Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä minussa on vialla?
Lemmy
09.05.2023 |
Olen parikymppinen nainen ja lapsuudessa ollut todella ujo. Mulla oli vaan 3 kaveria silloin. Yläasteella erkaannuttiin, löysin päihteet ja samalla hengasin todella tiiviissä kaveriporukassa. Silloin oli olo että minusta oikeasti pidetään.
Amiksessa en koskaan päässyt oikein luokan "sisälle", en tiedä miksi kun en silloin enää ollut ujo, päinvastoin olen todella sosiaalinen, rempseä ja ulospäinsuuntautunut.
Amiksen aikoihin mulla oli myös tiivis kaveriporukka, jossa kaverit vaan yhtäkkiä esti mut jokapuolella ja kysyttäessä syytä vastaus oli "ei me tykätä susta." Yritin kysyä mikä mussa on vialla, mutten saanut siihen vastausta. Olin ihan yksin.
Muutin toiselle paikkakunnalle tavallaan aloittamaan puhtaalta pöydältä ja löysinkin yhden kaverin. Hengattiin kaverin ja hänen kavereitten kanssa usein, mutta yhtäkkiä kaveri ottikin etäisyyttä. Ei pyytänyt mua enää ulos yms ja kun kysyin syytä tähän sain taas vastauksen "ei mun kaverit tykkää susta."
Mun itsetunto on ihan pohjalla, mulla on ahdistusta ja saan usein paniikkikohtauksia kun mietin näitä. En koe olevani silleen rasittavalla tavalla sosiaalinen ja puhelias, vaan ystävällinen ja teen kaikkeni toisten eteen.
Olen vaan ihan hiton kyllästynyt olemaan yksin enkä tiedä mikä mussa on vikana.
Kommentit (31)
Oletko todella räväkkä? Ehkä se on vain monille liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tutustut johonkin ja hän sanoo, ettei tykkää sinusta, niin kysy, miksi.
Menetkö vain porukan mukana ja teet tyhmiä juttuja, olet se kaikkein rohkein, huomiotaherättävin ja äänekkäin? Onko pukeutumisesi jotenkin tavallisesta poikkeavaa? Onko kapinointi sinulle elämäntapa?
Mieti, mikä on sinulle oikeasti tärkeää ja pyri siihen.
Jos elämässäsi on ollut traumoja, niistä ei kannata olla liian avoin.
Kaikki tekevät virheitä, voit alkaa uudelleen. Jos et ole tietynlaisen maineessa pikkupaikkakunnalla, ei varmaan tarvitse muuttaa mihinkään. Jatkuva muuttaminenkin stressaa. Eivätkä kaikki usko juoruja. Ehkä haluat tulevaisuudessa kaverin tai kavereita erilaisista piireistä.
Arvosta ja rakasta itseäsi.
En nyt tiedä, olinko oikeassa, mutta tässä nyt on jotain pohdittavaa.
Hylätyksi tulemisen traumaa taustalla? Jumalan rakkaus parantaa. Jeesus rakastaa sinua ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
tuleuskoon. fi
Olet varmaan jotenkin erilainen ja muiden mielestä "outo".
Oo kuitenkin oma itsesi, jos alat feikkaamaan niin joudut aina feikkaamaan ja kulutat itses loppuun.
Joskus tosta "erilaisuudesta" tulee sulle voimavara.
Sanot, että sulla on ahdistusta ja paniikkikohtauksia, saatko apua ja hoitoa niihin?
Aikuisempana tuo helpottuu vaikka se nyt ei lohdutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Hylätyksi tulemisen traumaa taustalla? Jumalan rakkaus parantaa. Jeesus rakastaa sinua ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
tuleuskoon. fi
Jeesus ei rakasta sinua jos et toimi niin kuin Hän haluaa!
eroakirkosta.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hylätyksi tulemisen traumaa taustalla? Jumalan rakkaus parantaa. Jeesus rakastaa sinua ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
tuleuskoon. fiJeesus ei rakasta sinua jos et toimi niin kuin Hän haluaa!
eroakirkosta.fi
No ei kyllä äitikään tykkää, jos lapsi kapinoi, mutta äiti rakastaa aina.
Paniikkikohtaukset voivat olla stressin merkki. Liika itsetarkkailu on stressaavaa. Tee vapaa-ajalla jotain kivaa ja lepää tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oletkin oikeasti ujo ja vain esität rempseää ja se menee jotenkin yli?
