Lue keskustelun säännöt.
Törkeyden huippu? Pujottelin vaunujen kanssa sisään pienestä ja painavasta kirjaston ovesta.
30.09.2010 |
Olin juuri saanut vedettyä oven auki ja ängettyä itseni ja vaunut sen väliin pitäen samalla ovesta kiinni, kun tuli paikalle noin 45-v. muija.
Sen sijaan että eukko olisi vaikkapa tarjoutunut pitämään ovea auki ja odottanut että saan vedettyä vaunut sisään, hän tunkeutui väkisin ovenpielen ja vaunujen väliin ja plopsautti siitä perseensä sisään kuin ison korkin!
Juu ei, minä vauvoineni en ole maailman napa, mutta joku raja ihmisten härskiydelläkin. Minä luulin, että moisen tempun voisi EHKÄ tehdä joku 13-v. huonokäytöksinen pojankloppi, mutta että oikein aikuinen nainen? :o
Kommentit (95)
ihmeessä päin suomea te vastaajat asutte? Tapahtuuko tälläistä törkeää käytöstä ihan pienillä paikkakunnilla?
Täällä ei ovea avaa vaunuille kukaan. Omille ipanoilleni vasta messusin kovaan ääneen lähikaupassa, että aina on avattava ovi niille joiden on vaikea liikkua + vanhemmille ihmisille. Ja miehet aina naisille jne. Mutta ei nuo paikalliset kakarat voineet avata ovea edes keppejen kanssa liikkuneelle eläkeläismiehelle! Käsittämätöntä tapojen puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt 7 vuoden ajan liikkunut kaupungilla vaunujen kanssa ja huomattavasti useammin joku läväyttää oven suoraan vaunuja päin kuin vaivautuu pitämään auki. Jos joku ovia viitsii avata niin hän on yleensä maahanmuuttaja tai muu ulkomaalainen.
Minua ovat eniten auttaneet junasta pois (jos ei ole kaupunkijuna) juuri nämä ei-ihan-blondit-miehet.
Kiitos heille!
tuli aivan mieleen kun odotin esikoista ja matkustin töiden puolesta paljon. Finnairin lennoilla ei nämä suomalaiset insinööri-pisnesmiehet nähneet asiakseen auttaa raskaana olevaa naista laukun kanssa vaan moni seisoa pönötti matkalaukkuhihnan vieressä eikä evä värähtänytkään kun taistelin kassin kanssa. Puhumattakaan että koneessa olisivat nostaneet kassin ylälokeroon. Ero oli huikea jos vaikka lensin British Airwaysin koneella, ennen kassin saapumista oli aina joku joka kysyi että tarvitsenko apua kassin kanssa, auttoi koneessa jne.
Sama homma jatkuu vissiin joissain perheissä ihan aina, synnärillä oli miehiä jotka yöpyivät perhehuoneissa ja etuilivat synnyttäneitä naisia ruokajonossa eikä se peffa noussut penkistä auttamaan muita juuri synnyttäneitä äitejä vauvojen kanssa kun yrittivät viedä ruokailutavaroita pois. Plarataan vaan tärkeenä kännykkää ja tuijotellaan omaa napaa. Jotenkin tuli mieleen että joskos näissä perheissä se mamma on se mieskin?
ekaluokkalainen pitää joka päivä koulun ulko-ovea auki niin, että kaikki iltapäiväkerhoon menevät lapset pääsevät jonossa ovesta ulos (ip-ohjaaja hakee siis lapset luokan edestä ja lapset järjestäytyvät jonoon iltikseen siirtymistä varten). Ja onneksi ip-ohjaaja ja aika monet lapsista huikkaavat kiitoksen - tapakasvatusta kai tämäkin. Poika on muutenkin suureksi avuksi liikkuessamme rattaiden kanssa kaupoissa ym. paikoissa, joissa on hankalia ovia. Kerran eräs nainen oikein veti oven perässään kiinni sen sijaan, että olisi pitänyt sitä auki tai edes antanut sulkeutua "hitaasti" - sisään päästyämme poikani totesi, että "kylläpä oli epäkohtelias täti". Ja tätikin sattui vielä sopivasti olemaan kuulolla...
Eli kun emme voi kanssaihmisiin juurikaan vaikuttaa, niin kasvatetaan omista lapsistamme kohteliaita ja huomaavaisia!
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kiitos olisi joskus kiva kuulla " vitun muijan " sijaan
Kun pidän ovia auki saan useimmiten kiitoksen. Pahimmillaakin olen saanut palkaksi pelkän hiljaisuuden, en koskaan solvauksia.
