti, en jaksa ihmisiä.
Luontaiset lahjakkuudet pärjää hyväntahtoisissa neuvotteluissa kunnes kohtaavat jonkun joka hengittää Sun Tsu:n oppien rytmiin.
Helppohan se on lukea, toinen asia elää.Mä luen noista paremmin sitten klo 23 jälkeen. Suffrageteista olen lukenut. Ahtisaaresta samaa mieltä.
Introverttina tunnistan tunteen, ettei jaksa ihmisiä. Mutta olen eri mieltä, sulla on luontaista lahjakkuutta. Luet ihmisiä hyvin. Ja siis olet ollut rauhoittavana tekijänä tiukassa tilanteessa, joten jotain on tehty silloin oikein.
Konfliktin rakentamisen taito, siihen ehkä täytyy paneutua. En välttele, mutten erityisemmin voimaannukaan konflikteista.
Konfliktin rakentamisesta - on avuksi jos pystyy näkemään toisen osapuolen konfliktinrakentamisyritykset ettei lähde niihin mukaan tietämättä mitä tekee.
Tai voi lähteä mukaan bluffaten, jolloin tulee joskus kaksoisbluffi. Sen vielä voi ymmärtää, viimeistään nelitasoisessa bluffauksessa tulee tilanne että ei enää ymmärrä mitä tekee ja miksi. Silloin viimeistään kannattaa järjenkäyttö unohtaa.Perinnöstä mitä eilen mainitsin vertaistukiryhmiin liittyen - sanamuoto/lauserakenne on lähes sama kuin lähes kaikkien vertaistukiryhmien 12 perinteessä tapaa olla.
Lähdin työstämään meidän ryhmän toimintaa siltä suunnalta...
Nelitasoinen bluffaus, eli...näkee toisen konfliktinrakentamisen ja lähtee bluffilla mukaan ja toinen hokaa sun bluffin ja lähtee bluffaamaan ja sä vastaat bluffin bluffiin ...ööö, bluffilla. Kukaan ei tiedä ehkä omaa nimeäänkään tuossa vaiheessa, luulen. Taisi jäädä joku taso tuosta poiskin. Täytyy ehkä opiskella vielä.
Okei, nyt ymmärrän. Odotan tosi mielenkiinnolla meidän vertaistukiryhmän 12 askeleen ohjelmaa. Se on epäilemättä huolella hiottu ja viimeistelty kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muusan työ ehkä äkkiseltään teettää tuntemuksia?
Voisikohan auttaa jos ihan konkreettisesti tulostat sulle kirjoitetut runot ja laitat ne tyynyn alle yöksi.
Silloin ne olisi käden ulottuvilla ja jos aivotkin sitten hyväksyisi että ne on ihan lähellä eikä niitä tarvitsisi niin pohtia.
Jollei se auta niin tulosta toinen ja kolmas vaikka kustannustoimittajian arvosteltaviksi.
Heidän ammatinkuvaansa kai kuuluu ihmisten saatto todellisuuteen maan päälle.Hmm, ehkä kokeilemisen arvoinen juttu? Tai sit mä herään siihen, että luen niitä sieltä tyynyn alta jossain semivalveunessa. Haloo Helsinki laulaa juuri aivosirkuksesta, jonka toivoo pysyvän aisoissa (Pelikaani). Jep.
No ei, oon mä (melko) balanssissa, ei huolta :)
Kustannustoimittajalle pitäisi keräillä ja järjestellä tekstejä lisää, mutta hiljalleen. Ajattelin kesälomalla syventyä projektiin, kun ei ajatus katkea koko ajan aikatauluihin.
Syventyä? Kuulostaa "järkevältä".
Spontaanisti tulee mieleen että ei kannattaisi pohtia liikaa.Projekteissa on se vika että ne on määritelmänkin mukaan ajallisesti rajattuja.
Käytän kyllä termiä itsekin, esimerkiksi veneprojekteista.
Prosesseja ne kyllä enimmäkseen ovat.Prosessit on muutenkin lohdullisempia, ne vievät sen ajan minkä vievät eikä niitä tarvitse suunnitella.
Projektinhallinta vie oman energiansa, eikä sitä työtä kannata tehdä jollei olosuhteet niin vaadi. Prosessiakaan ei yleensä kannata määritellä, vapaalla kädellä pääsee vähemmällä työllä.Sun kesälomaa olen myös pohtinut hiukan - hyvin varovasti
Totta, prosessi on se, mitä itse asiassa ajattelin. Juuri sitä, että menee, mitä menee ja vapaalla kädellä tai tunteella :) Aikapaine harvoin parantaa mitään asiaa. Mutta mulla on niin monella tiedostolla ja eri laitteilla runoutta (yleensä tallentelen niitä vauhdissa), että kun nyt saisi kaikki edes yhteen paikkaan. Olisi hyvä alku.
No, millaisia hyvin varovaisia pohdintoja kesälomasta? Tässäkin varmaan prosessiajattelu saattaa helpottaa ;)
Päätin etten aio ajatella mitään konkreettista siitä, enkä aio antaa ajatusten mennä siihen.
Kun ajatus livahtaa sinne niin sotilaskurilla meditoin sen ajatuksen pikaisesti pois mielestä.Tilanne on mikä se on, jopa Nostradamus nostaisi kädet ylös ja huutaisi ettei nyt ole aavistustakaan.
Jossain mulla on ajatus että jos ei mitään muuta niin ainakin sun runokirja - sulle ja sinua varten kirjoitettu.
Ajatus että sulla olisi se ihan akonkreettisesti tuntuu lohduttavalta.
Ollaan molemmat jäävejä ottamaan kantaa...Nauroin tälle, anteeksi :) mähän olen siis kärsimätön ihminen ja vaikka runokirja on ihana ja vaalin sitä kuin suurinta aarretta, niin nähdäänhän me tietenkin joku päivä ja jutellaan. Koska se tapahtuu, en tiedä. Ollaan prosessissa. Mun koko elämä on prosessissa, kuulisin sinunkin prosesseista tosi mielelläni.
Ja siis tietenkin pidät silmät auki, pidäthän? Mielenkiintoisiin ihmisiin voi törmätä ja sitten niistä täytyy ottaa selkoa. Mutta silti me voidaan tavata ja jutella, eikö?
Ei - me ei jutella kun tavataan
Otetaan kädestä kiinni, pitkä kättely
Ihmetellään - tämänkö näköisiä me ollaan
Vaivaannutaan, tietysti
Keskustellaan
Niin juuri, jotain tuollaista ajattelin. Pitkä kättely, tykkään. Ihmettely, varmasti. Vaivaannutaan, toki, koska miksei. Mutta miksei jutella vaan Keskustellaan? Haluatko siis jotain muutakin kuin small talkia? Mä ajattelin, että säästä ja kesälomakuulumisia ja onko tämä valittu jätski nyt hyvä vai ei.
