Kun haet apua mt-ongelmiin * Viimeisen kerran Jasmin päätyi sairaalan päivystykseen tammikuussa, kun Laura vei hänet sinne. Lauran mukaan Jasmin lähetettiin lähes välittömästi takaisin kotiin, vaikka tilanne oli ystävien mielestä hyvin vakava*

Jopa henkilö joka päätyy itsemurhaan lukuisista ystävistä ja sukulaisista huolimatta, niin vielä todennäköisemmin päätyy ihan vaan ilman sukulaisia ja kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Somesta vouhkaajat. Tämä Jasmin oli päivittänyt instaansa viimeksi vuosi sitten ja lehtijutun mukaan oli viimeisen vuoden ajan myös muutenkin käytännössä vain neljän seinän sisällä. Silti kävi näin. 

Kyllähän tuo some varmasti voi olla joidenkin kohdalla etenkin osasyy, mutta aika yksinkertaistettua syyttää siitä kaikkea. Kyllä tämä kehitys on ollut nähtävissä jo kauan ja tuskin siihen on vain pelkkää yhtä syytä.

Jasminin viimeisin feed-postaus oli kuukausi ennen menehtymistä. Sitä ennen taisi olla tammikuussa yksi postaus. Päivitteli harvakseltaan. Stooreissa oli viikkojen taukoja. Ehkä jopa kuukausia. Eli ei hän ainakaan aktiivisesti julkisesti päivitellyt mitään. Sitä en tiedä onko lukenut omia DM viestejä tai maailman menoa Instasta.

Vierailija kirjoitti:

Onko mt-ongelmissa luulosairauksia, niin kuin muissa sairastapauksissa?

Jos ihminen on vain kyllästynyt arkeensa, niin kuin monet meistä on, niin voiko luulla olevansa masentunut ja valmis jopa itsariin saadakseen muutosta elämäänsä?

Elämänhallintaongelmia voidaan luulla mt-ongelmiksi ja monesti se niin näyttäisi olevan, kun halutaan, että muut ratkoo ne ongelmat.

Ei se ole mt-ongelma, kun ihminen pohtii mistä sisältöä ja keskustelukumppani elämään.

Itsariin saadakseen muutosta elämäänsä😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mt-ongelmissa luulosairauksia, niin kuin muissa sairastapauksissa?

Jos ihminen on vain kyllästynyt arkeensa, niin kuin monet meistä on, niin voiko luulla olevansa masentunut ja valmis jopa itsariin saadakseen muutosta elämäänsä?

Elämänhallintaongelmia voidaan luulla mt-ongelmiksi ja monesti se niin näyttäisi olevan, kun halutaan, että muut ratkoo ne ongelmat.

Ei se ole mt-ongelma, kun ihminen pohtii mistä sisältöä ja keskustelukumppani elämään.

Itsariin saadakseen muutosta elämäänsä😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Rehellisesti sanottuna välillä pitäisi varmasti oikeasti yrittää tehdä itselleen jotain tai riehua pitkin kaupunkeja sekopäisenä ja uhkailla kaikkia niin ehkä joku pitäisi avunpariin. Kun ei nähtävästi suora sanominen ja hätä päivystyksessä auta mihinkään. Käännytetään takaisin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Nuorten kohdalla tämä on oikeasti iso ongelma. Kouluissa ei enää ole terveydenhoitajia eikä psykologeja, nuorisopoli on tukossa eikä ota uusia potilaita. Mikä taho hoitaa itsetuhoista nuorta? Terveyskeskuksen päivystys, jos vanhemmat tajuavat nuoren sinne viedä mutta aika usein ei, ja sieltäkin nuori lähetetään kotiin jonottamaan pääsyä nuorisopolille, jonne on kahden tai kolmen vuoden jonot.

Vierestä seurasin perhettä, jonka nuori tunnusti yllättäen, että ajattelee kuolemista päivittäin. Pääsi jonnekin päivähoitoon kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen todettiin vanhemmille, että ei saa jättää yksin hetkeksikään ja pärjäilkää. Jotain jonotusta jonnekin oli, vanhemmat eivät olleet ihan varmoja minne eikä mitään apua tai tukea tullut seuraaviin neljään kuukauteen, jolloin vanhemmat päivystivät lapsensa vieressä koko ajan. Sen jälkeen nuori laitettiin kouluun päivähoitoon ja yhdessä koulun aikuisten kanssa (opettajia) saatiin pahin tilanne lopulta ohi. Yhtä hyvin olisi voinut sattua toisin. Aika harvalla masentuneella aika auttaa.