Ja kun itse liikun rattaiden kanssa, lähes aina ihmiset auttavat ovissa. Sekä miehet että naiset, vanhat että nuoret.
Mikähän tämän valtavan eron kokemuksissa voisi selittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aamushow'n käsittelyyn (torstai tai perjantai), kuuliko kukaan muu? Harri tunnusti olevansa aivan koukussa av-palstaan :-)
sellainen jatkuva negatiivinen kokemus. Lastenrattaiden kanssa en ole siellä ollut, mutta pyörätuolissa liikkuvan kaverin kanssa kyllä.
Muuten muistan pääasiassa positiivisia kokemuksia rattaiden kanssa liikkumisesta muutama vuosi sitten. Auttajia piisasi ja ovia pidettiin auki.
Kerran oli ikävä tapahtuma. Olin junalla tulossa Espoon keskuksesta Leppävaaraan rattaiden kanssa. Olimme vaunupaikalla ja oli ruuhka-aika. Junan saavuttua Leppävaaraan, en päässyt pois! Ihmisillä ei ollut tilaa (?) väistää, kun jo uudet tunkivat sisälle. Ja kun pääsin junan eteiseen saakka, niin ovet lävähtivät kiinni ja juna jatkoi matkaansa. Konnaria ei mailla eikä halmeilla, eikä tilanne mielestäni ollut sellainen että olisin voinut hätäjarrusta kiskoa. Vaunujen kanssa en voinut konnaria lähteä etsimään, enkä tohtinut jättää vaunuja yksin. Huopalahdessa pääsin sitten pois...
Mikähän tämän valtavan eron kokemuksissa voisi selittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyllä just se pointti, että kyseessä muija ja ikäkin se v-mäisin mahdollinen (vaihdevuosia pukkaa).
Mutta miehet! Ne on aivan ihania, kohteliaita ja avuliaita aina kun olen ollut lapsen kanssa vaunuilla tai rattailla liikenteessä. Ihan hyvin osaan avata ovet itsekin ja pääsen liikkumaan rattaiden kanssa, mutta miehet tulevat puolijuoksua auttamaan! Ja ei, en ole söpö pikku-pimu teiniäiti vaan tavallinen tasapaksu ja ikääkin 35.
Miehet tuntuisivat huomioivan vain äitejä, ei isejä. Jos joku mies minua joskus auttaa nostamaan vaunut junaan epäilen hänen olevan homoseksuelli. Eikä siinä mitään, kiitos avusta.
Apu ja kohteliaisuus ei vain ole koskaan aitoa.
Panna ne tahtovat. Saatana!
T: 11cm mies
No ajatuksiini vaipuneena katselin lakkoja ja sitten siihen tuli joku nainen, joka todella vihaisesti minulle sanoi, että voisinko mennä siitä muualle tukkimasta käytävää vaunuineni. Ymmärrän kyllä ja olisin väistänyt, mutta ... HÄN EI ANTANUT MINULLE SIIHEN MAHDOLLISUUTTA!
Mulla oli pari ulkomaalaista kaveria kylässä Suomessa viime kesänä. Käytiin sit kaupassa, ja kaverit ihmettelivät valikoimaa karkkihyllyn lähellä. Siihen tuli joku muija ostoskärryn ja parin tenavan kanssa, ja hänen ekat sanat oli "VITTUAKO SIINÄ KOKOUSTATTE TIEN TUKKEENA". Mä menin ihan vaikeaksi ja kaverit kyselivät että what did she say, what did she say. En kehannut kääntää. Olisiko se ollut liian vaikeaa pyytää että väistäisittekö niin pääsisin ohi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tänään vaatekaupassa. Mukana oli vauva kantokopassa/matkarattaissa (siitä syystä etten tukkisi isoilla vaunuilla kauppojen käytäviä). Tänään sitten mietin miksi vaivautua. Eräs äiti oli vaunuilla tukkinut ahtaan käytävän "suun". Äiti näki että tulemme kohti, ei liikauttanut eväänsäkään että olisi siirtänyt vaunuja "käytävänsuun" viereen jotta olisimme ohi päässeet. Jouduikmme peruuttamaan koko pitkän käytävän takaisin. Ymärtäisin jos he olisivat olleet keskellä käytävää, mutta vunuja ei olisi tarvinnut siirtää kuin puoli metriä!! Raivostuttaa ettei oteta huomioon muita vaunulla liikkujia!! Noh, kylläpä helpotti :)!
aukaista, ja sanoa vaikkapa etta hei anteeks, paastaisko me tasta ohi..
on kyllä just se pointti, että kyseessä muija ja ikäkin se v-mäisin mahdollinen (vaihdevuosia pukkaa).