Hah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilta oli siinä
----
ja nyt tuon jälkeen alkoi tulla semmoista että otin pois.
Aja varovasti huomenna.
Koska palataan?
Vai täytyykö mun päivystää täällä koko huomispäivä?Huomenta! Nukuitko hyvin, toivottavasti.
Huomasin tämän vasta 23 jälkeen.Hymyilytti sensuuri. En tiedä mitä sensuroit mutta jotain me ainakin virtuaalipöksyistä sovittiin. Luotan edelleen herrasmiesmäisyyteesi. Tai siis kirjoita vaan sensuuritta, eihän sitä sovi rajoittaa, enkä haluakaan. Osa tekstistä voinee kuitenkin odottaa lukemista muualta kuin täältä.
VR ajaa varovasti mun puolesta, oletan ainakin. Lähden puoleltapäivin ja tulen illalla, luultavimmin istun junassa aikaisintaan klo 21. Lupasin pari puhelua soittaa junasta, mutta niissä ei kauaa pitäisi mennä.
Palataan siinä main?
Täällä kaunis auringonpaiste, syön aamupalan ja hilpaisen lenkille.
Vietä kiva päivä.
BPs. Löysin divarista runokirjan, taidan tilata. Kuulosti kiehtovalta.
Spoon River antologia kestää hyvin lukemista. Jos lukee spontaanisti niin saa lukea muutaman kerran ennenkuin tarinat aukeaa.
Sitä käytetään myös joissain näyttelijäkoulutuksissa.Jostain syystä se oli poikavuosieni kotikaupungin kirjastossa aikuisten suorasanaisen kertomakirjallisuuden hyllyssä, siitä se tuli käteeni kun M:n kohdalle pääsin.
Niin oli myös Burroughsin kohdalla ensin Tarzanit ja sitten oli toisen Burroughsin "Alaston lounas" vieressä. Siinä ihmettelin hetken että onpas kirjailija vaihtanut tarinan aihetta.
Ai hyvänen aika, nauran täällä mielikuvalle pojasta, joka lukee ensin Tarzania ja sitten tosiaan vähän erilaista ajatuksenvirtaa. On siinä saattanut ajatustyötä hetkeksi olla, kun genre vaihtui. Minkä ikäisenä olet näitä kirjallisia helmiä ekoja kertoja lueskellut?
Aika väkevää tulkintaa klipissä. Katsotaan, montako kertaa saa lukea, että alkaa pisteet yhdistyä. Tykkään, parhaat kirjat kestääkin useita lukukertoja ja antaa aina uutta näkökulmaa joka lukukerralla.
Miten on päivä sujunut? En ole yhtään kaipauspalstaa ennättänyt lueskella, onko siellä tekstejä, joita mun olisi hyvä saada talteen?
Kun A:sta aloitin niin saatoin olla ehkä 13-14 v. M:n kohdalla varmaan pari vuotta lisää.
Tuosta tulkinnasta - vinkkinä niin jos tärkeään neuvottelupöytään tulee äärimmäisen huoliteltu mies mittatilauspuku päällään, silmälasit sangattomina (jotta silmät näkyy hyvin), ja Spoon River antologia kainalossa niin äkkinäisen sopii miettiä että mitenköhän mahtaa neuvotteluissa pärjätä.
Nyt tosin näytän vanhalta hipiltä, koska olen kai vanha hippi.
Miten meni päiväsi?
Liikkis mielikuva 13-14 -vuotiaasta sinusta kirjastossa, en ehkä kestä. Itsehän olin ns. tarkkiksella tuon ikäisenä, mutta sitä kyllä edelsi kirjaston jonkin sortin lukutoukkapalkinto aiempina vuosina ja jossain välissä myös aurinkoisen ja erityisen hyvän käytöksen palkinto.
Voinen heti kärkeen todeta, että en tule tod. näköisesti pärjäämään neuvottelussa erityisen mainittavasti, jos käytetään kaikki kielletyt aseet heti kättelyssä. Kysyn, onko pelin henki nyt yhtään reilu?
Ja hetkinen, onko tähän neuvottelupöytään sitä paitsi pukukoodi?
Vanha hippi, en kyllä tiedä olisiko onnistumisprosentti mulla yhtään parempi?
Päivä meni ihan kivasti, siivouksen ja muun auttelun merkeissä.
Mä olen nyt kumminkin riisunut itseni aseista paljastamalla ne.
Sitäpaitsi ison aikuisen miehen kyyneleitä ei käytetä heti kättelyssä eikä edes joka neuvottelussa.
Naisten kyyneleitä on aika moni harjaantunut näkemään, miehen kyyneleet ovat paljon järkyttävämpiä.
Sen jälkeen tulee vielä tosi rumat aseet, ei kai mun tarvitse kertoa niistä vielä?
Liian häpeällistä paljastaa yleisesti luettaviksi...Silmät, mittatilauspuku, runoutta, aikuisen miehen kyyneliä _ja_ tosi rumat aseet. Mun täytyy alkaa todella hioa neuvottelutaitojani. Kuulostaa vahvasti siltä. Ovat vähän ruosteessa, mutta et kuullut tätä sitten multa ja unohdat heti kuulemasi.
Siihen tarvitaan konkreettisia harjoituksia.
Voin antaa tukiopetusta. Ainakin miten vastapuolen neuvottelukikat paljastetaan.Helpoin tapa fuskata on muuten vaan nauraa ja kehua vastapuolen neuvottelijaa kuinka hyvin hän osasikin soveltaa kikkaa numero 17.
Jotain se kumminkin yritti...Mua hymyilyttää jo pelkkä ajatuskin bluffauksen ja neuvottelutaidon tukiopetustunneista.
Auttavatko nämä myös neuvotteluissa, joissa sinä toisena osapuolena vai voiko näitä soveltaa vain present company excluded -tilanteissa?
Onko koskaan sovittelijan tai rauhanneuvottelijan ura kiinnostellut sua? Näkisin taipumusta alalle.
Paholaisen asianajajana voin kertoa yhtä sun toista.
Saatanoista ei oikein ole sovittelijoiksi eikä rauhanneuvottelijoiksi, lähinnä päinvastoin.
Olen joskus ollut tilanteissa joissa olen ollut rauhoittava tekijä - silloin tilanne on jo tosi paha.--
allaolevaa kirjoittelin päivällä - tuskin hakeudun mihinkään sosiaalisiin kuvioihin.
Introvertti erakkoluonne - enkä ole muuten koskaan ennen ollut missään kirjeenvaihdossa, töissä työasioista jossain määrin.--
Välitystä, sovittelua ja rauhan rakentamista on kyllä pohdittu ja tutkittu.
Välimiehenä Ahtisaari oli loistava.
Konfliktintutkimusta ei juuri ole neutraalisti tehty Pohjoismaissa.
