Keski-ikäisyys on ihan kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäisen naisen elämä tosiaan on ihan kamalaa. 20v nainen kuvittelee naiivissa pikku päässään, että hänellä kestää ikuisuus ennen kuin on"edes"30, mutta hän on silmänräpäyksen päästä 40v haaska.

Nainen on täysin riippuvainen miesten huomioista ja keski-ikäinen nainen muuttuu näkymättömäksi miesten silmissä ja voi enää haaveilla komeista pelimiehistä, jotka nuorena naista piirittivät. 

Kun näen oman ikäisiä naisia, joita en ole vuosiin nähnyt niin moni on rupsahtanut tunnistamattomaksi siitä mitä olivat ihan äsken nuorina.

Ja mieti, miehet vanhenevat vielä nopeammin kuin naiset. Jos et olisi nähnyt itseäsi peilistä 20 vuoteen niin etpä varmaan edes tunnistaisi.

Eivät vanhene, älä valehtele itsellesi:) Mies alkaa olemaan mies vasta 40 vuotiaana. Itse olen 40v ja minua luullaan aina nuoremmaksi, oman ikäiset täditkin pojittelevat.

Tutkimusten mukaan vanhenevat, että en tiedä ketkä tässä valehtelee itselleen kun tämä on aina miehille yhtä vaikeaa myöntää. Ja tällä palstalla kun ollaan niin kaikkiahan täällä aina luullaan nuoremmaksi, sekä miehiä että naisia. Miehet kuitenkin vanhenee nopeammin, se on kylmä fakta.

-eri

Eivät vanhene. Mies kypsyy sekä henkisesti että fyysisesti paljon hitaammin kuin nainen ja näin ollen myös vanhenee paljon hitaammin. Nainen rupsahtaa samaa tahtia kuin hedelmällisyys laskee. Mies taas on hedelmällinen koko ikänsä.

No tuo on tietysti mielipide joka jokaisella saa olla, mutta tiede on todistanut moneen otteeseen miehen vanhenevan nopeammin, ja tiede on vähän eri asia kuin mielipiteet. Samanikäisten miehen ja naisen ero biologisessa iässä voi olla jopa 16 vuotta, ja tästä on vähennetty elintapojen merkitys. Kun ne otetaan huomioon, mies vanhenee ja rupsahtaa aivan helvetin paljon aiemmin kuin nainen. Kannattaa hyväksyä tosiasiat niin elämä helpottuu.

Jos näin olisi, sen pitäisi myös heijastua elinikäodotteisiin. Todellisuudessa miesten ja naisten välinen elinikäodote ei ole kuin muutamia vuosia, toki naisten hyväksi. Estrogeenillä on tiettyjä etuja.

Onhan se 7 vuotta, mikä on aika paljon. Keskimäärin mies on biologiselta iältään noin 4 vuotta samanikäistä naista vanhempi, mutta elintapojen merkityksestä kuolevat siis noin paljon aikaisemmin. Ja tosiaan suomalaisessa isossa tutkimuksessa todettiin jopa noita 16 vuoden eroja, elintavat vakioituna pois. Voit toki laittaa tutkijoille viestiä että he ovat mielestäsi väärässä. Myös ulkomaisia tutkimuksia löytyy paljon eli korjaa toki myös heidän tutkimuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 47v ja en koe olevani näkymätön. Oon ihan hyvännäköinen, käyn salilla ja kroppa on kunnossa. Mitään kremppoja ei ole, oon kyl aina liikkunut. Miehen kanssa on yhteistä aikaa nyt kun nuorinkin täyttää 18v, ja enää 1 lapsi talossa. On aikaa harrastaa ja tehdä kaikkea kivaa, rahaa jää enemmän kuin 5-hengen perheenä.

Käyn ulkonakin (hui!) ja pukeudun kivasti. En mä nyt kärsi mitenkään tästä ajasta. Toki palautumiseen menee enemmän aikaa, mut muuten en tunne itseäni vanhaksi.

