Mitä mieltä ihmisestä jolla ei ole muuta sisältöä elämässä kuin työ?

No ne ihmiset elättää teidät työtä vieroksuvat yhteiskunnan elätit joilla kai sitten on "muuta elämää" kaikkine mt ym ym ongelmineen.

Nämä ihmiset kustantaa teidän kakaroidenne lapsilisät kun te vietätte sitä "oikeeta elämää" kotosalla jälkikasvusta huolehtien.

Sitä mieltä, että jokainen elää siten miten kykenee ja mihin rahkeet ja kapasiteetti riittää.

Joidenkin kapasiteetti riittää just just siihen että selviää 7,5h työpäivistä kun joku sanoo kokoajan mitä pitää tehdä. Työstä ei saa mitään tyydytystä vaan jokainen päivä on pakkopullaa. Sen jälkeen hoivataan vaikka perhettä kotona, kärsivät ehkä erilaisista mt ongelmista kun elämä ei tyydytä ja se riittää heille.

Joillain kapasiteetti into palo ja tahtotila riittää haastavaan ja mielekkään työn tekemiseen jota on mukava tehdä koska työ ei tunnu "työltä" vaan se on elämäntapa. Nämä ihmiset on ehkä jopa niitä jotka kehittää yhteiskuntaa tai jopa maailmaa. Ne kustantaa työttömien elämän.

No hyvä että on edes jotain sisältöä.

Elämäähän sekin on. Teillä jotka ette niin tee ei ole mitään käsitystä siitä millaista elämää viettää henkilö jolle työ on tärkeää koska teille itselle se ei ole.

Kuka määrittää sen mitä on "oikea elämä".

Minä teen ehkä n 50 h viikossa töitä, matkustan työni puitteissa 2-3x v ulkomaille jossa majoitun luksushotelleissa. Usein matkoilla on hyvin vapaa aikaa tutustua ympäristöön ja elän kuten lomalla. Tiedättekö paljonko näistä reissuista saa rahaa? Saan 1 viikossa sen minkä moni teistä saa kuukaudessa.

Tykkään työstäni ja siitä että voin osaamisellani vaikuttaa asioihin.

Vaikkei ole perinteistä perhe-elämää ja parisuhdetta niin voi olla varsin tyytyväinen siihenkin että tekee paljon merkityksellistä työtä. Minä en viihtyisi lähihoitajana vuorotyössä tai siivoojana.

Jokainen tyylillään. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää.

Tasapaino on kaikessa parasta. Työ/perhe/oma aika

Ei tavallinen palkansaaja rikastu vaikka tekisi ylenmäärin töitä.

Sekä minä että mieheni olemme saaneet tehdä työtä mistä pidämme mutta mekin olemme perheen vuoksi pyrkineet aina pitämään sen 8 tunnissa, työmatkat sitten soviteltu niin ettei perhe kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Elämäähän sekin on. Teillä jotka ette niin tee ei ole mitään käsitystä siitä millaista elämää viettää henkilö jolle työ on tärkeää koska teille itselle se ei ole.

Kuka määrittää sen mitä on "oikea elämä".

Minä teen ehkä n 50 h viikossa töitä, matkustan työni puitteissa 2-3x v ulkomaille jossa majoitun luksushotelleissa. Usein matkoilla on hyvin vapaa aikaa tutustua ympäristöön ja elän kuten lomalla. Tiedättekö paljonko näistä reissuista saa rahaa? Saan 1 viikossa sen minkä moni teistä saa kuukaudessa.

Tykkään työstäni ja siitä että voin osaamisellani vaikuttaa asioihin.

Vaikkei ole perinteistä perhe-elämää ja parisuhdetta niin voi olla varsin tyytyväinen siihenkin että tekee paljon merkityksellistä työtä. Minä en viihtyisi lähihoitajana vuorotyössä tai siivoojana.

Jokainen tyylillään. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää.

Millä tavalla sinun elämä on poikkeavaa? Ei perheelliset työskentele sen useammin kuin lapsettomatkaan siivoojina tai lähihoitajana.

Päinvastoin, korkeasti koulutetut ja hyvässä ammatillisessa asemassa olevat ovat useimmiten perheellisiä.nmatalapalkkaväessä on eniten sinkkuja ja lapsettomia. Merkityksellisen työn lisäksi elämässä on muutakin.

Jos elämässä on sisältöä ja kokee tekevänsä joka päivä merkityksellisiä ja itseään kiinnostavia asioita niin mikä oikeus kenelläkään muulla on tulla sanomaan että elät elämääsi väärin?

