Mikä meni eniten vikaan pihasuunnitelmassasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisääntuloväylä ei yhtään houkuttele. Roskikset ja rikkaruohoja ja mattojen tamppausteline (jota kukaan ei käytä).

Siihen ei mene paia tuntia enempää, kun heivaat sen tamppautelineen kaatikselle.

Joo, mutta jo ajatuksenakin liian rasittavaa: pitäisi hommata peräkärry ja peräkärryajotaitoinen kuski, joka osaa köyttää sen telineen kunnolla kyydin ajaksi kiinni. Ja nostoapua telineen nostamiseen myös siellä kaatopaikalla. Enkä tunne ketään peräkärryihmistä. Ehkä maisemoin sen tamppaustelineen ja istutan murattia ja kärhöjä sen  juurelle.

Pistät tori.fi ilmoituksen että myydään tamppausteline, vain nouto, ja joku 20e hinnaksi. Joku käy hakemassa sen parissa päivässä.

Minulla on ihana piha! Enkä oikeastaan näe siinä isompia vikoja. Ehkä naapurit ja aidan takaa kurkkivat ohikulkijat pitävät pihaani kurjana ja säälittävänä, mutta keskityn enemmän ihailemaan penkeistä putkahtelevia kevätkukkia ja kevään ensimmäisiä perhosia kuin harmittelemaan jotain hieman hoitamattoman oloista pöheikköä tai jatkuvasti laajenevia vuohenputkikasvustoja.

Aikaa ja rahaa pihanhoitoon on vuosien myötä uponnut kyllä luvattoman paljon, mutta nykyään ei siihen juuri rahaa kulu, paitsi joinakin vuosina lannoitteisiin ja etanakarkotteisiin. Multaa tulee kompostista ja sipulikukat leviävät itsestään. Kaatopaikkamaksujakaan ei tule, kun karsitut oksat silputaan.

Ötökät ja pörriäiset tykkäävät, lintuja ja oravia vilisee ja pihan ympäröi raikas metsäinen tuoksu (mikäli naapuri ei lämmitä sitä ärsyttävää takkaansa!).

Pensaat on tosi kivoja kun antavat näkösuojaa pienehköllä kaupunkitontilla, mutta vuosien saatossa ne kasvaa isoiksi ja niitä pitää jaksaa leikata ettei ne aivan villiinny. Ja ne oksat pitää sitten hävittää jotenkin, niitä tulee yllättävän paljon. Ja lisäksi lehdistä tulee roskaa. Vaikka on ne pensaat silti aika helppohoitoisia verrattuna perennapenkkeihin ja nurmikonleikkuuseen, varsinkin jos laittaa sit sen oksasilpun ja haravointijätteet sinne pensaitten alle ettei siellä kasva ruoho eikä juuri muukaan. Ja jos ei ole kotilo-ongelmaa.

Eniten meni vikaan se, ettei ollut rahaa pihasuunnittelijaan eikä olisi kyllä ollut rahaa mahdollisen suunnitelman toteuttamiseenkaan.

Se oletus että jotain muka saataisiin aikaiseksi😄 Ikinä aikaisemminkaan kiinnostaneet puutarhatyöt pätkän vertaa ja ei kiinnosta edelleenkään. Inhoan kaikkea puutarhassa nyppimistä. Sitä ajatteli että kun on selkeä suunnitelma että sen kun tekee sen mukaan, mutta ei. Ei innosta.

Ei ole ennenkään pihoihin pihasuunnittelijoita tarvittu!

Vierailija kirjoitti:

Se oletus että jotain muka saataisiin aikaiseksi😄 Ikinä aikaisemminkaan kiinnostaneet puutarhatyöt pätkän vertaa ja ei kiinnosta edelleenkään. Inhoan kaikkea puutarhassa nyppimistä. Sitä ajatteli että kun on selkeä suunnitelma että sen kun tekee sen mukaan, mutta ei. Ei innosta.

Juu, varmaan täytyy minunkin myöntää, että laiskuus on se vika, mitä en ottanut huomioon pihasunnittelussa.