Mitään apua ei ollut terveydenhoidon ammattilaisista, koska näillä ei ollut aikaa eikä resursseja.

Rikkaat vie kansalaisten rahat poliitikkojen avulla. Kansanterveyteen ei enää satsata. 1980-luvulla itsetuhoinen ihminen olisi ohjattu välittömästi hoitolaitokseen.

Rahaa on mutta sitä ei näytetä käytettävän hyvinvointiin enää laisinkaan. Pilleripurkki käteen ja takaisin kotiin somen ääreen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää. Voin vain kuvitella äidin ja läheisten tuskan. Mutta kysymys kuuluu, mihin ne verorahat menevät? Lusmujen elättämiseen (ei ole terveydellisiä ongelmia, mutta kotisohva on parempi valinta kuin työllistyminen), tehdään lapsia liikaa (ei pystytä elättämään ilman yhteiskunnan apua) jne. Jos sosiaalietuuksia leikattaisiin, niin verorahoja voitaisiin käyttää johonkin tärkeämpään, kuten mielenterveyspalveluihin. 

Sellaiset neronleimaukset sieltä XD Oletko kokoomuuksen kannattaja vai muuten v ajakki? Etkö tosiaan tiedä, että taloudelliset ongelmat ja syrjäytyminen lisäävät mielenterveysongelmien riskiä?

Ainoastaan yksinkertaisilla ja heikkoluontoisilla ihmisillä.. Fiksut eivät syrjäännyt, kun aina löytävät jotain uutta ilon aihetta :)

Täällä sä todistelet paremmuuttasi vauvapalstalla XD Hulluilla on halvat huvit, i diooteilla ilmaiset. Huomaan, että kuulut jälkimmäiseen joukkoon :)

Juuh, trollaaminen on ihan kiva junamatkan piristys :D :D Nyt tarttee lähtee nauttimaan elämästä

😂 Eli lähti paskalle ja narkkasi luukussaan lisää. Siinä ne tuon tollukan nautinnot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten kohdalla tämä on oikeasti iso ongelma. Kouluissa ei enää ole terveydenhoitajia eikä psykologeja, nuorisopoli on tukossa eikä ota uusia potilaita. Mikä taho hoitaa itsetuhoista nuorta? Terveyskeskuksen päivystys, jos vanhemmat tajuavat nuoren sinne viedä mutta aika usein ei, ja sieltäkin nuori lähetetään kotiin jonottamaan pääsyä nuorisopolille, jonne on kahden tai kolmen vuoden jonot.

Vierestä seurasin perhettä, jonka nuori tunnusti yllättäen, että ajattelee kuolemista päivittäin. Pääsi jonnekin päivähoitoon kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen todettiin vanhemmille, että ei saa jättää yksin hetkeksikään ja pärjäilkää. Jotain jonotusta jonnekin oli, vanhemmat eivät olleet ihan varmoja minne eikä mitään apua tai tukea tullut seuraaviin neljään kuukauteen, jolloin vanhemmat päivystivät lapsensa vieressä koko ajan. Sen jälkeen nuori laitettiin kouluun päivähoitoon ja yhdessä koulun aikuisten kanssa (opettajia) saatiin pahin tilanne lopulta ohi. Yhtä hyvin olisi voinut sattua toisin. Aika harvalla masentuneella aika auttaa.

Mitään apua ei ollut terveydenhoidon ammattilaisista, koska näillä ei ollut aikaa eikä resursseja.

Rikkaat vie kansalaisten rahat poliitikkojen avulla. Kansanterveyteen ei enää satsata. 1980-luvulla itsetuhoinen ihminen olisi ohjattu välittömästi hoitolaitokseen.

Rahaa on mutta sitä ei näytetä käytettävän hyvinvointiin enää laisinkaan. Pilleripurkki käteen ja takaisin kotiin somen ääreen!