Sanoisitko lahjakkaalle muusikolle että hän tekee väärin kun kaikki elämässä pyörii musiikin ympärillä? Että hänen pitäisi väkisin alkaa käyttämään aikaansa johonkin muuhun tai etsiä uusia ystäviä koska vanhat ovat kaikki jollain tavalla musiikissa mukana ja se yhdistää heitä?

Usein kuvitellaan että työhönsä uppoutuvat ihmiset tekisivät niin vain rahan tai ulkoisen statuksen tms takia, mutta oma havaintoni on että yleensä todellinen ajuri on se että työstä vain ollaan todella kiinnostuneita ja saadaan siitä sisältöä, kiinnostavia haasteita, onnistumisen tunteita ja merkitystä.

Rahalliset palkinnot ja tittelit tulevat sitten työhön satsaamisen seurauksena mutta eivät ole yleensä se suurin motivaattori. Monesti ulkopuolisten on vaikea ymmärtää tätä esim siksi että omaa työtä ei koeta aidosti kiinnostavaksi ja kuvitellaan sen vuoksi että kukaan muukaan ei voi aidosti nauttia työstään.

Itselleni moinen ei silti sopisi kuin korkeintaan tilapäisesti koska olen huomannut että kaipaan tasapainoa elämän eri puolien (perhe, työ, ystävät, oma vapaa-aika ja harrastukset) välillä. Lisäksi työ voi olla joissain tapauksissa myös kadota alta itsestään riippumattomista syistä jolloin voi tulla ongelmia jos elämässä ei ole muuta.

Fkenfds kirjoitti:

Jos elämässä on sisältöä ja kokee tekevänsä joka päivä merkityksellisiä ja itseään kiinnostavia asioita niin mikä oikeus kenelläkään muulla on tulla sanomaan että elät elämääsi väärin?

Sanoisitko lahjakkaalle muusikolle että hän tekee väärin kun kaikki elämässä pyörii musiikin ympärillä? Että hänen pitäisi väkisin alkaa käyttämään aikaansa johonkin muuhun tai etsiä uusia ystäviä koska vanhat ovat kaikki jollain tavalla musiikissa mukana ja se yhdistää heitä?

Usein kuvitellaan että työhönsä uppoutuvat ihmiset tekisivät niin vain rahan tai ulkoisen statuksen tms takia, mutta oma havaintoni on että yleensä todellinen ajuri on se että työstä vain ollaan todella kiinnostuneita ja saadaan siitä sisältöä, kiinnostavia haasteita, onnistumisen tunteita ja merkitystä.

Rahalliset palkinnot ja tittelit tulevat sitten työhön satsaamisen seurauksena mutta eivät ole yleensä se suurin motivaattori. Monesti ulkopuolisten on vaikea ymmärtää tätä esim siksi että omaa työtä ei koeta aidosti kiinnostavaksi ja kuvitellaan sen vuoksi että kukaan muukaan ei voi aidosti nauttia työstään.

Itselleni moinen ei silti sopisi kuin korkeintaan tilapäisesti koska olen huomannut että kaipaan tasapainoa elämän eri puolien (perhe, työ, ystävät, oma vapaa-aika ja harrastukset) välillä. Lisäksi työ voi olla joissain tapauksissa myös kadota alta itsestään riippumattomista syistä jolloin voi tulla ongelmia jos elämässä ei ole muuta.

Luetun ymmärtäminen? Kyse ei ole siitä, onko työ merkityksellistä vaan siitä, onko sen työn lisäksi muuta. Et tunnu ymmärtävän mistä puhutaan.

Huippumuusikoillakin on yleensä ystäviä ja perhe. Eli se muu elämä.

Se riittää. Siellä on yhteisö ja siitä tienaa. Luultavasti jo elämää takana ja on todennut, että parempi keskittyä itseensä ja omiin juttuihinsa.

Aika hukassa sitten kun jää eläkkeelle eikä ole enää työkykyinen. Joku harrastus tai muukin mielenkiinnon olisi hyvä olla

Nykyään työelämä on melko epävarmaa. Siksi ajattelen itse, ettei työtä kannata pitää elämän tärkeimpänä asiana. Nuorena omistauduin työlle. Tein pitkää päivää ja ylitöitä ilmaiseksi. Sitten huomasin, ettei pomo sitä arvosta. Kun määräaikainen työsuhde loppui, sain etsiä töitä muualta. Ei palkittu ahkeruudesta, venymisestä ja joustamisesta.

Silloin päätin, että työ ei tule koskaan enää olemaan tärkeintä elämässäni, vaan perhe ja läheiset ihmiset.

