Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet, jos houkutus osuu kohdalle?

Pistelen poskeeni.

Jos nainen hyväksyisi miehen omana prinssinään, niin moni itku jäis tulematta.

Vierailija kirjoitti:

Jackie kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jackie kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ihminen tässä maailmassa, joka ei kuluta energiaa, vaan antaa sitä 💗 tulee ikävä 🤍

Mihin olet menossa?

Etsimään onnea muualta.

Miksi haluat hylätä voimaa antavan ihmisen?

En mä häntä hylkää ikinä. Pysyy mielessä vielä pitkään, ellei loppuun asti. Hän haluaa tietynlaiset välit. Mulla ei ole enää mitään muuta mahdollisuutta, kuin hyväksyä ja jatkaa matkaa, vaikka välit katkeaisikin.

Hylkäät.

Oikeustoimikelpoista aikuista ei voi hylätä. Aikuinen ei ole lapsi ja soisi aikuisten ihmisten suhteiden olevan niin tasapainoisia ettei kumpikaan osapuoli suhtaudu toiseen kuin huoltajaan, joka voi hylätä ja on velkaa sen ettei ikinä jätä. Sen verran on jokaisella vastuuta itsestään ja olemisestaan, että ymmärtää olevansa aikuinen, jonka hylätyksitulemisen pelko ei mene toisen aikuisen oman tahdon ylitse. Aikuisen ihmisen henkinen hyvinvointi ja henkinen turva on lopulta aina omissa käsissä, se ei ole ulkopuolella. Emme voi vastuuttaa ketään antamaan sitä meille eikä kukaan ole sellaista velkaa toiselle aikuiselle. Jos jokin sitten tuntuukin hylkäämiseltä, niin sepä ei estä yhtään mitään. Sinut voidaan "hylätä". Sinut saa "hylätä". Kivalta se ei tunnu, mutta eipä se muiden vapaan tahdon rajoittaminenkaan parempi ole. Mikään voima maailmassa ei nk. hylkäämistä kiellä tai estä. Siihen vastalääke on itsensä rakastaminen, lujasti ja hellästi. Se vapauttaa sekä sen joka pelkää että muut hänen ympärillään. Vapaa rakkaus on ainoata todellista rakkautta. Sitä ei energisoi pelko eikä kiristys tai syyllistäminen.

Kyllä voi hylätä. Avioliittolupaus on annettu kestämään kuolemaan asti. Sen rikkominen on nimenomaan hylkäämistä. Mutta sinähän edustatkin nykyihmistyyppiä, jolle mitkään lupaukset, valat ja sitoumukset eivät merkitse yhtikäs mitään. Elämässä kuitenkin se nyt vaan menee niin, että tietyt valinnat sulkevat toisia valintoja pois, eikä kaikkea voi saada. Vapaa on vapaa niin kauan että sitoutuu johonkin lupaukseen. Sen jälkeen se vapaus on vapautta sen sitoumuksen sisällä.

Uskonnollinen avioliittolupaus perustuu sekin vain mielessä rakennettuun konseptiin. Mitään tekemistä todellisuuden kanssa sillä ei ole muutoin kuin korkeintaan yhteiskunnallisena juridisena sopimuksena, joka raukeaa tahtoessamme. Vai estävätkö pala paperia ja metalliympyrä jotakin? En ole toistaiseksi tavannut yhtään taikaolentoa, joka niiden voimalla estäisi ketään kävelemästä liitosta ulos. Aivan se ja sama kuinka paljon itse pidät sitä pyhänä, voi tuo toinen "hylätä" sinut. Mikään uskomisesi ja valojen vannomisesi kun ei langeta toisen aikuisen ihmisen päälle velvoitetta. Osaat huolehtia itsestäsi etkä ole lopulta riippuvainen kenestäkään. Vapaasta tahdosta suhteeseen on menty ja vapaasta tahdosta siitä voi myös erota, jos ei, puhutaan kiristämisestä ja vallankäytöstä, ei rakkaudesta. Toki voit valita sen tien että syyllistät ja ripustat muiden päälle hylkäämisen pelkosi varjostamaan suhdettanne. Sekään ei lopulta ole kuin sinun ongelmasi. No, makuasioita. Mikä sitten on kenellekin rakkautta, jota arvostaa eniten. Minä arvostan aikuisina ja rakkaussuhteen toisena osapuolena aikuisia, jotka eivät enää taannu henkisiltä tarpeiltaan lapsentasoisiksi. Arvostan rakkautta, joka on vapaasti annettu ja vapaasti vastaanotettu - en velkakirjaa. Tosirakkaus ei tarvitse syyllistämistä, pakkoa, lupauksen painolla uhkailua tai keinotekoisia konsepteja pysyäkseen.

