Kerro paras asia itsestäsi
Kommentit (32)
Minusta on kyllä kitketty niin tehokkaasti kaikki hyvät puolet ja kaikki mitä arvostaisin jossakussa toisessa, ettei edes kannata yrittää löytää mikä on parasta minussa.
Tunnistan aina av-palstalta suhteellisuudentajuttoman hysteerisen mamman, joka ilmaisee jollakin tavalla lapsiinsa liittyen ahdasmielisyytensä.
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi tärkein kysymys?
Eikö ensimmäinen ja tärkein asia olisi tietää totuus ikuisuudesta! Mitä Sinulle tapahtuu kuoleman jälkeen? Mihin silloin menet? On kaksi mahdollisuutta: Tuonela ja Paratiisi. Molemmat ovat väliaikaisia paikkoja, joissa odotetaan ikuisuutta:
1. Uskoon tulleet pääsevät Paratiisiin, jossa odotetaan Jeesuksen takaisin tuloa. Paratiisi on onnen ja autuuden paikka, lopullisen Taivaan kodin esikartano.
2. Jumalan armon hylänneet siirtyvät kuolemansa hetkellä Tuonelaan, jossa odottavat lopullista tuomiotaan. Se on kauhujen paikka, kadotuksen eli helvetin esikartano.
Jeesus on sovittanut syntitilasi Goltatan ristillä. Hänen sijaiskärsimyksensä ja verensä kautta voit saada syntisi anteeksi. [Jeesus sanoi hänelle: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.] Joh. 11:25
Korkean moraalin omaava hyvin käyttäytyvä siivosyntinen, ns. kunnollinen ihminen on JUMALAN EDESSÄ samassa syntisen asemassa kuin pahimmat rikolliset ja yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneet narkkarit, pultsarit, yms.
Jokainen uskosta osaton ihminen on pelastumaton ja matkalla kadotukseen huolimatta hänen korkeasta moraalitasostaan tai ns. hyvyydestään.
Jeesus pelastaa pahimman rikollisen samalla periaatteella kuin korkean moraalin omaavan siivosyntisenkin. Ihmisen pitää vain ensin tunnistaa ja tunnustaa syntisyytensä sekä nöyrtyä aidosti Jumalan edessä.
Vain katuvalle ja synnintunnossa olevalle kelpaa Jeesuksen sovintoveren ansio. Omahyväinen ja uhmakas, itseriittoinen ja ylpeämielinen ei koe tarvitsevansa Jumalan armoa.
Jokaisen ihmisen pitää tulla tuntemaan todellisuus itsestään, että hän on kurja ja kadotettu syntinen ilman Jeesusta. Tämä on joskus hyvän kasvatuksen saaneelle ja ns. kunnialliselle ihmiselle vaikeaa. Eikö ole ihmeellinen asia? Itseään hyväksi luulevat ihmiset ovat erittäin huonossa asemassa Jumalan edessä.
Minussa parasta on se, että pystyn aina ilman turhia kiertelyjä ja kaarteluja, jaarittelematta tunteja tai päiviä, ytimekkäästi ja vakuuttavasti konstailematta turhaan hienoilla sanoilla tai käsittellä (tai ainakin moni ystäväni tai siis ihmisiä joiden kanssa olen ollut paljon tekemisissä esim. työkuvioissa) siten, että se on kaikkien helppo ymmärtää, kiteyttää asiat lyhyesti.
Jaksan kävellä pitkään, usein vaikka en olisi täydessä terässä. Välillä on pakko huilata koko päivä, olen sentään yli 40.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras asia minussa on se, että mulla on asioihin laajempia näkökantoja kuin vain yhden pikkunurkan verran. Tosin tähän yhdistyy se, että hermostun niihin, joilla se näkökanta ei sitä nurkkaa pidemmälle yllä. Sellaisia pikkukylän kasvatteja... Heillä on toki omasta mielestään kaikki hyvin, eivät kaipaa mitään enempää, mutta ei sitä siltikään tarvitse toisia loukata ja pelleillä sillä oman kylän nurkkakuntalaisuuden suomalla jollakin... en minä edes tiedä miksi sanoisi... Mun mielestä ovat yksikertaisia, joita on helppo huvittaa tai jotka nauravat samaa asiaa päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen... ei niitten maailmassa paljon mitään tapahdu.
Me askarrellaan lasten kansaa sinulle mitali ja laitetaan postiin.
Eli paras asia sinussa on v#ttumaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Minussa parasta on se, että pystyn aina ilman turhia kiertelyjä ja kaarteluja, jaarittelematta tunteja tai päiviä, ytimekkäästi ja vakuuttavasti konstailematta turhaan hienoilla sanoilla tai käsittellä (tai ainakin moni ystäväni tai siis ihmisiä joiden kanssa olen ollut paljon tekemisissä esim. työkuvioissa) siten, että se on kaikkien helppo ymmärtää, kiteyttää asiat lyhyesti.
😂
Yritän mennä eteenpäin ja kehittää itseäni joka päivä, vaikeuksista (joita on riittänyt!!!) Huolimatta. Vaikka 1 mm jos muuhun ei pysty.
Ehkäpä paras puoleni on se, että jostain syystä seurassani viihdytään hyvin. Tämä tekee lähes kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä helppoa ja miellyttävää. Viihdyn myös itse itseni seurassa oikein mainiosti, joka sopii kaltaiselleni introvertille oikein hyvin.
Haukutko vai kerrotko todellisista tapahtumista? Vai eikö suora palaute mene perille?