Omituidimmat vaatevalinnat, mitä olette hautajaisissa nähneet?

Vierailija kirjoitti:

Pääministeri oli tunnetun taitelijan hautajaisissa arkikäytössään olevassa ja useasti käyttämässään mustassa poolossa syksyllä. Pääministeri ei toki kuulunut vainajan lähipiiriin vaan oli siellä asemansa takia edustamassa. Hautajaisiin osallistui myös kulttuuriasioista vastaava ministeri, joka oli pukeutunut tummaan pukuun.

Naisilla onkin paljon vapaampi bisnes/juhlapukeutuminen Suomessa. Onko se hyvä asia? Varmaan muotisuunnittelijoiden ja naistenlehtien kannalta on.

Mun siskolla oli mummon hautajaisissa musta jakkupuku, joka oli ihan muotoja nuoleva. Hän on vielä isotissinen ja tiimalasin mallinen, joten kiinnitti kyllä turhan paljon huomiota. Lisäksi oli tulipunaista huulipunaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisin silmin tuntuu oudolta kun Usassa hautajaisissa ei säännönmukaisesti pukeuduta mustaan, ainakaan valkoihoisten hautajaisissa Kaliforniassa.

Joo ei se musta vaate ole pääasia kaikissa maissa. Ystävättäreni näytti videon anoppinsa hautajaisista Afrikassa. Kaikilla oli vaatteet joissa oli kirkasvärisiä kuvioita. Hautajaiset olivat kolme päivää ja siellä syötiin, juotiin ja pidettiin puheita edesmenneen kunniaksi. 

Myrkynvihreä pitkä toppatakki miehellä jolla pukeutuminen nyt niin ollut rahasta kiinni.

Italiassa taas hyvin tarkkaa kun pukeutumisella tehdään aina vaikutusta kaukaisiin sukulaisiin.

Mikkihiirisolmio miehellä...

Ns. suruvärit ovat myös kulttuurikohtaisia.

Samoin suremisen tavat yms.

Vierailija kirjoitti:

Farkut ja kauluspaita siunattavan lapsen isällä.

Meinaatko että lapsi päätyi helvettiin isäänsä vaatteiden vuoksi, vai mitä?

Vai sinultako olisi pitänyt kysyä, että minkähänlaiset vaatteet lapsen isän sopii laittaa?

Ikävältä tuntuu tällainen aloitus. Surevilla ihmisillä kun tuskin vaatteet ovat se ykkösasia niin kuka lähtee moisella mässäilemään?

Kenkinä rantasandaalit. Voi hyvänen aika sentään!

Itse ainakin toivon, että itselleni ei kuolemani jälkeen edes järjestetä hautajaisia, ei muistotilaisuutta, ei arkkua, eikä mitään. Vain tuhkaus, tuhkien sirottelu johonkin sellaiseen paikkaan, johon tuhkat yleensä sirotellaan ja lain mukaan vaadittava minimi on syytä hoitaa. Oman vaikean elämäni kanssa olen jäänyt ilman apua ja tukea ja kyllä se arvostus ihmistä kohtaan pitää osoittaa jo ihmisen eläessä. Omalla kohdallani hautajaiset ja muka sureminen olisi siis suurta teeskentelyä.

80 v sukulaisen hautajaisssa oli gootteja, juuri metsätöistä tulleita haalarikansaa. Käytännössä ei meistä kelläkään ollut täysin hautajaisetikettivaatetusta.  Tädin tahto oli hautajaistilaisuuteen musiikiksi Eppu Normaalia.

Edesmenneen mieheni sukulaisten mielestä minä pukeuduin hautajaisiin todella omituisesti. 

Appivanhempien hautajaisissa käytin mustavalkoista jakkua. Sellaista mustalla pohjalla valkoisella langalla ommeltuja kuvioita. Näki, että pian tukehtuvat närästykseensä.

Mieheni hautajaisissa pidin mustaa mekkoa, mutta kaulassani roikkui iso ja näyttävä retrohenkinen pronssikoru.

Joten millä mittaat omituisuudet? Kun asenne on kielteinen on aivan sama, mitä pukee. Minä ajattelin mieheni hautajaisissa vain sitä, mistä hän olisi pitänyt. Se on helvettiä saattaa rakas hautaan. Ei siinä mieti kuin selviämistä koko päivästä.

Esiteini-ikäisillä lapsillani oli toisen vanhempansa hautajaisissa vaaleansinistä ja violettiä. Jotkut tämän lasten vanhemman ystävät paheksuivat lasten pukeutumista. Onneksi sentään vanhin ja nuorin oli heidän mielestään oikein puettuja, mustaan ja mustavalkoiseen.

Lasten kanssa vaatteista riitely ei tuntunut mitenkään tärkeältä, vaan tärkeintä oli että lapset saavat olla niissä vaatteissa missä itse haluavat.

Veljeni ihmetteli, kun laitoin isän hautajaisiin tavallisen harmaan neuletakin ja tavalliset ulkovaatteet.

Kirkkaanvärinen laskettelutakki vainajan lähiomaisella.

Vierailija kirjoitti:

Kirkkaanvärinen laskettelutakki vainajan lähiomaisella.

Olinkohan minä?

Jouduin lainaamaan veljen vaimon ulkoilutakkia, kun vauvani puklasi omalle villakangastakilleni juuri ennen siunausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkkaanvärinen laskettelutakki vainajan lähiomaisella.

Olinkohan minä?

Jouduin lainaamaan veljen vaimon ulkoilutakkia, kun vauvani puklasi omalle villakangastakilleni juuri ennen siunausta.

Kyseessä oli vanhempi laskettelua harrastava rouvashenkilö. Hyvä muistaa joka tapauksessa, että kaikkea voi sattua!

Strapon-dildo, miehellä.

Musta lyhyt minihame. En olisi tätä uskonut, kunnes toisin todistin.

Siis kaikki näytti hyvältä siihen asti kunnes minihameen kanssa henkilö joutui kykkimään kukkavihkojen kanssa arkun vieressä. Kirkkokansa näki aivan liikaa. (Onneksi henkilö itse ei tajunnut. Eikö kukaan koskaan kertonut.)

Ei siis kannata laittaa kovin lyhyttä hametta tai mekkoa, mikäli joutuu asettelemaan alttarilla kukkavihkoja!