Onko sinulla vielä vaihdevuodet? Ne voi muuttaa olotilaa ja ulkonäköä reilustikin.

Ei ole, mut eihän ne kaikille tule yhtä rajuina. Sehän on ihan yksilöllistä. Niihinkin saa apua tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa mitään huomiota, mutta se ärsyttää, kun ihmiset eivät ota enää vakavasti. Vaikka viisautta on nyt keski-ikäisenä paljon enemmän. 

Siis mitä, minä koen että asia on juuri päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole minusta. Elämäni alkoi 21 - vuotiaana ja nyt 44 - vuotiaana on parhaimmillaan.

Hirveää kuinka kauan menee ennen kuin ihminen saa itse valita seuransa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 47v ja en koe olevani näkymätön. Oon ihan hyvännäköinen, käyn salilla ja kroppa on kunnossa. Mitään kremppoja ei ole, oon kyl aina liikkunut. Miehen kanssa on yhteistä aikaa nyt kun nuorinkin täyttää 18v, ja enää 1 lapsi talossa. On aikaa harrastaa ja tehdä kaikkea kivaa, rahaa jää enemmän kuin 5-hengen perheenä.

Käyn ulkonakin (hui!) ja pukeudun kivasti. En mä nyt kärsi mitenkään tästä ajasta. Toki palautumiseen menee enemmän aikaa, mut muuten en tunne itseäni vanhaksi.

Onko sinulla vielä vaihdevuodet? Ne voi muuttaa olotilaa ja ulkonäköä reilustikin.

Ei ole, mut eihän ne kaikille tule yhtä rajuina. Sehän on ihan yksilöllistä. Niihinkin saa apua tarvittaessa.

Ei vaihdevuosissa vanhenna ja ns miehistä ne oireet itsessään vaan estrogeenin loppuminen ja testosteronin lisääntyminen ym mikä tapahtuu vaikka ei olisi mitään kuumien aaltojen kaltaisia ohimeneviä oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 47v ja en koe olevani näkymätön. Oon ihan hyvännäköinen, käyn salilla ja kroppa on kunnossa. Mitään kremppoja ei ole, oon kyl aina liikkunut. Miehen kanssa on yhteistä aikaa nyt kun nuorinkin täyttää 18v, ja enää 1 lapsi talossa. On aikaa harrastaa ja tehdä kaikkea kivaa, rahaa jää enemmän kuin 5-hengen perheenä.

Käyn ulkonakin (hui!) ja pukeudun kivasti. En mä nyt kärsi mitenkään tästä ajasta. Toki palautumiseen menee enemmän aikaa, mut muuten en tunne itseäni vanhaksi.

Onko sinulla vielä vaihdevuodet? Ne voi muuttaa olotilaa ja ulkonäköä reilustikin.

Miten ne muuttaa ulkonäköä?

Nuorena elämä oli vaikeaa, nyt keski-ikäisenä jo paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 47v ja en koe olevani näkymätön. Oon ihan hyvännäköinen, käyn salilla ja kroppa on kunnossa. Mitään kremppoja ei ole, oon kyl aina liikkunut. Miehen kanssa on yhteistä aikaa nyt kun nuorinkin täyttää 18v, ja enää 1 lapsi talossa. On aikaa harrastaa ja tehdä kaikkea kivaa, rahaa jää enemmän kuin 5-hengen perheenä.

Käyn ulkonakin (hui!) ja pukeudun kivasti. En mä nyt kärsi mitenkään tästä ajasta. Toki palautumiseen menee enemmän aikaa, mut muuten en tunne itseäni vanhaksi.

Onko sinulla vielä vaihdevuodet? Ne voi muuttaa olotilaa ja ulkonäköä reilustikin.

Miten ne muuttaa ulkonäköä?

