Lue keskustelun säännöt.
Lähipiirissä monia äitejä, jotka ovat jättäneet perheensä.
02.12.2006 |
Kaikille ei todellakaan sovi lapsiperhe-elämä. Outoa vaan, että jotkut naiset tekee useankin lapsen ja jättävät ne sitten isälle. Eikö sitä jo aiemmin huomaa, jos ei olekaan oma juttu??? Sama tietty isissä, eikö sitä yhtään aiemmin tajua onko lapset oma juttu vai ei.
Kommentit (56)
Isä on hyvä ja tärkeä, mutta äidin rooli pienen lapsen elämässä on niin suuri, ettei sitä voi mikään korvata. Ei edes isä. Musta tasa-arvo menee liian pitkälle, jos tasavertaistetaan pienen lapsen elämässä isän ja äidin rooli. Molempia tarvitaan, mutta niin se äiti vaan on vielä ykkönen...
Sinänsä olen samaa mieltä, että monet eroaa liian helposti. Itse elän uusperheessä (miehellä lapsia) ja olen monia uusperheitä seurannut läheltä ja täytyy sanoa, että kyllä siitä erosta lapset kärsii aina. Tietysti joissain tapauksissa ero on hyvästä, jos toinen vanhempi on esim. alkoholisti ja tästä johtuen kotielämä sietämätöntä, mutta tuntemissani perheissä on erottu vain siksi, ettei " enää tunnu miltään" ja " ahdistaa" . Pöh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olen kylmänväreet niskassa ajatellut, että jos oliskin pitänyt jäädä siihen suhteeseen lapsen takia. Kammo ajatuskin, hyi!
miten uskallat! ymmärsinkö oikein?! jos on noin perverssi, niin miten voit olla varma että lapsesi on turvassa hänen kanssaan? miten tuo tilanne voi olla lapselle vakaa kasvuympäristö!
siis nro 10:lle!!
mutta oikeesti, miksi et ottanut lasta mukaasi lähtiessäsi? minkä ikäinen lapsi oli kun lähdit?
kirjoittaa että oli sisko-veli-suhde!
Vierailija:
Nyt olen kylmänväreet niskassa ajatellut, että jos oliskin pitänyt jäädä siihen suhteeseen lapsen takia. Kammo ajatuskin, hyi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oli 3 v ja juttu on oikeasti pitkä etten jaksa kaikki tekijöitä selittää, mutta kaiken kaikkiaan lapsen parasta ajattelin eli oli kohdaltani maailman epäitsekkäin teko.
t: 10
Tavallaan olen veljeni kanssa naimisissa nykyäänkin. Synkkaa niin hyvin ja olemmekin sukua toisillemme (ilmeni jälkeenpäin). t: 10
Tää menee jo niin höperöksi, että taidan mennä nukkumaan. Oman kullan kainaloon, kaikkien kolmen rakkaan lapsen luo =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
kamalaa että hylkää omat lapset ja jatkaa vaan biletyselämää. mielisairaitahan nää siis on.
Onko siis SUURI osa suomalaisista miehistäkin mielisairaita? Vai onko se miehelle ihan normaalia käytöstä ja naiselta taas jotain iik niin hirveää? Kummallista kaksinaismoralismia.
Siis miesten biologinen tehtävähänn on siittää niin monta lasta kuin mahdollista ja niin taata suvun jatkuvuus. Naisten biologinen tehtävä taas pitää ne lapset hengissä ja niin taata suvun jatkuvuus. Joten on se biologisesti ajatellen OMITUISTA, jos nainen jättää lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kai kukaan äiti voi tosissaan väittää että isä olisi lapselle tärkemäpi, tai edes yhtä tärkeä kuin äiti. siis kun kysessä vielä pieni lapsi.
Käsittääkseni ihan kaikki miehet eivät kuitenkaan nai kaikkea mikä liikkuu, vaikka biologian kannalta heidän kuuluisikin näin toimia.
Samoin naiset tykkäävät harrastaa seksiä muulloinkin kuin ovulaation aikaan, vaikka raskaaksituleminen ei olisi mahdollista juuri sillä hetkellä.
Samoin monet miehet pyrkivät parisuhteeseen, vaikka oikeasti heidän pitäisi vaan naida vailla kiintymyksen tunteita. Eivätkä ainakaan saisi osallistua lastenhoitoon, yök miten luonnotonta!