Ei tarvitse kuin kuikuilla omakotitaloalueen pensasaitojen taakse keväisin, niin voi todeta, että kyllä ovat pihat aika surkeita ja tuskin on mitään pihasuunnitelmia niihin koskaan tehty. Joitakin helmiä onneksi löytyy, niitä on ilo ohikulkiessa katsella.

Suurimmat harmitukseni pihassani on se että se on niin pieni ei mahdu laittamaan puolenhehtaarin kasvimaata ja kunnollista marjapuska aluetta niin ja lisäksi ketuttaa tuo orapihlaja-aita kun piikit puhkoo pyörän renkaat. Onneksi kuitenkin linnut tykkää ja sai pienen kasvimaan ja suurimmaksiosin rakastan pihaani.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kuin kuikuilla omakotitaloalueen pensasaitojen taakse keväisin, niin voi todeta, että kyllä ovat pihat aika surkeita ja tuskin on mitään pihasuunnitelmia niihin koskaan tehty. Joitakin helmiä onneksi löytyy, niitä on ilo ohikulkiessa katsella.

Minusta taas varsinkin uusilla omakotitaloalueilla pihat näyttävät kaikki saman pihasuunnittelijan käsialalta: aina löytyy  tuijarivistö (ei sovi Suomeen!), isot kivetyt ajoväylät, valkoista soraa, punaista puuhaketta, paljon erilaisia kivikasaantumia, muutama havukasvi, massaistutuksena aina sitä samaa vuorenkilpeä ja kallionauhusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaloruusut näyttävät ensimmäisenä kesänä kauniilta, mutta sitten tekevät lähinnä villiversoja. Ja kyllä, olen yrittänyt kaivaa tarpeeksi syvän kaivannon ruusuille. Eivät vaan ikinä kestä paria kesää pitempään. Ja aina minä vaan sorrun niitä ostamaan.

Minä olen saanut jaloruusut pysymään hengissä nyt viisi talvea siten, että syksyllä kasaan niiden juurille haravointijätettä (käytännössä koivunlehtiä) sellaisen 10-20 sentin kerroksen. Keväällä sitten leikkaus ohjeen mukaan ja taas saa loppukesästä nauttia upeasta kukinnasta. Ja tässä on siis kaikki, mitä noille teen paitsi tietysti kitken rikkaruohot, joita ei juurikaan tuohon koivunlehtiläjään edes tule, ja poistan kirvat, joita yleensä on juuri, kun ruusut ovat nupulla.

Itseä kaduttaa, etten istuttanut omenapuiden tilalle kirsikoita. Molempia siis on, mutta kirsikat menestyvät huomattavasti paremmin, tuottavat satoa toisin kuin omenat, joihin iskee aina joku loinen ja/tai tauti, ja ovat paljon nopeakasvuisempia sekä näyttävämpiä jo muutaman vuoden jälkeen.

Yleensä jaloruusut tsrvitsevat lannoitusta ja kastelua kukkuakseen upeasti. Joko sulla on hyvä maaperä tai pensasruusuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kuin kuikuilla omakotitaloalueen pensasaitojen taakse keväisin, niin voi todeta, että kyllä ovat pihat aika surkeita ja tuskin on mitään pihasuunnitelmia niihin koskaan tehty. Joitakin helmiä onneksi löytyy, niitä on ilo ohikulkiessa katsella.

Minusta taas varsinkin uusilla omakotitaloalueilla pihat näyttävät kaikki saman pihasuunnittelijan käsialalta: aina löytyy  tuijarivistö (ei sovi Suomeen!), isot kivetyt ajoväylät, valkoista soraa, punaista puuhaketta, paljon erilaisia kivikasaantumia, muutama havukasvi, massaistutuksena aina sitä samaa vuorenkilpeä ja kallionauhusta.

Nuo on sellaisia juttuja joilla saadaan piha nopeasti jonkun näköiseksi. Sitten kun aikaa kuluu niin ne uusienkin alueiden puutarhat alkaa muotoutua asukkaansa näköiseksi: jonnekin alkaa tulla perennapenkkiä ja kasvimaata, jonkun tuijat kuolee hoidon puutteeseen ja kivikasa peittyy rikkaruohojen alle, pistetään grillipaikkaa ja leikkimökkiä jne., joku huolehtii pedantin tarkasti omasta pihastaan ja se säilyy suht entisen näköisenä. Pensaat ja puut kasvaa paremmaksi näkösuojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vihreät jänisverkot jätetty omenapuiden ympärille. Kun ne laittaa hyvin, niin ne ei näytä rumilta.

