Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa aina jälkeenpäin illanistujaisten jälkeen vaikka olisi ollut selvinpäin. Hävettää vaikka ei tekisi mitään.
04.05.2023 |
En vain siedä olla isojen ryhmien kanssa. Siellä on niin paljon hälinää, vaivautuneisuutta, mukamas hyvää keskustelua ja olemista. Oikeasti puolia ei kiinnosta ja väkisin hymyillään.
Nyt puhun esimerkiksi sukujuhlista, työpaikan järjestämästä vapaa-ajan vietosta jne.
Liikaa energioita ja liian tulkitseva pää minulla. Hävettää aina sanoin tai jätin sanomatta mitään.
Vaikka tavallaan ei kiinnosta mitä muut ajattelevat niin silti jää jotenkin tyhjiin imetty epämukava olotila.
Sellainen ahdas fiilis ja katumus siitä, että tuli mentyä.
Onko kellään muulla? Tämä on itsellä ollut aina eikä näytä muuttuvan. Aina ahdistaa isot määrät ihmisiä, ennen lääkitsin sitä alkoholilla mutta ongelman vuoksi lopetin senkin.
Onko paras keino vain pysytellä poissa vastaavanlaisista tilaisuuksista? Samalla tuntuu, että jää elämää näkemättä ja kokematta jos ei edes yritä mukautua ja olla menossa mukana.
Kommentit (13)
Mulla! Ja tätä tapahtuu ihan lähipiirin kesken ollessa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ja itsellä vaan vaikeammaksi muuttuu tuo viihtyminen mitä ikää tulee. Tosin nuorena sitä pystyi just alkoholin voimalla olemaan vaikka pilkkuun asti ja joskus jopa vielä jatkamaan esim laivalla sen jälkeenkin porukalla hengailua, mutta silloinkin sitä oli jälkeenpäin kuin jonkun jyrän alle jäänyt.
Eikä johtunut alkoholin aiheuttamasta krapulasta tuo olo, se normikrapula meni puolessa päivässä ohi mutta just tuo "kuiviin imetty"-fiilis kesti monta päivää eikä sittenkään ollut minkäänlaista fiilistä vielä aikoihin "ottaa uusiksi samalla porukalla". Mieluummin ei ikinä.
Tutulta kuulostaa. Luin just Mikko Kuustosen elämäkerran. Hän sanoi siinä, että inhoaa juhlia ja monesti päätyy karkaamaan omistakin juhlista.
Minäkin pidän kahdenkeskisistä keskusteluista. Kolme juttelijaa on jo helposti liikaa.
Toiset tykkää toiset ei. Älä mene, jos et tykkää.
Täällä kans yks ainakin sinne päin, hyvä kun mainitsit energiat, sitä se on, yksin olen paljon en sano että viihtyisin kuitenkaan se toinen puuttuu. Kun lähtee kotoa niin ihmiset saa energiat syötyä toiset enemmän kuin toiset tai sun voimat menee, pakko levätä välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Jos on paljon ihmisiä ja hälinää ja täytyy seurata keskustelua ja yrittää jutella mukana niin se vie energiaa liikaa ja jää epämukava olo. Väsyttää mutta pää käy ylikierroksilla sen jälkeen pitkään. Kahdestaan taas viihdyn hyvin ja pidän keskusteluista. Olen tajunnut nyt vasta vanhemmiten, että olen erityisherkkä.
Tuttua on. Ja se tuntuu pahalta, että jotenkin sellaista normaalia kanssakäymistä ei ihmisten kanssa edes ole, vaan se on herkästi joko-tai eli joko tuota porukkamenoa, joka on itselle hirmu raskasta tai sitten jääkin kokonaan yksin ja ulkopuolelle kaikesta joka sekin on raskasta etenkin pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko usein seksiä niiden hauskojen ja komeiden poikien kanssa 😕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan peukalosääntönä ekstrovertti saa ja introvertti menettää energiaa seurasta ja illanistujaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vain uupunut ja päässä jomottaa tuollaisen jälkeen. Häpeää en siitä tunne, mutta usein jään ulkopuoliseksi. Mä myös pidän kahdenkeskisistä keskusteluista.
Mä pakotin itseni nuorempana osallistumaan tuollaisiin. Vanhempana luovutin, kun huomasin, etten pääse porukkaan sisälle, vaikka istuisin illanvietoissa hamaan tappiin saakka. Nykyään tapaan yhtä ystävää kerrallaan. Se on mun tyyli. Hyviä keskusteluja, rentoutunutta yhdessäoloa. Sellainen olen ja sellaisena olen itseni vihdoin hyväksynyt.