Ja entä naiset, jotka eivät halua lapsia ollenkaan, kas siinä vasta friikkejä! Ja ajattele, niidenkin esivanhemmilla on täytynyt olla lisääntymishaluun innostavat geenit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, ettei ole. Mutta lapset on sun.
Verojen maksu ei ole mun juttu. EIkä törkeän kalliit polttoaineet tai synkät myöhäissyksyt ilman lunta.
Sanotaanpa tämä asia kerralla ja suoraan:
Jos joku tekee lapsia, eikä ole niistä valmis huolehtimaan ei ansaitse itse elää. Hän olisi itse ansainnut tulla hylätyksi ja mielellään riittävän varhaisessa vaiheessa.
Niinhän se on nykyään, kulttuurin tuomia ihanuuksia nämä parisuhteet ja miesten hoivaamisvietti. Mutta biloginen fakta on biologinen fakta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummalle vain voi tulla se tunne, että tästä onkin päästävä pois ja jätettävä perheensä. Surullista, mutta totta. :(
onhan varmasti noita etä-äitejä jotka tekee sen sen takia että bilettään pääsee, mutta eikö sekin ole jonkin tason vastuullisuutta kun ymmärtää sen että lapsen on silti parempi isällään.. kuin sit se raahata ne omaan sekavaan elämäänsä jääräpäisesti " minä olen lasten äiti" -oikeudella.. sekin on tietyn tason äiteyttä nähdä asioita lapsen kannalta mikä on sille parasta ja luopua hostain lapsen edun takia..
on näitä äitejä jotka kyynel silmäkulmassa luopuvat lapsensa huoltajuudesta, koska tietää että näin on parempi lapsen kannalta.. Itse olen yh-isä ja nähnyt oman tilanteen lisäksi erän tutun etä-äidin ratkaisun myös.. omassa tilanteessakin lasteni äiti teki päätöksensä juuri lasten takia, otti siitä niskoilleen suuret syyllisyyden tunteet ja niitä syyllistäjiähän on jo viranomaisista lähtien.. kuitenkin oman elämänsä tulevaisuus oli niin töiden kuin asumisenkin suhteen hieman hakusessa jota tää syyllistäminen ei helpottanut, toi päälle vielä aika pahan masennuksen, viinaa eikä muuta bilettämistä kuitenkaan ollut mukana ratkaisussa.. huonompi ratkaisu se olis ollut lapsien kannalta jos koulut ja asuinpaikat olis vaihtunu n. puolen vuoden välein.. nyt sit hieman jo paremmalla pohjalla ja lapsienkin kannalta tilanne vakiintunut ja lapsilleen todella hyvä äiti
ja tälle joka sanoi että pitää valita kumppani sen mukaan ettei eroa niin sanotaan näin ettei kukaan pysty näkemään kymmenen vuoden päähän, ihmiset muuttuu, tilanteet muuttuu... siitä ihanasta parin vuoden rakkauskaudesta ei välttämättä oo jäljellä enää kuin muisto, vaikka alussa kaikki tähdetkin olivat suhteen puolella, mies/nainen on aivan eri ihminen kuin mitä silloin suhteen kulta-aikoina johon rakastui ja joka näytti että tuosta ei koskaan erota..
tuolla periaatteella lapsia voisi ruveta tekemmään vasta eläkeiässä kun on huomattu ettei nyt enää erota.
siinä suhteessa kun aina on kaksi itsenäistä ihmistä kyseessä.. toinen ei koskaan pysty määräämään sitä toista.. vaikka toinen olisi kuinka loppuelämäkseen valinnut toisen.. nykyaikana kyllä kieltämättä joskus erotaan liiankin helposti että jonkin tason pitkäjänteisyyttä tarvitaan mutta kyllä sitä silti jossain vaiheessa on ymmärrettävä se tuulimyllyjäkin vastaan taisteleminen..onko sekään oikein että toinen sitten alistuu epätyydyttävään suhteeseen loppuelämäkseen... mutta kyllähän kaikki kanavat olisi ensin käytettävä millä voisi suhteen korjata...
mutta eihän tuomita ja lokeroida etä-äitejä ratkaisunsa vuoksi jonka todellisia syitä ei tiedetä.. ja kuten sanoin jos on sellainen bilehile että tuntee paremmaksi antaa lasten jatkaa elämäänsä isän kanssa niin vastuullisuutta sekin on
ja onhan näitäkin äitejä joila on jokin sairaus ym mikä ei edes välttämättä ulospäin näy joka vaikuttaa siihen jaksaako elää lapsen kanssa
jos olisin tunteettomampi ihminen olisin jo ajat sitten jättänyt neljä rakasta lastani heidän isälleen ja lähtenyt. Mutta enhän voi kun tiedän että isä ei pystyisi lapsista huolehtimaan.
