Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Rakas.

Kuka? Minäkö? Kenelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tumman toukokuun vuoksi käynyt täällä harvakseltaan. Nyt oli yli viikon tauko. En tiedä miksi tänne palasin. Todennäköisimmin ikävän vuoksi. Tiedän, ettei hän kaipaa minua, jonka tahtoisin tavata. Ikävä silti on häntä, sekä tiettyjä muita ihmisiä, eläviä ja kuolleita.

Ja vaikka noin vuoden ajan elämä hieronut kasvoja vasten lyhyyttään, epäilen etten elä tarpeeksi. Vielä on kevään seremonioita läpikäytäväksi. Eikä kaipaukset seremonioihin jää, sen elämä opettanut jo vuosikymmeniä sitten. Ehkä ajan myötä helpottaa. Poikkeuksena tiettyjen vuosipäivien ajankohdat, vaikka muistot todellakin osa historiaa.

Toivon romanttisen kaipauksen ja ikävän kuolettuvan pian. Yksipuoleisessa kaipaamisessa elävää kohtaan ei ole järkeä.

Viestisi, oi tuntematon, oli eilisen häröilymeiningin ja poistatteluriehunnan jälkeen surumielisen kuklas ja kaunis päätös illalle. Vaikutat suhtautuvan kunnioittavan arvokkaasti edesmenneisiin läheisiisi. Se on hienoa tässä ajassa, jossa ihmisten huomio kiinnittyy vain siihen, mikä on välittömästi saatavilla tai mitä paitsi he kokevat olevansa. Seremoniat ovat tärkeitä myös; ne jäsentävät elämää ja tekevät surusta ja menetyksistä helpompia käydä läpi, kun on valmis riitti kaavoineen, miten menetyksen hetkellä on tapana toimia. Voimia sinulle niiden kohtaamiseen!

On klishee, että aika parantaa - mutta se pitää klisheydestä huolimatta paikkansa! Jos aika ei parantaisi, jokainen luhistuisi loppuelämäkseen jo ensimmäisen koetun menetyksen jälkeen. Eikä kukaan toipuisi ikinä.

On kuitenkin ihmisiä, jotka ovat menettäneet kaiken mutta silti säilyttäneet elämänilonsa, toiveikkuutensa, uteliaisuutensa, rohkeutensa. Ehkä myös sinäkin teet niin, kun suremisen aika on ohi, ja murhe on aika siirtää sydänsurun asteelle, pinnan alaiseksi taustaprosessiksi, joka ei lamaannuta tai estä elämästä.

Vainajilla on omat tiensä, jotka ovat meiltä salatut. Me aina jatkamme täällä, jotka vielä tänne jäimme. Muuta vaihtoehtoa ei ole. 🏼

Kauniisti kirjoitettu, molemmat. Omassa työssäni näen, miten ihminen on usein ihmeellisen sitkeä. Elämänhalu tihkuu ja suodattuu hiljalleen surun murtamistakin läpi ja versoo uudelleen kuin hento taimi asfaltin halkeamasta. Suru ei poistu ehkä milloinkaan mutta sen kanssa on mahdollista oppia elämään.

Mitä teet työksesi? Ihminen on sitkeä, se on totta. Toisaalta taas ihmisen ei tarvitse olla, joka on hyvä.

Kulta?

Huomenta, kulta. Päästä nyt hetkeksi irti, kun pitää tehdä töitä. Ai niin, sinähän olet tehnyt töitä jo puolitoista tuntia. Suukko sinulle! 😚

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auta minua.

Mitä apua tarvitset?

Tule auttamaan

Täh?

Päivän ajatelma:

i was missing you

before we

even met

- anonymous

Vierailija kirjoitti:

Päivän ajatelma:

i was missing you

before we

even met

- anonymous

Hieno ajatelma. Mielenkiintoista tulkita sitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tumman toukokuun vuoksi käynyt täällä harvakseltaan. Nyt oli yli viikon tauko. En tiedä miksi tänne palasin. Todennäköisimmin ikävän vuoksi. Tiedän, ettei hän kaipaa minua, jonka tahtoisin tavata. Ikävä silti on häntä, sekä tiettyjä muita ihmisiä, eläviä ja kuolleita.

Ja vaikka noin vuoden ajan elämä hieronut kasvoja vasten lyhyyttään, epäilen etten elä tarpeeksi. Vielä on kevään seremonioita läpikäytäväksi. Eikä kaipaukset seremonioihin jää, sen elämä opettanut jo vuosikymmeniä sitten. Ehkä ajan myötä helpottaa. Poikkeuksena tiettyjen vuosipäivien ajankohdat, vaikka muistot todellakin osa historiaa.