Nykyään satsataan kymmenkertaisesti. Ongelmana on nuo tuhannet huomiohuorat jotka ei selviydy elämästä jos niiden postaus ei saa miljoonaa laikkii

Nykyisin joka toinen ihminen kärsii "mielenterveysongelmista" ja "masennuksesta". Miten aikaisemmat sukupolvet oikein selviytyivät hirvittävistä sodista, nälänhädistä ja muista kauheuksista järjissään? Nyt jokaiselle possukalle tarvitaan oma psykiatri setvimään mielipahaa, joka aiheutuu siitä, että maailmassa on ihmisiä jotka ovat eri mieltä asioista. Suomesta on tullut heikkojen häviäjien maa, jossa ihmiset, joilla ei ole minkäänlaisia oikeita ongelmia, kietoutuvat itseensä masentumaan. 

Ihan oikeasti ei ole mahdollista vain ulkoistaa omia ongelmiaan toisille. Mikään määrä rahaa ei tule koskaan riittämään, kun henkisesti keskenkasvuiset muka-aikuiset haistelevat omia suolikaasuujaan ja vaativat MUITA korjaamaan omat päänsisäiset ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten kohdalla tämä on oikeasti iso ongelma. Kouluissa ei enää ole terveydenhoitajia eikä psykologeja, nuorisopoli on tukossa eikä ota uusia potilaita. Mikä taho hoitaa itsetuhoista nuorta? Terveyskeskuksen päivystys, jos vanhemmat tajuavat nuoren sinne viedä mutta aika usein ei, ja sieltäkin nuori lähetetään kotiin jonottamaan pääsyä nuorisopolille, jonne on kahden tai kolmen vuoden jonot.

Vierestä seurasin perhettä, jonka nuori tunnusti yllättäen, että ajattelee kuolemista päivittäin. Pääsi jonnekin päivähoitoon kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen todettiin vanhemmille, että ei saa jättää yksin hetkeksikään ja pärjäilkää. Jotain jonotusta jonnekin oli, vanhemmat eivät olleet ihan varmoja minne eikä mitään apua tai tukea tullut seuraaviin neljään kuukauteen, jolloin vanhemmat päivystivät lapsensa vieressä koko ajan. Sen jälkeen nuori laitettiin kouluun päivähoitoon ja yhdessä koulun aikuisten kanssa (opettajia) saatiin pahin tilanne lopulta ohi. Yhtä hyvin olisi voinut sattua toisin. Aika harvalla masentuneella aika auttaa.

Mitään apua ei ollut terveydenhoidon ammattilaisista, koska näillä ei ollut aikaa eikä resursseja.

Mitä  väliä? Naisten ihan itse, itselleen aiheuttama ongelma.

Haukkukaa vain miehiä jotka eivät stressaa kun eivät pääse lukioon kympin keskiarvolla. Nauttikaa voitostanne naiset.

Sillä on hintansa.

Itsemurhia tekee eniten miehet.

Ihan järkyttävää miten miehet tulee AINA vain ilkkumaan naisten ongelmille, ja samalla pillittävät miten feministien pitää välittää ukoista. Miehet eivät ole koskaan maailmanhistorian aikana osoittaneet mitään empatiaa naisia kohtaan, ja silti te typerät akat paapotte näitä ja alennutte hokemaan miten feminismi ajaa miesten asiaa.

Pitäisikö tummienkin ajaa valkoisten oikeuksia ja seksuaalivähemmistöjen heteroiden oikeuksia? :D

Ei käy tippaakaan sääliksi itsetuhoinen mies. Katkeria pas*oja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin kamppailen kerran kuussa pahojen PMS-oireiden kanssa. Silloin masentaa. Saattaa olla, että makaan vaan sängyssä ja mieli on matalalla. Saatan itkeä ja miettiä, kuinka elämäni on p a s k a a ja itse olen vieläkin p a s k e m p i. Se mieli on jännä juttu. Silloin kun avaat somen ja sieltä joku täydellinen ihminen täydellisine elämineen lävähtää ruudulle niin sitä masentuu vielä enemmän. Eli kyllä, se some masentaa jos sinulla on jo valmiiksi mieli maassa. Ei se muuten kosketa.

Tai luet vauvalta miten kaikki työttömät ovat luusereita, loisia ja tuet pois.

Häpeä ja syyllisyys on sietämätöntä.