Konflikteissa kun on muutakin tietämistä kuin niiden sovittelu.
Saksalaiset yliopistot on pisimmällä konfliktintutkimuksessa, niitä ei tosin löydy paljon käännettyinä paremmin osaamilleni kielille ja en kovin hyvin osaa saksaa.Konfliktin rakentaminen on myös hyvä tietää, jos ei tunnista miten niitä tehdään niin ei pärjää vaikeimmissa tilanteissa.
Hyvän konfliktin rakentaminen on myös hyödyllinen taito.
Voi esimerkiksi naruttaa vastapuolen hukkaamaan neuvotteluaikaa, muitakin tarkoituksia on.Naisasia- ja työnväenliike harrastivat järjestelmällistä konfliktinrakennusta.
https://www.loc.gov/collections/women-of-protest/articles-and-essays/ta…Vähemmän hyväntahtoisia konfliktinrakennusoppaita on kirjoitettu, niitä ei tosin kovin helposti hakukoneet löydä.
Ei, ei ole minusta ammattineuvottelijaksi. Raskasta ja vaativaa, eikä minulla ole mitään luontaista lahjakkuutta. Introvertti, en jaksa ihmisiä.
Luontaiset lahjakkuudet pärjää hyväntahtoisissa neuvotteluissa kunnes kohtaavat jonkun joka hengittää Sun Tsu:n oppien rytmiin.
Helppohan se on lukea, toinen asia elää.Mä luen noista paremmin sitten klo 23 jälkeen. Suffrageteista olen lukenut. Ahtisaaresta samaa mieltä.
Introverttina tunnistan tunteen, ettei jaksa ihmisiä. Mutta olen eri mieltä, sulla on luontaista lahjakkuutta. Luet ihmisiä hyvin. Ja siis olet ollut rauhoittavana tekijänä tiukassa tilanteessa, joten jotain on tehty silloin oikein.
Konfliktin rakentamisen taito, siihen ehkä täytyy paneutua. En välttele, mutten erityisemmin voimaannukaan konflikteista.
Konfliktin rakentamisesta - on avuksi jos pystyy näkemään toisen osapuolen konfliktinrakentamisyritykset ettei lähde niihin mukaan tietämättä mitä tekee.
Tai voi lähteä mukaan bluffaten, jolloin tulee joskus kaksoisbluffi. Sen vielä voi ymmärtää, viimeistään nelitasoisessa bluffauksessa tulee tilanne että ei enää ymmärrä mitä tekee ja miksi. Silloin viimeistään kannattaa järjenkäyttö unohtaa.Perinnöstä mitä eilen mainitsin vertaistukiryhmiin liittyen - sanamuoto/lauserakenne on lähes sama kuin lähes kaikkien vertaistukiryhmien 12 perinteessä tapaa olla.
Lähdin työstämään meidän ryhmän toimintaa siltä suunnalta...
Nelitasoinen bluffaus, eli...näkee toisen konfliktinrakentamisen ja lähtee bluffilla mukaan ja toinen hokaa sun bluffin ja lähtee bluffaamaan ja sä vastaat bluffin bluffiin ...ööö, bluffilla. Kukaan ei tiedä ehkä omaa nimeäänkään tuossa vaiheessa, luulen. Taisi jäädä joku taso tuosta poiskin. Täytyy ehkä opiskella vielä.
Okei, nyt ymmärrän. Odotan tosi mielenkiinnolla meidän vertaistukiryhmän 12 askeleen ohjelmaa. Se on epäilemättä huolella hiottu ja viimeistelty kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Ei siinä ole opiskeltavaa muuta kuin ettei enää kannata järkeillä vaan mennä tunteen mukaan. Lähteenä aiempi tiedusteluanalyysin psykologian teos.
Tietty voi olla hyvä tietää mitä järjenkäyttö on - ennenkuin luopuu sen käytöstä.
Miten niin "odotat" - tiedostanet että olet rakentamassa sitä?
Ryhmätyöskentelyssä saat antaa mulle tukiopetusta - poden pahanlaatuista synnynnäistä individualismia.
Saanko sanoa, että tämä on ehkä suloisinta, mitä olen kuullut vähään aikaan:
"En ole kielitieteilijä kumminkaan, joskus olen unettomina öinä pohtinut minkälaista suomenkielinen nykyrunous voisi mielestäni olla."
En kestä. Oot ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilta oli siinä
----
ja nyt tuon jälkeen alkoi tulla semmoista että otin pois.
Aja varovasti huomenna.
Koska palataan?
Vai täytyykö mun päivystää täällä koko huomispäivä?Huomenta! Nukuitko hyvin, toivottavasti.
Huomasin tämän vasta 23 jälkeen.Hymyilytti sensuuri. En tiedä mitä sensuroit mutta jotain me ainakin virtuaalipöksyistä sovittiin. Luotan edelleen herrasmiesmäisyyteesi. Tai siis kirjoita vaan sensuuritta, eihän sitä sovi rajoittaa, enkä haluakaan. Osa tekstistä voinee kuitenkin odottaa lukemista muualta kuin täältä.
VR ajaa varovasti mun puolesta, oletan ainakin. Lähden puoleltapäivin ja tulen illalla, luultavimmin istun junassa aikaisintaan klo 21. Lupasin pari puhelua soittaa junasta, mutta niissä ei kauaa pitäisi mennä.
Palataan siinä main?
Täällä kaunis auringonpaiste, syön aamupalan ja hilpaisen lenkille.
Vietä kiva päivä.
BPs. Löysin divarista runokirjan, taidan tilata. Kuulosti kiehtovalta.
Spoon River antologia kestää hyvin lukemista. Jos lukee spontaanisti niin saa lukea muutaman kerran ennenkuin tarinat aukeaa.
Sitä käytetään myös joissain näyttelijäkoulutuksissa.Jostain syystä se oli poikavuosieni kotikaupungin kirjastossa aikuisten suorasanaisen kertomakirjallisuuden hyllyssä, siitä se tuli käteeni kun M:n kohdalle pääsin.
Niin oli myös Burroughsin kohdalla ensin Tarzanit ja sitten oli toisen Burroughsin "Alaston lounas" vieressä. Siinä ihmettelin hetken että onpas kirjailija vaihtanut tarinan aihetta.
Ai hyvänen aika, nauran täällä mielikuvalle pojasta, joka lukee ensin Tarzania ja sitten tosiaan vähän erilaista ajatuksenvirtaa. On siinä saattanut ajatustyötä hetkeksi olla, kun genre vaihtui. Minkä ikäisenä olet näitä kirjallisia helmiä ekoja kertoja lueskellut?
Aika väkevää tulkintaa klipissä. Katsotaan, montako kertaa saa lukea, että alkaa pisteet yhdistyä. Tykkään, parhaat kirjat kestääkin useita lukukertoja ja antaa aina uutta näkökulmaa joka lukukerralla.