Ei se ole mitään kiristämistä, että odottaa toisen pitävän kiinni sitoumuksista, jotka hänKIN on tehnyt omasta vapaasta tahdostaan. On aivan sopivaa muistuttaa siitä. Rakkaus on tahdon asia, ei jotain tunnehattaraa. Siinähän ei kysellä ihmisten tunteista mitään, vaan TAHDOTKO SINÄ jne. Jos ilmaisee tahtonsa, silloin on aikuismaista täyttää lupauksensa ja pitää siitä kiinni. Lapsentasolle taantumista olisi se, että kun ei enää tunnu kivalta, niin sitten ollaankin kuin mitään lupausta ei olisi annettukaan eikä sitouduttu mihinkään. Aivan kuin lapsi, joka yhteen leluun kyllästyttyään heittää sen pois ja rientää kohti seuraavaa. Sellaisessa ole kyse mistään kasvusta tai aikuisuudesta, vaan kypsymättömyydestä.

Olisi varsin surullista kumpaisenkin kannalta ja kummankin ainutkertaisen ajan tuhlaamista jos kanssani oltaisiin vain lupauksesta tahtoa, vaikka ihmisen sisin jo anelisi muualle.

Siinä mielessä kaipaamani olenkin iloinen ettet missään vaiheessa pakottanut itseäsi ryhtymään kanssani johonkin mitä et tainnut sydämestäsi itsellesi haluta. Surulliseksi se vain olisi minut tehnyt meidän kummankin puolesta jos olisit tehnyt jotain vain velan tunteesta tai vain tehdäksesi minut iloiseksi. Minulle on tärkeää, että kuuntelet sitä mitä todella kaipaat elämältä ja seuraat sitä mikä sinut tekee onnellisimmaksi. Luonani ei ole pakko eikä se ole syyllisyyteen sitova lupaus.

Hyvää viikonloppua samalla! On taianomainen sää ja vehreys💚

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jackie kirjoitti:

Rakkauden tunne ei toimi tahdonalaisesti. En edes pidä rakkautena jotain, minkä voi vapaasti valita ja juntata olemassaolevaksi. En pidä rakkautena jotakin mitä täytyy vaikeina hetkinä tai yhtään milloinkaan aktiivisesti tahtoa tai yrittää sielunsa sopukoista löytää. There is no try. Rakkaus joko on tai ei ole. Se on niin täyttä, että puolivalmista, puolinaista tai vain yrittämistä vaille valmista ei löydy. Jos rakkaus löytyy houkuttelemalla, yrittämällä tai tarpeeksi tahtomalla, se oli siellä jo valmiiksi.

Jos se olisi tahdonalaista, voisin rakastaa aivan ketä tahansa kadunmiestä. Voisin alkaa vaikka romanttisesti rakastaa toista naista. Kaipausongelmat ainakin ratkeaisivat itsestään eikä tarvitsisi ikinä kärsiä kosketuksen puutetta, yksinäisiä öitä ja yhteydettömyyttä toiseen ihmiseen. Määrityseroja ja semantiikkaa tämäkin tietysti on. Yhdellä on yhdenlainen määritelmä rakkaudelle tai hylkäämiselle, toisella toisenlainen.

Edellisessä viestissäsi itse nimenomaan otit esille "vapaan tahdon" mutta nyt sanotkin, ettei rakkaus ole mitään, missä pitäisi "aktiivisesti tahtoa". Taidat olla niin lapsellinen, ettet itsekään tiedä, mitä mieltä olet, vaan keksit juttuja lennosta, eli olet ns. "tuulella käypä".