Öh, ymmärrätkö sinä ihminen hyvä ollenkaan että noiden juttujen takana on täysin päästään pipejä tapauksia? Ainoana motivaationa saada muitakin tuntemaan yhtä syvää arvottomuutta kuin itse tuntevat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyden ammattilaiset ovat harmistuneet ja kertoneet että ulkomailta muuttaneet menee jonon ohi koska heillä on pahemmat traumat ja ongelmat ja suomessa syntyneet jäävät ilman hoitoa tai hoitoon pääsy viivästyy.

Ylempää tullut määräys mille ei voi mitään

Eiköhän jokun sodasta selvinneen ongelmat ole hieman tärkeämpiä kuin näiden "masentuneiden", jotka haluavat vaan maata sohvalla muiden rahoilla.. Oliskohan syynä taas ettei saanut uusinta kännykkää ja Chanelia..

Ai sodasta.Kotimaihinhan he pakkaavat itsensä heti kun ovat saaneet avutukset pyörimään. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin joka toinen ihminen kärsii "mielenterveysongelmista" ja "masennuksesta". Miten aikaisemmat sukupolvet oikein selviytyivät hirvittävistä sodista, nälänhädistä ja muista kauheuksista järjissään? Nyt jokaiselle possukalle tarvitaan oma psykiatri setvimään mielipahaa, joka aiheutuu siitä, että maailmassa on ihmisiä jotka ovat eri mieltä asioista. Suomesta on tullut heikkojen häviäjien maa, jossa ihmiset, joilla ei ole minkäänlaisia oikeita ongelmia, kietoutuvat itseensä masentumaan. 

Ihan oikeasti ei ole mahdollista vain ulkoistaa omia ongelmiaan toisille. Mikään määrä rahaa ei tule koskaan riittämään, kun henkisesti keskenkasvuiset muka-aikuiset haistelevat omia suolikaasuujaan ja vaativat MUITA korjaamaan omat päänsisäiset ongelmansa.

No huonostihan sitä selvittiin. Miksi luulet, että edistystä näissä asioissa on haluttu tehdä? Sotatraumat siirrettiin tehokkaasti seuraaville sukupolville ja ne jäänteet näkyvät meissä vieläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mt-ongelmissa luulosairauksia, niin kuin muissa sairastapauksissa?

Jos ihminen on vain kyllästynyt arkeensa, niin kuin monet meistä on, niin voiko luulla olevansa masentunut ja valmis jopa itsariin saadakseen muutosta elämäänsä?

Elämänhallintaongelmia voidaan luulla mt-ongelmiksi ja monesti se niin näyttäisi olevan, kun halutaan, että muut ratkoo ne ongelmat.

Ei se ole mt-ongelma, kun ihminen pohtii mistä sisältöä ja keskustelukumppani elämään.

Itsariin saadakseen muutosta elämäänsä😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Rehellisesti sanottuna välillä pitäisi varmasti oikeasti yrittää tehdä itselleen jotain tai riehua pitkin kaupunkeja sekopäisenä ja uhkailla kaikkia niin ehkä joku pitäisi avunpariin. Kun ei nähtävästi suora sanominen ja hätä päivystyksessä auta mihinkään. Käännytetään takaisin kotiin.

Lisäksi voi vaan kuvitella, kuinka paljon on masentuneita ja itsetuhoisia ihmisiä, jotka ovat käpertyneet itseensä, eivätkä anna juuri mitään merkkejä ajatuksistaan ulkopuolelle. Jos ei edes apua pyytämällä saa apua, niin nuo itseensä sulkeutuneet eivät kyllä koskaan tule saamaan mitään apua. Kuolevat hiljaa pois.

25% syö mielialalääkkeitä ja yli puolella väestöstä on ties mitä masennukseen ja aggressioon altistavia geenejä. Ehkä kyseessä on vaan senlaatuiset valuviat, että kukaan ei jaksa pönkittää loputtomiin.