Miten on päivä sujunut? En ole yhtään kaipauspalstaa ennättänyt lueskella, onko siellä tekstejä, joita mun olisi hyvä saada talteen?
Kun A:sta aloitin niin saatoin olla ehkä 13-14 v. M:n kohdalla varmaan pari vuotta lisää.
Tuosta tulkinnasta - vinkkinä niin jos tärkeään neuvottelupöytään tulee äärimmäisen huoliteltu mies mittatilauspuku päällään, silmälasit sangattomina (jotta silmät näkyy hyvin), ja Spoon River antologia kainalossa niin äkkinäisen sopii miettiä että mitenköhän mahtaa neuvotteluissa pärjätä.
Nyt tosin näytän vanhalta hipiltä, koska olen kai vanha hippi.
Miten meni päiväsi?
Liikkis mielikuva 13-14 -vuotiaasta sinusta kirjastossa, en ehkä kestä. Itsehän olin ns. tarkkiksella tuon ikäisenä, mutta sitä kyllä edelsi kirjaston jonkin sortin lukutoukkapalkinto aiempina vuosina ja jossain välissä myös aurinkoisen ja erityisen hyvän käytöksen palkinto.
Voinen heti kärkeen todeta, että en tule tod. näköisesti pärjäämään neuvottelussa erityisen mainittavasti, jos käytetään kaikki kielletyt aseet heti kättelyssä. Kysyn, onko pelin henki nyt yhtään reilu?
Ja hetkinen, onko tähän neuvottelupöytään sitä paitsi pukukoodi?
Vanha hippi, en kyllä tiedä olisiko onnistumisprosentti mulla yhtään parempi?
Päivä meni ihan kivasti, siivouksen ja muun auttelun merkeissä.
Mä olen nyt kumminkin riisunut itseni aseista paljastamalla ne.
Sitäpaitsi ison aikuisen miehen kyyneleitä ei käytetä heti kättelyssä eikä edes joka neuvottelussa.
Naisten kyyneleitä on aika moni harjaantunut näkemään, miehen kyyneleet ovat paljon järkyttävämpiä.
Sen jälkeen tulee vielä tosi rumat aseet, ei kai mun tarvitse kertoa niistä vielä?
Liian häpeällistä paljastaa yleisesti luettaviksi...Silmät, mittatilauspuku, runoutta, aikuisen miehen kyyneliä _ja_ tosi rumat aseet. Mun täytyy alkaa todella hioa neuvottelutaitojani. Kuulostaa vahvasti siltä. Ovat vähän ruosteessa, mutta et kuullut tätä sitten multa ja unohdat heti kuulemasi.
Siihen tarvitaan konkreettisia harjoituksia.
Voin antaa tukiopetusta. Ainakin miten vastapuolen neuvottelukikat paljastetaan.Helpoin tapa fuskata on muuten vaan nauraa ja kehua vastapuolen neuvottelijaa kuinka hyvin hän osasikin soveltaa kikkaa numero 17.
Jotain se kumminkin yritti...Mua hymyilyttää jo pelkkä ajatuskin bluffauksen ja neuvottelutaidon tukiopetustunneista.
Auttavatko nämä myös neuvotteluissa, joissa sinä toisena osapuolena vai voiko näitä soveltaa vain present company excluded -tilanteissa?
Onko koskaan sovittelijan tai rauhanneuvottelijan ura kiinnostellut sua? Näkisin taipumusta alalle.
Paholaisen asianajajana voin kertoa yhtä sun toista.
Saatanoista ei oikein ole sovittelijoiksi eikä rauhanneuvottelijoiksi, lähinnä päinvastoin.
Olen joskus ollut tilanteissa joissa olen ollut rauhoittava tekijä - silloin tilanne on jo tosi paha.--
allaolevaa kirjoittelin päivällä - tuskin hakeudun mihinkään sosiaalisiin kuvioihin.
Introvertti erakkoluonne - enkä ole muuten koskaan ennen ollut missään kirjeenvaihdossa, töissä työasioista jossain määrin.--
Välitystä, sovittelua ja rauhan rakentamista on kyllä pohdittu ja tutkittu.
Välimiehenä Ahtisaari oli loistava.
Konfliktintutkimusta ei juuri ole neutraalisti tehty Pohjoismaissa.
Konflikteissa kun on muutakin tietämistä kuin niiden sovittelu.
Saksalaiset yliopistot on pisimmällä konfliktintutkimuksessa, niitä ei tosin löydy paljon käännettyinä paremmin osaamilleni kielille ja en kovin hyvin osaa saksaa.Konfliktin rakentaminen on myös hyvä tietää, jos ei tunnista miten niitä tehdään niin ei pärjää vaikeimmissa tilanteissa.
Hyvän konfliktin rakentaminen on myös hyödyllinen taito.
Voi esimerkiksi naruttaa vastapuolen hukkaamaan neuvotteluaikaa, muitakin tarkoituksia on.Naisasia- ja työnväenliike harrastivat järjestelmällistä konfliktinrakennusta.
https://www.loc.gov/collections/women-of-protest/articles-and-essays/ta…Vähemmän hyväntahtoisia konfliktinrakennusoppaita on kirjoitettu, niitä ei tosin kovin helposti hakukoneet löydä.
Ei, ei ole minusta ammattineuvottelijaksi. Raskasta ja vaativaa, eikä minulla ole mitään luontaista lahjakkuutta. Introvertti, en jaksa ihmisiä.
Luontaiset lahjakkuudet pärjää hyväntahtoisissa neuvotteluissa kunnes kohtaavat jonkun joka hengittää Sun Tsu:n oppien rytmiin.
Helppohan se on lukea, toinen asia elää.Mä luen noista paremmin sitten klo 23 jälkeen. Suffrageteista olen lukenut. Ahtisaaresta samaa mieltä.
Introverttina tunnistan tunteen, ettei jaksa ihmisiä. Mutta olen eri mieltä, sulla on luontaista lahjakkuutta. Luet ihmisiä hyvin. Ja siis olet ollut rauhoittavana tekijänä tiukassa tilanteessa, joten jotain on tehty silloin oikein.
Konfliktin rakentamisen taito, siihen ehkä täytyy paneutua. En välttele, mutten erityisemmin voimaannukaan konflikteista.
Konfliktin rakentamisesta - on avuksi jos pystyy näkemään toisen osapuolen konfliktinrakentamisyritykset ettei lähde niihin mukaan tietämättä mitä tekee.
Tai voi lähteä mukaan bluffaten, jolloin tulee joskus kaksoisbluffi. Sen vielä voi ymmärtää, viimeistään nelitasoisessa bluffauksessa tulee tilanne että ei enää ymmärrä mitä tekee ja miksi. Silloin viimeistään kannattaa järjenkäyttö unohtaa.Perinnöstä mitä eilen mainitsin vertaistukiryhmiin liittyen - sanamuoto/lauserakenne on lähes sama kuin lähes kaikkien vertaistukiryhmien 12 perinteessä tapaa olla.