Ole oma itsesi, älä yritä olla jotain muuta. Tarkista myös arvosi. Kuuluuko siihen ryyppääminen ja tavallisen, normaalin elämän vähättely? Oletko mukava ihminen?
On vaikea sanoa mitään varmaa noiden tietojen perusteella.
Mene johonkin itsellesi mieleiseen harrastukseen. Ehkä sieltä aikaa myöten löytyy hyviä kavereita.
Mietin myös tuota, että oletko tiedostamattasi vienyt persoonaasi toiseen ääripäähän, joka ei sekään ole aidointa sinua? Siinä ei ole mitään epätavallista, että näin käy, jos on lapsena/nuorena tullut kovasti tyypitellyksi johonkin tiettyyn muottiin. Minusta haluttiin kasvattaa yksiulotteisen kiltti tyttö ja olin samalla koulukiusattu, joten parikymppisenä pakotin itseni muutamaksi vuodeksi sinne toiseen äärilaitaan repäistäkseni itseni irti siitä estoisen ja kiltin tytön roolista. Sekään ei toiminut, koska en perusluonteeltani ole ns. räväkkä ja ajauduin samalla joksikin aikaa myös seuraan, jonka käytöskoodisto ja arvot eivät vastanneet omaa arvomaailmaani. Olen joskus tuntenut katumusta siitä, että yritin väkisin muuttaa itseäni ihmiseksi, jollainen en oikeasti ole mutta pyrkinyt löytämään myös myötätuntoa sitä parikymppistä itseäni kohtaan. Olinhan kasvanut maailmassa, jossa nuorelle naiselle oli tasan kaksi roolivaihtoehtoa: kiltti tyttö ja paheksuttu mutta henkisesti vapaa pahis. Totta kai valitsin jälkimmäisen, kun kiltin tytön roolin omaksumisella olin aiheuttanut niin paljon vahinkoa itselleni. Onneksi en ajattele enää noin mustavalkoisesti ja olen ymmärtänyt sen, että ympäristön rooliodotukset ovat monesti paitsi keskenään ristiriitaisia niin myös täysin epärealistisia.
Kuinka hyvin tunnet itsesi? Jos et ole vielä liiemmin harrastanut itsetutkiskelua niin suosittelen lämpimästi sen aloittamista. Kirjaa vaikka paperille tai tietokoneen tekstitiedostoon kymmenen asiaa joista pidät, viisi asiaa joissa haluaisit kehittyä, seitsemän biisiä, jotka olisit voinut itse kirjoittaa ja niin edelleen. Ne auttavat sinua selkeyttämään ja vahvistamaan minäkuvaasi, jolloin sinun on helppo olla tasapainossa itsesi kanssa sosiaalisissa tilanteissa. Äläkä näytä näitä kirjoituksiasi kenellekään! On olemassa riski siihen, että henkilö, joka ne lukee, alkaakin inttää, että et muka olisi tietynlainen. Joskus ihmiset haluavat meidän pysyvän niin tiukasti kiinni vanhoissa rooleissamme, että he saattavat ruveta vaistomaisesti sabotoimaan kaikkia itsensäkehittämisprojektejamme.
Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hylätyksi tulemisen traumaa taustalla? Jumalan rakkaus parantaa. Jeesus rakastaa sinua ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
tuleuskoon. fiJeesus ei rakasta sinua jos et toimi niin kuin Hän haluaa!
eroakirkosta.fi
No ei kyllä äitikään tykkää, jos lapsi kapinoi, mutta äiti rakastaa aina.
Niiiin tiesithän että jeesus heittää sinut ikuiseen helvettiin kärsimään, jos et tee just niinkuin se käskee? Melkoista rakkautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa. Voi olla että käytöksessäsi muita kohtaan on hyvinkin paljon vikaa, enkä itse ainakaan usko etteikö ihminen itse tajuaisi missään vaiheessa kohtelevansa muita huonosti.
Voi myös olla että jokin ihan harmiton piirteesi kolisee tietynlaisten ihmisten huonoa itsetuntoa kohden ja siksi käy noin.
Voi myös olla että joku/jotkut ihmiset häärää taustalla lyömässä kapuloita rattaisiin.
Esim. Levittävät perättömiä tai väritettyjä asioita sinusta.
