Kertokaa hyvin päättyneitä selviytymistarinoita ja lohdun sanoja kivuliaalle, yksinäiselle ja pelokkaalle

Perinteisesti toivon käsitteellisenä edellytyksenä on ajateltu olevan sellainen lineaarinen aikakäsitys, jossa sama historian kohta ei toistu uudelleen. Tällaiseen käsitykseen liittyy herkästi myös käsitys edistyksestä eli siitä että tulevaisuus on nykyisyyttä ja menneisyyttä parempi.

Mutta onko kärsimys, suru tai pelko aina pahasta tai huono asia sinällään. Mitä jos ne ovatkin päinvastoin suurimpia siunauksia mitä ihmisen osaksi voi koitua, asioita jotka saavat meidät pysähtymään ja ajattelemaan, nöyrtymään ja herkistymään, ymmärtämään mikä elämässä todella on arvokasta.

Vanha viisauskin sen sanoo:

"Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus"

Älä jää vain uskomaan tai toivomaan, älä jää myöskään odottamaan itsellesi rakkautta, vaan aloita rakastamalla muita. Suuntaa hyvää ja kaunista itsestäsi ulospäin, ja jos et konkreettisesti pysty, niin ainakin ajatuksissasi. Mitä itse ajattelet, siksi ennen pitkää myös tulet ja mikä olet, sitä myös ennen pitkää luoksesi houkuttelet.

Nämä sanat ovat antaneet minulle vaikeissa paikoissa uskoa, toivoa ja rakkautta, ennen kaikkea rakkautta:

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. (Ps. 34: 19)

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. (5. Moos. 31: 8)

Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet. (Ps. 91: 11)

Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi. (Joos. 1: 9)

Ihminen ei pysty käsittämään Jumalaa, mutta lähimmäksi totuutta hän pääsee ajattelemalla rakkaudella kaikkea.

Podimossa on useampikin podcast sarja selviytymistarinoita. Yksi parhaista on se jossa retkeilijän käsi jää jumiin ja päättää nirhata sen poikki linkkarilla ja ennen sitä vääntämällä niin että kovat käsivarren luut ensin naksahtelivat poikki. Oli enjen tuota ollut siinä jumissa 5pv.

"Enhän surua toivo, en kyyneleitä,

nyt vain on aika kulkea näitä teitä.

Ja kun olen käynyt tämän murheen

lävitse ihan,

jää kaunis ja lempeä muisto

keskelle elämän pihan.

Vierailija kirjoitti:

"Enhän surua toivo, en kyyneleitä,

nyt vain on aika kulkea näitä teitä.

Ja kun olen käynyt tämän murheen

lävitse ihan,

jää kaunis ja lempeä muisto

keskelle elämän pihan.

Tämä on kaunis runo. Niinhän se on, vain rakkaus on ikuista, kaikki muu ohimenevää.

Pääsääntöisesti ihmiselle käy hyvin.

Voi sinua pientä ja särkyvää. Tunnet kohta hennon tuulahduksen kasvoillasi, minä se vain olen, käyn sinua hellästi lohduttamassa. Kohta sinulla on rauhallinen olla ja levollinen sydän.

Hyviä asioita alkaa osua kohdalle vaikkei siihen uskoisi edes.

Mikään ei ole ikuista, ei myöskään kivut ja surut, onneksi.

Lähde Nuuskamuikkusen kanssa patikoimaan ja kalaan niin mielesi rentoutuu.

Olin todella pitkään yksin. yli 10 vuotta. Sitten yhtäkkiä löysin mukavan miehen. Hänkin oli yksinäinen. Nyt ollaan oltu kavereita jo yli kuukauden. Voisin ehkä haluta jotain enemmänkin, mutta en halua tehdä aloitusta. Mukavaa meillä on silti yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Perinteisesti toivon käsitteellisenä edellytyksenä on ajateltu olevan sellainen lineaarinen aikakäsitys, jossa sama historian kohta ei toistu uudelleen. Tällaiseen käsitykseen liittyy herkästi myös käsitys edistyksestä eli siitä että tulevaisuus on nykyisyyttä ja menneisyyttä parempi.