Lähdin työstämään meidän ryhmän toimintaa siltä suunnalta...
Nelitasoinen bluffaus, eli...näkee toisen konfliktinrakentamisen ja lähtee bluffilla mukaan ja toinen hokaa sun bluffin ja lähtee bluffaamaan ja sä vastaat bluffin bluffiin ...ööö, bluffilla. Kukaan ei tiedä ehkä omaa nimeäänkään tuossa vaiheessa, luulen. Taisi jäädä joku taso tuosta poiskin. Täytyy ehkä opiskella vielä.
Okei, nyt ymmärrän. Odotan tosi mielenkiinnolla meidän vertaistukiryhmän 12 askeleen ohjelmaa. Se on epäilemättä huolella hiottu ja viimeistelty kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Ei siinä ole opiskeltavaa muuta kuin ettei enää kannata järkeillä vaan mennä tunteen mukaan. Lähteenä aiempi tiedusteluanalyysin psykologian teos.
Tietty voi olla hyvä tietää mitä järjenkäyttö on - ennenkuin luopuu sen käytöstä.Miten niin "odotat" - tiedostanet että olet rakentamassa sitä?
Ryhmätyöskentelyssä saat antaa mulle tukiopetusta - poden pahanlaatuista synnynnäistä individualismia.
Siis ei tule kuin Manulle illallinen? No mutta. Tiimityöskentely on mun vahvuuksia, vaikka introvertti olenkin. Odotapa vaan.
Individualismi ei ole paha, kunhan ei sorru olemaan individualistiklooni, kuten monet tuppaavat olemaan nykyaikana.
No niin, valomerkin aika.
Hyvää yötä, käsi kädessä. Luen noita sun juttuja mutta silittelen toisella kädellä. Sun täytyy nukkua, kun olet puolikuntoinen. Huomiseen.
B
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muusan työ ehkä äkkiseltään teettää tuntemuksia?
Voisikohan auttaa jos ihan konkreettisesti tulostat sulle kirjoitetut runot ja laitat ne tyynyn alle yöksi.
Silloin ne olisi käden ulottuvilla ja jos aivotkin sitten hyväksyisi että ne on ihan lähellä eikä niitä tarvitsisi niin pohtia.
Jollei se auta niin tulosta toinen ja kolmas vaikka kustannustoimittajian arvosteltaviksi.
Heidän ammatinkuvaansa kai kuuluu ihmisten saatto todellisuuteen maan päälle.Hmm, ehkä kokeilemisen arvoinen juttu? Tai sit mä herään siihen, että luen niitä sieltä tyynyn alta jossain semivalveunessa. Haloo Helsinki laulaa juuri aivosirkuksesta, jonka toivoo pysyvän aisoissa (Pelikaani). Jep.
No ei, oon mä (melko) balanssissa, ei huolta :)
Kustannustoimittajalle pitäisi keräillä ja järjestellä tekstejä lisää, mutta hiljalleen. Ajattelin kesälomalla syventyä projektiin, kun ei ajatus katkea koko ajan aikatauluihin.
Syventyä? Kuulostaa "järkevältä".
Spontaanisti tulee mieleen että ei kannattaisi pohtia liikaa.Projekteissa on se vika että ne on määritelmänkin mukaan ajallisesti rajattuja.
Käytän kyllä termiä itsekin, esimerkiksi veneprojekteista.
Prosesseja ne kyllä enimmäkseen ovat.Prosessit on muutenkin lohdullisempia, ne vievät sen ajan minkä vievät eikä niitä tarvitse suunnitella.
Projektinhallinta vie oman energiansa, eikä sitä työtä kannata tehdä jollei olosuhteet niin vaadi. Prosessiakaan ei yleensä kannata määritellä, vapaalla kädellä pääsee vähemmällä työllä.Sun kesälomaa olen myös pohtinut hiukan - hyvin varovasti
Totta, prosessi on se, mitä itse asiassa ajattelin. Juuri sitä, että menee, mitä menee ja vapaalla kädellä tai tunteella :) Aikapaine harvoin parantaa mitään asiaa. Mutta mulla on niin monella tiedostolla ja eri laitteilla runoutta (yleensä tallentelen niitä vauhdissa), että kun nyt saisi kaikki edes yhteen paikkaan. Olisi hyvä alku.
No, millaisia hyvin varovaisia pohdintoja kesälomasta? Tässäkin varmaan prosessiajattelu saattaa helpottaa ;)
Päätin etten aio ajatella mitään konkreettista siitä, enkä aio antaa ajatusten mennä siihen.
Kun ajatus livahtaa sinne niin sotilaskurilla meditoin sen ajatuksen pikaisesti pois mielestä.Tilanne on mikä se on, jopa Nostradamus nostaisi kädet ylös ja huutaisi ettei nyt ole aavistustakaan.
Jossain mulla on ajatus että jos ei mitään muuta niin ainakin sun runokirja - sulle ja sinua varten kirjoitettu.
Ajatus että sulla olisi se ihan akonkreettisesti tuntuu lohduttavalta.
Ollaan molemmat jäävejä ottamaan kantaa...Nauroin tälle, anteeksi :) mähän olen siis kärsimätön ihminen ja vaikka runokirja on ihana ja vaalin sitä kuin suurinta aarretta, niin nähdäänhän me tietenkin joku päivä ja jutellaan. Koska se tapahtuu, en tiedä. Ollaan prosessissa. Mun koko elämä on prosessissa, kuulisin sinunkin prosesseista tosi mielelläni.
Ja siis tietenkin pidät silmät auki, pidäthän? Mielenkiintoisiin ihmisiin voi törmätä ja sitten niistä täytyy ottaa selkoa. Mutta silti me voidaan tavata ja jutella, eikö?
Ei - me ei jutella kun tavataan
Otetaan kädestä kiinni, pitkä kättely
Ihmetellään - tämänkö näköisiä me ollaan
Vaivaannutaan, tietysti
KeskustellaanNiin juuri, jotain tuollaista ajattelin. Pitkä kättely, tykkään. Ihmettely, varmasti. Vaivaannutaan, toki, koska miksei. Mutta miksei jutella vaan Keskustellaan? Haluatko siis jotain muutakin kuin small talkia? Mä ajattelin, että säästä ja kesälomakuulumisia ja onko tämä valittu jätski nyt hyvä vai ei.
Hah.
Nyt ei ole kuule aavistustakaan - jollain tasolla olen tiedostanut tapaamista.
Mitään sanoja mulla ei siinä mielikuvassa ole ollut - vielä.