Mutta miehet! Ne on aivan ihania, kohteliaita ja avuliaita aina kun olen ollut lapsen kanssa vaunuilla tai rattailla liikenteessä. Ihan hyvin osaan avata ovet itsekin ja pääsen liikkumaan rattaiden kanssa, mutta miehet tulevat puolijuoksua auttamaan! Ja ei, en ole söpö pikku-pimu teiniäiti vaan tavallinen tasapaksu ja ikääkin 35.
Miehet tuntuisivat huomioivan vain äitejä, ei isejä. Jos joku mies minua joskus auttaa nostamaan vaunut junaan epäilen hänen olevan homoseksuelli. Eikä siinä mitään, kiitos avusta.Apu ja kohteliaisuus ei vain ole koskaan aitoa.
Panna ne tahtovat. Saatana!T: 11cm mies
Pitääkö aikuista miestä passata???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen nykyään niin, että otan hissin ekasta kerroksesta alas, se kun useimmin on tyhjä. Ja tuleehan se sieltä sitten aina ylös :D Pääsee aika varmasti kyytiin rattaiden kanssa ;)
Pakko kokeilla jos joskus tulee vastaava tilanne.
Pääsääntöisesti kyllä itsekin "törmäilen" peruskohteliaisiin ihmisiin, ja uskallan avata suuni tarvittaessa. Kiitän avusta ja autan itsekin, pyydän apua tarvittaessa. Osaan sanoa "anteeksi, voisitteko väistää" tientukkijoille jne.
Tänä aamuna olin menossa pankkiautomaatille, mulla oli jo kortti kaivettu valmiiksi kun joku nainen hyökkäsi hirveetä vauhtia mun eteen, siinä se sit aikansa kaivoi laukkuaan, etsi lompakkoa ja kaivoi sieltä korttia. Olisin aivan hyvin ehtinyt siinä häntä ennen käydä, mutta ei pakko oli vaan änkeä ensin.
Teen usein noin. Eläkeläisellä on aikaa piinata muita kaupunkilaisia. Ei niin kiire saa koskaan olla.
Pravuureihini kuuluu mm lontustelu kävelytiellä vihreiden valojen palaessa tai muutenkin, jos autoilijoilla näyttäisi olevan kiirettä. Saatan pudottaa avaimet tai puhelimen tielle ja hitaasti nostaa sen ylös.
Niin kiire ei kenelläkään voi olla ettei jouda odottaa minuuttia kestävää tien ylitystä.
Teen tätä systemaattisesti. Saan siitä nautintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen nykyään niin, että otan hissin ekasta kerroksesta alas, se kun useimmin on tyhjä. Ja tuleehan se sieltä sitten aina ylös :D Pääsee aika varmasti kyytiin rattaiden kanssa ;)
nousemassa lasteni kanssa autosta. Molemmat olivat jo irti turvavöistä ja ensimmäinen oven raossa, kun joukko 20-25 -vuotiaita aikuisia tuli viereiselle autolle. Sanoin nopeasti toiselle lapselleni, että "odota, tulen avaamaan sinulle oven toiselta puolen, älä tule tälle puolelle" ja jatkoin saman tien oven raossa olevalle, että "tule nopeasti siitä ovesta ulos, että toisetkin pääsee autoonsa". Tähän kaikkeen meni juuri niin monta sekuntia, kuin noiden sanojen toistamiseen menee ja sanoin tarkoituksella niin kovalla äänellä, että autoonsa pääsyä odottavat kuulivat joka sanan, mutta kas kun heti puheeni päätteeksi tuli harvinaisen veemäisellä äänellä nuoren naisen suusta, että "Anteeksi, pääsisinkö minä tästä nyt". Väitän, että mulla olis mennyt vielä usevampi sekunti, jos olisin yrittänyt saada lapsen takaisin auton sisäpuolelle. Kovasti pyytelin anteeksi, mutta ei tainnut riittää. Että ei kai ne lapset ärsytä pelkästään vaunuikäisinä.