Iho (entisestään) ohenee, valahtaa, menettää kimmoisuutensa, tulee partakarvoja ja viiksikarvoja, kertyy painoa, limakalvot kuivuu, kertyy selluliittia mikä ihon ohenemisen myötä näkyy selvemmin, ylä-ja alapään karvoitus harvenee ja muuttuu karkeaksi. Siksi niitä kutsutaan mummotaudiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tuo on ihan luonnekysymys. Jos on pinnallinen ja muiden suosiosta riippuvainen niin varmaan joo. Muuten luulisi että ihan hyvä ikä on. Työelämän ikäsyrjintä on kyllä oikeasti ikävä asia. Toivottavasti teillä eläkeikään mennessä helpottaa.

Olet siis itse vielä nuori? Kuse ei ole mistään "suosiosta" vaan siitä että ihan kaikki ihmiset lääkäreistä, potentiaalisista kumppaneista, poliittisista päätöksistä alkaen suosii nuoria. Muuttuu pikkuhiljaa näkymättömäksi eikä siihen auta luonne.

Eläkeikä lähipiirin kokemusten mukaan vielä kamalampi kun yllämainitut kokemukset moninkertaistuu ja lisänä vielä fyysinen kiihtyvä rappeutuminen ja yksin jääminen kun puolisot ja ystävät kuolee ja lapset on kiireisiä.

Nuoruus on ihmisen parasta aikaa.

Mitä tuo nuorten "suosiminen" siis käytännössä on? Itse en ole koskaan kokenut olevani niin vähätelty ja marginaalissa kuin nuorena naisena. Lääkärit eivät tosiaan "suosineet" minua. Päinvastoin. Esimerkiksi kovat vatsakipuni vähäteltiin tuolloin lääkäreiden toimesta menkkakivuiksi, vaikka kyseessä oli vakava asia. Eräs toinen lääkäri arvosteli rintojani, vaikka asia liittyi pelkästään niiden ulkonäköön, ei terveyteen. Se oli todella outoa enkä voisi kuvitella että nyt keski-iässä minua kohdeltaisiin muuten kuin asiallisesti lääkärissä.

Poliittisten päätösten en myöskään kokenut suosivan minua. Oli vaikea löytää edes ehdokasta. Enemmän nyt keski-iässä tuntuu että poliitikot ovat minun asiallani. Potentiaalisista kumppaneista suurin osa oli ihastuneita ulkonäkööni. Oikean rakkauden löysin vasta keski-ikäisenä.

Myöskään työelämä ei minua suosinut nuorena. Oli vaikea saada sitä ensimmäistäkään paikkaa ilman kokemusta. Päädyin tekemään hanttihommia ja vasta lähellä keski-ikää opiskelin kunnon ammatin jolla työllistyin ja viime vuosina minua on kyselty eri paikkoihin töihin, ei siis tarvitsisi edes erityisemmin hakea jos haluaisin vaihtaa paikkaa. Nuorena en edes unelmoinut tällaisesta tilanteesta.

Minulle nuoruus oli siis surkeaa aikaa. Eri ihmisillä elämä menee eri tavalla, mutta tällainenkin elämänkulku on aika yleinen.

Tutkimusten mukaan ihminen on onnellisimmillaan lapsena ja nuorena ja surkeimmillaan keski-iässä ja muutama vuosi ennen kuolemaa.

Itse asiassa uraauurtavan, suomalaisen pitkittäistutkimuksen Lapsesta aikuiseksi mukaan nainen on onnellisimmillaan keski-ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tuo on ihan luonnekysymys. Jos on pinnallinen ja muiden suosiosta riippuvainen niin varmaan joo. Muuten luulisi että ihan hyvä ikä on. Työelämän ikäsyrjintä on kyllä oikeasti ikävä asia. Toivottavasti teillä eläkeikään mennessä helpottaa.

Olet siis itse vielä nuori? Kuse ei ole mistään "suosiosta" vaan siitä että ihan kaikki ihmiset lääkäreistä, potentiaalisista kumppaneista, poliittisista päätöksistä alkaen suosii nuoria. Muuttuu pikkuhiljaa näkymättömäksi eikä siihen auta luonne.