Siinäkin tapauksessa on hyvä ymmärtää ettei ne selkänsä kääntäneet kaverit ole kovinkaan hyviä kavereita olleet.
Yleensä jokainen tietää ne tietyt paskanpuhujat ja "uskovat" näiden jutut mielummin kuin joutuisivat itse puheiden kohteeksi vaikka todellisuudessa heistäkin puhutaan ummet ja lammet sinne sun tänne.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tosta "erilaisuudesta" tulee sulle voimavara.
Aikuisempana tuo helpottuu vaikka se nyt ei lohdutakaan.
Mulla on samanlaisia kokemuksia kuin aplla vuosikymmenien varrelta kymmeniä. Luulen saaneeni kavereita, mutta sitten ne häipyvät ja ghostaavat yllättäen. Kuukausien tai jopa vuosien jälkeen. Enkä ikinä saa tietää mitä tein väärin, kun mielestäni olin kiva, mukava, kohtelias, kuuntelin mutta myös kerroin omista asioista, jne jne. Uskokaa pois, kaikki olen pyörittänyt päässäni puhki yrittäen keksiä mitä teen väärin. Ulkoisesti olen täysin tavallinen, siisti ja puhdas, en edusta mitään alakulttuuria tms.
Ja sori, mutta en ole vielä sitä voimavaraa tai helpostusta kokenut näin 45v iässä. Ennemminkin toisinpäin, kaikkien pettymysten ja yritysten (näiden tylysti loppuneiden kaveruuksien lisäksi on tietysti paljon enemmän tutustumisyrityksiä jotka ovat tyssänneet alkuunsa, kun toista ei innosta) jälkeen olen täysin lannistunut ja ainoa looginen päätelmä on että vika ON minussa ja se on on jotain mitä en ikinä pysty muuttamaan, koska en vieläkään tiedä mitä se on, enkä vieläkään kaiken mahdollisen itsensäkehittämisen jälkeen kelpaa. Ja kukaan ei koskaan tee aloitetta minulle päin, eli sen täytyy olla jokin outouden aura mikä näkyy muille.
Ajatus siitä että "kaikki muuttuu paremmaksi" on toki kiva, mutta kun se ei ole todellisuutta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän ylipäätään tapaa uusia ihmisiä, kaikilla on jo perheet ja vanha tuttavapiiri jne, ja yleensä myös ihmiset tulevat tuomitsevammiksi ja stereotypiat vahvemmiksi. Se "outo" jää vielä enemmän yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hylätyksi tulemisen traumaa taustalla? Jumalan rakkaus parantaa. Jeesus rakastaa sinua ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
tuleuskoon. fiJeesus ei rakasta sinua jos et toimi niin kuin Hän haluaa!
eroakirkosta.fi
No ei kyllä äitikään tykkää, jos lapsi kapinoi, mutta äiti rakastaa aina.
Niiiin tiesithän että jeesus heittää sinut ikuiseen helvettiin kärsimään, jos et tee just niinkuin se käskee? Melkoista rakkautta!
"Jokainen, joka tekee syntiä on synnin orja, mutta jonka Kristus vapauttaa, se tulee todellisesti vapaaksi." Tämä on täysin vapaaehtoista sinulle.
Juu. Sama ongelma minullakin. En kelpaa mihinkään. Itsensä kehittäminen ei ole auttanut pätkääkään. Aion luovuttaa ja kyynistyä täysin kokovartalo yrväksi. Maailma on minua vastaan, vaikka haluan muuta. Tavallista elämää ei ole eikä tule. M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen mä oon huomannu et autismit ja hörhöt viihtyy omissa porukoissaan, jos oot vähänkään värikäs tai rehellinen niin ne tavis piirit ei oo sua varten, tähtää ihan tarkoituksella hörhömpään avoimin mielin.
Vierailija kirjoitti:
Jos oletkin oikeasti ujo ja vain esität rempseää ja se menee jotenkin yli?
Ole oma itsesi, älä yritä olla jotain muuta. Tarkista myös arvosi. Kuuluuko siihen ryyppääminen ja tavallisen, normaalin elämän vähättely? Oletko mukava ihminen?
On vaikea sanoa mitään varmaa noiden tietojen perusteella.
Mene johonkin itsellesi mieleiseen harrastukseen. Ehkä sieltä aikaa myöten löytyy hyviä kavereita.