Vapaa tahto = mikään ei pakota sua.

Aktiivinen tahtominen = tahdon pakottaminen.

Selkeneekö nyt, kun käsitteet avataan?

Eri

Siinä oli nimenomaan puhe vapaasta tahdosta toimimisesta. Ja sehän on silloin juuri aktiivista tahtomista, kun toimii vapaan tahtonsa mukaisesti. Minusta tuossa yritetään jonkinlaista semanttista kikkailua, joka ei vakuuta. Mutta eihän mikään vasta-argumentti tepsi itsekeskeisiin ihmisiin, joille omat mielihalut edustavat aina korkeinta mahdollista hyvää, jota ei saa kyseenalaistaa missään oloissa. Tahtohan voi olla vapaa, siis pakottamaton, mutta silti kohdistua tyhmiin, pahoihin ja moraalisesti vääriin asioihin.

💛 Hyvää viikonloppua 💛

En ole päässyt viime päivinä palstailemaan... pahoittelut 😞

-tosis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jackie kirjoitti:

Rakkauden tunne ei toimi tahdonalaisesti. En edes pidä rakkautena jotain, minkä voi vapaasti valita ja juntata olemassaolevaksi. En pidä rakkautena jotakin mitä täytyy vaikeina hetkinä tai yhtään milloinkaan aktiivisesti tahtoa tai yrittää sielunsa sopukoista löytää. There is no try. Rakkaus joko on tai ei ole. Se on niin täyttä, että puolivalmista, puolinaista tai vain yrittämistä vaille valmista ei löydy. Jos rakkaus löytyy houkuttelemalla, yrittämällä tai tarpeeksi tahtomalla, se oli siellä jo valmiiksi.

Jos se olisi tahdonalaista, voisin rakastaa aivan ketä tahansa kadunmiestä. Voisin alkaa vaikka romanttisesti rakastaa toista naista. Kaipausongelmat ainakin ratkeaisivat itsestään eikä tarvitsisi ikinä kärsiä kosketuksen puutetta, yksinäisiä öitä ja yhteydettömyyttä toiseen ihmiseen. Määrityseroja ja semantiikkaa tämäkin tietysti on. Yhdellä on yhdenlainen määritelmä rakkaudelle tai hylkäämiselle, toisella toisenlainen.

Edellisessä viestissäsi itse nimenomaan otit esille "vapaan tahdon" mutta nyt sanotkin, ettei rakkaus ole mitään, missä pitäisi "aktiivisesti tahtoa". Taidat olla niin lapsellinen, ettet itsekään tiedä, mitä mieltä olet, vaan keksit juttuja lennosta, eli olet ns. "tuulella käypä".

Vapaa tahto = mikään ei pakota sua.

Aktiivinen tahtominen = tahdon pakottaminen.

Selkeneekö nyt, kun käsitteet avataan?

Eri

Hei kuule, mielenkiintoinen teoria. Mistä löytyy? Haluaisin tarkastella lähemmin!

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet, jos houkutus osuu kohdalle?

Tartun siihen. En tykkää kieltää itseltäni herkkuja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jackie kirjoitti:

Rakkauden tunne ei toimi tahdonalaisesti. En edes pidä rakkautena jotain, minkä voi vapaasti valita ja juntata olemassaolevaksi. En pidä rakkautena jotakin mitä täytyy vaikeina hetkinä tai yhtään milloinkaan aktiivisesti tahtoa tai yrittää sielunsa sopukoista löytää. There is no try. Rakkaus joko on tai ei ole. Se on niin täyttä, että puolivalmista, puolinaista tai vain yrittämistä vaille valmista ei löydy. Jos rakkaus löytyy houkuttelemalla, yrittämällä tai tarpeeksi tahtomalla, se oli siellä jo valmiiksi.