Voutilaisen tapauksessa on kyllä outoa se, että ei saanut mitään hoitoa, vaikka pyysi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin joka toinen ihminen kärsii "mielenterveysongelmista" ja "masennuksesta". Miten aikaisemmat sukupolvet oikein selviytyivät hirvittävistä sodista, nälänhädistä ja muista kauheuksista järjissään? Nyt jokaiselle possukalle tarvitaan oma psykiatri setvimään mielipahaa, joka aiheutuu siitä, että maailmassa on ihmisiä jotka ovat eri mieltä asioista. Suomesta on tullut heikkojen häviäjien maa, jossa ihmiset, joilla ei ole minkäänlaisia oikeita ongelmia, kietoutuvat itseensä masentumaan. 

Ihan oikeasti ei ole mahdollista vain ulkoistaa omia ongelmiaan toisille. Mikään määrä rahaa ei tule koskaan riittämään, kun henkisesti keskenkasvuiset muka-aikuiset haistelevat omia suolikaasuujaan ja vaativat MUITA korjaamaan omat päänsisäiset ongelmansa.

Mitäs, jos kaiken ongelmien ydin onkin muut ihmiset? Aina toitotetaan, kuinka on niin ihanaa olla yhteisöllisyyttä, tiimipelaamista, sosiaalisuutta jne. Kummasti vaan silti tämä nykymeno, jossa jokaisen kaverin kuulumiset saa reaaliaikaisena somesta ja kaikki uutiset ympäri maailmaa tulee hetkessä näkyviin, tekee ihmisistä entistä masentuneempia.

Ihminen oli onnellisempi, kun lähipiiri oli rajallinen, kenenkään kuulumisia ei nähnyt, muuta kuin tapaamalla harvoin ja henkilökohtaisesti. Työ oli yksinkertaisempaa, vailla jatkuvaa vertailua ja muun maailman tapahtumat piti erikseen lukea lehdistä, jolloin sai enimmäkseen keskittyä omaan yksinkertaiseen elämäänsä.

Monien kohdalla muut ihmiset luovat paineet ja ankeuttavat oman elämän. Näin se nyt vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vointini kuulostaa melko samanlaiselta kuin tällä kyseisellä henkilöllä, joskaan en käytä alkoholia ollenkaan.

Mikä ihme siinä on,että ihmisen pitäisi vaatia ja jopa huutaa saadakseen apua? Ei kauheasti herätä luottamusta jos alkuun kohdellaan vajaaälyisenä laiskurina, joka vaan kuvittelee ongelmiensa olevan pahempia kuin ovatkaan. Miten tuollaisesta muotuoutuu hyvä hoitosuhde pelkästään sillä,että ihminen iskee nyrkkiä pöytään? 

Älkää tulko syyllistämään että pitäisi lenkkeillä, lopettaa some ja vaan pyytää apua. Toiset meistä ovat tehneet kaikkensa parantaakseen hel*tillistä oloaan ihan noista yksinkertaisista arkisista asioista alkaen. Olen puhunut, mutta aivan kuin puhuisin eri kieltä. Sieltä tulee milloin mitäkin yksinkertaistavaa "neuvoa", jonka olen itse todennut ja kokeillut aika päivää sitten. Jos tapaisin edes yhden ihmisen, joka oikeasti kuuntelisi mitä yritän sanoa, en olisi tässä jamassa. 

Jos tapan itseni tiedän, että olen ainakin yrittänyt kaikkeni 100%. 

Mikä siitä elämästä tekee oikein helvetin? Suomessa saa sentään ruokaa, asuinpaikan eikä keskimäärin tarvitse pelätä henkensä edestä. Suomessa ei voi edes tajuta millaista elämän on Afrikassa tai jossain sotatoimialueella. Kermaperseet ahdistuvat pienimmistäkin asioista kun ei ole kohdattu elämässä oikeasti mitään hankalaa kun on käsitelty silkkihansikkain.

Yhteiskunta voi yrittää järjestää apua sinulle mutta jos todella kuvittelet että sitä kautta löydät sinua täysin ymmärtävän ihmisen niin se on turha toivo. Terapeutti tai ammattilainen tekee työtänsä ja antaa oman panoksensa potilaiden tai asiakkaiden hoitamiseksi mutta se suhde on aina ammatillinen eikä sisällä mitään ystävyyssuhdetta. 

Pistää ihmettelemään miksi et halua kokeilla hyviksi koettuja keinoja kuten liikkumista yms. voinnin parantamiseksi. Kaikenlaiset asiat jotka tuovat hyvää oloa parantavat vointia elimistön endorfiinijärjestelmän kauttaa ja sitä toimintaa sekoittavat päihteet, opiaatit yms. aineet. Sitten kun ollaan lääkeaineiden kautta sekoitettu aivokemia niin eipä enää voi kuvitella nauttivansa elämän normaaleista asioista. 

