En kertonut perheenjäsenille lainkaan kun kävin sädehoidoissa

Enpä usko, että olet käynyt ollenkaan. Meilläkin naapurin emännällä on ollut ihan mikä tauti vaan, jos sille joskus vaivojaan selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syövässä on ehkä kysymys geeneistä, siksi olisi perheen hyvä tietää.

..ja varautua itsensä terveeksi, vai.

:O

Toki lapsilleen pitää kertoa mutta muista syistä.

Huomioida,jos esmes oireita tai käydä seulonnassa.

Kävin vain viitenä päivänä rintasyöpäleikkauksen jälkeen sädehoitosairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Hiustenlähtö on varmasti harmeista pienin. Hius kasvaa 1 cm/kk.

Sulla ei taida olla kokemusta asiasta. Hiusten lähteminen tekee asiasta näkyvän. Peruukit on luonnottomia, kutisevia ja hiostavia. Ja pitkän tukan kasvattaminen takaisin kestää vuosia.

Hiusten lähteminen ei ihan ole pikkujuttu kaiken paskan keskellä. Henkisesti se on tosi rankkaa. Jopa ikävämpää kuin tissin menettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiustenlähtö on varmasti harmeista pienin. Hius kasvaa 1 cm/kk.

Sulla ei taida olla kokemusta asiasta. Hiusten lähteminen tekee asiasta näkyvän. Peruukit on luonnottomia, kutisevia ja hiostavia. Ja pitkän tukan kasvattaminen takaisin kestää vuosia.

Hiusten lähteminen ei ihan ole pikkujuttu kaiken paskan keskellä. Henkisesti se on tosi rankkaa. Jopa ikävämpää kuin tissin menettäminen.

Laita vaan huivipäähine, niinkuin afrikkalaisilla. Se on hieno.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole sytoja?

Ei kaikilla kuulu sitä hoitosuunnitelmaan.

Kyllä kuuluu jos et ole terminaalivaiheessa. Sytot tulevat nimittäin ennen sädehoitoja ja voi olla että pelkillä niillä selviät. Itsellä 35 päivää sädehoitoja ja kuusi kertaa sytoja samaan aikaan viime vuonna.

Tuo riippuu täysin syövästä. Eri syöpiä hoidetaan eri tavoin. Minun sairastamaani syöpään ei juuri koskaan anneta sytostaatteja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika petollista. Jos ei läheistensä luona uskalla olla "heikko", osoittaa suurta epäluottamusta. Minä läheisenä suuttuisin kovasti. Ei edes anneta mahdollisuutta olla tukena.

No siinä se tulikin. Syöpähoitojen lisäksi pitäisi kestää läheisen suuttuminen. Mun äiti on just tollanen. Hänellä on omat käsityksensä kaikesta, mistä sairaudet tulee ja miten niitä hoidetaan, miltä musta saa tuntua hänen mielestään (ei saisi olla mitään tunteita) ja ennen kaikkea miltä hänestä tuntuu. Mitä ikinä tapahtuu kyse on aina hänestä, hän nyt ahdistuu tai suuttuu tai mitä millonkin. Tai sitten kaiken vastakohtana ei osoita mitään kiinnostusta. En jaksaisi jos pitäisi jaksaa syöpääkin samalla. 6

Otan osaa. Mulla on samanlainen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma on asiasi, miksi kirjoittelet siitä tänne?

Eikö tämä ole "aihe vapaa"?

Ap

Niin, että miksi? Omituista säälin hakua?