Lähipiirissä monia äitejä, jotka ovat jättäneet perheensä.

Viittaan kirjoittaja nro 61:seen.

tämä siis luonnontieteiden vara-apulaisdekaani 45:lle.

En ymmärrä, en.

Joskus on todellakin parempi, että lapsi jää isän luo asumaan. Jos vaikka äiti muuttaa toiselle paikkakunnalle tai isälle jää isompi asunto tai sitten ei ole mitään sen kummempaa syytä.



Tosin ymmärrän että äidit taistelevat verissä päin lasten huoltajuudesta. Jo ihan sen takia, ettei tarvitse koko aikaa selitellä ja puolustautua.

Se ei ole lasten parhaaksi jos jatketaan avioliittoa joka ei toimi ja ihmiset ovat kuin vieraat toisilleen.



Onko ap:n tuttu siis " jättänyt" lapset miehen vai lasten vuoksi. Haluaako hän tavata lapsia?

Vierailija:

32, niin, rakkaita tuntuvat olevan...

Lue koko ketju, yksi kolmesta on tuo etälapsi.

t: 10,32

Vierailija:

Mikään ei selitä sitä, että yhden l...

Ehkä olen itsekkäämpi nyt 10 v myöhemmin? Vaikka kyseessä on lapsen paras, haluan ehkä jatkossa ajatella omaa parastani, kuin se että itken kaiket illat ikävääni...

t: 10, 32 ja joitain muita

Itsestäni saattaa jonain päivänä tulla se etä-äiti, suhteemme voi huonosti, eikä minulla ole enää keinoja sen pelastamiseen. Jos/kun eroamme, mies vaatii lasten huoltajuutta ja minulla ei ole voimia asiasta tappelemiseen. Enkä usko että tappelu kenenkään etuja, lasten varsinkaan, palvelisi.

Hoitamaton synnytyksenjälkeinen masennus ja sen aiheuttamat ongelmat kiintymyssuhteessa, uupumus tms. En usko, että yksikään terve äiti voi hylätä lapsensa noin vain ja lähteä kävelemään.



Ja tällä tarkoitan nyt siis vain sellaisia äitejä, jotka hylkäävät lapsen, ei etä-äitejä, joilla lapsen edun nimissä päätetty lähihuoltajasta.

Ja exä on aivan kamala.



Olisi minustakin aika epämiellyttävää asua jonkun pikku-exän kanssa.

Vierailija:

Sinä se biologiaa kiellät, jos väität, ettei biologisesti naisen tehtävä ole juuri lasten hoito. Naisesta on kautta vuosituhansien ollut kiinni lapsen selviäminen. Niinhän naaraat eläimissäkin hoitaa lapset. Meidän kulttuuri on muuttanut tätä asetelmaa ja se luontainen lähtökohta on vähän painunut taka-alalle. Silti se on siellä pintakiillon alla. Ja se pintakiilto on kovin ohutta.

täähän on ihan täyttä soopaa. Yadda yadda pälä pälä höpö höpö...

ne jotka väittävät kivenkovaan että äiti on lapselle tärkein ja on äidin tehtävä hoitaa lasta jo biologisista syistä jne. samoin kuin ne jotka kauhistelevat että etä-äidit ovat jotenkin mieleltään sairaita... ette te kyllä tajua biologiasta mitään.

Ymmärrättekö itse, miksi vänkäätte sen äidin tärkeydestä? Siksi että jos äiti ei olisikaan tärkeä, niin teidän elämältähän putoisi kokonaan sen pohja? Jos te olette rakentaneet elämänne sen varaan että olette korvaamattomia ihan vaan sen perusteella että olette äitejä... niin vois tulla aika tyhjiö mieleen kun tajuis että joo, en ole sen tärkeämpi kuin isäkään tai vaikka joku muu läheinen, jonka kanssa lapsi on bondannut pienestä asti.

Ette te ole korvaamattomia, kukaan ei ole. Hyväksykää nyt jo se! Sillä ei ole mitään tekemistä biologian kanssa! Jos lapsen tärkein hoivaaja on transvestiitti hermafrodiitti, niin silloin se on. Sukupuolella ei ole mitään tekemistä tän asian kanssa.