Ja mikä ihmeellisintä. Ollaan oltu yhdessä 16 vuotta joista 8 vuotta ilman lapsia. Siinä ajassa luuslisi että toisen oppii tuntemaan perin pohjin mutta ei....
Minä tunnen yhden äidin, joka sopi 15 vuotta sitten lapsen lähihuoltajaksi isän. Muutti itse noin 200 metrin päähän ja myöhemmin huoltajuus muutettiin vuoroviikoiksi ja nyt lapsi on lukiossa ja asuu kumman luona kulloinkin lystää. Vanhemmat asuu edelleen samalla alueella, sadan kadun varrella.
Lastenhoidon rankkuutta ei voi tietää ennen kuin sen kokee.
Kaikki riippuu siitä millanen suhde lapseen on muodostunut. Jos mies on käynyt koko ajan töissä ja nainen jäänyt kotiin pariksi vuodeksi hoitamaan lasta, niin toki äidin ja lapsen suhde on kiinteämpi kuin isän ja lapsen. Mutta entä jos mies onkin ollut kotona lapsen kanssa naisen ollessa töissä?
Imetysaika on toki eri asia, mutta jos ajatellaan vaikka 2-3 vuotiasta lasta, ei sillä ole mitään väliä kumpi on lähivanhempi, jos kumpikin rakastaa lasta yhtä paljon ja huolehtii lapsesta yhtä hyvin.
Nämä pseudotieteelliset väittämät, biologisiin " faktoihin" perustuvat väittämät, antavat sitten tietysti miehelle oikeuden hässiä kaikkea mikä liikkuu, kun se kerran on miehen biologinen tehtävä. Äiti, jonka mielestä äiti on biologisesti parempi vanhempi, varmasti hyväksyy miehessään myös tämän moniavioisuuden, kun eihän biologisille faktoille mitään voi?
Mikäli ei hyväksy, niin turha vouhottaa sitten myöskään muista yhtä fiksuista faktoista.
Miksi te ette voi opiskella ja hankkia oikeaa, objektiivista tietoa sen sijaan että täällä vietätte aikaanne ja levitätte mielipiteitänne faktoina?
tasan 1 ja sen jälkeen olemme molemmat olleet yhtä paljon kotona miehen kanssa eli kaiken vapaa-ajan. Molemmat hoidamme ja ruokimme, mutta jostain syystä 3-vuotiaalle äiti on se tärkein hädän hetkellä. Yöllä huutaa äitiä, vaikka yhtä usein sieltä isä tulee. Tärkeähän tuo isä on lapselle, mutta naiset ehkä jotenkin paremmin lukee lastaan tai jotain, koska viimekädessä pienelle lapselle äiskä on se ykkönen. Ja sama on peli kaikissa tuntemissani perheissä!
Sinä se biologiaa kiellät, jos väität, ettei biologisesti naisen tehtävä ole juuri lasten hoito. Naisesta on kautta vuosituhansien ollut kiinni lapsen selviäminen. Niinhän naaraat eläimissäkin hoitaa lapset. Meidän kulttuuri on muuttanut tätä asetelmaa ja se luontainen lähtökohta on vähän painunut taka-alalle. Silti se on siellä pintakiillon alla. Ja se pintakiilto on kovin ohutta.
En tietenkään jättäisi lapsiani isälleen, vaikka ero tulisikin. Onhan se epäoikeudenmukaista, mutta minkäs teet.
Lapsi on täällä nytkin parastaikaa eli joka toinen viikonloppu + lomat.
Tossa isälleen jättämisessä on monta muutakin asianhaaraa, kuten jo siinä viestissäni mainitsin. Kaikki ei ole aina yksioikoista.
Tottakai varsinkin alkuun ikävöin ja olen potenut huonoa omaatuntoa asian suhteen, mutta lapsi tietää ja minä tiedän, että tämä on ollut paras ratkaisu kaikille. Ja lapsi tulee aikuisena tietämään jutun kaikki muutkin tekijät, kunhan ne ymmärtää...
t: 10