Miten sietää huonoa omaatuntoa ja sääliä yksinäistä vanhempaa kohtaan?
Toinen vanhemmistani on alkoholisti ja lapsilleen täysi hirviö. Minua säälittää aivan hirveästi yksinäinen sairas ihminen, mutta en voi olla hänen kanssaan tekemisissä kuten normaalisti ollaan.
Hänen tapansa piilokettuilla ja haastaa suoraan riitaa, aiheuttaa pitkään kestävää pahaa oloa. Koen että
hän jollain tasolla vihaa ja halveksii minua. Paha olo tulee myös siitä jos hylkään ja jätän hänet yksin. Eikö minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin voida pahoin tavalla tai toisella?
Kommentit (13)
Suutu. Sinä et prkl ole vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä. Sairaudet ovat surullisia, mutta ei niidenkään takia tarvitse keneltäkään ottaa paskaa niskaan. Onko sulla muita, miellyttävämpiä ihmissuhteita elämässä? Keskity niihin.
Vierailija kirjoitti:
Suutu. Sinä et prkl ole vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä. Sairaudet ovat surullisia, mutta ei niidenkään takia tarvitse keneltäkään ottaa paskaa niskaan. Onko sulla muita, miellyttävämpiä ihmissuhteita elämässä? Keskity niihin.
Jos suutun ja hän tekee itselleen jotain, koen siitä vastuuta. Se on pahin pelkoni. On paljon hyviä ihmissuhteita onneksi, mutta en voi unohtaa tätä yhtä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suutu. Sinä et prkl ole vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä. Sairaudet ovat surullisia, mutta ei niidenkään takia tarvitse keneltäkään ottaa paskaa niskaan. Onko sulla muita, miellyttävämpiä ihmissuhteita elämässä? Keskity niihin.
Jos suutun ja hän tekee itselleen jotain, koen siitä vastuuta. Se on pahin pelkoni. On paljon hyviä ihmissuhteita onneksi, mutta en voi unohtaa tätä yhtä. Ap
Ei sitä vihaa tarvitse hänelle ilmaista, vaan omalle sisäiselle äänellesi, joka sua yrittää syyllistää hänen hylkäämisestään. Ihan paskapuhetta sellainen. Se, että pidät etäisyyden ihmiseen, joka sua satuttaa, on itsestäsi huolehtimista. Siitä ei tarvitse syyllisyyttä kokea. Surullinen toki voit olla siitä, että tilanne on, mikä on. Muttet pysty eikä ole sun vastuullasi sitä korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suutu. Sinä et prkl ole vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä. Sairaudet ovat surullisia, mutta ei niidenkään takia tarvitse keneltäkään ottaa paskaa niskaan. Onko sulla muita, miellyttävämpiä ihmissuhteita elämässä? Keskity niihin.
Jos suutun ja hän tekee itselleen jotain, koen siitä vastuuta. Se on pahin pelkoni. On paljon hyviä ihmissuhteita onneksi, mutta en voi unohtaa tätä yhtä. Ap
Ei sitä vihaa tarvitse hänelle ilmaista, vaan omalle sisäiselle äänellesi, joka sua yrittää syyllistää hänen hylkäämisestään. Ihan paskapuhetta sellainen. Se, että pidät etäisyyden ihmiseen, joka sua satuttaa, on itsestäsi huolehtimista. Siitä ei tarvitse syyllisyyttä kokea. Surullinen toki voit olla siitä, että tilanne on, mikä on. Muttet pysty eikä ole sun vastuullasi sitä korjata.
Tiedän tämän kaiken, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että pahalta tuntuu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suutu. Sinä et prkl ole vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä. Sairaudet ovat surullisia, mutta ei niidenkään takia tarvitse keneltäkään ottaa paskaa niskaan. Onko sulla muita, miellyttävämpiä ihmissuhteita elämässä? Keskity niihin.
Jos suutun ja hän tekee itselleen jotain, koen siitä vastuuta. Se on pahin pelkoni. On paljon hyviä ihmissuhteita onneksi, mutta en voi unohtaa tätä yhtä. Ap
Ei sitä vihaa tarvitse hänelle ilmaista, vaan omalle sisäiselle äänellesi, joka sua yrittää syyllistää hänen hylkäämisestään. Ihan paskapuhetta sellainen. Se, että pidät etäisyyden ihmiseen, joka sua satuttaa, on itsestäsi huolehtimista. Siitä ei tarvitse syyllisyyttä kokea. Surullinen toki voit olla siitä, että tilanne on, mikä on. Muttet pysty eikä ole sun vastuullasi sitä korjata.
Tiedän tämän kaiken, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että pahalta tuntuu. Ap
Anna tuntua. Kuten sanoin, surra voi. Et vain reagoi niihin tunteisiin palaamalla kiusattavaksi, vaan annat niiden mennä ohi ja keskityt mukavampiin asioihin elämässäsi.
Sulle tekis varmaan hyvää osallistua niihin alkoholistien läheisten vertaistukiryhmiin. Siitä vois olla apua tuon syyllisyyden käsittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä vihaa tarvitse hänelle ilmaista, vaan omalle sisäiselle äänellesi, joka sua yrittää syyllistää hänen hylkäämisestään. Ihan paskapuhetta sellainen. Se, että pidät etäisyyden ihmiseen, joka sua satuttaa, on itsestäsi huolehtimista. Siitä ei tarvitse syyllisyyttä kokea. Surullinen toki voit olla siitä, että tilanne on, mikä on. Muttet pysty eikä ole sun vastuullasi sitä korjata.
Tiedän tämän kaiken, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että pahalta tuntuu. Ap
Tiedät älyllisesti muttet tunne. Anna asian olla. Ajan myötä kyllästyt itsesi soimaamiseen ja päästät siitä irti. Suret surusi ja jatkat eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä vihaa tarvitse hänelle ilmaista, vaan omalle sisäiselle äänellesi, joka sua yrittää syyllistää hänen hylkäämisestään. Ihan paskapuhetta sellainen. Se, että pidät etäisyyden ihmiseen, joka sua satuttaa, on itsestäsi huolehtimista. Siitä ei tarvitse syyllisyyttä kokea. Surullinen toki voit olla siitä, että tilanne on, mikä on. Muttet pysty eikä ole sun vastuullasi sitä korjata.
Tiedän tämän kaiken, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että pahalta tuntuu. Ap
Tiedät älyllisesti muttet tunne. Anna asian olla. Ajan myötä kyllästyt itsesi soimaamiseen ja päästät siitä irti. Suret surusi ja jatkat eteenpäin.
Mitenpä pakotat tunteet?
Jos hylkään hänet, hän tulee ajatuksiin päivällä ja uniin illalla. Huono omatunto kalvaa ja pelkään että hänelle sattuu tai hän tekee itselleen jotain. Tunnen raskasta vastuuta. Ap