Lue keskustelun säännöt.
Mikä meni eniten vikaan pihasuunnitelmassasi?
Ei olisi pitänyt istuttaa yhtä ainuttakaan piikkistä pensasta, ei ruusupuskia, ei vadelmia eikä etenkään karhunvadelmia!
Kommentit (1151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisääntuloväylä ei yhtään houkuttele. Roskikset ja rikkaruohoja ja mattojen tamppausteline (jota kukaan ei käytä).
Siihen ei mene paia tuntia enempää, kun heivaat sen tamppautelineen kaatikselle.
Joo, mutta jo ajatuksenakin liian rasittavaa: pitäisi hommata peräkärry ja peräkärryajotaitoinen kuski, joka osaa köyttää sen telineen kunnolla kyydin ajaksi kiinni. Ja nostoapua telineen nostamiseen myös siellä kaatopaikalla. Enkä tunne ketään peräkärryihmistä. Ehkä maisemoin sen tamppaustelineen ja istutan murattia ja kärhöjä sen juurelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin pihan rapsuttelusta, mutta minulla on valitettavasti taipumusta ryhtyä kuntoon nähden vähän liian isoihin projekteihin jotka pitää saada heti valmiiksi (eli tarkoittaa tuntikausien yhtämittaista kottikärryjen työntelyä, kivien siirtelyä, mullan lapiointia, perennojen siirtelyä paikasta A paikkaan B, välissä pikaiset juoma -ja pissatauot). Sitten on loppuviikko niskat ja selkä kipeinä ja ontua rahjustan kipeillä polvillani ja tavarat tipahtelevat puutuvista sormistani.
Kyllä nuorena jaksoi kuoppia kaivaa, mutta nyt alkaa näköjään jo ikä painaa. Alkaa jo huolettaa, miten pitkään jaksan pihaa hoidella.
Ei tietenkään olisi pakko ryhtyä uusiin pihaprojekteihin, mutta kun joku idea syttyy aivoissa, niin olen jo sitä toteuttamassa , vaikka järkevintä olisi nukkua muutaman yön yli ja odottaa, että pahin höyry häviää.
Liian huono multa (savikokkareita ja rikkaruohoja), jostain pellonperältä hommattu, kun halvalla sai.
Liian isot kukkapenkit, liikaa kitkemistä (mitäs oli huonoa multaa).
Ruusupensaita; lumikuorman jäljiltä ihan littanana maata myöten, niitä sitten haravan varrella yritän pöyhiä pystyyn. Kuolleiden oksien leikkaaminen tuskastuttavaa, piikit tarttuu tukkaan ja repii vaatteisiin reikiä ja naamaan naarmuja. Ruusupensaiden alusta on pitkään kurjan näköinen, ennen kuin pensaisiin alkaa tulla lehtiä, mutta ei sinne mitään maanpeittokasvejakaan enää mahdu istuttamaan.
Puutarhainnostus lopahtaa, ennen kuin oksakasat on silppuroitu; siellä ne sitten pitkin tonttia kasvavat vuosi vuodelta isommiksi, kunnes eivät mahdu yhteen kasaan, joten kasoja on lopulta pihanperä täynnä. Naapurit tykkää.
Ei otettu huomioon sitä, että ikä tuo tullessaan kaikenmoista remppaa sekä itselle että talolle, joten ei jaksa enää tehdä pihahommia yhtä innokkaana kuin pihaa tehdessä. Mutta ovathan rikkaruohotkin vihreitä!
Vierailija kirjoitti:
Ei otettu huomioon sitä, että ikä tuo tullessaan kaikenmoista remppaa sekä itselle että talolle, joten ei jaksa enää tehdä pihahommia yhtä innokkaana kuin pihaa tehdessä. Mutta ovathan rikkaruohotkin vihreitä!
Ja vuohenputketkin kukkii. Ei se niin tarkkaa tarvi olla, ei kai haittaa, vaikka piha näyttää villiltä ja vähän hoidetulta, voi siitä kuitenkin nauttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottamattomat rahahuolet.
Pihan laitto maksaa. Multaa tarvitsee monta säkkiä, tarvitaan lannoitteita, soraa, siemeniä jne.
Ilman rahaa ei voi muuta kuin kitkeä rikkaruohoja ja kyntää kukkapenkkiä.
Olisi pitänyt aikanaan istuttaa enemmän peittäviä ja matalahkoja havupuita tontin reunoille näkösuojaksi, koska naapureiden ikkunat tänne päin ja he oleskelevat näköjään aina meidän suuntaan avoimilla tonteillaan. Nykyisten tuijien, marjakuusten ym. kasvu on kovin hidasta. Samoin sisääntuloväylä on tehty huonoon paikkaan kaava-alueen määräyksen mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei otettu huomioon sitä, että ikä tuo tullessaan kaikenmoista remppaa sekä itselle että talolle, joten ei jaksa enää tehdä pihahommia yhtä innokkaana kuin pihaa tehdessä. Mutta ovathan rikkaruohotkin vihreitä!
Samoin. Lisäpaineita tuo vielä naapuruston viimeisen päälle hoidetut pihat. Ovat vielä hanakoita arvostelemaan, jos joku paikka pihallamme ei ole kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi pitänyt aikanaan istuttaa enemmän peittäviä ja matalahkoja havupuita tontin reunoille näkösuojaksi, koska naapureiden ikkunat tänne päin ja he oleskelevat näköjään aina meidän suuntaan avoimilla tonteillaan. Nykyisten tuijien, marjakuusten ym. kasvu on kovin hidasta. Samoin sisääntuloväylä on tehty huonoon paikkaan kaava-alueen määräyksen mukaisesti.
