Haluaisitko, että lapsen lapsesi nimettäisiin mukaasi?
Ja mikä nimi olisi?
Mun lapsenlapsi syntyisi joskus 2050 luvulla
Kommentit (20)
Kulkee suvussa niin naisten kuin miesten puolella, joko sama etunimi tai toiseksi nimeksi, vuosisatoja kulkenut.
En tiedä. Mulla ei ole erityisen kaunis nimi. Tai en itse ainakaan ole tykännyt siitä koskaan.
Ihan sama. Mä luulen, että mun 50-60-luvun nimi tulee muotiin kyllä joskus 2040-2050. On sellainen pehmeä ja helposti lausuttava.
Vierailija kirjoitti:
Etunimikaima kuulostaisi oudolta. Ehkä lapsen lapsen lapselle. Toka nimi olisi ihan ok, Kristiina. En nyt kuitenkaan erityisesti haluaisi tuota nimeä lapsenlapselle.
Etunimi se toinen nimikin on.
Ei kai etunimeä, se olisi outoa. Meillä suvussa kulkee toiset nimet. Paitsi mun oma, jota ei vielä toistaiseksi ole kellään muulla. Sen saa kyllä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama. Mä luulen, että mun 50-60-luvun nimi tulee muotiin kyllä joskus 2040-2050. On sellainen pehmeä ja helposti lausuttava.
Tai jatkan vielä, en sano mikä nimi on, mutta on tyyliä Tuula, Heli, Leena, Taina, Jaana, Anne... eli näiden kaltaisten nimien ennustan olevan muotinimiä n. 25 vuoden kuluttua.
Etunimeä en koska en pidä nimestäni. Jos tyttäreni saa tyttären eikä käytä toisena nimenä minun ja hänen ja 6 meitä edeltäneen nimikaiman nimeä suutun.
En, mutta koska itsellä ei ole lapsia (eikä tule), niin ei ole mahdollistakaan. Kuvitteellisessa tilanteessa valinta olisi kuitenkin lapsen vanhempien, enkä näyttäisi tyytymättömyyttä oli se valinta mikä tahansa.
En, mutta esimerkiksi isoisoäidin/isän mukaan siinä on jo järkeä, koska oishan se kumma että hoidat omaa lapsen lasta ja ikinä ei tiedä kummasta teistä puhutaan ku ois sama nimi.
Etunimiä on kaikki nimet ennen sukunimeä. Moni puhuu etunimestä, kun tarkoittaa ensimmäistä etunimeä. Esim. Jani Kylli Inkeri-Petterillä kaikki kolme on etunimiä, mutta Jani on ensimmäinen, Kylli toinen ja Inkeri-Petteri kolmas etunimi.
Joo ois kiva :) Innoissaan selittäisin sitä kaikille niin kauan että kyllästyisivät ja alkaisivat välttelemään minua, kun kulkisin se itseni mukaan nimetty vauva käsivarsilla räpättämässä kaikille upeaa elämääni kunnioitettuna isoäitinä
En haluaisi. Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsille oma nimi eikä pakkoperintönimiä.
Oma nimeni oli harvinainen 70-luvulla ( mummini koki nimen hankalaksi) mutta sitten 2000-luvun suosikkinimi.
Poikani on kertonut, että jos puolisonsa kanssa joskus lapsen saavat, heistä molemmat pitävät kovasti kahdesta nimestä, jotka ovat isovanhempieni vanhempien nimet. Se on hauska ajatus, että nimet tulisivat sieltä, mutta ei mitenkään hirveän tärkeä juttu.
Yksi hieno teksti minkä olen kuullut, on " Jokainen vanhempi antaa lapselleen maailman kauneimman nimen"
Ikävää olisi, jos nimi olisi Hullu Akka.
En haluaisi. Jos joku muu nimeäisi lapsensa mukaani, olisin vähän että wtf mitämitä.
En, mutta saisi tuo toinen nimi kulkea suvussa. Se kun on ollut jo neljällä sukupolvella, niin mielellään tätä perinnettä voisi jatkaa.
En.
Haluan että lapseni elää itsensä näköistä elämää, eikä jatka narsistisukunsa perinteitä.
En todellakaan. Meidän suvussa ei kulje mitään nimiä, sellainen on tosi typerää. Nimien pitää sopia lapselle, ne kuuluu antaa intuitiolla.
Etunimeä en haluaisi, en pidä siitä itsekään. Toinen nimeni on kiva ja ajaton ja se myös tyttärelläni. Olisi ihan kiva jos periytyisi, mutta en pahoita mieltäni jos ei.
Etunimikaima kuulostaisi oudolta. Ehkä lapsen lapsen lapselle. Toka nimi olisi ihan ok, Kristiina. En nyt kuitenkaan erityisesti haluaisi tuota nimeä lapsenlapselle.