Eläkeikä lähipiirin kokemusten mukaan vielä kamalampi kun yllämainitut kokemukset moninkertaistuu ja lisänä vielä fyysinen kiihtyvä rappeutuminen ja yksin jääminen kun puolisot ja ystävät kuolee ja lapset on kiireisiä.

Nuoruus on ihmisen parasta aikaa.

Mitä tuo nuorten "suosiminen" siis käytännössä on? Itse en ole koskaan kokenut olevani niin vähätelty ja marginaalissa kuin nuorena naisena. Lääkärit eivät tosiaan "suosineet" minua. Päinvastoin. Esimerkiksi kovat vatsakipuni vähäteltiin tuolloin lääkäreiden toimesta menkkakivuiksi, vaikka kyseessä oli vakava asia. Eräs toinen lääkäri arvosteli rintojani, vaikka asia liittyi pelkästään niiden ulkonäköön, ei terveyteen. Se oli todella outoa enkä voisi kuvitella että nyt keski-iässä minua kohdeltaisiin muuten kuin asiallisesti lääkärissä.

Poliittisten päätösten en myöskään kokenut suosivan minua. Oli vaikea löytää edes ehdokasta. Enemmän nyt keski-iässä tuntuu että poliitikot ovat minun asiallani. Potentiaalisista kumppaneista suurin osa oli ihastuneita ulkonäkööni. Oikean rakkauden löysin vasta keski-ikäisenä.

Myöskään työelämä ei minua suosinut nuorena. Oli vaikea saada sitä ensimmäistäkään paikkaa ilman kokemusta. Päädyin tekemään hanttihommia ja vasta lähellä keski-ikää opiskelin kunnon ammatin jolla työllistyin ja viime vuosina minua on kyselty eri paikkoihin töihin, ei siis tarvitsisi edes erityisemmin hakea jos haluaisin vaihtaa paikkaa. Nuorena en edes unelmoinut tällaisesta tilanteesta.

Minulle nuoruus oli siis surkeaa aikaa. Eri ihmisillä elämä menee eri tavalla, mutta tällainenkin elämänkulku on aika yleinen.

Tutkimusten mukaan ihminen on onnellisimmillaan lapsena ja nuorena ja surkeimmillaan keski-iässä ja muutama vuosi ennen kuolemaa.

Itse asiassa uraauurtavan, suomalaisen pitkittäistutkimuksen Lapsesta aikuiseksi mukaan nainen on onnellisimmillaan keski-ikäisenä.

No, ei pidä paikkaansa minun eikä monen muun kohdalla. Minä olin onnellisin ala-asteikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tuo on ihan luonnekysymys. Jos on pinnallinen ja muiden suosiosta riippuvainen niin varmaan joo. Muuten luulisi että ihan hyvä ikä on. Työelämän ikäsyrjintä on kyllä oikeasti ikävä asia. Toivottavasti teillä eläkeikään mennessä helpottaa.

Olet siis itse vielä nuori? Kuse ei ole mistään "suosiosta" vaan siitä että ihan kaikki ihmiset lääkäreistä, potentiaalisista kumppaneista, poliittisista päätöksistä alkaen suosii nuoria. Muuttuu pikkuhiljaa näkymättömäksi eikä siihen auta luonne.

Eläkeikä lähipiirin kokemusten mukaan vielä kamalampi kun yllämainitut kokemukset moninkertaistuu ja lisänä vielä fyysinen kiihtyvä rappeutuminen ja yksin jääminen kun puolisot ja ystävät kuolee ja lapset on kiireisiä.

Nuoruus on ihmisen parasta aikaa.