Jos se olisi tahdonalaista, voisin rakastaa aivan ketä tahansa kadunmiestä. Voisin alkaa vaikka romanttisesti rakastaa toista naista. Kaipausongelmat ainakin ratkeaisivat itsestään eikä tarvitsisi ikinä kärsiä kosketuksen puutetta, yksinäisiä öitä ja yhteydettömyyttä toiseen ihmiseen. Määrityseroja ja semantiikkaa tämäkin tietysti on. Yhdellä on yhdenlainen määritelmä rakkaudelle tai hylkäämiselle, toisella toisenlainen.

Edellisessä viestissäsi itse nimenomaan otit esille "vapaan tahdon" mutta nyt sanotkin, ettei rakkaus ole mitään, missä pitäisi "aktiivisesti tahtoa". Taidat olla niin lapsellinen, ettet itsekään tiedä, mitä mieltä olet, vaan keksit juttuja lennosta, eli olet ns. "tuulella käypä".

Vapaa tahto = mikään ei pakota sua.

Aktiivinen tahtominen = tahdon pakottaminen.

Selkeneekö nyt, kun käsitteet avataan?

Eri

Siinä oli nimenomaan puhe vapaasta tahdosta toimimisesta. Ja sehän on silloin juuri aktiivista tahtomista, kun toimii vapaan tahtonsa mukaisesti. Minusta tuossa yritetään jonkinlaista semanttista kikkailua, joka ei vakuuta. Mutta eihän mikään vasta-argumentti tepsi itsekeskeisiin ihmisiin, joille omat mielihalut edustavat aina korkeinta mahdollista hyvää, jota ei saa kyseenalaistaa missään oloissa. Tahtohan voi olla vapaa, siis pakottamaton, mutta silti kohdistua tyhmiin, pahoihin ja moraalisesti vääriin asioihin.

Jos vasta-argumenttisi olisi looginen ja hyvin perusteltu, se tepsisi varmasti paremmin kuin nyt. Mutta se ei ole, vaan kirjoitat mitä sattuu.

Lue käsitteiden avaus uudelleen, niin ehkä ero oikeasti aukeaa sulle. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

En ole mikään lisä tässä elämässä kenellekään. Ole vain se yksi ja ainoa. Toivottavasti ymmärrät kultaseni.

Suoraan metsän keskelle ilman kompassia!

Tapasin hiljattain ihmisen jota tajusin kaivanneeni koko elämäni. Vähän haikeat terveiset hänelle💕🥺

Sä aloitit tämän. Sä katsoit ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloinkohan mut ymmärretään oikein? 😅

Missä asiassa?

Siinä, että kuka oikeasti pohjimmiltani olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloinkohan mut ymmärretään oikein? 😅

Missä asiassa?

Siinä, että kuka oikeasti pohjimmiltani olen.

Mistä tuo kysymys tuli mieleen? Sama

Niinhän sinä tunnut tekevän. Tarttuvan houkutuksiin. Idiootti olen minä kun olen itseni sinuun niin tiukasti sitonut. Et sinä koskaan mitään luvannut.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin hiljattain ihmisen jota tajusin kaivanneeni koko elämäni. Vähän haikeat terveiset hänelle💕🥺

En usko. Mitä tarkoitat: tajusit kaivanneesi häntä koko elämäsi?

Minä en minuna sinulle kelvannut ja kukaan toinen en voi olla. 💛🌞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

💛 Hyvää viikonloppua 💛

En ole päässyt viime päivinä palstailemaan... pahoittelut 😞

-tosis

Niin, tosirakkaushan on sulle aina ollut toissijainen asia. Turhaan vietät täällä aikaasi.

Nettiyhteys oli poikki 😩

No tänään kirjoittelet senkin edestä.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen hyväksyisi miehen omana prinssinään, niin moni itku jäis tulematta.

Miten tämä nyt pitäisi ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen hyväksyisi miehen omana prinssinään, niin moni itku jäis tulematta.

Miten tämä nyt pitäisi ymmärtää?

Niinku siinä lukee? Eri

Vierailija kirjoitti:

💛 Hyvää viikonloppua 💛

En ole päässyt viime päivinä palstailemaan... pahoittelut 😞

-tosis

Päivän viestit lukematta!