Lue keskustelun säännöt.
Tehostetun palveluasumisen karmeus!
08.05.2023 |
Parikymmentä vuotta alalla työskennelleenä on karmeat ajat käsillä kun omat vanhemmat alkaa olla siirtymässä asumispalveluiden piiriin.
Helpompaa olisi jos saisi olla omaiasen roolissa niin ettei tietäisi sitä hirveää totuutta mitä elämä noissa ikääntyneiden laitoksissa/tehostetussa palveluasumisessa on. Jokapäiväistä kurjuutta, istumista, tyhjän odottamista. Elämän sisällöttömyyttä.
Viimeisimpänä vuosina vielä joutunut seuraamaan kun päättäjät suuressa viisaudessaan sekoittavat muistisairaat ja "täysipäiset" mutta muuten huonokuntoiset vanhukset samoihin yksiköihin. Vanhemmillani muisti pelaa, joten todennäköisesti hekin pääsevät kärsimään muistisairaiden asukastovereiden huudosta, kuolaamisesta, nipistelystä, lyönneistä... Ja tietysti jopa työntekijöiden taholta kaltounkohtelusta, kovakouraisuudesta, pilkkaamisesta, välinpitämättömyydestä...
Kunpa en tätä kaikkea ja miljoonaa muuta epäkohtaa tietäisi.
Voi hyvät omaiset kun tietäisitte mitä kaikkea yksiköissä tapahtuu ja kuinka tapahtumia omaisille vähätellään ja totuutta salataan.
Toisaalta kuinka paljon tuodaan julki yksiköiden viriketoimintaa ja yksilöllistä hoitoa, jota ei todellisuudessa ole.
Onko jätettävä omat työt ja otettava vanhukset omaan kotiin?
Ja kaikki nämä omat kurjat kokemukset on kertynyt julkiselta puolelta, yksityisellä en koskaan ole työskennellyt.
Kommentit (7)
Kun aika koittaa aion laittaa kiviä taskuun ja kävellä järveen.
Hyvinvointialue kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai tuo on kaikilla tiedossa, paitsi kaikista lapsellisimmilla. Jos edes normaali, tavanomainen terveydenhoito ei toimi, miten sitten mikään muukaan?
Tuttava joutui tuollaiseen palvelukotiin kun kotihoidon laskettiin tulevan kalliimmaksi, pelkkää säilyttämistä ja huumaamistahan se enää oli, rapistui alta aikayksikön ja nukkui pois.
Äitimme halusi myydä kotinsa, vaikka se olisi ollut hyvä myös vanhuudessakin. Myyntirahoilla hän osti pienen kaksion säätiön omistamasta senioritalosta. Talosta voi ostaa eri palveluja, joilla pärjää aika pitkälle omissa oloissaan. Nyt tilanne muuttunut. Äidillä on onneksi rahaa, joten hän maksaa siitä että voi hyvin. Täytyy sanoa, että me lapset pääsemme helpolla. Autamme kyllä paljonkin, mutta täytyy kyllä kehua miten hyvin meitä infotaan hoitajien taholta ja heillä on aikaa puhua asiat kunnolla läpi meidän lähiomaisten kanssa.
Missä noin hyväkuntoiset pääsevät osastohoitoon?
Itsenäiseen asuntoon palvelutaloon pääsevät jos pääsevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen käytännössä pakotettu omaishoitajaksi ja joudun asumaan vanhan ja sairaan vanhempani luona. Kärsin itsekin monista ongelmista, joihin en ole saanut apua. En ole koskaan hakenut lähihoitajan koulutukseen, mutta todennäköisesti juurikin näistä syistä en varmaan edes pääsisi tuohon koulutukseen. En halua tätä, enkä pysty tähän, mutta vaihtoehtoa ei ole. Olen sinkku, vela, enkä käy töissä. Mitään virallisia omaishoitajaksi ryhtymisen papereita en suostu allekirjoittamaan, koska en halua menettää virallista asemaani työttömänä ja ainoaa tuloani työmarkkinatukea. Olen itse mm. autismikirjolla, kärsin pahasta ahdistuksesta, traumoista, aistiyliherkkyyksistä, valonarkuudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kuormitus on valtavaa.
Kyllä me tiedämme. Mutta onko valinnanvaraa? Ei itse pysty hoitamaan monestakaan syystä.
Kaiken huippu "yksilöllisessä hoidossa" oli se, kun vanhusta puhuteltiin hänelle oudolla lempinimellä, koska "meillä on täällä toinenkin samanniminen ja häntä puhutellaan sillä tavalla". Ei olisi tullut yhtään kalliimmaksi eikä olisi enempää mennyt aikaa puhutella omalla nimellä. Henkilökunnalla oli muitakin asenneongelmia.