Mielikuvat on ollut kovin vaihtelevat, niitä kuvia on ollut mielessä.
Osa on ollut utopiaa, osa fantasiaa - joistakin mielikuvista voisi tehdä romanttiseen Hollywood-filmiin käsikirjoituksen.
Ehkä tarinasta saisi TV-sarjan käsikirjoituksen.
Pilottiosan käsikirjoitus on kai aika hyvä?
Hyvää yötä B.
Tunnen itseni uudeksi mieheksi, kiitos tästä illasta.
t Mies
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä B.
Tunnen itseni uudeksi mieheksi, kiitos tästä illasta.
t Mies
Huomenta! En ihan aamusta ennättänyt kommentoida, mutta laitan tänne talteen ajatuksia päivän mittaan. Illan aikataulu vielä avoin, selvinnee päivän mittaan.
Uudeksi mieheksi. Jotenkin kiva ajatus, otan kohteliaisuutena. Oletko väsynyt kaipaamiseen, epävarmuuteen tai siihen, että prosessi kulkee omia teitään omalla painollaan? En ihmettele, jos näin. Kiinnostaisi tietää. Ei pakko vastata, jollet halua.
Ethän kuitenkaan liikaa uudistu ainakaan kertaheitolla, kun tykkään siitä tutusta vanhasta :)
B
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muusan työ ehkä äkkiseltään teettää tuntemuksia?
Voisikohan auttaa jos ihan konkreettisesti tulostat sulle kirjoitetut runot ja laitat ne tyynyn alle yöksi.
Silloin ne olisi käden ulottuvilla ja jos aivotkin sitten hyväksyisi että ne on ihan lähellä eikä niitä tarvitsisi niin pohtia.
Jollei se auta niin tulosta toinen ja kolmas vaikka kustannustoimittajian arvosteltaviksi.
Heidän ammatinkuvaansa kai kuuluu ihmisten saatto todellisuuteen maan päälle.Hmm, ehkä kokeilemisen arvoinen juttu? Tai sit mä herään siihen, että luen niitä sieltä tyynyn alta jossain semivalveunessa. Haloo Helsinki laulaa juuri aivosirkuksesta, jonka toivoo pysyvän aisoissa (Pelikaani). Jep.
No ei, oon mä (melko) balanssissa, ei huolta :)
Kustannustoimittajalle pitäisi keräillä ja järjestellä tekstejä lisää, mutta hiljalleen. Ajattelin kesälomalla syventyä projektiin, kun ei ajatus katkea koko ajan aikatauluihin.
Syventyä? Kuulostaa "järkevältä".
Spontaanisti tulee mieleen että ei kannattaisi pohtia liikaa.Projekteissa on se vika että ne on määritelmänkin mukaan ajallisesti rajattuja.
Käytän kyllä termiä itsekin, esimerkiksi veneprojekteista.
Prosesseja ne kyllä enimmäkseen ovat.Prosessit on muutenkin lohdullisempia, ne vievät sen ajan minkä vievät eikä niitä tarvitse suunnitella.
Projektinhallinta vie oman energiansa, eikä sitä työtä kannata tehdä jollei olosuhteet niin vaadi. Prosessiakaan ei yleensä kannata määritellä, vapaalla kädellä pääsee vähemmällä työllä.Sun kesälomaa olen myös pohtinut hiukan - hyvin varovasti
Totta, prosessi on se, mitä itse asiassa ajattelin. Juuri sitä, että menee, mitä menee ja vapaalla kädellä tai tunteella :) Aikapaine harvoin parantaa mitään asiaa. Mutta mulla on niin monella tiedostolla ja eri laitteilla runoutta (yleensä tallentelen niitä vauhdissa), että kun nyt saisi kaikki edes yhteen paikkaan. Olisi hyvä alku.
No, millaisia hyvin varovaisia pohdintoja kesälomasta? Tässäkin varmaan prosessiajattelu saattaa helpottaa ;)
Päätin etten aio ajatella mitään konkreettista siitä, enkä aio antaa ajatusten mennä siihen.
Kun ajatus livahtaa sinne niin sotilaskurilla meditoin sen ajatuksen pikaisesti pois mielestä.Tilanne on mikä se on, jopa Nostradamus nostaisi kädet ylös ja huutaisi ettei nyt ole aavistustakaan.
Jossain mulla on ajatus että jos ei mitään muuta niin ainakin sun runokirja - sulle ja sinua varten kirjoitettu.
Ajatus että sulla olisi se ihan akonkreettisesti tuntuu lohduttavalta.
Ollaan molemmat jäävejä ottamaan kantaa...Nauroin tälle, anteeksi :) mähän olen siis kärsimätön ihminen ja vaikka runokirja on ihana ja vaalin sitä kuin suurinta aarretta, niin nähdäänhän me tietenkin joku päivä ja jutellaan. Koska se tapahtuu, en tiedä. Ollaan prosessissa. Mun koko elämä on prosessissa, kuulisin sinunkin prosesseista tosi mielelläni.
Ja siis tietenkin pidät silmät auki, pidäthän? Mielenkiintoisiin ihmisiin voi törmätä ja sitten niistä täytyy ottaa selkoa. Mutta silti me voidaan tavata ja jutella, eikö?
Ei - me ei jutella kun tavataan
Otetaan kädestä kiinni, pitkä kättely
Ihmetellään - tämänkö näköisiä me ollaan
Vaivaannutaan, tietysti
KeskustellaanNiin juuri, jotain tuollaista ajattelin. Pitkä kättely, tykkään. Ihmettely, varmasti. Vaivaannutaan, toki, koska miksei. Mutta miksei jutella vaan Keskustellaan? Haluatko siis jotain muutakin kuin small talkia? Mä ajattelin, että säästä ja kesälomakuulumisia ja onko tämä valittu jätski nyt hyvä vai ei.
Hah.
Nyt ei ole kuule aavistustakaan - jollain tasolla olen tiedostanut tapaamista.
Mitään sanoja mulla ei siinä mielikuvassa ole ollut - vielä.Mielikuvat on ollut kovin vaihtelevat, niitä kuvia on ollut mielessä.
Osa on ollut utopiaa, osa fantasiaa - joistakin mielikuvista voisi tehdä romanttiseen Hollywood-filmiin käsikirjoituksen.Ehkä tarinasta saisi TV-sarjan käsikirjoituksen.
Pilottiosan käsikirjoitus on kai aika hyvä?
Luen tätä viestiä nyt aika monennetta kertaa ja tämä hymyilyttää, itse asiassa nauran joka kerta ääneen.
Runokirja- ja TV-sarja. Miksi tosiaan ajatella pienesti kun voi ajatella suuresti? Kehkeytyykö tähän vuorosanoja, vai ajattelitko, että läpimurto markkinoille mykkäfilmien tyyliin? Muutama sitaatti kirjoitettuna aina johonkin väliin?
