7v lapsen huomion tarve?
Miehelläni on 7v lapsi ja olen hämmästynyt hänen käytöksestään kun on viikonloppuisin meillä.
Hän kyselee jatkuvasti tekemistä ja roikkuu meissä kiinni ja vaikka hänet ohjaa johonkin omaan tekemiseen, viihtyy hän siinä itsekseen max puoli tuntia. Onko tämä teistä normaalia vai onko häntä lellitty äidillään jatkuvalla viihdyttämisellä tai viittaako käytös joihinkin nepsy-piirteisiin?
Itse olen elänyt lapsuuteni 90-luvulla ja ainakin oma mielikuvani on ettei meitä tuon ikäisenä enää viihdytetty.
Kommentit (3)
Yksi eniten hermoilleni käypä esimerkki oli mm lounaan valmistus. Teen ruokaa loppusuoralla ja poika tulee paikalle valittamaan ettei ole tekemistä, sitten keskustelu etenee jotakuinkin näin:
-voit vaikka kattaa pöydän, ruoka on ihan pian valmista
-äääääää tylsäää (ja heittäytyy lattialle)
-no älä sitten kata mutta älä myöskään jää siihen mun jalkoihin kieriskelemään koska täältä voi tippua jotain
-no kun mulla ei ole tekemistä
- mene olohuoneeseen leikkimään tai vaikka pihalle trampalle, mutta älä pyöri siellä mun jaloissa.
-en halua mennä yksin
-isi on nyt kaupassa ja sä näet että mä en voi tästä kahteen monistus, joten menet nyt pihalle yksin tai sitten vaan opettele odottamaan, mutta nouse nyt pois sieltä lattialta
-mutta kun mulla ei ole tekemistääää
- oikeasti nyt ylös sieltä mun jaloista! Menet sitten olohuoneeseen valittamamaan, mutta lattialt nyt ylös!
Ja hermo oli palaa kun narinan lisäksi ruokakin tarttumassa pohjaan, pannulla kuumaa öljyä jne.
Mä en oikeasti voi kuvitella että itse olisin enää 7v käyttäytynyt noin. Ja siis tämä tekemisen rankuttaminen on ihan jatkuvaa aamusta iltaan, pelikonsoleita meillä ei tarkoituksella ole. Ja tietysti itseänikin harmittaa, että tilanteiden pitää sitten usein mennä omaan hermostumiseen asti. Nytkin lapsi sitten lopulta uskoi ja rakenteli loppuajan legoilla ennen ruokaa.
Ihan normaalia 7-vuotiaan toimintaa. Todennäköisesti olet itse ollut aivan samanlainen, mutta eihän sitä itse muista.
Kyllä tässä selvästikin jonkinlaisia nepsy-piirteitä on, mutta ei lapsella vaan aloituksen tekijällä.