Mitä ajattelen ihmisestä, jonka elämän keskeisin sisältö on työ? En mitään. Se on hänen arvovalintansa. Ei toisten valintoja voi kritisoida. Työtä pitää kaikkien joka tapauksessa tehdä. Mutta oma valinta on, onko se elämän tärkein asia.

Ovat kamalia työkavereita, vielä pahempia esimiehiä. Heille ei riitä, että olet tunnollinen, ahkera, motivoitunut ja teet työt niin hyvin kuin osaat ja sen mukaan mistä maksetaan ja mitä maksetaan. Pitäisi ottaa ylimääräisiä vastuita, venyä mahdottomuuksiin, joustaa omasta vapaa-ajasta ja olla kaikessa firmaan päin kallellaan, tehdä työstä koko elämä kuten heille on. Mulla on oikeastaan aika hauskaa töissä, koska työ ja vapaa-aika on tasapainossa. Toisin näyttäis olevan näillä työlle eläville, jotka pingottaa menemään kireänä kuin viulunkielet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänhän elää juuri miten pitääkin. Eläkkeellä on sitten aikaa muihin asioihin, harrastuksiin yms. Mutta jos lapsia haluaa niin ne kannattaa tehdä siinä työn lomassa, seksi on aika nopea suoritus joka tapauksessa.

Ei tällaiset tyypit jää koskaan eläkkeelle.

Taidan olla sitten suuri poikkeus. Tykkäsin työstäni aivan älyttömästi vaikka oli todella haastavaa ja ylitöitäkin tein paljon. Jäin sitten eläkkeelle 57 ja puolivuotiaana. Nyt olen ollut eläkkeellä tasan 15 vuotta ja ehtinyt kaiken päivää tekemään juuri kaikenlaista mukavaa ja terveys hyvä edelleen eli jalka nousee ketterästi. Pian täytän 73 v. 

Silloin, kun työ on merkityksellistä eikä ole parisuhdetta ja/tai lapsia, niin miksei työ saisi olla elämän suurin sisältö? Tietenkin työ jää vähemmälle sijalle elämässä, jos elämäntilanne muuttuu. Tällä hetkellä työskentelen joustavalla työajalla siihen rytmiin, kuin minulle sopii. Miinuspuolena häränpyllyä heittävä unirytmi ja muutoinkin elämän epäsäännöllisyys. Siinä mielessä suht säännöllinen työaika/työvuorot olisivat elämänlaatua parantava seikka.

Viisas. Toki jos työ on jotain tilintarkastusta, niin olisin vähän surullinen, mutta pääasia että on löytänyt sen oman intohimonsa.

Tylsiä.

Vierailija kirjoitti:

Aika hukassa sitten kun jää eläkkeelle eikä ole enää työkykyinen. Joku harrastus tai muukin mielenkiinnon olisi hyvä olla

Aika monella tällaisella intohimoisella ihmisellä se työ jatkuu eläkkeen jälkeen harrastuksena. Entinen diplomaatti analysoi ulkopolitiikkaa vaikka blogissa tai on panelistina, entinen toimitusjohtaja alkaa puhumaan tapahtumissa, jne., joku entinen kova luu mentoroi nuoria.

Vähän sivuhuomio. Itse en ole mikään uraohjus, mutta kyllä eniten hukassa tuntuvat olevan usein ne vanhemmat jotka ovat rakentaneet koko identiteettinsä esim äitiyden ympärille. Sitten ne lapset lähtevät, muuttavat ulkomaille, käyvät kerran vuodessa ja äidillä ei ole aavistustakaan kuka hän on.

Mieluummin se työ kuin että rakentaa itsensä riippuvaiseksi muista ihmisistä, esim lapsistaan. Hirveä taakka heillekin.

Vierailija kirjoitti:

Tylsiä.

-Samaa vastapuoli ajattelee sinusta ja siksi keskittyy mielummin töihinsä.

Tuolla joku kirjoitti että säälittäviä.

Tällä perusteella voisi myös sanoa että eikö ole hurjan säälittävää jos jollain ei ole mitään muuta elämää kuin lasten hoitaminen kotona, kaupassa ja terveyskeskuksessa käynti, vaippojen vaihto, räkänenien niistäminen, siivoaminen, pyykkääminen ja muiden tarpeiden tyydyttäminen. Ai niin ja kelakaavakkeiden täyttäminen.

Esimerkiksi yksi lahjamunasoluhoito maksaa noin 12 000€ yksityisellä. Kyllä sen eteen on tehtävä töitä ettei lainalla sitä joudu rahoittamaan. Unelmiaan kohti mennessä täytyy joskus tehdä enemmän töitä. Se on ihan se ja sama mitä joku puolituttu ajattelee, kun luulee elämän pyörivän pelkän työnteon ympärillä.