Pilottiosa on mielestäni hyvä, koukuttava. Niin kuin pitää tietenkin ollakin. Kukaan muuten jaksa kokonaista sarjaa seurata.
Haluan sitten itse valita, kuka näyttelee minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilta oli siinä
----
ja nyt tuon jälkeen alkoi tulla semmoista että otin pois.
Aja varovasti huomenna.
Koska palataan?
Vai täytyykö mun päivystää täällä koko huomispäivä?Huomenta! Nukuitko hyvin, toivottavasti.
Huomasin tämän vasta 23 jälkeen.Hymyilytti sensuuri. En tiedä mitä sensuroit mutta jotain me ainakin virtuaalipöksyistä sovittiin. Luotan edelleen herrasmiesmäisyyteesi. Tai siis kirjoita vaan sensuuritta, eihän sitä sovi rajoittaa, enkä haluakaan. Osa tekstistä voinee kuitenkin odottaa lukemista muualta kuin täältä.
VR ajaa varovasti mun puolesta, oletan ainakin. Lähden puoleltapäivin ja tulen illalla, luultavimmin istun junassa aikaisintaan klo 21. Lupasin pari puhelua soittaa junasta, mutta niissä ei kauaa pitäisi mennä.
Palataan siinä main?
Täällä kaunis auringonpaiste, syön aamupalan ja hilpaisen lenkille.
Vietä kiva päivä.
BPs. Löysin divarista runokirjan, taidan tilata. Kuulosti kiehtovalta.
Spoon River antologia kestää hyvin lukemista. Jos lukee spontaanisti niin saa lukea muutaman kerran ennenkuin tarinat aukeaa.
Sitä käytetään myös joissain näyttelijäkoulutuksissa.Jostain syystä se oli poikavuosieni kotikaupungin kirjastossa aikuisten suorasanaisen kertomakirjallisuuden hyllyssä, siitä se tuli käteeni kun M:n kohdalle pääsin.
Niin oli myös Burroughsin kohdalla ensin Tarzanit ja sitten oli toisen Burroughsin "Alaston lounas" vieressä. Siinä ihmettelin hetken että onpas kirjailija vaihtanut tarinan aihetta.
Ai hyvänen aika, nauran täällä mielikuvalle pojasta, joka lukee ensin Tarzania ja sitten tosiaan vähän erilaista ajatuksenvirtaa. On siinä saattanut ajatustyötä hetkeksi olla, kun genre vaihtui. Minkä ikäisenä olet näitä kirjallisia helmiä ekoja kertoja lueskellut?
Aika väkevää tulkintaa klipissä. Katsotaan, montako kertaa saa lukea, että alkaa pisteet yhdistyä. Tykkään, parhaat kirjat kestääkin useita lukukertoja ja antaa aina uutta näkökulmaa joka lukukerralla.
Miten on päivä sujunut? En ole yhtään kaipauspalstaa ennättänyt lueskella, onko siellä tekstejä, joita mun olisi hyvä saada talteen?
Kun A:sta aloitin niin saatoin olla ehkä 13-14 v. M:n kohdalla varmaan pari vuotta lisää.
Tuosta tulkinnasta - vinkkinä niin jos tärkeään neuvottelupöytään tulee äärimmäisen huoliteltu mies mittatilauspuku päällään, silmälasit sangattomina (jotta silmät näkyy hyvin), ja Spoon River antologia kainalossa niin äkkinäisen sopii miettiä että mitenköhän mahtaa neuvotteluissa pärjätä.
Nyt tosin näytän vanhalta hipiltä, koska olen kai vanha hippi.
Miten meni päiväsi?
Liikkis mielikuva 13-14 -vuotiaasta sinusta kirjastossa, en ehkä kestä. Itsehän olin ns. tarkkiksella tuon ikäisenä, mutta sitä kyllä edelsi kirjaston jonkin sortin lukutoukkapalkinto aiempina vuosina ja jossain välissä myös aurinkoisen ja erityisen hyvän käytöksen palkinto.
Voinen heti kärkeen todeta, että en tule tod. näköisesti pärjäämään neuvottelussa erityisen mainittavasti, jos käytetään kaikki kielletyt aseet heti kättelyssä. Kysyn, onko pelin henki nyt yhtään reilu?
Ja hetkinen, onko tähän neuvottelupöytään sitä paitsi pukukoodi?
Vanha hippi, en kyllä tiedä olisiko onnistumisprosentti mulla yhtään parempi?
Päivä meni ihan kivasti, siivouksen ja muun auttelun merkeissä.
Mä olen nyt kumminkin riisunut itseni aseista paljastamalla ne.
Sitäpaitsi ison aikuisen miehen kyyneleitä ei käytetä heti kättelyssä eikä edes joka neuvottelussa.
Naisten kyyneleitä on aika moni harjaantunut näkemään, miehen kyyneleet ovat paljon järkyttävämpiä.
Sen jälkeen tulee vielä tosi rumat aseet, ei kai mun tarvitse kertoa niistä vielä?
Liian häpeällistä paljastaa yleisesti luettaviksi...Silmät, mittatilauspuku, runoutta, aikuisen miehen kyyneliä _ja_ tosi rumat aseet. Mun täytyy alkaa todella hioa neuvottelutaitojani. Kuulostaa vahvasti siltä. Ovat vähän ruosteessa, mutta et kuullut tätä sitten multa ja unohdat heti kuulemasi.
Siihen tarvitaan konkreettisia harjoituksia.
Voin antaa tukiopetusta. Ainakin miten vastapuolen neuvottelukikat paljastetaan.Helpoin tapa fuskata on muuten vaan nauraa ja kehua vastapuolen neuvottelijaa kuinka hyvin hän osasikin soveltaa kikkaa numero 17.
Jotain se kumminkin yritti...Mua hymyilyttää jo pelkkä ajatuskin bluffauksen ja neuvottelutaidon tukiopetustunneista.
Auttavatko nämä myös neuvotteluissa, joissa sinä toisena osapuolena vai voiko näitä soveltaa vain present company excluded -tilanteissa?
Onko koskaan sovittelijan tai rauhanneuvottelijan ura kiinnostellut sua? Näkisin taipumusta alalle.
Paholaisen asianajajana voin kertoa yhtä sun toista.
Saatanoista ei oikein ole sovittelijoiksi eikä rauhanneuvottelijoiksi, lähinnä päinvastoin.
Olen joskus ollut tilanteissa joissa olen ollut rauhoittava tekijä - silloin tilanne on jo tosi paha.--
allaolevaa kirjoittelin päivällä - tuskin hakeudun mihinkään sosiaalisiin kuvioihin.
Introvertti erakkoluonne - enkä ole muuten koskaan ennen ollut missään kirjeenvaihdossa, töissä työasioista jossain määrin.--
Välitystä, sovittelua ja rauhan rakentamista on kyllä pohdittu ja tutkittu.