Täällä ei saanut laittaa tontin rajoille kuusiaitaa, vaikka oltaisiin haluttu. Naapurit on ihan äärellä, joten olisi pitänyt istuttaa kuitenkin niitä peittävämpiä havukasveja jos ei nyt ihan rajoille, mutta rajojen sisäpuolelle kuitenkin, niin oltaisiin saatu enemmän näkösuojaa talveksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odottamattomat rahahuolet.
Pihan laitto maksaa. Multaa tarvitsee monta säkkiä, tarvitaan lannoitteita, soraa, siemeniä jne.
Ilman rahaa ei voi muuta kuin kitkeä rikkaruohoja ja kyntää kukkapenkkiä.
Pihasuunnittelukin maksaa, joten en ihmettele, jos omakotitalon rakentajat suunnittelevat sen pihan ihan itse. Ja rikkaruohoton multa on aika arvokasta, joten savipaakkumultakin on tyhjää parempi.
Mansikkamaa tuntui suunnitelmissa ihan välttämättömän ihanalta. Käytäntö olikin sitten toinen: kyyristele siinä rastasverkon alla harva se päivä mansikoita etsimässä, pieniä ja kirpeitä olivat marjat, kädet tuli mansikan lehdistä täyteen pieniä kutisevia haavoja. Mansikkamaa saikin muutaman vuoden kuluttua lähteä ja tilalle tuli perennapenkki. Mansikat muistuttavat olemassaolostaan vielä perennapenkissäkin; ovat ihan kelpoisia maanpeittokasveina, mutta kulkevat kyllä ihan joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyttyset ja lehtokotilot, pihlajanmarjakoit, rusakot, naapurin kissat. Enpä edes ajatellut moisia riesoja, kun pihaa suunnittelin!
Kiitos tästä lohdullisesta ketjusta! Turhautuneena juuri pihaltaan palannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vattumaa! Ei olis pitänyt!
Vadelmapöheikkö ei muistuta ollenkaan mainosten punaisia hehkeitä vadelmia pursuavia esikuviaan. Vattualueella siellä täällä ruipeloita vatunvarsia, mutta vattuja kyllä sikiää joka paikassa muualla kuin siellä, missä niiden minun mielestäni kuuluisi kasvaa. Vattujen tukeminen on jatkuva riesa; narusysteemit kestävät vain yhden kesän, aina joku pätkä välistä katkeilee ja tolpat kaatuvat. Ja jos yrittää säästää tuet seuraavaksikin kesäksi, niin niiden kuolleiden vatunvarsien keplottelu naruihin sotkeutumatta on aivan mahdoton tehtävä. Ja keskelle vattualuetta on ilmestynyt vattujen sijaan jotain ihme ruusua, sen tunnistaa vatunvarsia vieläkin terävämmistä piikkivarsista.
Karkulaisvadelmat olen monesti yrittänyt palauttaa keskelle vadelmarivistöä, mutta eiväthän ne hengissä siirrosta näytä selviytyvän.
Syksyllä kurjassa vadelmapenkissäni on sitten muutama narujen ulkopuolella sojottava vadelmanoksa, joissa muutama kirpeä puoliksi raaka matoinen vadelma. Ja täytyy varoa, ettei vahingossa pistä sen vadelman sijaan vadelmanoksilla kiipeilevää lehtokotiloa suuhun...
Kaikki muu menee, mut se lehtokotilojen invaasio ja kerääminen on todella stressaavaa ja yököttävää. Kohta se taas alkaa. Voi apua.
Pihanlaittoa aloitellessani tein sen virheen, että kaivoin selkä mutkalla isoihin perennapenkkeihin syvät istutusalueet (kun ensin koko pihalle oli levitetty paakkuista rikkaruohoista savikkomössömultaa), ennen kuin älysin, että paljon vaivattomammin pääsen, kun teen kohopenkit niille perennoille suoraan nurmikolle. Nurmikon päälle vaan paksuja sanomalehtiä tai pahvia, sitten ohuita risuja ja oksia, päälle pari kesää muhinutta puutarhajätettä ja vähän kanankakkarakeita ja perennakuoppiin hyvää kaupan ostomultaa, johon sen perennan sitten tökkää.
Tää on kiva ketju. Olen saanut jo aika monta toteuttamiskelpoista ideaa tulevalle pihalleni.
Kaikki piikikäs: orapihlaja-aita (varmaan joltain 50-luvun kulta-ajalta ), pensasruusut (leviävät kuin rutto), vadelmat, karviaismarjat, karhunvadelma...
Kaikki haiseva: tuoksuvatukka, kanankakka (onko pakko tunkea sitä joka kukkapenkkiin?)
Kaikki ötököiden herkut: lumipalloheisi (musta ötökät tuhoavat kaikki kukkapallerot), ruusut (kirvat), omenat (pihlajanmarjakoi), vadelmat (madot!), ja oikeastaan kaikki kasvit/kukat/pensaat (lehtokotilot).
... ja kaikki jäniksille kelpaava (omenapuut, kevättähdet, krookukset, tulppaanit...)
Näin, jos haluaa, että kaikki on kerralla valmista ja sitten vaan istutaan katselemassa. Itse nautin siitä, kun saan ideoida ja toteuttaa. Jotkin ideat ovat toimineet kerralla paremmin, joitain on sitten korjailtu kerran pari. Piha on minulle harrastus, en kärsi sen hoitamisesta.
Kokemusten opettamaa: kannattaa miettiä kunnolla, missä kukin kasvi viihtyy. Muuten se ei menesty. Isot selkeät istutusalueet, ei ripellystä pitkin nurmikkoa.