Ai miksikö en halua kokeilla?Olen kokeillut kyllä. Etkö ymmärtänyt lukemaasi?Tuon Afrikka-kommentin perusteella sinulla ei välttämättä ole kapasiteettia ymmärtää sitäkään,mutta myös Suomessa voidaan raiskata,vainota ja pahoinpidellä lapsia ja nuoria. Todella kermaperseistä että sellainen vähän vaikeuttaa elämän lähtökohtia?

Kun henkilö on jo pidemmän aikaa, vuosia kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä, ja hän tiedostaa sen.

Kuin myös tiedostaa syyt, kuten tässä Voutilaisen tapauksessa, ystävän kertoman mukaan.

Että ahdistui jo vuosia, somessa kiusaamisesta. Milloin haukuttiin liian laihaksi, milloin lihavaksi, milloin mitäkin.

Sai myös paljon negaa niskaan tosi-teeveestä ja muista julkisista esiintymisistä.

Ja kun itse koki sen tosi voimakkaana kiusaamisena, pahoitti mielensä toistuvasti, ja aina vaan.

Sairastui, koki olevansa mitätön.

Niin,itse koen tämän asian niin, että kun on noin vakavasti sairas, ei saanut tarpeellista apua yhteiskunnalta, ajoissa, niin olisiko ollut parempi sulkea se some kokonaan.

Minusta olisi. Mikään ei korvaa elämää. Nuori ihminen. Hänellä oli perhe, paljon ystäviä.

Hän sai paljon tukea ja apuja heiltä.

Kun ja jos olisi sulkenut somen täysin ja vaikka olisi parannellut itseään 3 vuotta, olisi vasta kolmekymppinen.

Miksi olla instassa, lukea niitä paskoja juttuja, kun on herkkä ihminen, ja ottaa ne negat niin rankasti?

Kyllä voi muutakin tehdä. Lukea, katsella tv:tä, ulkoilla ystävien kanssa, tai vaikka olla vaan yhdessä ilman sitä somea.

Päästä pikkuhiljaa elämään ilman tuota kuormittavuutta. Päästää elämäänsä vain ne ystävälliset ihmiset, ei niitä paskoja.

Pikkuhiljaa tervehtyä, hankkia ehkä koulutusta, sitten kun jaksaa, kenties "normi työtä".

En ymmärrä, miksi on pakko olla instassa, kun se aiheuttaa jopa sairastumisen noin pahasti ja itsemurhan?

Ei ne seuraajat, yksikään korvaa hänen elämäänsä.

Ja eivät he olleet hänelle elintärkeitä, alkavat seurata jotain toista. Ja osa kiusata jotakin toista.

Ja mitä sitten, vaikka se tulonlähde loppuisi. Kyllä meillä saa Kelalta tuet, ettei taivasalle joudu, jos on sairaslomalla.

Tosi surullista, että nuori elämä päättyi näin.

Hei somen käyttäjiä haukkuvat, kai tajuatte, että tämänkin sivun on sosiaalista mediaa?

Some on vaarallinen. Mutta jos se ahdistaa, niin puhelin vaan pois. Miksi ihan täysin vapaaehtoisesti hakeutuu ahdistuksen lähteellä. Ei se ole mikään tragedia tai yhtäkkiä kohdalle osunut onnettomuus. Ihan vapaaehtoista toimintaa.

Tuo Jasmin on oikein malliesimerkki siitä, kuinka kaikkia ihmisiä kohtaan pitäisi olla kiva, sill' KOSKAAN et voi tietää millaista kamppailua he elämässään käyvät.

Jos nyt katson vaikka näitä jutun kuvia, voisin asiasta tietämättä tuntea kateellisuutta. Niissä esiintyy äärimmäisen kaunis nuori nainen hymyilevänä. Varmaan paljon ihailijoita ja elämä helppoa.... Eiku.

Niin. Eipä todellakaan olisi uskonut. Toivottavasti moni somekiusaaja luki tämän artikkelin ja pysähtyi hetkeksi.