Välimiehenä Ahtisaari oli loistava.
Konfliktintutkimusta ei juuri ole neutraalisti tehty Pohjoismaissa.
Konflikteissa kun on muutakin tietämistä kuin niiden sovittelu.
Saksalaiset yliopistot on pisimmällä konfliktintutkimuksessa, niitä ei tosin löydy paljon käännettyinä paremmin osaamilleni kielille ja en kovin hyvin osaa saksaa.Konfliktin rakentaminen on myös hyvä tietää, jos ei tunnista miten niitä tehdään niin ei pärjää vaikeimmissa tilanteissa.
Hyvän konfliktin rakentaminen on myös hyödyllinen taito.
Voi esimerkiksi naruttaa vastapuolen hukkaamaan neuvotteluaikaa, muitakin tarkoituksia on.Naisasia- ja työnväenliike harrastivat järjestelmällistä konfliktinrakennusta.
https://www.loc.gov/collections/women-of-protest/articles-and-essays/ta…Vähemmän hyväntahtoisia konfliktinrakennusoppaita on kirjoitettu, niitä ei tosin kovin helposti hakukoneet löydä.
Ei, ei ole minusta ammattineuvottelijaksi. Raskasta ja vaativaa, eikä minulla ole mitään luontaista lahjakkuutta. Introvertti, en jaksa ihmisiä.
Luontaiset lahjakkuudet pärjää hyväntahtoisissa neuvotteluissa kunnes kohtaavat jonkun joka hengittää Sun Tsu:n oppien rytmiin.
Helppohan se on lukea, toinen asia elää.Mä luen noista paremmin sitten klo 23 jälkeen. Suffrageteista olen lukenut. Ahtisaaresta samaa mieltä.
Introverttina tunnistan tunteen, ettei jaksa ihmisiä. Mutta olen eri mieltä, sulla on luontaista lahjakkuutta. Luet ihmisiä hyvin. Ja siis olet ollut rauhoittavana tekijänä tiukassa tilanteessa, joten jotain on tehty silloin oikein.
Konfliktin rakentamisen taito, siihen ehkä täytyy paneutua. En välttele, mutten erityisemmin voimaannukaan konflikteista.
Konfliktin rakentamisesta - on avuksi jos pystyy näkemään toisen osapuolen konfliktinrakentamisyritykset ettei lähde niihin mukaan tietämättä mitä tekee.
Tai voi lähteä mukaan bluffaten, jolloin tulee joskus kaksoisbluffi. Sen vielä voi ymmärtää, viimeistään nelitasoisessa bluffauksessa tulee tilanne että ei enää ymmärrä mitä tekee ja miksi. Silloin viimeistään kannattaa järjenkäyttö unohtaa.Perinnöstä mitä eilen mainitsin vertaistukiryhmiin liittyen - sanamuoto/lauserakenne on lähes sama kuin lähes kaikkien vertaistukiryhmien 12 perinteessä tapaa olla.
Lähdin työstämään meidän ryhmän toimintaa siltä suunnalta...
Nelitasoinen bluffaus, eli...näkee toisen konfliktinrakentamisen ja lähtee bluffilla mukaan ja toinen hokaa sun bluffin ja lähtee bluffaamaan ja sä vastaat bluffin bluffiin ...ööö, bluffilla. Kukaan ei tiedä ehkä omaa nimeäänkään tuossa vaiheessa, luulen. Taisi jäädä joku taso tuosta poiskin. Täytyy ehkä opiskella vielä.
Okei, nyt ymmärrän. Odotan tosi mielenkiinnolla meidän vertaistukiryhmän 12 askeleen ohjelmaa. Se on epäilemättä huolella hiottu ja viimeistelty kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Ei siinä ole opiskeltavaa muuta kuin ettei enää kannata järkeillä vaan mennä tunteen mukaan. Lähteenä aiempi tiedusteluanalyysin psykologian teos.
Tietty voi olla hyvä tietää mitä järjenkäyttö on - ennenkuin luopuu sen käytöstä.Miten niin "odotat" - tiedostanet että olet rakentamassa sitä?
Ryhmätyöskentelyssä saat antaa mulle tukiopetusta - poden pahanlaatuista synnynnäistä individualismia.
Jäin miettimään tuota konfliktiasiaa ja bluffausta. Siinä kun kuvio käy riittävän monimutkaiseksi, ymmärrän, että järjenkäyttö ei onnistu vaan mennään tunteella. Vai intuitiolla? Vai synonyymina nämä tässä kontekstissa? Intuitiotahan pidetään supervoimana, jota harva osaa käyttää tehokkaasti. Tai ehkä pikemminkin kuunnella sitä riittävän herkällä korvalla?
Introvertti erakkoluonne - enkä ole muuten koskaan ennen ollut missään kirjeenvaihdossa, töissä työasioista jossain määrin.
Tämä piti vielä nostaa esiin, tarkoittaen mitä? Et ole ollut koskaan kirjeenvaihdossa, kuten nyt tämä meidän kirjoittelu, vai jotain muuta?
Ihan pakko kysyä, ei tarvitse vastata, jollet halua. Mutta siis ETHÄN ole pitänyt tätä kirjallisen lahjakkuuden kynttilää vakan alla, vaan olet ilmaissut tunteitasi ihmissuhteissa aiemminkin kirjoittelemalla siten, että joku ne myös lukee? Ei siis pöytälaatikkokirjoittelua. Ja kyseessä mikä vain ihmissuhde, en tarkoita pelkästään parisuhdetta.
Kysyn, koska jollet, niin olet tehnyt vääryyttä itsellesi. Toivon, ettet.
Nyt mun täytyy poistua, palataan illemmalla. Vietä kiva päivä, toivon, että hyvät unet takana!
B
Huomasin että oli ainakin yksi viesti joka oli melkein kuin kirjoittamani.
Rakenteessa oli tosin pari asiaa joita en käytä.
Se oli kivasti kirjoitettu kumminkin, pohdin sen luettuani hetken että miten kirjoitan.
Vaikka kirjoitankin spontaanisti niin mun kirjoituksissa on tiettyä säännönmukaisuutta. Joissakin hyvinkin tarkasti, kun olen jälkeenpäin tarkastellut sillä silmällä. En ole kielitieteilijä kumminkaan, joskus olen unettomina öinä pohtinut minkälaista suomenkielinen nykyrunous voisi mielestäni olla.
Eiliseen tekstiin olin jotenkin tyytyväinen. Siihen tuli itsestään semmoinen rakenne mitä pidän hyvänä. Sitten yritin pohtia mitä siinä ehkä muuttaisin, enkä keksinyt mitään.
Se on nimenomaan täysin sulle kirjoitettu, suoraan sydämestä - rakenne on toissijaista. Ilman sua sitä ei olisi voinut syntyä.