Olin tänään vaatekaupassa. Mukana oli vauva kantokopassa/matkarattaissa (siitä syystä etten tukkisi isoilla vaunuilla kauppojen käytäviä). Tänään sitten mietin miksi vaivautua. Eräs äiti oli vaunuilla tukkinut ahtaan käytävän "suun". Äiti näki että tulemme kohti, ei liikauttanut eväänsäkään että olisi siirtänyt vaunuja "käytävänsuun" viereen jotta olisimme ohi päässeet. Jouduikmme peruuttamaan koko pitkän käytävän takaisin. Ymärtäisin jos he olisivat olleet keskellä käytävää, mutta vunuja ei olisi tarvinnut siirtää kuin puoli metriä!! Raivostuttaa ettei oteta huomioon muita vaunulla liikkujia!! Noh, kylläpä helpotti :)!
En tajua! Parempi "opetus" olisi hänelle ollut, jos olisit vain sanonut ystävällisesti, että "anteeksi, väistäisitkö niin päästään tästä ohi, kiitos!" Ei kai tuollainen tilanne mikään tuijotustaistelu ole? Jos ei pyynnöstä huolimatta väistä niin sitten on huono juttu.
Itse olen ottanut sen linjan, että pyydän aina kohteliaasti väistämään ja poikkeuksetta se onnistuu. Samoin jos joku seisoo epämääräisesti jonon liepeillä, eikä tiedä, onko jonottamassa vai ei, niin sitten kysytään. Turhautunut silmien pyörittäminen ja huokailu ei ole yhtään sen parempaa käytöstä, kuin "tukkeena seisominen". Ja monet eivät edes tajua, että ovat jotenkin tiellä.
Ja avaan usein ovia lastenvaunujen kanssa kulkeville. Ikävä kyllä n. 50% jättää tervehtimättä tai kiittämättä! Liike sijaitsee Kampissa.
Vanhemmat naisihmiset ovat usein törkeimpiä asiakkaita, mm. pilkkaavat nimeäni, keskeyttävät toisen asiakkaan palvelemisen vaikka kesken lauseen ja heittävät roskansa kaupan lattialle kun saapuvat liikkeeseen. Hinnoista pitää toki myös valittaa ja kinua alennusta joka tavarasta, oli viallinen tai ei. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta asiallisesti asioivat, hyvin käyttäytyvät ihmiset ovat lähes poikkeuksetta nuoria naisia tai melko nuoria miehiä! Suomenruotsalaiset ovat usein nokka pystyssä, minua on myös nimitelty ruotsiksi kun luulivat etten ymmärrä ruotsia (ja kun olen lähellä, kikatusta ja "tyst nu").
Itse olen ottanut sen linjan, että pyydän aina kohteliaasti väistämään ja poikkeuksetta se onnistuu. Samoin jos joku seisoo epämääräisesti jonon liepeillä, eikä tiedä, onko jonottamassa vai ei, niin sitten kysytään. Turhautunut silmien pyörittäminen ja huokailu ei ole yhtään sen parempaa käytöstä, kuin "tukkeena seisominen". Ja monet eivät edes tajua, että ovat jotenkin tiellä.
Suu auki, niin käytännössä lähes aina tulee tilaa ja saa apua. Kanssaihmiset eivät ole ajatustenlukijoita.
Mä taidan olla harvinaisuus, kun bussissa matkustaessani, oman pysäkin lähestyessä sanon vieruskäverille ihan ääneen, että: "Anteeksi, mä jään tossa seuraavalla." Sitten kun olen noussut pois katson vielä silmiin ja kiitän. Yleinen toimintatapa tuntuu olevan se, että ruvetaan vetämään hanskoja käsiin ja yritetään muuten suurieleisesti osoittaa, että olisin nyt jäämässä. Miksei voi sanoa sitä ääneen? Toinen tapaus on sitten nämä, jotka ovat ilmeisesti maksaneet repulleenkin sen bussilipun, ja täysissä busseissa istuvat reppunsa tai laukkunsa vieressä ilmeenkään värähtämättä. Kyllä korpeaa...
Sori, ap, kun meni ohi aiheen, mutta huomaavaisuus on tärkeä asia tilanteessa kuin tilanteessa!
kaupassa vaunujen ja ostoskärryjen kanssa. Ei kyllä olla suurperhe, vaan on vain yksi lapsi. Meillä ei ole autoa ja saadaan kunnolla ostokset kannettua kotiin vain yhdessä, jos ei joka päivä haluta käydä. Samaisesta syystä meillä on myös ne vaunut mukana - autoa ei ole.
Yritetään kyllä olla olematta ärsyttävä rintama ja muiden tiellä :/
Itse liikun vaunujen kanssa lähinnä Helsingin keskustassa ja ainakin täällä saa ihan hyvin apua ovien kanssa. Ja julkisissakin useammin joku tulee tarjoamaan vaununnostoapua kuin sitä joudun itse pyytämään :)