Mitä tuo nuorten "suosiminen" siis käytännössä on? Itse en ole koskaan kokenut olevani niin vähätelty ja marginaalissa kuin nuorena naisena. Lääkärit eivät tosiaan "suosineet" minua. Päinvastoin. Esimerkiksi kovat vatsakipuni vähäteltiin tuolloin lääkäreiden toimesta menkkakivuiksi, vaikka kyseessä oli vakava asia. Eräs toinen lääkäri arvosteli rintojani, vaikka asia liittyi pelkästään niiden ulkonäköön, ei terveyteen. Se oli todella outoa enkä voisi kuvitella että nyt keski-iässä minua kohdeltaisiin muuten kuin asiallisesti lääkärissä.

Poliittisten päätösten en myöskään kokenut suosivan minua. Oli vaikea löytää edes ehdokasta. Enemmän nyt keski-iässä tuntuu että poliitikot ovat minun asiallani. Potentiaalisista kumppaneista suurin osa oli ihastuneita ulkonäkööni. Oikean rakkauden löysin vasta keski-ikäisenä.

Myöskään työelämä ei minua suosinut nuorena. Oli vaikea saada sitä ensimmäistäkään paikkaa ilman kokemusta. Päädyin tekemään hanttihommia ja vasta lähellä keski-ikää opiskelin kunnon ammatin jolla työllistyin ja viime vuosina minua on kyselty eri paikkoihin töihin, ei siis tarvitsisi edes erityisemmin hakea jos haluaisin vaihtaa paikkaa. Nuorena en edes unelmoinut tällaisesta tilanteesta.

Minulle nuoruus oli siis surkeaa aikaa. Eri ihmisillä elämä menee eri tavalla, mutta tällainenkin elämänkulku on aika yleinen.

Tutkimusten mukaan ihminen on onnellisimmillaan lapsena ja nuorena ja surkeimmillaan keski-iässä ja muutama vuosi ennen kuolemaa.

Itse asiassa uraauurtavan, suomalaisen pitkittäistutkimuksen Lapsesta aikuiseksi mukaan nainen on onnellisimmillaan keski-ikäisenä.

No, ei pidä paikkaansa minun eikä monen muun kohdalla. Minä olin onnellisin ala-asteikäisenä.

Minä olin onnellisin joskus 18-v. Toki ahdisti julmetusti, mutta oli samalla tietoinen siitä, että maailma on auki, polkuja monia, aikaa jäljellä, fysiikka parhaimmillaan.

Keski-ikäisenä on upeaa elää, rikkaana ja vapaana tekemään mitä ikinä haluaa. Kun katsoo teini-iän ja opiskeluaikojen elämää taaksepäin niin ymmärtää kuinka naivia, typerää ja tyhjänpäiväistä se oli vaikka silloin tuntuikin hohdokkaalta. Ehkä jollain syrjäytyneellä tai lapsiperhehelvetissä elävällä on toisin, mutta asiansa kunnolla hoitaneilla elämä vaan paranee vuosi vuodelta ja aikanaan opiskeluun ja työntekoon käytetty aika ja vaiva alkaa tuottamaan tulosta kiihtyvällä vauhdilla.

Minulla lapsuus oli hirveätä kiitos isäni ja nuoruuskin osin mm koulukiusaamisen vuoksi ja koska äitini toiminta oli mitä oli vanhempieni eron jälkeen. Sen jälkeen opiskelujen loputtua 10v työtön-töissä-rumbaa kunnes nyt 10v ollut vakituisena. Jossain välissä menin naimisiin, sain 2 lasta ja ostettiin asunto ja koitti parhaat vuodet eli ne kun olin kotiäiti. Tosin suuren osan siitäkin ajasta oli suurta kuormitusta, koska äitini sairasti ja kuoli, nuorena, vuosia alle 5kymppisenä.

Koti ensivuonna maksettu ja nuorempikin muuttanee tänä vuonna kotoa pois, oma kroppa alkaa rapistumaan pikkuhiljaa näin 40+v ikäisenä kiitos erinäisten kremppojen, mutta mieli on nuori.

Että elämä on, en vain oikein tiedä aina mitä.