Mutta onko kärsimys, suru tai pelko aina pahasta tai huono asia sinällään. Mitä jos ne ovatkin päinvastoin suurimpia siunauksia mitä ihmisen osaksi voi koitua, asioita jotka saavat meidät pysähtymään ja ajattelemaan, nöyrtymään ja herkistymään, ymmärtämään mikä elämässä todella on arvokasta.

Vanha viisauskin sen sanoo:

"Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus"

Älä jää vain uskomaan tai toivomaan, älä jää myöskään odottamaan itsellesi rakkautta, vaan aloita rakastamalla muita. Suuntaa hyvää ja kaunista itsestäsi ulospäin, ja jos et konkreettisesti pysty, niin ainakin ajatuksissasi. Mitä itse ajattelet, siksi ennen pitkää myös tulet ja mikä olet, sitä myös ennen pitkää luoksesi houkuttelet.

Nämä sanat ovat antaneet minulle vaikeissa paikoissa uskoa, toivoa ja rakkautta, ennen kaikkea rakkautta:

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. (Ps. 34: 19)

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. (5. Moos. 31: 8)

Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet. (Ps. 91: 11)

Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi. (Joos. 1: 9)

Ihminen ei pysty käsittämään Jumalaa, mutta lähimmäksi totuutta hän pääsee ajattelemalla rakkaudella kaikkea.

Kiitos kauniista sanoistasi ja ajattelun aiheesta. Olen enkeliuskoinen niin sekin kosketti.

Kiitos viestistä

Virtuaalinen halaus Ap:lle.

Sinua rakastetaan.

Rakkautta ja muista välittämistä ei ole koskaan liikaa, siitä on ihmisyys tehty. Aloittajalle suuren suuri rutistus ja hurjasti tsemppiä. Muista, ylämäkeä seuraa ennemmin tai myöhemmin alamäki.

Vierailija kirjoitti:

Podimossa on useampikin podcast sarja selviytymistarinoita. Yksi parhaista on se jossa retkeilijän käsi jää jumiin ja päättää nirhata sen poikki linkkarilla ja ennen sitä vääntämällä niin että kovat käsivarren luut ensin naksahtelivat poikki. Oli enjen tuota ollut siinä jumissa 5pv.

Eli ihminen selviää vaikka mistä. Kiitos tästä tarinasta

Voi ap, kirjoituksesi välittämänä sinusta huokuu valtava herkkyys ja hyvyys. Varjelkoon enkelit sinua missä ikinä kuljetkin, et sinä yksin ole koskaan.

Vierailija kirjoitti:

"Enhän surua toivo, en kyyneleitä,

nyt vain on aika kulkea näitä teitä.

Ja kun olen käynyt tämän murheen

lävitse ihan,

jää kaunis ja lempeä muisto

keskelle elämän pihan.

Ihana. Ihana ihana, kiitos tästä

Minkälaisia ne kivut ovat? Niihin löytyy varmasti helpotus; etsi ja pyydä apua.

Sinä olet arvokas. Sinua rakastetaan🐱.

Toivon, että selviät. Itse en valitettavasti selviä. Fyysiset kivut pahenevat päivä päivältä mutta pahin on henkinen kipu. Olen tyhmillä toimillani ajanut itseni nurkkaan josta ei ole pois pääsyä. 

Niin paljon hyvyyttä täällä. Kiitos. Kiitos hyvät ihmiset <3

Talletan tämän ketjun kännykkääni ja sydämeeni.

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että selviät. Itse en valitettavasti selviä. Fyysiset kivut pahenevat päivä päivältä mutta pahin on henkinen kipu. Olen tyhmillä toimillani ajanut itseni nurkkaan josta ei ole pois pääsyä. 

Kertoo sinusta paljon, että omien tuskiesi kanssa jaksat silti toivoa toisille hyvää. Et ehkä aina ole toiminut oikein, mutta nyt ainakin toimit todella kauniisti. Lohdutusta ja voimia myös sinulle.