Isä sanonut, etten kauheasti ollut ikävöinyt, koska ei äiti ollut ollut minun kanssani siihenkään asti. Hoidossa olin ollut ties kellä, kun isä töissä. Isä sai selville karun totuuden työpäivien hoitopaikoista. Äippä ryypiskelemässä ties missä ja ties kenen kanssa.



Äiti lähti ja jäin isälle. Ihana isä olikin. Aivan paras.

Nyt mulla on kolme lasta itellä, enkä voisi ikinä kuvitella lähteväni. Aina vaan vähemmän ymmärtää äitini ratkaisuja!!!

vaikka erottiin isänsä kans kun lapsi oli puolivuotias ja muutti minun kans pois. Johtunee luonteista, kemioista ja kasvuympäristöstä. Isällä on ollut mahdollisuus olla paljon lapsensa kanssa. Yksinkertaista.

Että edelleenkin elää vahvana ajatus siitä, että etä-äiti on tuomittava lastensa jättäjä. Eiköhän ne yleensä nää lastansa ihan yhtä paljon kuin etäisätkin.



Olen sitä mieltä, että monesti on lapsen paras, että lapsi saa jäädä omaan tuttuun kotiinsa, jos vaikkapa äiti muuttaa eron myötä muualle.



Ja voihan se olla isä se jättäjä ja äiti joutuu muuttamaan. Kuten esim minun tapauksessani; en olisi yksin kyennyt lyhentämään omakotitalon lyhennyksiä ja muutenkin yksin ison talon lumityöt yms. kunnostukset siihen päälle.

Mullekkin ekat kommentit oli, että mitä muut nyt sanoo/ajattelee...

Sanoin että aivan sama, ei mua naapureiden juoruilut liikuta hetkeäkään.



t: 10, 32 jne

Minä en luultavasti jaksaisi sellaista elämää ja joutuisin lähtemään tilanteesta pois. Parempi etten siihen tilanteeseen itseäni laitakaan. :) Joskus on parempi ajatella seurauksia hyvissä ajoin.

Vierailija:

Voi olla, ettei ole. Mutta lapset on sun.

Verojen maksu ei ole mun juttu. EIkä törkeän kalliit polttoaineet tai synkät myöhäissyksyt ilman lunta.

Sanotaanpa tämä asia kerralla ja suoraan:

Jos joku tekee lapsia, eikä ole niistä valmis huolehtimaan ei ansaitse itse elää. Hän olisi itse ansainnut tulla hylätyksi ja mielellään riittävän varhaisessa vaiheessa.

Joku = nainen?

Vai lähdetäänkö talikot kourassa teurastamaan suurta osaa Suomen miehistä?

Lapselle tärkein ihminen on se, joka häntä hoitaa ja jonka kanssa hän elää, oli se sitten äiti, isä, mummo tai satunnainen adoptoija. En käsitä mihin äitimyytin vaalijat oikein pyrkivät. Kumpikohan on lapselle parempi vanhempi - äiti, joka ei jaksa hoitaa lapsiaan ja viettää aikaa heidän kanssaan vai lapsilleen omistautunut isä? Ja iiiik, ajatelkaa, joissain perheissä mies hoitaa lapset ja nainen tienaa, herranjestas sentään, mihin tämä maailma on mennyt! Kyllä ne kersat nyt kasvavat kieroon, kun ei ole äitiä mailla halmeilla!

Vive le kaksinaismoralismi, julistettakoon täten lapset äidin pikku projektiksi, jossa äidin on kannettava yksin kaikki vastuu halusi tai ei, hyödyttömillä miehenpuolillahan ei ole mitään virkaa lastensa elämässä! Olette varmaan juuri niitä akkoja, joiden mielestä on sopivaa vaikka syyttää isää pedofiliasta, jos on pieninkin pelko siitä, että erotilanteessa saattaisi joutua taistelemaan lapsistaan!