Tutkijoidenkin mukaan ihmisen kalenteri-ikä voi olla hyvin erilainen kuin hänen biologinen ikänsä.

– On nähty jopa kymmenen vuoden eroja näiden välillä, kertoo yliopistotutkija, liikuntatieteen tohtori ja gerontologian dosentti Elina Sillanpää Jyväskylän yliopistosta.

Viisikymppinen voi siis olla biologiselta iältään 40 tai 60 vuotta tai jotain näiden väliltä.

Ero ihmisen biologisen iän ja kalenteri-iän välillä voi olla aivan silmin havaittavissa.

En mikään parikymppinen haluisi ollakaan. Olin aivan hukassa silloin. Parasta oli vuodet 30-39. Nyt nekin ovat menneet. 

Mistään ei ole tarvinnut vielä luopua.

Korkokenkiä käytän joka päivä. Ulkonäköä kehutaan todella usein, seksielämä parempaa kuin ikinä ennen, ei sairauksia tai kolotuksia.

Omaisuutta kertynyt mukavasti. Taloudellisesti elän parasta aikaa.

Edelleen saan spagaatin harjoittelematta ja juoksen 10 km lenkkejä.

Olen urheilullinen, hoikka 48 vuotias 11 -vuotiaan pojan äiti. Elän vielä lapsiperhe arkea.

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäisenä on upeaa elää, rikkaana ja vapaana tekemään mitä ikinä haluaa. Kun katsoo teini-iän ja opiskeluaikojen elämää taaksepäin niin ymmärtää kuinka naivia, typerää ja tyhjänpäiväistä se oli vaikka silloin tuntuikin hohdokkaalta. Ehkä jollain syrjäytyneellä tai lapsiperhehelvetissä elävällä on toisin, mutta asiansa kunnolla hoitaneilla elämä vaan paranee vuosi vuodelta ja aikanaan opiskeluun ja työntekoon käytetty aika ja vaiva alkaa tuottamaan tulosta kiihtyvällä vauhdilla.

Olin kylläkin paljon älyllisempi nuorena kuin nyt, mutta näillä mennään. Kohti syvenevää keskinkertaisuutta.

Teinit, omat vanhuudenvaivaiset vanhemmat, vaihdevuodet. Joo, ah ihanaa... Avioliitto meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä on kuin vanha viini. Se vaan paranee ja elämä saa uudet arvot. 

Eikä parane. Arvojen muuttuminen siihen että ikään kuin nuoruudella, ulkonällä, jaksamisella, muiden arvostuksella (keski-ikäinen on yhteiskunnan silmissä turha) ei olisi mitään väliä ja tärkeintä on kukkapenkki ja tv uutiset, on itsepetosta.

Mulle se arvo on just siinä, ettei enää pas*an vertaa kiinnosta mitä muut ajattelee. Osaan rauhassa priorisoida itselleni tärkeät asiat ja elämäntavan ilman että murehtisin mitä mieltä muut on.

Vierailija kirjoitti:

Tutkijoidenkin mukaan ihmisen kalenteri-ikä voi olla hyvin erilainen kuin hänen biologinen ikänsä.

– On nähty jopa kymmenen vuoden eroja näiden välillä, kertoo yliopistotutkija, liikuntatieteen tohtori ja gerontologian dosentti Elina Sillanpää Jyväskylän yliopistosta.

Viisikymppinen voi siis olla biologiselta iältään 40 tai 60 vuotta tai jotain näiden väliltä.

Ero ihmisen biologisen iän ja kalenteri-iän välillä voi olla aivan silmin havaittavissa.

Jo omassa tuttavapiirissä on keski-ikäisten ulkonäön ja terveyden suhteen todella isoa hajontaa. Ne jotka syövät ja elävät terveellisesti ja urheilevat harrastuksenaan ovat heittämällä kymmenen vuotta nuoremman näköisiä kuin lihavat, liikkumattomuus ja tupakointi ja alkoholin käyttö näkyy.