Toivon romanttisen kaipauksen ja ikävän kuolettuvan pian. Yksipuoleisessa kaipaamisessa elävää kohtaan ei ole järkeä.

Viestisi, oi tuntematon, oli eilisen häröilymeiningin ja poistatteluriehunnan jälkeen surumielisen kuklas ja kaunis päätös illalle. Vaikutat suhtautuvan kunnioittavan arvokkaasti edesmenneisiin läheisiisi. Se on hienoa tässä ajassa, jossa ihmisten huomio kiinnittyy vain siihen, mikä on välittömästi saatavilla tai mitä paitsi he kokevat olevansa. Seremoniat ovat tärkeitä myös; ne jäsentävät elämää ja tekevät surusta ja menetyksistä helpompia käydä läpi, kun on valmis riitti kaavoineen, miten menetyksen hetkellä on tapana toimia. Voimia sinulle niiden kohtaamiseen!

On klishee, että aika parantaa - mutta se pitää klisheydestä huolimatta paikkansa! Jos aika ei parantaisi, jokainen luhistuisi loppuelämäkseen jo ensimmäisen koetun menetyksen jälkeen. Eikä kukaan toipuisi ikinä.

On kuitenkin ihmisiä, jotka ovat menettäneet kaiken mutta silti säilyttäneet elämänilonsa, toiveikkuutensa, uteliaisuutensa, rohkeutensa. Ehkä myös sinäkin teet niin, kun suremisen aika on ohi, ja murhe on aika siirtää sydänsurun asteelle, pinnan alaiseksi taustaprosessiksi, joka ei lamaannuta tai estä elämästä.

Vainajilla on omat tiensä, jotka ovat meiltä salatut. Me aina jatkamme täällä, jotka vielä tänne jäimme. Muuta vaihtoehtoa ei ole. 🏼

Kauniisti kirjoitettu, molemmat. Omassa työssäni näen, miten ihminen on usein ihmeellisen sitkeä. Elämänhalu tihkuu ja suodattuu hiljalleen surun murtamistakin läpi ja versoo uudelleen kuin hento taimi asfaltin halkeamasta. Suru ei poistu ehkä milloinkaan mutta sen kanssa on mahdollista oppia elämään.

Mitä teet työksesi? Ihminen on sitkeä, se on totta. Toisaalta taas ihmisen ei tarvitse olla, joka on hyvä.

Jääköön kertomatta. Ei tarvitse. Mutta moni on, yllättäen itsensäkin.

Vierailija kirjoitti:

Punaiseksi muuttuu kun tauteja levittää 😊

Häpeästä tietenkin. Ihan hyvä kun sait nyt kerrottua meille kaikille.

huomenta💕

Vierailija kirjoitti:

Olis haluja pyöritellä sua lakanoissa..hellästi toki

Olis haluja, että pyörittelisit hellästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisen maailman. Sen voisimme luoda. Sinne ei otettaisi eikä tarvittaisi muita. Sieltä voisi sit käydä tutkimusmatkoilla muissa maailmoissa ja aina palata takaisin kotiin.

Nyt on toisin päin. Eletään vain muissa maailmoissa.

Mahdollisten maailmojen määrä on lukematon valintaan saakka. Mut jos johonkin luotan niin siihen, että Tie vie.

Minne se tie vie?

Toivon onnekasta, aurinkoista hyvänmielen päivää kaikille !

Kaivatulle, tietysti

eniten. 🍀

Vierailija kirjoitti:

huomenta💕

h u o m e n t a ! 💙 😁

i h a n a a p ä i v ä ä

k o m e i m m a l l e m i e h e l l e

i k i n ä !

t y y d y n

v a i n

aj a t t e l e m a a n

s i n u a

s a l a a !

e n o l e n i i n l ä h e l l ä

e t t ä h ä i r i t s i s i n s i n u a !

💙

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis haluja pyöritellä sua lakanoissa..hellästi toki

Olis haluja, että pyörittelisit hellästi.

Aikamoinen lausunto täysin tuntemattomalle kasvottomalle anonyymille netissä :D sulle käy siis kuka vaan? Eri

Todellakin. Ei tietenkään, tonttu.

Omin surutta ja vastailen kuin omalleni. Miten vapauttavaa.

Oikein😌😉

Vierailija kirjoitti:

Toivon onnekasta, aurinkoista hyvänmielen päivää kaikille !

Kaivatulle, tietysti

eniten. 🍀

Samoin sinulle, 🌱

Kaivatulle hyvän huomenen suukot - päivääsi paljon hyviä hetkiä.