Viisaista sanoja. Itsellä samanlaista kokemusta mitä ap kirjoitti ja ainakin mulla just humalassa ollessa meni "rentous" ihan yli eli en ollut enää yhtään oma itseni vaan oikeasti ihan kummallinen (ja rietas) vaikka eihän sitä humalassa tajunnut. Kuvittelin vaan olevani kerrankin kuten muutkin eikä ujo ja arka. Ja olihan se toisaalta tosi vapauttava/koukuttava tunnekin olla niin estoton, mutta se kyllä kostautui aina kun pää selvisi ja ne morkkikset oli ihan järkkyjä.
Silti sitä vaan otti uusiksi heti seuraavana viikonloppuna.
Ja kyllä tuolloin kavereita oli, mutta ei niiden kanssa mitään selvinpäin/viikolla yhdessä tehty vaan nimenomaan tuo juominen ja baareilu oli se yhdistävä tekijä. Kunnon ystävää ei ole ollut mulla ikinä ja enää sitä en osaa niin surrakaan vaikka onhan tämä kurjaa kun on ikisinkkukin.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Sama ongelma minullakin. En kelpaa mihinkään. Itsensä kehittäminen ei ole auttanut pätkääkään. Aion luovuttaa ja kyynistyä täysin kokovartalo yrväksi. Maailma on minua vastaan, vaikka haluan muuta. Tavallista elämää ei ole eikä tule. M38
Sinä olet vaan masentunu ja liian ylpeä meneen terapiaan, se ei oo kenenkään muun sun vika.
Vierailija kirjoitti:
Sen mä oon huomannu et autismit ja hörhöt viihtyy omissa porukoissaan, jos oot vähänkään värikäs tai rehellinen niin ne tavis piirit ei oo sua varten, tähtää ihan tarkoituksella hörhömpään avoimin mielin.
Tampereella tai turussa näitä taitaa olla enemmän kun taviksia, kivaa porukkaa mut eivät tosiaan tule toimeen bensalenkkarien tai juppien kans.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan jotenkin erilainen ja muiden mielestä "outo".
Oo kuitenkin oma itsesi, jos alat feikkaamaan niin joudut aina feikkaamaan ja kulutat itses loppuun.
Joskus tosta "erilaisuudesta" tulee sulle voimavara.Sanot, että sulla on ahdistusta ja paniikkikohtauksia, saatko apua ja hoitoa niihin?
Aikuisempana tuo helpottuu vaikka se nyt ei lohdutakaan.
No ei siitä mitään takeita ole, että aikuisempana tilanne olisi sen parempi. Ja tuohon "outouteen" tartun sen verran, että kannattaa miettiä oletko "outo" nimenomaan silloin kun olet päihtynyt ja/tai ihmisten ilmoilla koska yrität olla jotain muuta (puheliaampi, rennompi) kuin todellisuudessa olet?
Se todennäköisesti on nimenomaan niin, että omana itsenäsi et ole yhtään outo vaan nimenomaan silloin kun yrität olla normaali tai samanlainen kuin muut.
Lisäksi jos näet samoja ihmisiä sekä selvinpäin että päihtyneenä niin persoonasi voi hyvinkin olla kuin kahdella eri ihmisellä, jos humalassa muutut kovinkin estottomaksi ja puheliaaksi ja sitten selvinpäin oletkin hiljainen ja jännität muita.
Ja lopuksi lohdutan, että todennäköisesti väistit vain luodin kun et enää kelpaakaan noille ex-kavereillesi. Yksinäisyys on kyllä sekin ihan peestä, mutta silti parempi vaihtoehto kuin tuollaiset vääränlaiset kaverit. Sama juttu siis kuin siinä, että yksinolo voittaa huonon parisuhteen.
Alue: Aihe vapaa
Jos oletkin oikeasti ujo ja vain esität rempseää ja se menee jotenkin yli?
Ole oma itsesi, älä yritä olla jotain muuta. Tarkista myös arvosi. Kuuluuko siihen ryyppääminen ja tavallisen, normaalin elämän vähättely? Oletko mukava ihminen?
On vaikea sanoa mitään varmaa noiden tietojen perusteella.
Mene johonkin itsellesi mieleiseen harrastukseen. Ehkä sieltä aikaa myöten löytyy hyviä kavereita.