Meillä sama juttu. Toimii! Ja säästyy verkkojen roudaamiselta edestakaisin.

Tyhmä kysymys, mutta eikä olisi helpompaa aidata se puutarha eikä yksittäisiä puita? Esim:

https://www.puuilo.fi/farmari-aitaverkko-100cm-x-50m-jattirulla

- kerrostaloasuja

Oulussa tuiskuttaa kasoihin niin paljon lunta ettei 150cm verkkoaitakaan aina riitä jäniksille.

Lumipalloheisi oli aluksi upea, mutta sitten alkoi tulla jotain ikäviä tuholaisia kukkiin, ja niitä tuli sitten seuraavanakin vuonna. En halunnut kemiallisia myrkkyjä käyttää, ja lopulta jouduin kaatamaan koko pensaan. Haluaisin kyllä kokeilla uudelleen, kun on niin kaunis pensas, mutta en taida uskaltaa.

Kunttapiha olikin murheenkryyni. Myyjät eivät ymmärtäneet ottaa huomioon että piha on paahteinen ja suojaton, joten miksi hemmetissä möi mustikkakunttaa joka paloi sitten kuoliaaksi. Eivätkä korvaa mokaansa.

Hyvä ketju! Jollekin pihaa perustavalle tässä voi olla oikea vinkkien aarteisto. Itselläni ei nykyisin ole pihaa, mutta ehkä joskus eläkepäivinä taas. Tänään aion hankkia kukat lasitetulle partsilleni, jonka aion laittaa vihdoin täyteen kukoistukseensa tänä kesänä.

Valtavan kokoinen vaahtera, itse istuttamani!  On todella upea syysväreissään, mutta voi sitä lehtijätteen

määrää.  Lehdet ovat lisäksi kovia ja hitaasti maatuvia,  Syksyisin niitä saa hikipäässä kärrätä pois.

Vierailija kirjoitti:

Kunttapiha olikin murheenkryyni. Myyjät eivät ymmärtäneet ottaa huomioon että piha on paahteinen ja suojaton, joten miksi hemmetissä möi mustikkakunttaa joka paloi sitten kuoliaaksi. Eivätkä korvaa mokaansa.

Kunttaa kyllä ajattelin, mutta en minäkään kyllä olisi tajunnut, että tarvitsee enemmän varjoa. Säästyisi nurmikon leikkuulta ja rikkaruohojen kitkemiseltä. Vai onko täällä joku, jonka kunttapiha kukoistaisi? Onko se helppo, jos vauhtiin pääsee eikä kuole heti ensimmäisenä kesänä?

Sellainen musta nurmikon leviämisen estävä muovinen/kuminen kaistale kukkapenkin ympärillä. On sen verran leveä ja juntattu jotenkin syvälle maahan, ettei kiskomalla lähde, joten pitäisi ruveta isommin kaivamaan. On ruma ja alkanut repsottaa ja ruohonleikkurilla ei pääse niin lähelle, että nauhan vierestä ruoho kokonaan leikkaantuisi. Ja välillä ruohonleikkuri osuu liiankin lähelle.

Miten kukkapenkin saa erotettua nurmikosta niin, ettei nurmikko leviä ruohikkoon? Ei kai mikään matala reunuskivetys riitä?

Aiemman asukkaan istuttamat korallikanukat aitapuskina. Eivät ole edes kauniita ja kasvavat holtittomasti. Asutaan risteyksen vieressä alamäessä, kanukan saa leikata monta kertaa kesässä, että alueen lapset ei laske pyörillä suoraan auton eteen puskien takaa. Haluan pitää esteettömän näkyvyyden risteykseen. Alueella asuu ja ajattelee nuorisoa, joilla on kaasupoljin luvattoman raskas.